Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Viimeinen pari uunista ulos.. ja entä ne pallopelit, polttopallo ym. niissä jotkut heitti pallolla tosi kovaa, että sattui.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa te, mitä liikuntatunneilla olisi pitänyt olla, ettei olisi tuntunut kauhealta? Karkinsyöntikilpailujako vai hidasta kävelyä omaan tahtiin koulun ympäri?

Simputus ja häpäisykö sinusta on keino elinikäisen harrastuneisuuden herättelyyn? Miten karkit tähän liittyy? Ja miksi kilpailu? Eiköhän ne suosikkioppilaat erotella jo koulun alkaessa asuinalueittain. Simpunta on ihan turha oppiaine.

Ei oo todellista. Tää automoderoi j-ä-ä-k-ixkon.

Kiakkomafia on täällä.

Jääk-ekko. Kamalinta scheissea.

Sisäjumppa.

Se kun liikuntatunnin jälkeen pukuhuoneessa muut oppilaat lauloi pilkkalaulun mua kohtaan kun opettaja oli mennyt jonnekin muualle.

Lentis, telinevoimistelu, köysikiipeily erityisesti ja kaikki palloilulajit yleensä.

Se kun aina valittiin vika joukkueeseen vaikka olit ihan hyvä. Tykkäsin liikunnasta ja valitsin sen valinnaiseksi, jouduin ryhmään missä oli vain 4 tyttöä ja loput poikia. Nämä 3 muuta tyttöä oli parhaita kavereita ja suosittuja rinnakkaisluokalta. Minä semmonen ujo ja hiljainen. Harrastin pesäpalloa ja olin siinä mielestäni ryhmän paras ja muissakin lajeissa hyvä/aina täysillä mukana mutta silti valittiin vika. Vieläkin mietin miten hirveää ne tunnit aina oli ja nyt aikuisena olisin kyllä lintsannut jos sama tilanne olis, toivottavasti enää ei joukkueita valita vaan ne arvotaan tms. T. En harrasta enää liikuntaa :D

Tuula kirjoitti:

Opettaja ajoi minut huutaen ja solvaten pukuhuoneeseen häpeämään kun en uskaltanut tehdä puolapuilla sellaista liikettä, jossa oltiin pää alaspäin. Olin 8-vuotias. Siellä sitten istuin yksin pukuhuoneen penkillä itkemässä, kunnes opettaja lähetti toisen oppilaan hakemaan minut takaisin. En olisi halunnut tulla mutta menin kuitenkin. Mielestäni opettaja oli kohdellut minua rumasti ja odotin anteeksipyyntöä. Turhaan, sain vaai kuulla ivallisesti että "no jokos se Tuula osaa käyttäytyä?". En kai sitten osannut enkä tehnyt koskaan sitä puolapuuliikettäkään. 

En oppinut minäkään. Ei ole tullut myöskään työelämässä vastaan. Sen olen oppinut, että puolustan mieluusti kiusattuja, jopa riskillä että saan itse takkiini.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavin oli, kun opettaja nöyryytti erästä oppilasta ja meidän kaikkien muiden liikuntatunti keskeytettiin siksi aikaa ja meidän piti vierestä seurata tuota nöyryytystä. Se oli törkeää ja täysin asiatonta toimintaa aikuiselta ihmiseltä.

Täsmälleen samaa meillä. Usein olin se nöyryytettävä mutta uhreiksi valikoitui muitakin arkoja oppilaita

En KOSKAAN ymmärtänyt että mikä siinä voittamisessa oli niin tärkeää. Opettajakin huusi että pitää yrittää voittaa. Yläasteella kun minua vitutti ne oppilaat jotka ottivat pelin tosissaan ja suhteeni koko hommaan ja liikuntaan oli jo ihan vääristynyt, sain salaa tyydytystä siitä kun olin häviävässä joukkueessa. Olin vahingoniloinen kun tiesin että osalle se häviö otti niin koville että välillä melkein itkua siellä väännettiin.

