Lue keskustelun säännöt.
Kateelliset! Teettekö asioiden "uudelleenkirjoitusta" päässänne ?
26.05.2021 |
Aloitin keskustelun eilen rajattomuudesta. En löytänyt juuri ketään kommentoimaan, joka kokisi samoin, ajattelin että kateus on ehkä lähestyttävämpi aihe. Laitan tuon keskustelun seuraavaan kommenttiin linkkinä.
Minussa kateus aiheuttaa pakonomaisen ”uudelleenkirjoittamisen” tarpeen. Jos jollain on kaunis piha niin ajattelen että he pystyy siihen koska heillä ei ole lapsia, ja koska heillä ei ole lapsia niin heidän elämä on sisällötöntä ja köyhää.
Tämän jälkeen voin sääliä heitä ja minulle tulee esim hyvä olo jos saan auttaa heitä pihansa kanssa. Mutta jos se kukoistaa ja he hankkii vaikka lapsia, niin tässä vaiheessa mulla on taas jo paljon tietoa jolla voin tyynnytellä itseäni. Että se mies on niin rassukka eikä olis halunnut lapsia ja ne on onnettomia. Ja taas voin sääliä heitä.
Ja heidän elämänsä on mun silmissä VAAN tätä. Jos heillä sitten on vaikka jotkut pihajuhlat missä ne vaikuttaa onnellisilta niin saatan suuttua todella pahasti päiviksi ja taas on pakko keksiä joku millä saan ne ”järjestykseen” päässäni.
Tää aiheuttaa myös huomattavaa ahdistusta välillä :(
Kokeeko muut samanlaista? Huomaatteko että teette näin siinä tilanteessa? Minkälainen tausta ja lapsuus teillä on ollut? Turvaton?
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää kyytiä tuolee nyt tuolta kommentoijalta, joka kirjoittaa pitkästi ja moni muukin on aika tylyn tuntuinen. Minusta kateus on tosi tavallista ja ap on varmaan aika älykäs, koska pystyy tuollaisella keinolla tyynnyttämään itseään ja analysoimaan tilannettaan. Olen tehnyt samantapaista, ja joissain tilanteissa se on minusta ihan hyvä psyyken suojautumiskeino, kunhan ei mene liian pitkälle eikä haittaa sillä toisten elämää. Aika erikoinen piirre tuossa on se, että tällä tavalla kadehtivaa ihmistä saatetaan pitää myös tosi empaattisena ja hyvänä tyyppinä, vaikka hän vain salaa kaivelee toisista ihmisistä jotain puoliksi kuviteltuja heikkouksia.
Esimerkki omasta elämästäni on se että perheelläni on ollut kovia koettelemuksia ja olemme lisäksi vähävaraisia. Meillä ei ole hienoa taloa tai autoa tai sen tapaisia asioita. Monet tuttuni leveilevät niillä ulkoisen menestyksen merkeillään, joita en voi koskaan saada. Sen sijaan, että alkaisin murehtia sitä, että minulla ei ole hienoa autoa, ajattelen, että minulla on jotain parempaa (henkistä ja sisäistä onnea, hyviä ihmissuhteita, onnellinen koti) ja jos ne rikkaat tietäisivät millaista minun elämäni on, he vaihtaisivat siihen silmänräpäyksessä. Mitään pahaa ei ole mielestäni siinä, että ajattelen näin joskus mielessäni. Ja jos vaikka joskus heitän miehen kanssa kahden kesken vähän läppää Audi-kuskeista joilla on pieni muna, niin se sallittakoon meille. Sen sijaan kerran huomasin, että kateus sai minussa huonon otteen, aloin seurata pakkomielteisesti erästä tuttuani somessa ja levittää hänestä ikäviä juttuja. Jollakin tavoin en edes ymmärtänyt että myrkytin itseäni ja tein pahaa juoruilemalla. Ajattelin sitä tehdessäni että se on vain harmitonta juttelua. Kun tajusin mitä tein, lopetin tuttavan seuraamisen somessa ja päätin etten koskaan puhu enää hänestä pahaa. Ap:lle sanoisin, että kateuteen auttaa se, että kohentaa omaa elämäänsä ja yrittää ajatella vähemmän niitä kateuden kohteita.
