Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Opettaja pakotti osallistumaan maastojuoksukilpailuun samana päivänä kun kisa järjestettiin. En siis ollut mitenkään varautunut että menisin kisoihin. Sinne mentiin taksilla ja osallistujia oli kaikista paikkakunnan kyläkouluista. Ujona en uskaltanut pitää puoliani, vaikka en missään nimessä halunnut kilpailla varsinkaan juoksussa. Siellä sitten tulin viimeisenä maaliin verenmaku suussa, oli ihan kamala kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntotestit.
Uimahallissa käynti. Ei se muuten olisi edes ollut kovin paha, mutta kävimme pientä kyläkoulua joka sijaitsi kaukana kunnan uimahallista. Busseja ei kulkenut kovin usein, ja aikataulu oli vedetty aina niin tiukaksi, ettei ehtinyt kunnolla kuivatella itseään. Uimahallilta oli vielä jonkin verran matkaa bussipysäkille. Oli pakkasella todella veemäistä, kun kirjaimellisesti hiukset jääpuikkoina odotteli bussia. Vilustuin usein noiden uimahallireissujen jälkeen, kun piti mennä iho ja hiukset märkinä kovaan pakkaseen.
Meillä oli alakoulussa 3.-6. lk. tytöt samoilla liikuntatunneilla, kun koulu oli niin pieni. Yhteensä meitä oli sitten varmaan jotain 20-25. Mutta nuorimpien ja vanhimpien välillä oli kyllä todella iso kypsyysero. Nuorimmat olivat ihan pikkutyttöjä ja vanhimmat teinejä.
Pesiksessä pahinta oli se että lyödessä kaikki muut katsovat. En osunut kertaakaan koko 12 vuoden aikana kun menin aina niin puihin tossa tilanteessa. Edelleenkin alisuoriudun kaikessa missä joku katsoo. En vaan pysty.
Pelasimme lentopalloa ja syötin pallon aina pelaajalle joka ei osannut pelata yhtään. Varma voitto, mutta nolottaa vieläkin.
Pakolliset talvilajit kylmässä. Miehekäs pesäpallo tytöille ja suunnistus eksyen. Suoritussisäliikunta kaikki menivät kiireellä liikesarjoja ja kuin robotit. Paikat joihin oli pitkä matka, tuntui ettei itse koululla ollut omia tiloja, AINA lähtö muualle pitkälle. Liikuntaa harrasti lapsena kotona, uimahallissa ja ulkona jo itse, myös luokassa opettaja liikutti, oli tanssia sekä välitunnilla juostiin itse. Olikohan itse liikuntatunti jo liikaa siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakolliset koulujen väliset hiihtokisat. Olin joka ikinen vuosi viimeinen. Kutosella osallistuminen ei enää ollut pakollista, mutta opettaja sanoi että voi saada paremman numeron kun osallistuu. Osallistuin sitten, olin tokavikana, kunnes kaaduin noin kaksi metriä ennen maaliviivaa ja hävisin taas ":)".
Noi kisat aiheutti mulle kauheaa pelkoa, kun oli kymmeniä ihmisiä katsomassa suoritusta vieressä, ja jäin aina heti alussa kymmeniä metrejä jälkeen siitä, joka lähti mun kanssa samaan aikaan.
Yläasteella, kun opettaja ei uimahallipäivänä uskonut, että minulla on oikeasti kuukautiset. Vaati saada nähdä verisen kuukautissuojan todisteeksi. Todella nöyryyttävää.
Näin vielä 2000-luvun alussa. Nykypäivänä tästä nousisi hirveä haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä jännä, että koulussa vain ruvettiin pelaamaan, oli se sitten koripalloa, pesistä, mitä tahansa. Tyyliin jaetaan joukkueet, tässä on välineet, sitten mäiskimään. Yhdestäkään lajista en kuullut sääntöjä. Ainoastaan ekoilla luokilla harjoiteltiin pesäpallon lyömistä tolpan nokasta ja kopittelua räpsän kanssa.
Pesiksen säännöt sentään olin oppinut etukäteen, kun laumana pelattiin lähileikkikentällä isompien lasten kanssa, mutta jokin ringette on minulle yhä täysi mysteeri.
En tykännyt liikunnasta. En ole koskaan ollut liikunnallinen. Tasapainoni on kehno, samoin hapenottokykyni. Olen aina ollut rotevan oloinen, siinä ylipainon kynnyksellä, eikä se teininä kyllä antanut intoa olla fyysisesti esillä.
Koulukeskuksessamme oli uimahalli, joten joka toinen viikko meillä oli uintia, ekaluokasta lukion kolmanteen asti. Sieltä sai sentään joskus pinnattua, kun sanoi, että on kuukautiset.
Kun nyt ajattelen, minulla ei ole yhtään miellyttävää muistoa koululiikunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Pesiksessä pahinta oli se että lyödessä kaikki muut katsovat. En osunut kertaakaan koko 12 vuoden aikana kun menin aina niin puihin tossa tilanteessa. Edelleenkin alisuoriudun kaikessa missä joku katsoo. En vaan pysty.
