Lue keskustelun säännöt.
Miten voisimme saada kouluttautuneet uratykki-naiset kohtaamaan matalapalkkaisten tai syrjäytyneiden ja kouluttamattomien miesten kanssa?
26.05.2021 |
Tuostahan tämä nykyajan "kohtaanto-ongelma" johtuu;..Naiset kouluttautuvat yhä useammin ja luovat uraa, kun taas toisaalla syrjäytyvät jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi tietokoneen ääreen.
Ja niin puhutaan etteivät miehet ja naiset enää kohtaa.
Ongelma tulee siitä että kun kouluttautuneelle miehelle kelpaa kouluttamaton, mutta kaunis, siisti ja mukava nainen, ei yhtälö toimikaan enää kun sukupuolet käännetään ympäri.
Naiset eivät vain ole valmiita kantamaan tätä puolta tasa-arvon tuomista asioista.
Miten voisimme saada naisten yleisen asenteen muutumaan, ja hyväksymään myös ne velvollisuudet tasa-arvosta, eikä vain "kirsikoita kakusta"?
Kommentit (235)
Miksi näiden uuninpankkopoikien ei ysrvitE tehdä mitään?Miksi nämä ei voi muuttaa sinne Helsinkiin töihin ja kehittää itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on aina vaatimassa tasa-arvoa, mutta sitten kun pitäisi ehkä itse hyväksyä kumppani, joka ei ehkä tee niin kovaa tiliä kuin itse niin ei ollakaan enää tasa-arvosta kiinnostuneita.
Kumppaninvalinnassa ei tietenkään ole kyse mistään _yleisestä ja kaikenkattavasta tasa-arvosta_, vaan se on jokaisen ihmisyksilön _oma yksityisasia ja itsemääräämisoikeus_, jota saa toteuttaa haluamallaan tavalla.
Totta kai, valitse miten haluat. En muista kovin monen miehen koskaan puhuneen ei-korkeakoulutetuista naisista "naislapsina" ja "geneettisinä umpikujina" tai "luusereina." Miehiä ei ole tuollaiset seikat niin kovin paljoa kiinnostaneet.
Sen takia nää naisten puheet tasa-arvosta ja kaikesta muusta kivasta särähtää korvaan.
Kertoo mun mielestä enemmän näistä naisista kuin kenestäkään muusta. Ja tasa-arvoon muuten liittyy sukupuoliroolit aika olennaisesti, koska niistä naiset on puhuneet jo vuosikymmeniä. Nyt kun olisi tarjolla miestä, joka voisi ehkä rikkoa sen sukupuoliroolin elättäjästä niin ei kelpaakaan. Selvä se, ei ole pakko, mutta kertoo vain feminismistä ja naisista kaiken oleellisen.
Surkeat geenit periytyy. Kotimieskin voi periyttää koulutetun uratykin geenejä omatessaan näyttöjä. Mitä näyttöä syrjäytyneellä on? Ei mitään.
Missä vaiheessa kukaan on puhunut mitään syrjäytyneistä? Puhuttiin korkeakoulutetuista naisista ja matalapalkkaisista miehistä. Jos naiset todella tahtovat eroon sukupuolirooleista ja seksismistä niin olis voinut olla kova paikka näyttää, että ei tahdota enää pitää yllä niitä "toksisia sukupuolirooleja."
Sen sijaan naiset näyttävät kyllä mielellään pitävän niitä miesten sukupuolirooleja yllä, mutta omia ei tahdota pitää. Asia selvä.
No kyllä nämä syrjäkylillä asuvat sikamiesåojat ovat surjöytyneita ja matalsoslkka -alalla= sossun tuilla.
Rooli on vain rooli ja näyttelijät ovat niitä, joka näyttelevät, muut elävät (roolitta) omaa aitoa elämäänsä.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, kuinka moni syrjäytynyt mies on komea, siisti ja hyvätapainen, joka kohtelee naista hyvin sekä arvostavasti ilman, että hän alentaa itseään tai kokee puolisonsa paremmasta tulotasosta itsesyyllisyyttä? Ihan oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi näiden pitäisi kohdata?