Eipä ollut tarkoitus olla tyly, vaan aloittaja kyseli kokemuksia ja vastasin siihen, tosin pitkästi. Olen vain omassa läheisessä ihmissuhteessa vastaavia asioita kokenut, en kylläkään aloittajan näkökulmasta. Ei tosiaan tiedetä kuin se mitä ap tänne kirjoitellut, mutta kyllä näistäkin jutuista jo paistaa se, että kateus on hänellä ns. aika "sisäsyntyistä" ja sidoksissa omaan minäkuvaan ja itsetuntoon, jotka rakentuu jo varhaislapsuudessa. Silloin valitettavasti varmasti aika naiivia tällaiset vinkit, että "päätin vain kohentaa elämää ja ajatella vähemmän kateuden kohteita." Vaikka ne kaikessa ystävällisyydessä olisikin annettu. Koska jos ei ole työkaluja muutokseen, kun esim. koko ikänsä ollut "virheellisiä ajatusmalleja", niin niitä on aika vaikea varmasti itsenäisesti työstää.
Tästä tuli mieleen oma lapseni. Hän on kamalan kateellinen erityisesti siskolleen ja usein kavereilleen. Olen huolissani, että minkälainen aikuinen hänestä tulee ja mietin, että voiko sille tehdä jotain nyt lapsena. Sisaruskateushan on hyvin yleistä, mutta minusta lapseni kateus menee ihan överiksi, kun hän nostaa pikku asioista ihan kamalan metelin. Ja ajattelutapa on minusta aika erikoinen ja itsekeskeinen, että toiset tekee kivoja asioita ihan vaan hänen kiusakseen, kun hän ei pääse niitä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ajatellut, että en karehdi ketään. Yllätyksekseni olen ollut viime aikoina kateellinen joistakin asioista. Toivon siitä huolimatta ystävälleni kaikkea hyvää. Yleensä en ajattele kovin paljon muiden asioita. Nyt ystäväni on ostanut hienon asunnon Helsingin keskustasta. Hänellä on kaikki huikeat kulttuuripalvelut kävelyetäisyydellä. Meren rannat ja kauppatori. Ajatus on lähes sietämätön. Se olisi minustakin hulppeaa. Itse asun rivitalossa (yli 100 neliötä) 13 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tässä on monipuoliset palvelut vieressä, luontoa ympärillä ym. Yritän nyt olla kiitollinen niistä asioista mitä on, mutta... Kateus on hirveä asia ja haluan päästö siitä eroon.
Mun on kyllä pakko sanoa, että säälin asunnon nyt Helsingin keskustasta ostaneita, kun hinnat ovat tosi korkealla ja lainaraha ilmaista. Jos hänellä on siitä lainaa, jossa ei ole kunon korkosuojauksia, niin tuossa ei ole mitään kadehtimista, paitsi se, että joku onnistuu surffaamaan aallonharjalla ennen kuin se romahtaa ja nauttimaan hetkistä nyt.
Jos asunto taas on ostettu ns. käteisellä, eli on velaton, niin ok, mutta sen arvo saattaa tulla alas pitemmäksi aikaa. Se ei tietenkään silloin haittaa, jos ei ole aikeissakaan myydä. Kolmanneksi vaikka Helsingin keskustassa asumisessakin on fiiliksensä, niin sieltä puuttuu piha. Kaivopuiston kiviomakotitaloissa pihoineen on ehkä jotain kadehdittavaa, niissä olisi se pihakin.
Mitä väliä missä kukakin asuu. Jos haluaa asua Hki keskustassa niin muuttaa sinne vuokralle jos ei ole varaa omaan. Ja naurettavaa jossittelua koroista ja arvojen laskemisesta. Hki keskusta on ehkä viimeisiä paikkoja missä arvo laskee. Ainakin omilla tutuilla keillä on keskustassa asuntoja niin eivät ole niitä myymässä. Asunnoissa on vuokralaiset ja jäävät sitten aikanaan perinnöiksi. Tutullani kuka on työtön on yksiö Kampissa missä on pieni piha; kadehtikaa nyt häntä 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee asian ohi, mutta on myös inhottavaa huomata, että toinen luulee sinun kadehtivan häntä, jos hän on esimerkiksi tehnyt jonkin ison hankinnan tai jollain tapaa saanut menestystä. Ehkä tämäkin on projisointia - hän ehkä itse olisi vastaavassa tilanteessa kateellinen ja luulee muiden olevan automaattisesti samanlaisia.
Mitä tarkoitat? Millälailla tarkoitat, että se olettaminen ilmenee siis?
Itse oletan muiden olevan kateellisia minulle, mutta en siksi, että olisin itse, vaan siksi, että tällaisia ihmisiä, kuin ap on olemassa. Eli minä en kerro ihmisille taloudelisesta onnestani, koska joku ap-p*rse heti ajattelisi minusta pahaa. Ei se tarkoita, että itse ajattelisin menestyjistä niin. Mutta en kyllä myöskään hiero saamiani asioita toisen naamaan, ettäoot varmaan vaan kade, kun mä sain tän, eli millaista olettamista tarkoitat?Heh. Olet näköjään sama joka kirjoitti ylempänä olevat lyhyet itsekehuviestit, joissa samalla lynkkaat ap:n. Mikähän sinunkin pohjimmainen ongelmasi mahtaa olla.
