Miten rumana naisena kasvattaa itsetuntoa?
Kommentit (37)
miksi naisilla ei ole elämässä muuta sisältöä kuin oma ulkonäkö?
Vierailija kirjoitti:
miksi naisilla ei ole elämässä muuta sisältöä kuin oma ulkonäkö?
Kuka niin väittää? Ei nimittäin pidä paikkaansa.
Joku vain on haukkunut, joku pahoinvoiva mätä ihminen. Olet jonkun mielestä varmasti nätti.
Voin vain rumana miehenä vastata. Saan itsetuntoani kohottavaa arvostusta työstä, harrastuksista ja ystävistä. Ei ruma ole huono ihminen.
Oletkohan edes oikeasti ruma? Koska nykyään ihan perus nätitkin tuntee olevansa rumia. Joka tapauksessa, jos olet oikeasti ruma, niin miksi sillä pitäisi olla mitään väliä? Varsinkin jos et edes halua miestä. Kauneus on katoavaista. Kaikista tulee rumia vanhetessaan, paitsi miehistä (tai niin ne itse uskoo). Tee asioita joista tykkäät. Luo oma mikrokosmos. Se voi olla mitä tahansa, eikä muiden mielipiteistä tarvitse välittää, se on siinä se hienous.
Itsekin mökkeilen, kalastan, nikkaroin kaikenlaista, touhuilen eläinten ja autojen parissa. Ei tarvitse miettiä mikä on naisellista ja mikä ei kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä minä teen.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan edes oikeasti ruma? Koska nykyään ihan perus nätitkin tuntee olevansa rumia. Joka tapauksessa, jos olet oikeasti ruma, niin miksi sillä pitäisi olla mitään väliä? Varsinkin jos et edes halua miestä. Kauneus on katoavaista. Kaikista tulee rumia vanhetessaan, paitsi miehistä (tai niin ne itse uskoo). Tee asioita joista tykkäät. Luo oma mikrokosmos. Se voi olla mitä tahansa, eikä muiden mielipiteistä tarvitse välittää, se on siinä se hienous.
Itsekin mökkeilen, kalastan, nikkaroin kaikenlaista, touhuilen eläinten ja autojen parissa. Ei tarvitse miettiä mikä on naisellista ja mikä ei kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä minä teen.
Häpeän ulkonäköäni ja rajoittaa elämääni.
En kehtaa mennä ravintolaan syömään, en uskalla mennä rannalle.
En ota mitään kontaktia toisiin ihmisiin, koska kuvittelen heidän voivan pahoin jos joutuvat minun kanssani juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan edes oikeasti ruma? Koska nykyään ihan perus nätitkin tuntee olevansa rumia. Joka tapauksessa, jos olet oikeasti ruma, niin miksi sillä pitäisi olla mitään väliä? Varsinkin jos et edes halua miestä. Kauneus on katoavaista. Kaikista tulee rumia vanhetessaan, paitsi miehistä (tai niin ne itse uskoo). Tee asioita joista tykkäät. Luo oma mikrokosmos. Se voi olla mitä tahansa, eikä muiden mielipiteistä tarvitse välittää, se on siinä se hienous.
Itsekin mökkeilen, kalastan, nikkaroin kaikenlaista, touhuilen eläinten ja autojen parissa. Ei tarvitse miettiä mikä on naisellista ja mikä ei kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä minä teen.Häpeän ulkonäköäni ja rajoittaa elämääni.
En kehtaa mennä ravintolaan syömään, en uskalla mennä rannalle.
En ota mitään kontaktia toisiin ihmisiin, koska kuvittelen heidän voivan pahoin jos joutuvat minun kanssani juttelemaan.