Sitä minäkin ihmettelen. Miksi. Mitä yhteistä näillä on? Kyllä miehelle varmasti kelpaisi simpsakka, itsestäänvuolta pitävät, koulutettu ja hyvin tienaavat nainen, mutta mitä nainen tekee miehellä, jolla elämässä ei ole muut kuin auton tai mopon rassaaminen ja pilis viikonloppuisin?
Pitkä ketju, mutta kukaan ei ole kertonut miksi kouluttautuneet ja menestyvät naiset pitäisi saattaa yhteen kouluttamattomien ja syrjäytyneiden miesten kanssa.
Mitä etuja yhteensaattaminen toisi näille naisille ja mitä etuja näille miehille?
Jos hyvää tulisi yhtä paljon kummallekin ryhmälle, kannatan ajatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, mutta kukaan ei ole kertonut miksi kouluttautuneet ja menestyvät naiset pitäisi saattaa yhteen kouluttamattomien ja syrjäytyneiden miesten kanssa.
Mitä etuja yhteensaattaminen toisi näille naisille ja mitä etuja näille miehille?
Jos hyvää tulisi yhtä paljon kummallekin ryhmälle, kannatan ajatusta.
Niinpä. Jos näiden kahden ryhmän kohtaamisista molemmat hyötyisivät niin Suomi olisi täynnä tällaisia pareja. Ei kukaan halua parisuhdetta, jos se hankaloittaa omaa elämää. Itse olen kahden lapsen sinkku yh ja tyytyväinen elämääni. En näe mitä lisäarvoa parisuhde toisi elämääni. Been there, done that.
Mikä hiton hätä aina on täällä tulla mollaamaan vähemmän koulutettuja miehiä, erityisesti maaseudun miehiä!
Newsflash: iso osa naimattomista maaseudun miehistä EI kaipaa naista parisuhteeseen. Ne jotka kaipaavat, useimmiten myös tekevät asian eteen jotakin, ja heitä lopulta myös onnistaa.
Totta kai (myös) maaseudun kouluttamattomat miehet ottaisivat naisen mielellään pariksi tunniksi lauantai-iltaisin käyttöönsä, mutta siihen on sitten huonommat mahdollisuudet.
En usko, että vähemmän koulutettu maaseudulla tai pikkupaikalla asuva mies edes olisi kovin kiinnostunut korkeasti koulutetusta helsinkiläisestä uratykistä, joka harrastaa kulttuuria, spinningiä ja joogaa jne. Ennemmin hän on aidosti kiinnostunut Salen kassalla työskentelevästä Mirkusta tai Sartsasta, jolla on 40 kg ylipainoa, näyttävät tatuoinnit, shokkiväritukka, polttaa tupakkaa, kiroilee ja juo olutta.
Moni maaseudun mies on ihan selvästi tehnyt valinnan. Ja moni on sen sanonut ääneen. Jos pitää valita elämäntyylinsä ja mahdollisen parisuhteen/perhe-elämän välillä, he valitsevat elämäntyylinsä.
He valitsevat sen, että he saavat työskennellä ammatissaan, tavata ystäviään, asua tilavasti ja harrastaa asioita, joista he nauttivat.
Hehän joutuisivat luopumaan koko elämästään, jos he pakottaisivat itsensä muuttumaan, menisivät iltalukioon, hakeutuisivat korkeakouluun ja muuttaisivat isoon kaupunkiin. Koko elämä menisi uusiksi. Harrastukset, ystäväpiiri, elämäntapa, asuminen, kiinnostuksen kohteet.
Harva sitä haluaa. Maaseudun vähemmän koulutetut miehet ovat tehneet valinnan. Ja se valinta on tasan yhtä arvokas kuin helsinkiläisen, korkeasti koulutetun uratykin valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju todiste miesten loputtomasta typeryydestä.
Mielenterveysongelmaiset reppanat ei ole yhtä kuin koko miessukupuoli.
T.nainen
Ei, mutta tämänkin ketjun perusteella enemmistö, jota normivähemmistö ei pysty millään kompensoimaan.
Entäs jos ne mielenterveysongelmaiset reppanat löytyvätkin niistä menestyneistä kaupunkilaisista naisista?