Mitkä itsekehuviestit? Voisitko vastata kysymykseen, vai ajatteletko siis, että joku luulee sinun olevan kateellinen, jos häivyttää saamansa hyvän sinulta, eikä kerro siitä sinulle? Vai millaisesta käytöksestä oletat sanomasi olevan totta? Se, että joltakulta häivytetään saatu hyvä ei tarkoita, että henkilö itse kadehtisi, jos joku ei onneaan piilota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ajatellut, että en karehdi ketään. Yllätyksekseni olen ollut viime aikoina kateellinen joistakin asioista. Toivon siitä huolimatta ystävälleni kaikkea hyvää. Yleensä en ajattele kovin paljon muiden asioita. Nyt ystäväni on ostanut hienon asunnon Helsingin keskustasta. Hänellä on kaikki huikeat kulttuuripalvelut kävelyetäisyydellä. Meren rannat ja kauppatori. Ajatus on lähes sietämätön. Se olisi minustakin hulppeaa. Itse asun rivitalossa (yli 100 neliötä) 13 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tässä on monipuoliset palvelut vieressä, luontoa ympärillä ym. Yritän nyt olla kiitollinen niistä asioista mitä on, mutta... Kateus on hirveä asia ja haluan päästö siitä eroon.
Mun on kyllä pakko sanoa, että säälin asunnon nyt Helsingin keskustasta ostaneita, kun hinnat ovat tosi korkealla ja lainaraha ilmaista. Jos hänellä on siitä lainaa, jossa ei ole kunon korkosuojauksia, niin tuossa ei ole mitään kadehtimista, paitsi se, että joku onnistuu surffaamaan aallonharjalla ennen kuin se romahtaa ja nauttimaan hetkistä nyt.
Jos asunto taas on ostettu ns. käteisellä, eli on velaton, niin ok, mutta sen arvo saattaa tulla alas pitemmäksi aikaa. Se ei tietenkään silloin haittaa, jos ei ole aikeissakaan myydä. Kolmanneksi vaikka Helsingin keskustassa asumisessakin on fiiliksensä, niin sieltä puuttuu piha. Kaivopuiston kiviomakotitaloissa pihoineen on ehkä jotain kadehdittavaa, niissä olisi se pihakin.Mitä väliä missä kukakin asuu. Jos haluaa asua Hki keskustassa niin muuttaa sinne vuokralle jos ei ole varaa omaan. Ja naurettavaa jossittelua koroista ja arvojen laskemisesta. Hki keskusta on ehkä viimeisiä paikkoja missä arvo laskee. Ainakin omilla tutuilla keillä on keskustassa asuntoja niin eivät ole niitä myymässä. Asunnoissa on vuokralaiset ja jäävät sitten aikanaan perinnöiksi. Tutullani kuka on työtön on yksiö Kampissa missä on pieni piha; kadehtikaa nyt häntä 😅
Mitä väliä = kommentoin kirjoittajalle, joka ei sanonut, että ”mitä väliä”, vaan kertoi kadehtivansa.
Etkö osannut ajatella niin pitkälle?
Vierailija kirjoitti:
Olen ihminen, jota on paljon kadehdittu. En ole varakkaasta perheestä, vaan menestyin sekä koulussa että urheilussa. Aika nopeasti ura lähti lentoon. Täytyy sanoa, että ap: n kaltaiset tyypit tekivät varsinkin nuorempana usein elämästä ikävää. Ilkeys, kateus ja juoruilu. Tällä hetkellä tuollaisia ei enää lähistöllä ole, enkä edes päästäisi lähelleni.
Sama homma. Ei ole vain yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat olleet muka ystäviä ja avuliaita, mutta samalla piikittelevät joka välissä. Jos ei huomaa sitä ja päästää tuollaisen liian lähelle, niin oma elämä ja itsetunto alkaa kärsimään pikkuhiljaa ja alkaa tulla ongelmia siellä sun täällä. Heidän kanssaan tulisi toimeen jos ei menesty, ei laittaudu, ei puhu rahasta ja pitää aina kynttilää vakan alla onnen kätkien.
Nykyään huomaan heti ap:n kaltaiset ihmiset ja pidän heidät mahdollisimman kaukana tai mieluiten kokonaan poissa. En tee mitään "ystävillä" jotka haluavat vetää minua alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiantuntijat kehottavat välttämään liikkuvakorkoista lainaa juuri nyt. Eli lainat kiinteisiin korkoihin tai korkokattoihin. Itse ostaisin Helsingin keskustasta siinä vaiheessa, kun asuntojen hinnat ovat tulleet alas. Mutta toki aina ei voi tai halua odottaa.
