Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Mä olin ala-asteella 80-luvulla. Olin se surkein kaikista, joka valittiin pelijoukkueisiin viimeisenä. Joskus en päässyt mukaan ollenkaan kun kumpikaan joukkue ei halunnut mua. Olin hidas ja kömpelö. Opettaja (vanhempi nainen) teki selväksi että musta ei ikinä tule mitään, kun osaan hädin tuskin edes kävellä.

Aloin pitää pikkuhiljaa itseäni epänormaalina, vetäydyin kuoreeni. Näin itseni niin hirveänä että kukaan kukaan ei halua mun kanssa olla. Mua myös kiusattiin koko ala- ja yläaste.

Kaikki se haukkuminen johti lopulta anoreksiaan ja se tauti jätti muhun ikuiset fyysiset ja psyykkiset jäljet.

Joukkuejaot, kun olin aina viimeinen, jos en pari kertaa toiseksi viimeinen. Ei ollut myöskään ikinä paria. Koripallo oli kamalaa, koska minulle ei ikinä syötetty vaikka olisin kuinka yrittänyt juosta mukana. Tunsi itsensä vaan tyhmäksi juostessaan turhan takia ympäri salia opettajaa miellyttääkseen. Aina oli liikunnan numero huonompi kuin muilla. Olisin kyllä mielelläni vaan hiihtänyt ja uinut aina.

Kiitos koululiikunnan vihani joukkuelajeja kohtaan on yhtä vahvaa kuin vihani feminismiä ja eläinten rääkkääjiä kohtaan. Ei enää ikinä.

Kaikki joukkuejaot ja joukkupelit ylipäätänsä. Olen aina ollut tosi surkea joukkuepeleissä. Yksilöpeleissä saatan olla ihan hyväkin. Pahimpia joukkuepelejä olivat pesäpallo ja koripallo. Niitä en osannut yhtään.

En voinut myöskään ymmärtää miksi oppilaat suorittivat joukkuejaot usein. Sehän olisi kuulunut sille opettajalle. Peruskoulussa tuntui ettei liikunnanopettaja tehnyt juuri mitään.

Kaikki joukkuepelit olivat uskomattoman kamalia, koska tulin aina valituksi viimeisenä joukkueeseen. Olin tosi iloinen, kun liikuntatunneilla tehtiin jotain sellaista, mihin ei tarvinnut joukkueita eikä minun siis tarvinnut jäädä viimeiseksi. En osannut suunnistaa enkä ollut kovin hyvä hiihtämään tai mitään, mutta pääasia oli ettei ollut sitä saakelin huutojakoa.

Jo ekaluokalla jäi hiihdosta traumat. Koulun vieressä oli pieni metsä ja siellä hiihtoladut. Siellä me talvisin aina hiihdettiin letkassa opettajan johdolla. Olin kuitenkin niin hidas, että jäin reilusti muusta porukasta jälkeen ja eksyin. Tajusin onneksi lopulta palata samaa reittiä takaisin koululle, jossa opettaja oli jo tulossa etsimään minua.

Oltiin hiihtämään menossa, miesopettaja tuli paikalle sauvakävellen. Tirskuin tyttökavereilleni tätä, näytti hassulta. Ope tajusi ja huitaisi ohi mennessään sauvallaan hanurilleni :0 2000-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo koska minut pakotettiin aina siihen ihan eteen tulilinjalle.

Sain elinikäiset traumat.

Tämä. Minä olin aina niiden kolmen viimeiseksi valitun joukossa. En osunut palloon, en saanut sitä kiinni, en osannut heittää, ainoa mitä osasin, oli juosta.

Kerran minut pakotettiin siihen eteen, kauhusta jäykkänä siinä sitten seisoin pelkäämässä koko joukkueen katseet selässäni, kunnes pallo osui mailasta suoraan kurkkuuni, hyvä ettei silmissä mustunut. Mitäköhän siinäkin opettaja oli ajatellut, jos siis edes ajatteli jotakin.

Ihan kaikki. Kiusaaminen, aina paleli, aina sai pelätä, aina kylmäs pukkarissa riisua ja pukea ja käydä suihkussa muiden edessä, aina kilpailtiin ja olin aina viimeisenä, mitään ei OPETETTU vaan jaettiin huutoäänestyksellä joukkueisiin ja minut aina viimeisenä. Joukkuepeleissä sai hakata ja taklata toisia mielin määrin, eikä opettaja varmaan edes ollut paikalla. Ikinä ei ollut pätevää opettajaa.