He elävät vieraantunutta kaupunkielämää, jota he pyrkivät paikkaamaan järjettömillä harrastuksilla, meditaatiolla, psykologikäynneillä, kalliilla hoidoilla ja raivokkaalla liikuntaharrastuksella? Itsensä pakkokehittämisellä koko ajan paremmaksi, kun mikään ei riitä?
Pakko, pakko, pakko. Itsehillintä. Kiire. Odotukset. Aktiivisuus. FOMO.
Oravanpyörä pyörii entistä nopeammin.
Kyllä kaikki on vaikeaa nykyihmiselle. Ennen tutustuttiin kivaan ihmiseen koulussa, harrastuksissa, tai muuten vaikka naapurustosta. Ja ihastuttiin, alettiin olemaan yhdessä, rakastuttiin ja alettiin luomaan yhteistä elämää, joka kesti.
Nykyään luodaan itse se oma elämä valmiiksi, pidetään siinä jotain "niin kauan kun on kivaa ja jänskää" -suhteita, kunnes iskee sitoutumisen ja perheenperustamisen halu ja tarve. Niille joille se iskee. Sitten etsitään sitä kuka mahdollisimman täysimääräisesti täyttää omat ennaltalaaditut tarkat kriteerit, tutustumatta nimenomaan ihmiseen ihmisenä, miettimättä mitä itse tuo tarjolle. Jos sopiva näyttää löytyvän, perustetaan kiireellä perhe ja sitoudutaan, kunnes huomataan, ettei se toinen ollutkaan täydellinen ja täyttänyt kaikkia toiveita. Lapset muuttavat kotien väliä reput selässä. Jos taas sopivaa kumppania ei löydy, haukutaan vastakkainen sukupuoli katkerana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi näiden pitäisi kohdata?
Sitä minäkin ihmettelen. Miksi. Mitä yhteistä näillä on? Kyllä miehelle varmasti kelpaisi simpsakka, itsestäänvuolta pitävät, koulutettu ja hyvin tienaavat nainen, mutta mitä nainen tekee miehellä, jolla elämässä ei ole muut kuin auton tai mopon rassaaminen ja pilis viikonloppuisin?
Voi hyvänen aikaa taas miten yksipuolisesti ajateltu. Aivan kuin kaikki miehet haluais sen korkeastikoulutetun naisen ja matalastikoulutetut miehet olisivat jokin rasite elämäntapoineen.
Jestas, kuvitteletko oikeesti itse olevasi hyvää seuraa? Minulle on sama mitä ihminen harrastaa tai missä asuu, tai mikä on koulutusaste, mutta tämän kaltainen lokerointi olisi ehdoton no no...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki on vaikeaa nykyihmiselle. Ennen tutustuttiin kivaan ihmiseen koulussa, harrastuksissa, tai muuten vaikka naapurustosta. Ja ihastuttiin, alettiin olemaan yhdessä, rakastuttiin ja alettiin luomaan yhteistä elämää, joka kesti.
Nykyään luodaan itse se oma elämä valmiiksi, pidetään siinä jotain "niin kauan kun on kivaa ja jänskää" -suhteita, kunnes iskee sitoutumisen ja perheenperustamisen halu ja tarve. Niille joille se iskee. Sitten etsitään sitä kuka mahdollisimman täysimääräisesti täyttää omat ennaltalaaditut tarkat kriteerit, tutustumatta nimenomaan ihmiseen ihmisenä, miettimättä mitä itse tuo tarjolle. Jos sopiva näyttää löytyvän, perustetaan kiireellä perhe ja sitoudutaan, kunnes huomataan, ettei se toinen ollutkaan täydellinen ja täyttänyt kaikkia toiveita. Lapset muuttavat kotien väliä reput selässä. Jos taas sopivaa kumppania ei löydy, haukutaan vastakkainen sukupuoli katkerana.
Minusta taas on hienoa että enää ei koeta tarvetta seurustella vain siksi että olisi joku. On ymmärretty että me elämme todennäköisesti yhtä ainoaa elämäämme. On ymmärretty et jos lapset kärsivät erosta, niin kärsivät ne myös vain lasten takia ylläpidettäväatä liitosta ja moni lapsi myös ahdistuu kun vanhemmat ovat yhdessä pakosta, ei rakkaudesta. Lapsen vuoksi. Moni lapsi kääntää sen omaksi syykseen. Ei välitetä tätä haitallista mallia seuraaville polville.