Edelleen vihaan joukkuepelejä. Yritin aloittaa uuden harrastuksen jota pelataan joukkueissa mutta huomasin että kyseinen laji ei tee poikkeusta ja jätin sen. Ja sielläkin osa pelasi veren maku suussa vaikka vakuuteltiin että tää on tällästä höntsäilyä vaan hei

Vaikuttaa siltä, että koululiikunta on traumatisoinut tosi monia pahasti. Minutkin, sillä olin aina huutojaossa viimeisenä ja tunsin itseni maailman surkeimmaksi yksilöksi. Varmasti paljon on kiinni opettajista, jotka eivät jotenkin ole tehtäviensä tasalla eivätkä ymmärrä miten tunnit pitäisi hoitaa. Laahaako liikunnanopettajien koulutus pahasti jäljessä vai mikä ihme siinä mättää?

Suomessa ilmeisesti koululiikunta on koskematon. UKK:n hengessä toteutettu ylisukupolvinen musertamisriitti, josta vain valiot selviytyvät järjissään.

Never forget

Ei yhtään mikään, rakastin liikuntaa. Mutta me ämmät yläasteen pukkarissa, jotka hihittelivöt voisivat kuolla syöpään.

Yksi sijainen liikunnanopena, olimme uimassa ylä-asteella, ja en osannut kunnolla jotain vedessä tehtävää liikettä (uida osasin) Hän päätti ottaa minut altaasta kuivaharjoittelemaan, miten jalkojen pitää liikkua. Se oli käsittämättömän noloa istua teini-ikäisenä altaan reunalla yksinopetuksessa kun muiden ei tarvinnut sellaista tehdä ja muut uivat samaan aikaan. Lisäksi, joukkuejaot koko koulun ajan, olin aina viimeisiä arkuuteni takia. inhosin aina liikuntatunteja.

Lähes kaikki. Tunsin olevani kyvytön, kömpelö ja joukkuelajeissa haitaksi kaikille muille samassa joukkueessa. Mitään liikuntatunnilla ei opetettu, mutta jos jotain ei osannut niin opettaja piti sitä merkkinä siitä ettei edes yritä. Ainoat positiiviset muistot on siitä kun oli esimerkiksi ollut vasta kipeänä eikä siksi saanut osallistua itse tunnille ja sai mennä kävelylle sekä uinti jossa olin ihan hyvä varmaan lähinnä siksi että asuttiin rannalla ja olin siksi uinut tosi paljon ihan pienestä pitäen.

Pesiksen pelaaminen. Opettajakin nauroi ja heitti vitsiä kun en osunut palloon(tarvitsisin kuulema leipälapion) . Ihanaa oli olla lapsi ja jännitäjä, plus vielä paska pelaamaan. Olen vieläkin paska pelaamaan mutta enää en jännitä aina niin paljon🙃🙂.

Tamburiinin tahtiin laukattiin ympyrää "vaihtoaskel, hyppy"-tyyliin. Lopputunti katseltiin notkean oppilaan naisvoimistelua. Opettaja oli voimisteluseuran valmentaja ja notkea tyttö oli kilpavoimistelija.

Yläasteella oli opettaja 3 vuoden ajan joka haukkui avoimesti oppilaita ja nolasi tyttöjä. Piti kaikkia idiootteina ja ei antanut pitää mitään taukoja. Jos ei saanut punnerrettua niin huusi että feikattiin. Kerrottiin tästä kavereiden kesken toiselle opettajalle, joka vastasi, että "Noh, hän on nyt vähän tommonen."

Kiusaa oppilaitaan yhä, vaatii liikoja ja kaikki kuulemma lintsaa. Raukat

Tiivistettynä: mikään liikkatunti ei ollut kiva.

Vierailija kirjoitti:

Lentopallo ja koripallo! Ei mitään käsitystä säännöistä, mutta heti vaan laitettiin pelaamaan eikä puhettakaan, että opettaja olisi vaivautunut edes pintapuoliseen opastukseen itse pelistä.

Sama suunnistettaessa: kompassit ja kartat käteen ja maastoon rasteja etsimään ilman alkeellisintakaan opetusta kartasta tai suunnanotosta.

Toivottavasti nykyopetus on laadukkaampaa.

Just tämä! Sitähän oltiin koulussa, oppimassa, mutta ei liikuntatunnilla, ehei, siellä ei opittu mitään muuta kuin vihaamaan liikuntaa. Mistään lajista ei tosiaan kerrottu sääntöjä, eikä niitä harjoiteltu.