Sitä päivää odotellessa että Hki keskustan asuntojen hinnat tulee alas. Ei tule tapahtumaan. Niitä omistaa usein rikkaat sekä useat ulkomaalaiset keillä ei ole pikkurahan puutetta. Miksi he myisivät asunnon halvalla jos rahaa on jo muutenkin tarpeeksi? Asunnon voi laittaa myös vuokralle jos ei ostajaa jostain syystä löytyisi. Vuokrat tulee vasta siinä vaiheessa alas jos valtio tarjoaa vuokra-asuntoja keskustasta 500e/kk hintaan (=ei tule tapahtumaan ikinä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee asian ohi, mutta on myös inhottavaa huomata, että toinen luulee sinun kadehtivan häntä, jos hän on esimerkiksi tehnyt jonkin ison hankinnan tai jollain tapaa saanut menestystä. Ehkä tämäkin on projisointia - hän ehkä itse olisi vastaavassa tilanteessa kateellinen ja luulee muiden olevan automaattisesti samanlaisia.
Mitä tarkoitat? Millälailla tarkoitat, että se olettaminen ilmenee siis?
Itse oletan muiden olevan kateellisia minulle, mutta en siksi, että olisin itse, vaan siksi, että tällaisia ihmisiä, kuin ap on olemassa. Eli minä en kerro ihmisille taloudelisesta onnestani, koska joku ap-p*rse heti ajattelisi minusta pahaa. Ei se tarkoita, että itse ajattelisin menestyjistä niin. Mutta en kyllä myöskään hiero saamiani asioita toisen naamaan, ettäoot varmaan vaan kade, kun mä sain tän, eli millaista olettamista tarkoitat?Heh. Olet näköjään sama joka kirjoitti ylempänä olevat lyhyet itsekehuviestit, joissa samalla lynkkaat ap:n. Mikähän sinunkin pohjimmainen ongelmasi mahtaa olla.
Mitkä itsekehuviestit? Voisitko vastata kysymykseen, vai ajatteletko siis, että joku luulee sinun olevan kateellinen, jos häivyttää saamansa hyvän sinulta, eikä kerro siitä sinulle? Vai millaisesta käytöksestä oletat sanomasi olevan totta? Se, että joltakulta häivytetään saatu hyvä ei tarkoita, että henkilö itse kadehtisi, jos joku ei onneaan piilota.
Minulla oli kerran ystävä, joka oli sitten varmaan sellainen kuin ap. Eli kateuden tai kitkeryyden minua kohtaan huomasi, mutta henkilö ei sanonut koskaan mitään suoraan. On pakko sanoa, että jos hän sitten esitteli ylpeänä jonkin itse saamansa hyvän asian, en osannut siitä iloita hänen puolestaan. Se ei kuitenkaan johtunut siitä, että olisin ollut hänelle kateellinen, vaan siitä, että hänestä vain hänen saamansa hyvä oli ihanaa, ei se hyvä, mitä minä sain.
Sanottakoon vielä, että se ei minua niin paljon haitannut, ettei hän osannut olla iloinen minun hyvästäni, mutta se haittasi, että hän kuvitteli minun kuitenkin jaksavan iloita hänen saamisiaan. En kuitenkaan keksinyt valheita hänestä, vaan pidin sitä aika faktana, että hän oli jotenkin himan häiriintynyt tyyppi.
Toki sillälailla itsekin olin, että minulla oli huono itsetunto johtuen hänen kaltaisestaan äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiantuntijat kehottavat välttämään liikkuvakorkoista lainaa juuri nyt. Eli lainat kiinteisiin korkoihin tai korkokattoihin. Itse ostaisin Helsingin keskustasta siinä vaiheessa, kun asuntojen hinnat ovat tulleet alas. Mutta toki aina ei voi tai halua odottaa.
Sitä päivää odotellessa että Hki keskustan asuntojen hinnat tulee alas. Ei tule tapahtumaan. Niitä omistaa usein rikkaat sekä useat ulkomaalaiset keillä ei ole pikkurahan puutetta. Miksi he myisivät asunnon halvalla jos rahaa on jo muutenkin tarpeeksi? Asunnon voi laittaa myös vuokralle jos ei ostajaa jostain syystä löytyisi. Vuokrat tulee vasta siinä vaiheessa alas jos valtio tarjoaa vuokra-asuntoja keskustasta 500e/kk hintaan (=ei tule tapahtumaan ikinä)
Myyvät, koska riskisemmät sijoitukset muualla eivät enää tuota ja pakottavat myymään tai koska haluavat tuottoja muualta. Miksiköhän asuntojen hinnat romahtivat Suomessa 1990-luvun lamassa? Helsinki etunenässä.