Parisuhteen tulee antaa enemmän kuin se ottaa. Ei joka hetki, mutta kokonaisuutena. Ei siinä muuten kannata olla. Se kuluttaa ja rikkoo. Jokaisella on oikeus etsiä hyvää suhdetta tai olla ilman, jos ei mieleistä löydy. Kaikilla on oikeus rakkauteen, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta sitä tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki on vaikeaa nykyihmiselle. Ennen tutustuttiin kivaan ihmiseen koulussa, harrastuksissa, tai muuten vaikka naapurustosta. Ja ihastuttiin, alettiin olemaan yhdessä, rakastuttiin ja alettiin luomaan yhteistä elämää, joka kesti.
Nykyään luodaan itse se oma elämä valmiiksi, pidetään siinä jotain "niin kauan kun on kivaa ja jänskää" -suhteita, kunnes iskee sitoutumisen ja perheenperustamisen halu ja tarve. Niille joille se iskee. Sitten etsitään sitä kuka mahdollisimman täysimääräisesti täyttää omat ennaltalaaditut tarkat kriteerit, tutustumatta nimenomaan ihmiseen ihmisenä, miettimättä mitä itse tuo tarjolle. Jos sopiva näyttää löytyvän, perustetaan kiireellä perhe ja sitoudutaan, kunnes huomataan, ettei se toinen ollutkaan täydellinen ja täyttänyt kaikkia toiveita. Lapset muuttavat kotien väliä reput selässä. Jos taas sopivaa kumppania ei löydy, haukutaan vastakkainen sukupuoli katkerana.
Minusta taas on hienoa että enää ei koeta tarvetta seurustella vain siksi että olisi joku. On ymmärretty että me elämme todennäköisesti yhtä ainoaa elämäämme. On ymmärretty et jos lapset kärsivät erosta, niin kärsivät ne myös vain lasten takia ylläpidettäväatä liitosta ja moni lapsi myös ahdistuu kun vanhemmat ovat yhdessä pakosta, ei rakkaudesta. Lapsen vuoksi. Moni lapsi kääntää sen omaksi syykseen. Ei välitetä tätä haitallista mallia seuraaville polville.
Parisuhteen tulee antaa enemmän kuin se ottaa. Ei joka hetki, mutta kokonaisuutena. Ei siinä muuten kannata olla. Se kuluttaa ja rikkoo. Jokaisella on oikeus etsiä hyvää suhdetta tai olla ilman, jos ei mieleistä löydy. Kaikilla on oikeus rakkauteen, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta sitä tarjota.
Missä sanoin, että seurustellaan vain että olisi joku? Eihän siitä ollut missään vaiheessa kyse. Vaan ihmisten aidosta kohtaamisesta kokonaisuutena. Ymmärrystä siitä, ettei itse ole täydellinen.
Nykyihmiset ovat nautinnonhaluisia ja itsekeskeisiä. Ei kyetä sitoutumaan, ei kehittämään ITSEÄÄN. Sitä tarvittaisiin niihin kestäviin suhteisiin, jossa lapset eivät kärsisi. Toki riitoja tulee ainaa kun ollaan niin tiivisti yhdessä kuin perheet on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki on vaikeaa nykyihmiselle. Ennen tutustuttiin kivaan ihmiseen koulussa, harrastuksissa, tai muuten vaikka naapurustosta. Ja ihastuttiin, alettiin olemaan yhdessä, rakastuttiin ja alettiin luomaan yhteistä elämää, joka kesti.