No miltä sitten oikeasti näytät? Kuvaile itseäsi ja oletko todella huomiota herättävän ruma niin ettet edes huku massaan, vaan erotut massasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan edes oikeasti ruma? Koska nykyään ihan perus nätitkin tuntee olevansa rumia. Joka tapauksessa, jos olet oikeasti ruma, niin miksi sillä pitäisi olla mitään väliä? Varsinkin jos et edes halua miestä. Kauneus on katoavaista. Kaikista tulee rumia vanhetessaan, paitsi miehistä (tai niin ne itse uskoo). Tee asioita joista tykkäät. Luo oma mikrokosmos. Se voi olla mitä tahansa, eikä muiden mielipiteistä tarvitse välittää, se on siinä se hienous.
Itsekin mökkeilen, kalastan, nikkaroin kaikenlaista, touhuilen eläinten ja autojen parissa. Ei tarvitse miettiä mikä on naisellista ja mikä ei kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä minä teen.Häpeän ulkonäköäni ja rajoittaa elämääni.
En kehtaa mennä ravintolaan syömään, en uskalla mennä rannalle.
En ota mitään kontaktia toisiin ihmisiin, koska kuvittelen heidän voivan pahoin jos joutuvat minun kanssani juttelemaan.No miltä sitten oikeasti näytät? Kuvaile itseäsi ja oletko todella huomiota herättävän ruma niin ettet edes huku massaan, vaan erotut massasta?
Lihava, kalpea, kamalat siniset ja pulleat verisuonet ympärikehoa, pienet kylmät ja eri pari silmät, ohuet huulet, iso otsa, ohuet hiukset,olen liian pitkä ja romuluinen - liikun epänaisellisesti.
Posket, käsivarret ja jalat keratosis pilarisin pilaamat.
Kulmakarvat ovat näkymättömät.
Arpia ja ns.raskausarpia keho täynnä.
Hommaa se itsetunto.
Liiku, toimi, iloitse, auta muita, nosta pää pystyyn, älä rötkötä vain sohvalla. Ole puhdas ja siisti. Hommaa hyvä fyysinen kunto.
Joku näistä. Auttaa. Rumuus on toissijaista. Aktiviteetti ratkaisee. Hyvin harva on todella ruma tai todella kaunis. Älä keskity itseesi. Päätä, että ihan sama millainen itsetunto on, minä alan elää täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaisiko sulle kauniinkomea mies?
En mä mitään miehiä hae, kiitos vaan.
Mihin sitten haet itsetunnon kohotusta? Näyttääksesi hyvältä ja tuntiaksesi olosi itsevarmaksi naisten silmissä? Silloin suosittelisin kropan treenaamista. Naiset tykkää rumemmista naisista.
Onpa outo kysymys. Eikö ihminen sinusta tarvitse hyvää itsetuntoa, jos ei ole romanttista seuraa hakemassa?
Ap:lle mä neuvoisin, että alat aktiivisesti ajattelemaan itsestäsi positiivisesti niiden asioiden kautta, joissa olet hyvä. Ulkonäkö on vain yksi, aika kapea osa-alue itsetunnon rakentumisesta. Toki itsestään kannattaa pitää huolta, mutta ei pidä kuitenkaan unohtaa muita osa-alueita. Onko sinulla jotain harrastuksia, joista tykkäät ja joissa olet hyvä? Pärjäätkö hyvin työelämässä? Oletko uskollinen ja hyvä ystävänä? Osaatko laittaa hyvää ruokaa? Tai harrastatko kädentaitoja? Ehkä luet paljon kirjoja? Tai onko sinulla hyvä yleissivistys?
Itse tartuin aikoinaan siihen, että tykkään siivoamisesta ja mulla on aina suht siisti ja viihtyisä koti. Aluksi en edes mieltänyt tuota hyväksi piirteeksi, ennen kuin ystäväni sanoi ihailevansa sitä piirrettä minussa. Se auttoi. Tajusin ettei mun tarvitse kilpailla kenenkään kanssa eikä olla paras missään asiassa, mutta voin silti olla hyvä jossakin. Se kodin viihtyisyys oli eka sellainen asia, josta rupesin ensimmäisenä ajattelemaan itsestäni positiivisesti. Tärkeää oli se, että ihan aktiivisesti kehuin itseäni itselleni niistä jutuista, joissa olin hyvä sekä myös silloin, kun onnistuin hyvin jossain sellaisessa asiassa, missä en yleensä ole kovinkaan hyvä.