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiantuntijat kehottavat välttämään liikkuvakorkoista lainaa juuri nyt. Eli lainat kiinteisiin korkoihin tai korkokattoihin. Itse ostaisin Helsingin keskustasta siinä vaiheessa, kun asuntojen hinnat ovat tulleet alas. Mutta toki aina ei voi tai halua odottaa.
Sitä päivää odotellessa että Hki keskustan asuntojen hinnat tulee alas. Ei tule tapahtumaan. Niitä omistaa usein rikkaat sekä useat ulkomaalaiset keillä ei ole pikkurahan puutetta. Miksi he myisivät asunnon halvalla jos rahaa on jo muutenkin tarpeeksi? Asunnon voi laittaa myös vuokralle jos ei ostajaa jostain syystä löytyisi. Vuokrat tulee vasta siinä vaiheessa alas jos valtio tarjoaa vuokra-asuntoja keskustasta 500e/kk hintaan (=ei tule tapahtumaan ikinä)
Ja mistä sä tiedät, ettei asuntoja ole ostettu velkarahalla? Rikkailla on isot tulot, varaa maksaa isoja lainoja. Kunnes korkojen nousu kaataa yrityksiä ja nostaa lainanhoitomenot pilviin. Ehkäpä jokunen joutuu myymään.... tuskinpa siellä juuri kukaan on asuntoaan ns. käteisellä ostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on normaali tunne ja jokainen sitä kokee, jos sen kykenee tunnistamaan itsessään. Se ei ole haitallista, jos sen kykenee käsittelemään itsessään rakentavasti. Monet ihmiset eivät kykene ja tuo tunne muuttuu ilkeilyksi, piikittelyksi ja toisen vahingoittamiseksi sanoilla, jopa teoilla. Tämänkin palstan ketjuissa tätä huomaa paljon. Tosin tätä palstaa lukiessa havaitsee usein myös selkeitä mielenterveyden ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihminen, jota on paljon kadehdittu. En ole varakkaasta perheestä, vaan menestyin sekä koulussa että urheilussa. Aika nopeasti ura lähti lentoon. Täytyy sanoa, että ap: n kaltaiset tyypit tekivät varsinkin nuorempana usein elämästä ikävää. Ilkeys, kateus ja juoruilu. Tällä hetkellä tuollaisia ei enää lähistöllä ole, enkä edes päästäisi lähelleni.
Sama homma. Ei ole vain yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat olleet muka ystäviä ja avuliaita, mutta samalla piikittelevät joka välissä. Jos ei huomaa sitä ja päästää tuollaisen liian lähelle, niin oma elämä ja itsetunto alkaa kärsimään pikkuhiljaa ja alkaa tulla ongelmia siellä sun täällä. Heidän kanssaan tulisi toimeen jos ei menesty, ei laittaudu, ei puhu rahasta ja pitää aina kynttilää vakan alla onnen kätkien.
Nykyään huomaan heti ap:n kaltaiset ihmiset ja pidän heidät mahdollisimman kaukana tai mieluiten kokonaan poissa. En tee mitään "ystävillä" jotka haluavat vetää minua alaspäin.
Mitä mieltä siitä, että minulla oli äiti, jonka mielestä kaikki menestyminen tai asiat, joissa mulla on muita paremmin aiheuttaisivat kateutta ystävissäni, eikä kukaan voisi olla aito ystävä minulle? Se käännettiin niin päin, että minusta sitten johtuu se, etteivät muut voi olla aitoja ystäviäni, koska on ilmeisesti jotenkin normaalia olla kateellinen? Se käännettiin niin, että minä en ansaitse niitä ihmisiä ja ystäviä, jos aiheutan mitään kadehtimisen arvoista.
Tämän takia pidän aloittajan kaltaisia ihmisiä aika ihmisp*rseinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihminen, jota on paljon kadehdittu. En ole varakkaasta perheestä, vaan menestyin sekä koulussa että urheilussa. Aika nopeasti ura lähti lentoon. Täytyy sanoa, että ap: n kaltaiset tyypit tekivät varsinkin nuorempana usein elämästä ikävää. Ilkeys, kateus ja juoruilu. Tällä hetkellä tuollaisia ei enää lähistöllä ole, enkä edes päästäisi lähelleni.
Sama homma. Ei ole vain yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat olleet muka ystäviä ja avuliaita, mutta samalla piikittelevät joka välissä. Jos ei huomaa sitä ja päästää tuollaisen liian lähelle, niin oma elämä ja itsetunto alkaa kärsimään pikkuhiljaa ja alkaa tulla ongelmia siellä sun täällä. Heidän kanssaan tulisi toimeen jos ei menesty, ei laittaudu, ei puhu rahasta ja pitää aina kynttilää vakan alla onnen kätkien.