Nykyään luodaan itse se oma elämä valmiiksi, pidetään siinä jotain "niin kauan kun on kivaa ja jänskää" -suhteita, kunnes iskee sitoutumisen ja perheenperustamisen halu ja tarve. Niille joille se iskee. Sitten etsitään sitä kuka mahdollisimman täysimääräisesti täyttää omat ennaltalaaditut tarkat kriteerit, tutustumatta nimenomaan ihmiseen ihmisenä, miettimättä mitä itse tuo tarjolle. Jos sopiva näyttää löytyvän, perustetaan kiireellä perhe ja sitoudutaan, kunnes huomataan, ettei se toinen ollutkaan täydellinen ja täyttänyt kaikkia toiveita. Lapset muuttavat kotien väliä reput selässä. Jos taas sopivaa kumppania ei löydy, haukutaan vastakkainen sukupuoli katkerana.
Minusta taas on hienoa että enää ei koeta tarvetta seurustella vain siksi että olisi joku. On ymmärretty että me elämme todennäköisesti yhtä ainoaa elämäämme. On ymmärretty et jos lapset kärsivät erosta, niin kärsivät ne myös vain lasten takia ylläpidettäväatä liitosta ja moni lapsi myös ahdistuu kun vanhemmat ovat yhdessä pakosta, ei rakkaudesta. Lapsen vuoksi. Moni lapsi kääntää sen omaksi syykseen. Ei välitetä tätä haitallista mallia seuraaville polville.
Parisuhteen tulee antaa enemmän kuin se ottaa. Ei joka hetki, mutta kokonaisuutena. Ei siinä muuten kannata olla. Se kuluttaa ja rikkoo. Jokaisella on oikeus etsiä hyvää suhdetta tai olla ilman, jos ei mieleistä löydy. Kaikilla on oikeus rakkauteen, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta sitä tarjota.
Montako uusioperheviritelmää on takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein parhaiten parisuhteissa pärjäävät ne kenellä on suhteellisen samanlainen tausta ja elämänarvot. Itse en koulutettuna miehenä ottanut vähän koulutettua naista. Ne kaverit ketkä on näin tehneet ovat sen kanssa painineet vuosia. Osa näistä naisista on kouluttautunut myöhemmin miehen stemppauksella.
Uskon että sama asia on vahvempi vielä jos nainen on koulutettu ja mies ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on aina vaatimassa tasa-arvoa, mutta sitten kun pitäisi ehkä itse hyväksyä kumppani, joka ei ehkä tee niin kovaa tiliä kuin itse niin ei ollakaan enää tasa-arvosta kiinnostuneita.
Kumppaninvalinnassa ei tietenkään ole kyse mistään _yleisestä ja kaikenkattavasta tasa-arvosta_, vaan se on jokaisen ihmisyksilön _oma yksityisasia ja itsemääräämisoikeus_, jota saa toteuttaa haluamallaan tavalla.
Totta kai, valitse miten haluat. En muista kovin monen miehen koskaan puhuneen ei-korkeakoulutetuista naisista "naislapsina" ja "geneettisinä umpikujina" tai "luusereina." Miehiä ei ole tuollaiset seikat niin kovin paljoa kiinnostaneet.
Sen takia nää naisten puheet tasa-arvosta ja kaikesta muusta kivasta särähtää korvaan.
Kertoo mun mielestä enemmän näistä naisista kuin kenestäkään muusta. Ja tasa-arvoon muuten liittyy sukupuoliroolit aika olennaisesti, koska niistä naiset on puhuneet jo vuosikymmeniä. Nyt kun olisi tarjolla miestä, joka voisi ehkä rikkoa sen sukupuoliroolin elättäjästä niin ei kelpaakaan. Selvä se, ei ole pakko, mutta kertoo vain feminismistä ja naisista kaiken oleellisen.
HAHAHAHAHAAHAH
Niin, eli kun miehet eivät ole pitäneet korkeaa rimaa (varmasti ihan hyvää hyvyyttään kelpuuttaneet naisen kuin naisen), ja nyt kun se kääntyy miehiä vastaan naisten vapautuessa patriarkan kahleista ja kyetessä määräämään omasta elämästään ja voivansa itse valita itseään miellyttävän kumppanin mikäli kumppania ylipäätään tahtovat, tulisi jälleen kerran naisten kärsiä ja uhrautua miesten hyväksi?
Kyllä, naiset eivät tahdo takaisin vanhaan. Onnittelut, olet oivaltanut feminismin ytimen. Naiset tahtovat olla samalla viivalla miesten kanssa. Tiedätkö mitä se sinusta kertoo, jos se ei sinulle sovi?
