Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo tuntui aina pirun vaaralliselta.

Just näin. Aina sai pelätä lävähtääkö pallo keskelle otsaa.

Ja jos lävähti päin niin opettaja vaan tuhahti että olisit ottanut kopin. Mikä harppu!

Olin sitä paitsi kotimatkalla kentän ohi kulkevalla hiekkatiellä ja pallo olisi yhtä hyvin voinut osua naapurin rouvaan. :))

Lentopallo. Pallo oli kivikova ja ranteet aina ihan tulipunaiset kivusta. 

Uiminen. Olin anorektisen laiha (luonnostaan)ja häpesin vartaloani. 

Joukkuelaijit, missä oli huutojako. Minuit valitiin aina viimeisenä, koska olin koulukiusattu. Toivoin aina salaa, että edes yhden kerran, olisin vaikka toiseksi viimeinen joka valittiin.  

Hiihto ja luistelu. Asuin melkoisessa korvessa ja näitä välineitä piti ensin kantaa kilometri ja sitten tunkea Bussiin/taksiin. Hiihtämään lähdettiin jopa 20 asteen pakkasessa. 

Aiheutti traumoja kun piti aamupimeällä lähteä isoon pimeään metsään hiihtämään tai suunnistamaan.

Miten tuo voi olla laillista.

Ei edes ole mitään hirveän isoja inhottavia muistoja, mutta silti inhosin koululiikuntaa. Oli koko kouluaikani epämieluisin aine.

Mutta koulu-uinnit oli hirveimpiä, tosin voi varmaan laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun osallistuin. Yläasteella en uinut kertaakaan, vaikka opettaja yritti pakottaa... Mutta tapui sitten lopulta antamaan periksi, kun tajusi ettei pysty oikeasti pakottamaan tai pelkästään sen takia olemaan antamatta numeroa. :) 

Kaikki joukkuelajit, koska siinä ne liikuntaintoilijat ärsyyntyi eniten minun kaltaisiini jotka eivät olleet hyviä tai jaksaneet kovin innokkaasti olla aina yrittämässä. 

Uinti, täyttä hevonp*skaa. 

Kamala ope 858

Pukkihyppely. Jokin trauma siitä jäi. Olin muuten urheilullinen, pidin peleistä yms. mutta tämä pukkihyppely sai epätoivon valtaan. Tärähdin aina keskelle sitä hökötystä, koska en uskaltanut ottaa tarpeeksi vauhtia. Olisin varmaan lentänyt sen yli ja satuttanut itseni muuten. Mielestäni se oli liian korkealla, muistaakseni sitä olisi voinut säätää. 

Elämäni vitttumaisin ope lv 66 - 67, Sukevan yk Epäpätevä. Telinevoimistelu, lento ja koripallo, kaikki.

V*ttu puomi ja siinä tehtävä ohjelma. Muistan sen painajaisen vieläkin. Akillekset huutaen ja perseelle pudoten siihen stanan kapealle telineelle.

Vierailija kirjoitti:

Hiihto niillä penteleen lipsuvilla suksilla. En ole hiihtänyt kertaakaan sitten kouluaikojen.

Kokeile nyt niitä karvapohja tai nano. On ihan uusi tunne.

Ann itse itsellesi mahdollisuus.

Ehkä ei kannata pistää ketjua jalkaansa jonkun jutun takia, joka pentuna on ollut.

Nyt voit itse vaikuttaa kaikkeen siinä ulkoilussasi.

Kaikkeen.

Ikävin onnettomuus oli varmaankin se, kun koulukaverilta meni nivelsiteet, kun harjoiteltiin jotain liikettä. Olin ihan siinä vieressä avustamassa.

Itselleni tuli kerran lentopallo suoraan päin sormia. Yksi sormi on vieläkin hitusen käyrä tämän johdosta (olen nelikymppinen).

Muita inhottavuuksia oli monia. Inhosin Cooperin testiä, en ole mikään kestävyysurheilija. Aina lähestulkoon viimeinen siinä. Joukkueisiin valittiin aina viimeisten joukossa. Usein pyörrytti tai heikotti tunneilla ja jouduin makoilemaan pukuhuoneessa. En kehdannut käydä koulussa suihkussa, kun oli paha psoriasis. En osannut uida, joten uimahallikeikat vietin aina salilla.

ryhmäseksi

Vierailija kirjoitti:

Hiihto niillä penteleen lipsuvilla suksilla. En ole hiihtänyt kertaakaan sitten kouluaikojen.

Sama täällä. Suksiin koskin viimeksi 80-luvulla. Ei ikinä enää. Hiihdettiin vielä huhtikuun alussakin. Pakko raahata kävellen harjun päälle. Mukana vielä todella raskas koululaukku ja iltapäivällä urheilutunnilla voiteet väärin, kun oli jo lämmintä. Jotkut kuulemma vielä maksaa hiihtomatkoille pääsystään rahaakin.