Nykyään huomaan heti ap:n kaltaiset ihmiset ja pidän heidät mahdollisimman kaukana tai mieluiten kokonaan poissa. En tee mitään "ystävillä" jotka haluavat vetää minua alaspäin.
Mitä mieltä siitä, että minulla oli äiti, jonka mielestä kaikki menestyminen tai asiat, joissa mulla on muita paremmin aiheuttaisivat kateutta ystävissäni, eikä kukaan voisi olla aito ystävä minulle? Se käännettiin niin päin, että minusta sitten johtuu se, etteivät muut voi olla aitoja ystäviäni, koska on ilmeisesti jotenkin normaalia olla kateellinen? Se käännettiin niin, että minä en ansaitse niitä ihmisiä ja ystäviä, jos aiheutan mitään kadehtimisen arvoista.
Tämän takia pidän aloittajan kaltaisia ihmisiä aika ihmisp*rseinä.
Koska oli järkyttävää tajuta, että sellaisia ihmisp*rseitä on tosiaan olemassa, jotka koittavat ajatella muista pahaa, koska ovat itse kateellisia!!!!
Oma äitini pyhitti tällaiset ihmiset ja demonisoi heidät, joilla on asiat hyvin ja ovat onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää kyytiä tuolee nyt tuolta kommentoijalta, joka kirjoittaa pitkästi ja moni muukin on aika tylyn tuntuinen. Minusta kateus on tosi tavallista ja ap on varmaan aika älykäs, koska pystyy tuollaisella keinolla tyynnyttämään itseään ja analysoimaan tilannettaan. Olen tehnyt samantapaista, ja joissain tilanteissa se on minusta ihan hyvä psyyken suojautumiskeino, kunhan ei mene liian pitkälle eikä haittaa sillä toisten elämää. Aika erikoinen piirre tuossa on se, että tällä tavalla kadehtivaa ihmistä saatetaan pitää myös tosi empaattisena ja hyvänä tyyppinä, vaikka hän vain salaa kaivelee toisista ihmisistä jotain puoliksi kuviteltuja heikkouksia.
Esimerkki omasta elämästäni on se että perheelläni on ollut kovia koettelemuksia ja olemme lisäksi vähävaraisia. Meillä ei ole hienoa taloa tai autoa tai sen tapaisia asioita. Monet tuttuni leveilevät niillä ulkoisen menestyksen merkeillään, joita en voi koskaan saada. Sen sijaan, että alkaisin murehtia sitä, että minulla ei ole hienoa autoa, ajattelen, että minulla on jotain parempaa (henkistä ja sisäistä onnea, hyviä ihmissuhteita, onnellinen koti) ja jos ne rikkaat tietäisivät millaista minun elämäni on, he vaihtaisivat siihen silmänräpäyksessä. Mitään pahaa ei ole mielestäni siinä, että ajattelen näin joskus mielessäni. Ja jos vaikka joskus heitän miehen kanssa kahden kesken vähän läppää Audi-kuskeista joilla on pieni muna, niin se sallittakoon meille. Sen sijaan kerran huomasin, että kateus sai minussa huonon otteen, aloin seurata pakkomielteisesti erästä tuttuani somessa ja levittää hänestä ikäviä juttuja. Jollakin tavoin en edes ymmärtänyt että myrkytin itseäni ja tein pahaa juoruilemalla. Ajattelin sitä tehdessäni että se on vain harmitonta juttelua. Kun tajusin mitä tein, lopetin tuttavan seuraamisen somessa ja päätin etten koskaan puhu enää hänestä pahaa. Ap:lle sanoisin, että kateuteen auttaa se, että kohentaa omaa elämäänsä ja yrittää ajatella vähemmän niitä kateuden kohteita.
Miksi luulet, ettei menestyneillä ole henkistä ja sisäistä onnea, hyviä ihmissuhteita ja onnellinen koti? Mikä on se asia mikä poistaa nuo jutut heiltä? Olisiko se niin karmea ajatella, että heillä on kaikki mitä sinullakin, mutta sen lisäksi rahaa, menestystä, lahjakkuutta, audeja, iso muna ja kaikkea kadehtimaasi? Jos lakkaisit keksimästä satuja ja koittaisit tulla toimeen tunteittesi kanssa, niin voisit kehittyä ihmisenä ja tulla onnellisemmaksi. Koska joka kerta kun keksit uuden tarinan omasta päästäsi miksi sinulla ei ole ja muilla on, estät kehittymisen ja pysyt lapseksi taantuneena. Pyörit samassa pienessä lammikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan kehtaa olla niin nolo, että OIKEUTTAA itselleen muista pahaa ajattelemisen EI perustuen faktoihin ja todellisuuteen VAAN siihen ”oikeuteen”, että on itse ihmisenä p*rseen tasolla, eli kadehtii?