Tuo on kyllä erittäin huolestuttavaa sekä pelottavaa miten kaikki "ulimiehet" sekoittavat tasa-arvon ja yksilönvapauden. Kertoo teistä kaiken oleellisen.
Miksi ottaisin vässykkämiehen, pärjään parhaiten yksin aikuisena.
Uratykki ja lapseni saanut yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hiton hätä aina on täällä tulla mollaamaan vähemmän koulutettuja miehiä, erityisesti maaseudun miehiä!
Newsflash: iso osa naimattomista maaseudun miehistä EI kaipaa naista parisuhteeseen. Ne jotka kaipaavat, useimmiten myös tekevät asian eteen jotakin, ja heitä lopulta myös onnistaa.
Totta kai (myös) maaseudun kouluttamattomat miehet ottaisivat naisen mielellään pariksi tunniksi lauantai-iltaisin käyttöönsä, mutta siihen on sitten huonommat mahdollisuudet.
En usko, että vähemmän koulutettu maaseudulla tai pikkupaikalla asuva mies edes olisi kovin kiinnostunut korkeasti koulutetusta helsinkiläisestä uratykistä, joka harrastaa kulttuuria, spinningiä ja joogaa jne. Ennemmin hän on aidosti kiinnostunut Salen kassalla työskentelevästä Mirkusta tai Sartsasta, jolla on 40 kg ylipainoa, näyttävät tatuoinnit, shokkiväritukka, polttaa tupakkaa, kiroilee ja juo olutta.
Moni maaseudun mies on ihan selvästi tehnyt valinnan. Ja moni on sen sanonut ääneen. Jos pitää valita elämäntyylinsä ja mahdollisen parisuhteen/perhe-elämän välillä, he valitsevat elämäntyylinsä.
He valitsevat sen, että he saavat työskennellä ammatissaan, tavata ystäviään, asua tilavasti ja harrastaa asioita, joista he nauttivat.
Hehän joutuisivat luopumaan koko elämästään, jos he pakottaisivat itsensä muuttumaan, menisivät iltalukioon, hakeutuisivat korkeakouluun ja muuttaisivat isoon kaupunkiin. Koko elämä menisi uusiksi. Harrastukset, ystäväpiiri, elämäntapa, asuminen, kiinnostuksen kohteet.
Harva sitä haluaa. Maaseudun vähemmän koulutetut miehet ovat tehneet valinnan. Ja se valinta on tasan yhtä arvokas kuin helsinkiläisen, korkeasti koulutetun uratykin valinta.
Tämä. Mutta tässä alotuksessa oli sellainen viba jo alusta saakka, että kyse olis siitä ettei URANAISILLE kelpaa vähemmin kouluttautunur mies. Eli syy olisi naisten. Taas. Vaikka voi olla että osa noista miehistä on just kuten kirjoitit. Mutta tää alotus oli kirjotettu naisia syyllistäen joten tottakai naiset laittavat vastaan tätä asetelmaa kohtaan täälä. Ja taas on otettu mukaan myös mm. ulkonäköasiat. Ja yleistetty rankalla kädellä. Tän alotuksen ulkonäkökysymykseen myös viitataten: mitä käy niimle huonosti koulutetuille keskivertoa ns. rumemmille (miesten mielestä) naisille ja kukapa heidät ottaa? kun näille saman "tason" miehille kelpaa taas vaan kauniit ja ahkerat kotien laittajat. Niin. Oikeasti miesten pitäisi katsoa peiliin ja pariutua omanlaisten naisten kanssa eikä valittaa ja odottaa että heidän pitää kaikkien saada joku missi vähintään tai sitten joku heidät elättämään, mielellään se missi tai pornotähti. Luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki on vaikeaa nykyihmiselle. Ennen tutustuttiin kivaan ihmiseen koulussa, harrastuksissa, tai muuten vaikka naapurustosta. Ja ihastuttiin, alettiin olemaan yhdessä, rakastuttiin ja alettiin luomaan yhteistä elämää, joka kesti.