Vierailija kirjoitti:

Tamburiinin rytmissä kävely, kun samalla piti ojennella nilkkoja ja heitellä hernepussia ilmaan.

Ja samalla piti olla se ihmeen voimistelupuku päällä ja ne kauheat siniset voimistelutossut jaloissa. Olin jo sen unohtanut!

Kaikki mahdollinen liikunta. Olin se luokan lihavin ja isoin poika.

Nykyisin kaikki ikäkaverit on kasvattaneet mahtavat kaljamahat ja itse olen normaalikokoinen. Fillaroin töihin ja liikun niinkuin ihminen on suunniteltu - ilman autoa.

Edelleen vihaan yläasteen liikunnan opettajaa. 40 vuotta siitä jo on. Hän sai aikaan sen että vihaan lähes kaikkea liikuntaa. Ja se kostautuu terveydessä. 

Kaikesta ja aina kilpailtiin. Nykyiset opet: yrittäkää ottaa opiksi, yrittäkää antaa oppilaille liikkumisen ilo, eikä kilpailu ja pakottaminen. 

Ennen se ope oli tutkinut tyttöjen alushousut, että onko oikeasti menkat ja saako lähteä kävelylenkille. - Ylitti siis poliisinkin valtuudet. 

uimahallissa olin 10v, kun opettaja näki selässäni muutaman finnin hän sanoi,että minun pitää lähteä pois etten tartuta muita ! loppui sekin harvinainen ilo lyhyeen

Hiihtokilpailut, uinti ja cooperin testi.

Vierailija kirjoitti:

Olin hyvä liikunnassa. En paras enkä todellakaan huonoin, mutta yläasteella oli nöyryyttävää tulla valituksi huutojaoissa viimeisimpinä. Viimeisimpänä niiden ylipainoisten ja muuten vaan kömpelöiden tyttöjen kanssa. Opettajakin tuntui kiusaavan, antoi mm liian lyhyet hiihtosauvat, että pääsin viimeisenä maaliin hiihtoretkillä. Omia kun ei ollut eikä äidillä ollut varaa ostaa suksia. 

Olit hyvä liikunnassa, mutta tulit valituksi viimeisimpänä. Miten on näin? Olitko epäsuosittu kavereiden keskuudessa?

Kauhein muisto: Opettaja sananmukaisesti pakotti minut puomille, jossa sitten pelosta täristen yritin nousta seisomaan. Putosinkin lattialle.

Olin aina viimeinen valinnoissa.

7-9 luokalla tanssiminen poikien kanssa.😒 Pariksi yleensä sattui vielä joku luokan kiusaaja kovis joka ei yrittänytkään opetella tanssia, joten meni omaankin tanssin opetteluun maku. Ja parina piti olla poika, koska miehet vievät tanssissa...🤔Ei kyllä siellä näkynyt silloin muita miehiä kuin poikien liikuntaope...😂 Onneksi tuota tanssia oli vain harvoin🥲Tuosta tanssimaan pakotuksesta kyllä sen verran traumatisoitunut, että ei aikuisenakaan nappaa koko homma vaikka olisi varmasti mukava harrastus.

Kun pelattiin ensimmäistä kertaa ikinä jalkapalloa, varmaan kolmosella tms, ope ei selittänyt sääntöjä, koska nehän ovat itsestäänselvät kaikille. No mulle ei ollut kun ei penkki- tai joukkueurheilu ole ikinä kiinnostanut. Potkaisin pallon sitten kohti omaa maalia, onneksi ei ihan mennyt. Joukkuekaverit sai hepulin ja nolotti kauheasti. Pesiksenkään sääntöjä ei selitetty kunnolla ja ihmettelin monta vuotta, mitä "platon" tarkoittaa, kun sitä aina välillä huudeltiin. :D Oikeasti siis laiton mutta kuulin väärin. Joo olin vähän nörttityttö. 

Ala-asteen ensimmäiseltä luokalta 80-luvulla muistan tunteen, kun piti mennä kylmässä kellarissa suihkuun, jotka olivat korkealla katossa. Vesi ei ehtinyt lämmetä ollenkaan, vaan käytännössä koko luokka sai päälleen jääkylmän suihkun. Opettaja seisoi vieressä huutamassa ja katsomassa, että kaikkien hiukset kastuu.

Tipahdin puolapuilta ylhäältä lattialle ja mursin solisluun. Ote lipes yks kaks.