Tekee tavallaan LISÄÄ p*skaa, koska on alkujaankin tekemisissä p*skan kanssa, eli kateuden.
Mikä järki tässä oikein on? Ei mikään. Koittakaapas kadehtija-p*skat nyt hieman järkevöityä ja ruvetkaa pitämään itseänne p*skoina havaitessanne ystävillänne onnea ja hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihminen, jota on paljon kadehdittu. En ole varakkaasta perheestä, vaan menestyin sekä koulussa että urheilussa. Aika nopeasti ura lähti lentoon. Täytyy sanoa, että ap: n kaltaiset tyypit tekivät varsinkin nuorempana usein elämästä ikävää. Ilkeys, kateus ja juoruilu. Tällä hetkellä tuollaisia ei enää lähistöllä ole, enkä edes päästäisi lähelleni.
Sama homma. Ei ole vain yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat olleet muka ystäviä ja avuliaita, mutta samalla piikittelevät joka välissä. Jos ei huomaa sitä ja päästää tuollaisen liian lähelle, niin oma elämä ja itsetunto alkaa kärsimään pikkuhiljaa ja alkaa tulla ongelmia siellä sun täällä. Heidän kanssaan tulisi toimeen jos ei menesty, ei laittaudu, ei puhu rahasta ja pitää aina kynttilää vakan alla onnen kätkien.
Nykyään huomaan heti ap:n kaltaiset ihmiset ja pidän heidät mahdollisimman kaukana tai mieluiten kokonaan poissa. En tee mitään "ystävillä" jotka haluavat vetää minua alaspäin.
Mitä mieltä siitä, että minulla oli äiti, jonka mielestä kaikki menestyminen tai asiat, joissa mulla on muita paremmin aiheuttaisivat kateutta ystävissäni, eikä kukaan voisi olla aito ystävä minulle? Se käännettiin niin päin, että minusta sitten johtuu se, etteivät muut voi olla aitoja ystäviäni, koska on ilmeisesti jotenkin normaalia olla kateellinen? Se käännettiin niin, että minä en ansaitse niitä ihmisiä ja ystäviä, jos aiheutan mitään kadehtimisen arvoista.
Tämän takia pidän aloittajan kaltaisia ihmisiä aika ihmisp*rseinä.
Mulla on nykyään miljoonaperintö ja äitini jäi erossa suht puille paljaille, (joka on moraalisesti ok. koska itse otti eron ja oli sitä ennen ilkeä faijalle), niin härnään häntä leveilemällä kaikilla sijoituksillani ja sijoitusten voitoilla ja tuotoilla. Hän oli ihan raivona mulle penskana, kun olin häntä rikkaampi. Mulla oli oma asunto, jonka isänäiti lahjoitti minulle kun olin pieni. Hänellä ei ole koskaan ollut edes asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani maalailee kateudesta toisille avioeroa vaikka ovat onnelisia. Samoin väiitää toista perhettä alkoholisoituneeksi jossa ei ole mitään perää. Luokittelen mielessäni kateelliseksi. Yritä olla tämän kanssa vähän tekemisissä. On rasittava.
Näähän ovat ihan kuin Kristallikissa-palstailijan kiusaajat. Samanlaisia väittäjiä, vaikka itse keksivät moiset syytökset.
Enbuske itse kiusaa kaikkia ihmisiä. Niin metsä vastaa... Mutta kai hän "kristallikissa" ei itselleen voi mitään vai voiko?
Sellainen on ehkä paskinta ihmisessä ikinä, että kehtaakin ajatella muista pahaa OMAN KATEUTENSA TÄHDEN! Siis mitä???????
Sittenhän nämä kadehtija-ihmisp*rseet yrittävät tehdä pahan ajattelustaan oikeutettua väittämällä, että se on FAKTAA uhrista, eli kateuden kohteesta. Vaikka todellisuus on se, että se on sairaan kadehtijan hallusinointia, koska HÄN on ihmisp*rse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani maalailee kateudesta toisille avioeroa vaikka ovat onnelisia. Samoin väiitää toista perhettä alkoholisoituneeksi jossa ei ole mitään perää. Luokittelen mielessäni kateelliseksi. Yritä olla tämän kanssa vähän tekemisissä. On rasittava.
Näähän ovat ihan kuin Kristallikissa-palstailijan kiusaajat. Samanlaisia väittäjiä, vaikka itse keksivät moiset syytökset.