Kun paukutin vierusluokkalaista rapaa vessankopissa niin että paska ja veri lensi.

Pukkihyppely ja puomilla pelleily. Olin muuten tosi liikunnallinen villikkotyttö ja kiipeilin poikien kanssa puissa. Mutta noita telineitä pelkäsin. Opettaja oli aina pukeutunut vekkihameeseen ja paukutti kehärummulla tahtia. Pukuhuoneessa haisi pissa, pistävä hiki ja likaiset vaatteet. Näin vielä seitkytluvulla.

Pimppiv*ttuni repesi kerran, jonka jälkeen skrapasin v*ttujämät talteen muistoksi lapsenlapsille. Hieman on karstaa pintaan kertynyt, mutta yritetään päästä siitä eroon suolahapolla. Tuoksu on joka tapauksessa raikas ehta v*ttu.

Oma suosikki lajini oli koululiikunnassa ryhmäliikunta vedessä, jossa kilpailimme luokkalaistemme kesken siitä että kuka saa revitettyä eniten reva-haavaansa. Päädyin tämän pohjalta usein poikien pukukammarin puolelle löystämään jo ennestää velttoa kusella tukotettua onkaloani. Ystäväni nähtyä tämän järkyttyi hän niin pahasti, että hän narkkasi itsensä hengiltä.

Älytön tepastelu ja kekkulointi tamburiinin tahdissa. Tytöt "sai" harjoitella tätä syksystä kevääseen kun pojat pääsivät pelaamaan jalkapalloa ja muita oikeita lajeja.

Opettajan mielestä tytöille ei sopineet jalkapallot, sählyt tai jääkiekot. Tärkeintä oli jalo ja siro askellus jotta tullaan huomatuiksi.

Tämä kaikki vielä 2000-luvulla!!!

En ole mennyt uima-altaaseen sen jälkeen kun kaikki luokkakaverit siirtyi syvään altaaseen ja itse jäin lastenaltaaseen jonkun koulunkäyntiavustajan kanssa koska en osannut vielä uida, enkä osaa tänä päivänäkään. Tästä on aikaa yli 20vuotta.

Menin aina uintitunneilla kävelemään tai hiihtämään tai lintsasin.

Ysärillä oli peruskoulussa. KArmeita muistoja lähinnä. Ei ainoastaan liikuntatunneista vaan koulusta ylipäätään.

Uiminen.

Uimahalliin mentiin ja suihkun/saunan jälkeen mentiin altaille. Kukaan ei saanut mennä altaaseen, ennen kuin kaikki olivat saapuneet paikalle. Siinä täristiin sitten rivissä kylmässä uimahallissa.  Hampaat vaan kalisi yhteen.

Hiihto.

Hiihtokisat olivat pahinta. Kaikkien oli osallistuttava. Itselläni oli jotkut vanhempien sisarusteni sukset, jotka olivat kuluneet ja muutenkin huonot. Luokkakavereilla oli hienoja suksia ja ne olivat myös voideltuja. Omat sukset eivät olleet edes voideltu. Muistan yrittäneeni silti parhaani. Silti olin viimeisten joukossa. Hiihtolenkin jälkeen työnnettiin eteen tulikuumaa mehukattia, johon suu paloi. Olin kateellinen luokkakavereiden mitaleista. 

Suunnistaminen

Ikinä ei opeteltu suunnistamista juuri mitenkään, iskettiiin vaan kartta ja kompassi käteen. Tai kai sitä jotenkin katsottiin, mutten tajunnut siitä mitään. Sitten lähdettiin sekoilemaan johonkin  metsään. Itse eksyin enkä löytänyt yhtään rastia. Opettaja oli äkäinen, kun saavuin myöhässä takaisin koululle tyhjän lapun kanssa.

Lentopallo

Meilläkin se pallo oli kivikova! En ikinä ymmärtänyt miksei voitu käyttää pehmeämpää palloa. Inhosin tuota laijia juurikin kivun takia. 

Sähly

Kaikki eivät olleet kentällä yhtä aikaa. Olisin tykännyt pelata, mutta aina kun tuli vaihto ,joku muu meni kentälle. En juuri koskaan päässyt kentälle, kun suositummat oppilaat menivät nenän edestä. Opettajaa ei tuntunut kiinnostavan. 

Huutojaot

Tämä oli nöyryytys. Itseäni ei nöyryytetty kovin paljoa, mutta luokallani oli yksi Salla, joka valittiin aina viimeisenä. Salla oli koulukiusattu ja muistan itsekin, kun tuntui joskus pahalta Kun Sallaa aina syrjittiin. Kerrankin Salla oli laitannut huulipunaa koulukuvauksiin ja muut haukkuivat, miten Salla ei näyttänyt yhtään paremmalta, vaikka huulet oli punaiset. 

.