Mulla sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loputon jääkiekkopakotus, koska liikunnanopettaja oli joku seurahullu. Muutenkin inhosin kaikkia palloilulajeja, koska olin todella paska eikä joukkuekilpailu kiinnostanut. Huokasin helpotuksesta yleisurheilu- ja hiihtotunneilla :D
Joskus ala-asteella jokainen pakotettiin laskemaan jyrkän vaaran päältä suorilla suksilla (ei siis saanut jarruttaa). Pelotti ja osuin puuhun alas tullessa. 5- ja 6-luokkalla olin aika pullukka ja sellaistahan tykättiin kiusata liikuntatunneilla. Opettaja oli mukana kiusaamisessa.
Inhosin kaikkea liikuntaa 28-vuotiaaksi asti. Nyt siitä pari vuotta vanhempana olen taas alkanut liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani kieltäytyivät ostamasta suksia, sain opettajien haukut niskaan. Sitten kun sain sukset, ei enää ollut hiihtoa koulussa. Jotkut oppilaat naureskelivat vanhoille luistimilleni, mutta olin nopein luistelija, koska niistä puuttui kärkipiikit. Koululiikunta on välineurheilua, koulun pitäisi tarjota köyhille välineet lainaan.
Se kun virolainen liikunnanopettaja nainen läpsi minua ja luokkakavereitani (tyttöjä) tennismailalla pers.ukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnanope oli naisvoimistelija, joten tamburiinin tahdissa salin poikki, tyyliin perusaskel - hyppy ja tamburiinin tahdissa. Testi kaikesta eli pesäpallo, lentopallo, koripallo ja yleisurheilu testi.
Uimahallissa ulk maal. lipevä mies"ope" heitti hyppylankulta tyttöjä altaaseen jonossa yksi kerrallaan, osasipa uida tai ei. Hyi kun iljetti ja pelotti ja traumat jäi.
Vaihtoaskel hyppy Vaihtoaskel hyppy Vaihtoaskel hyppy..... pum pum pum
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä, että koulussa vain ruvettiin pelaamaan, oli se sitten koripalloa, pesistä, mitä tahansa. Tyyliin jaetaan joukkueet, tässä on välineet, sitten mäiskimään. Yhdestäkään lajista en kuullut sääntöjä. Ainoastaan ekoilla luokilla harjoiteltiin pesäpallon lyömistä tolpan nokasta ja kopittelua räpsän kanssa.
Pesiksen säännöt sentään olin oppinut etukäteen, kun laumana pelattiin lähileikkikentällä isompien lasten kanssa, mutta jokin ringette on minulle yhä täysi mysteeri.
En tykännyt liikunnasta. En ole koskaan ollut liikunnallinen. Tasapainoni on kehno, samoin hapenottokykyni. Olen aina ollut rotevan oloinen, siinä ylipainon kynnyksellä, eikä se teininä kyllä antanut intoa olla fyysisesti esillä.
Koulukeskuksessamme oli uimahalli, joten joka toinen viikko meillä oli uintia, ekaluokasta lukion kolmanteen asti. Sieltä sai sentään joskus pinnattua, kun sanoi, että on kuukautiset.
Kun nyt ajattelen, minulla ei ole yhtään miellyttävää muistoa koululiikunnasta.
En tiedä oletko nainen vai mies, mutta meillä taas tyttöjen liikunnassa ei muuta ollutkaan kuin sääntöjen opettelua, koskaan ei päästy kunnolla pelaamaan mitään. Kun me tytöt harjoiteltiin kymmenettä tuntia että miten palloa potkitaan, niin pojat pelasi täysillä jalkapalloa.
Olin ala-asteella aina todella ahdistunut liikuntatunneista. Olin silloin huonokuntoinen ja arka, enkä yhtään kilpailunhaluinen, joten minut valittiin aina viimeisenä joukkueisiin sekä luokkalaiseni valittivat aina kun en pystynyt tekemään milloin mitäkin tarpeeksi hyvin.
Kerran jalkaani alkoi yllättäen sattumaan kun juoksimme ajastettuna jotakin lenkkiä, mutta koska en ollut esim. kaatunut ja syytä jalan sattumiseen ei näkynyt mitenkään ulospäin ja vanhempani sekä opettajani tiesivät että en nauti liikuntatunneista, kukaan ei uskonut minua kun sanoin että jalkaani sattuu. Pahoitin tästä mieleni niin pahasti, että olen asiasta edelleenkin hieman katkera. Vasta kun valitin jalastani useamman viikon, vanhempani veivät minut lääkäriin, jossa jalassani todettiin olevan rasitusvamma.
Kutosluokalla mentiin koko luokka bussilla uimahalliin. Tosi kiva uida oman luokan poikien kanssa ja seistä uikkari päällä altaanreunalla odottamassa omaa vuoroa. Niin noloa se oli.
Pesäpallo tuntui aina pirun vaaralliselta.