Enbuske itse kiusaa kaikkia ihmisiä. Niin metsä vastaa... Mutta kai hän "kristallikissa" ei itselleen voi mitään vai voiko?
Ei kiusaa! Hän tekee aloituksia äidistään, joka on sairas sekopää ja tämän ketjun aloittajan kaltainen hirviö. Kenen kiusaamista se on? Ai niin, aloittajan kaltaisten, joiden pitää saada valehdella, että heidän pienuudestaan ihmisinä johtuva pahuus muita kohtaan johtuukin heidän uhreitaan, eikä heidän p*skuudestaan ihmisinä, mistä se oikeammin johtuu!
Tai sanotaanko, että heidän ongelmistaan ja traumoistaan, joita eivät osaa käsitellä, ollakseen kivempia kanssaihmisille. vaikka ovatkin traumojensa uhreja itsekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ajatellut, että en karehdi ketään. Yllätyksekseni olen ollut viime aikoina kateellinen joistakin asioista. Toivon siitä huolimatta ystävälleni kaikkea hyvää. Yleensä en ajattele kovin paljon muiden asioita. Nyt ystäväni on ostanut hienon asunnon Helsingin keskustasta. Hänellä on kaikki huikeat kulttuuripalvelut kävelyetäisyydellä. Meren rannat ja kauppatori. Ajatus on lähes sietämätön. Se olisi minustakin hulppeaa. Itse asun rivitalossa (yli 100 neliötä) 13 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tässä on monipuoliset palvelut vieressä, luontoa ympärillä ym. Yritän nyt olla kiitollinen niistä asioista mitä on, mutta... Kateus on hirveä asia ja haluan päästö siitä eroon.
Mun on kyllä pakko sanoa, että säälin asunnon nyt Helsingin keskustasta ostaneita, kun hinnat ovat tosi korkealla ja lainaraha ilmaista. Jos hänellä on siitä lainaa, jossa ei ole kunon korkosuojauksia, niin tuossa ei ole mitään kadehtimista, paitsi se, että joku onnistuu surffaamaan aallonharjalla ennen kuin se romahtaa ja nauttimaan hetkistä nyt.
Jos asunto taas on ostettu ns. käteisellä, eli on velaton, niin ok, mutta sen arvo saattaa tulla alas pitemmäksi aikaa. Se ei tietenkään silloin haittaa, jos ei ole aikeissakaan myydä. Kolmanneksi vaikka Helsingin keskustassa asumisessakin on fiiliksensä, niin sieltä puuttuu piha. Kaivopuiston kiviomakotitaloissa pihoineen on ehkä jotain kadehdittavaa, niissä olisi se pihakin.
Ei kun juuri toisinpäin, jos asunnosta on nyt paljon lainaa, niin pian inflaatio syö sen. Asunnon arvo myös nousee inflaation myötä. Heikoimmin käy niillä kenellä ei ole omaisuutta ja asuvat vuokralla, koska siihenkin inflaatio vaikuttaa.
Ap:n kannattaisi ehkä ajatella, miten paljon tuollainen käytös voi satuttaa hänen läheisiään. Joo, on ehkä ”normaalia”, mutta tällaiset ihmiset eivät tunnu koskaan tajuavan sitä, miten hirveältä se voi jostakusta tuntua, kun joku ajattelee heistä noin niin kuin ap! Kukapa meistä on täydellinen? Ap ilmeisesti kuvittelee olevansa, koska on aina vain varaa arvostella toisia? Kuka meistä on täydellinen kysyn vaan? Mikä oikeus KENELLÄKÄÄN on pitää toisia tuollaisilla NOLLA-PERUSTEILLA rassukkana, typeränä, henkisesti köyhänä tai MINÄÄN pahana asiana, jos muka ”perusteluna” onkin vain oma kateus, eikä mitkään faktat!!!!? Häpeäisit!
Se, joka ei todellakaan ole mikään täydellinen ihmisenä ja NAUTTII kenties talostaan, puolisostaan, ylen yksestään, autostaan, lomamatkastaan tms saattaa nimenomaan KÄRSIÄ heikosta itsetunnosta ja ajatuksista, että olisi muiden silmissä ihmisenä ”henkisesti mitätön, köyhä, kapeakatseinen” tms tai ”rassukka” ja sitten ap:n kaltainen s**tana tulee sellaista ajattelua vahvistamaan! Koska se voi olla syntyisin ap:n kaltaiselta p*skavanhemmalta. Tai mistä lie onkaan. Sellainen ihminen kärsii ja ap nauttii, kun oma kateutensa lievenee, p*skaakaan piittaamatta siitä, että pahentaa tällaisen ihmisen oloa.