Nykyään luodaan itse se oma elämä valmiiksi, pidetään siinä jotain "niin kauan kun on kivaa ja jänskää" -suhteita, kunnes iskee sitoutumisen ja perheenperustamisen halu ja tarve. Niille joille se iskee. Sitten etsitään sitä kuka mahdollisimman täysimääräisesti täyttää omat ennaltalaaditut tarkat kriteerit, tutustumatta nimenomaan ihmiseen ihmisenä, miettimättä mitä itse tuo tarjolle. Jos sopiva näyttää löytyvän, perustetaan kiireellä perhe ja sitoudutaan, kunnes huomataan, ettei se toinen ollutkaan täydellinen ja täyttänyt kaikkia toiveita. Lapset muuttavat kotien väliä reput selässä. Jos taas sopivaa kumppania ei löydy, haukutaan vastakkainen sukupuoli katkerana.
Minusta taas on hienoa että enää ei koeta tarvetta seurustella vain siksi että olisi joku. On ymmärretty että me elämme todennäköisesti yhtä ainoaa elämäämme. On ymmärretty et jos lapset kärsivät erosta, niin kärsivät ne myös vain lasten takia ylläpidettäväatä liitosta ja moni lapsi myös ahdistuu kun vanhemmat ovat yhdessä pakosta, ei rakkaudesta. Lapsen vuoksi. Moni lapsi kääntää sen omaksi syykseen. Ei välitetä tätä haitallista mallia seuraaville polville.
Parisuhteen tulee antaa enemmän kuin se ottaa. Ei joka hetki, mutta kokonaisuutena. Ei siinä muuten kannata olla. Se kuluttaa ja rikkoo. Jokaisella on oikeus etsiä hyvää suhdetta tai olla ilman, jos ei mieleistä löydy. Kaikilla on oikeus rakkauteen, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta sitä tarjota.
Montako uusioperheviritelmää on takana?
Minulla? Ei yhtään. Sama mies 18 vuotiaasta asti, takana 16 vuoden suhde. Emme aio lisiä. Parisuhde antaa enemmän kuin ottaa, kuten kuuluukin. Nautin.
Mutta on kokemusta siitä kun äiti kertoo että olivat isäni kanssa yhdessä viimeiset kahdeksan vuotta vain velvollisuudesta. Ja me veljen kanssa ollaan että ai, luuletko että me ei sitä huomattu. Todella ahdistavaa. Kruunu ei siitä kiillotu. Eikä olla mitenkään ainutkertainen perhe, kaikilla kaveripiirin eronneiden vanhempien takana sama juttu. Ei, teitä ei palkita siitä että lasten takia kituutitte. Missä oli oman itsen arvostaminen?
Ennen vanhaan naisen oli pakko löytää/ottaa mies tullakseen yksinkertaisesti toimeen. Naisten ei sallittu kouluttautua tai tehdä töitä. Siksi harvempi mies jäi jakojäännökseksi, kun naisilla lähes aina parempi vaihtoehto oli ottaa joku mies kuin yrittää tulla yksin toimeen. Vanhapiikuus tiesi sekä köyhyyttä että alinta mahdollista sosiaalista kastia (Esim omia naimattomia isotätejäni ei viime vuosisadan puolivälissä maaseudulla kutsuttu edes kylään mihinkään saati juhliin kun olivat naimattomina ikäänkuin syrjäytettyjä).
Nyt kaikki naiset tai kaikki miehet eivät enää tarvitse puolisoa sosiaalisista tai taloudellisista syistä. Toisaalta puolison valinta on yksi ihmisen elämän tärkeimmistä päätöksistä. Ei eteenpäin pyrkivä, kyvykäs nainen useinkaan hyödy miehestä, jota pitäisi elättää ja vielä passata. Usein kun miehillä kaikenlainen kyvyttömyys yhdistyy vanhanaikaisiin, sovinistisiin arvoihin. Menestyvän naisen takana on tasa-arvoinen, tasavertainen kumppani - ja toisin päin. Molempien uria, yhteistä tulevaisuutta ja menestyviä lapsia on paras edistää yhdessä, tarvittaessa vuorovedoin. Jos tätä ei ole saatavilla, yksinolo on hyvä vaihtoehto.
Siis miksi näiden pitäisi kohdata?