Tsemppiä!
Lihavuus on valinta, off topic..mut silti. Aika paljon pystyy itsekin vaikuttamaan tiettyihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae itsetuntoa tekemällä jotain uniikkia josta pidät, ala taitavaksi puutarhuriksi tai opettele jokin taito josta saat iloa. Kirjoita rujoja runoja.
Hän ei halua tehdä asian eteen mitään vaan yhtäkkiä vaan muuttua hyväitsetuntoiseksi.
Hän sanoi ettei halua muokata ulkonäköään. Se on ihan eri asia kuin olla tekemättä mitään.
Keskity tekemiseen äläkä siihen, miltä näytät. Hanki harrastuksia ja pyri pikkuhiljaa kehittymään niissä. Itse harrastan liikuntaa (joogaa omassa olohuoneessa), käsitöitä (piirtäminen ja maalaaminen, virkkaus) ja musiikkia (opettelen kitaran soittoa kotona). Nämä ovat omiaan viemään ajatuksia omaan osaamiseen ja tekemiseen ulkonäön sijaan: olet tekijä, subjekti, etkä objekti.
Kannatta myös tietoisesti pyrkiä ajattelemaan ulkonäköä mahdollisimman vähän. Hankkiudu eroon turhista peileistä. Yliajattelu lisää epävarmuutta ja se taas heijastuu olemukseen, ja noidankehä on valmis. Keskity siihen, että sinulla olisi hyvä olla omissa nahoissasi, ihan täysin siitä riippumatta miltä näytät.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on valinta, off topic..mut silti. Aika paljon pystyy itsekin vaikuttamaan tiettyihin asioihin.
Niin sulle kerrotaan kapitalistien saduissa, mutta oikeastihan näin ei ole. Ihmisen on mahdoton muuttaa kokoaan muutoin kuin väliaikaisesti, tämä on havaittu Yhdysvaltojen armeijan tutkimuksissa, ei dieetti/lääketeollisuuden rahoittamassa shaibassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan edes oikeasti ruma? Koska nykyään ihan perus nätitkin tuntee olevansa rumia. Joka tapauksessa, jos olet oikeasti ruma, niin miksi sillä pitäisi olla mitään väliä? Varsinkin jos et edes halua miestä. Kauneus on katoavaista. Kaikista tulee rumia vanhetessaan, paitsi miehistä (tai niin ne itse uskoo). Tee asioita joista tykkäät. Luo oma mikrokosmos. Se voi olla mitä tahansa, eikä muiden mielipiteistä tarvitse välittää, se on siinä se hienous.
Itsekin mökkeilen, kalastan, nikkaroin kaikenlaista, touhuilen eläinten ja autojen parissa. Ei tarvitse miettiä mikä on naisellista ja mikä ei kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä minä teen.Häpeän ulkonäköäni ja rajoittaa elämääni.
En kehtaa mennä ravintolaan syömään, en uskalla mennä rannalle.
En ota mitään kontaktia toisiin ihmisiin, koska kuvittelen heidän voivan pahoin jos joutuvat minun kanssani juttelemaan.No miltä sitten oikeasti näytät? Kuvaile itseäsi ja oletko todella huomiota herättävän ruma niin ettet edes huku massaan, vaan erotut massasta?
Lihava, kalpea, kamalat siniset ja pulleat verisuonet ympärikehoa, pienet kylmät ja eri pari silmät, ohuet huulet, iso otsa, ohuet hiukset,olen liian pitkä ja romuluinen - liikun epänaisellisesti.
Posket, käsivarret ja jalat keratosis pilarisin pilaamat.
Kulmakarvat ovat näkymättömät.
Arpia ja ns.raskausarpia keho täynnä.
Tuo on sinun kuvauksesi, tehty negatiivisen kautta. Itsekin pystyisin kuvaamaan ulkonäköni ihan kauhealta kuulostavaksi. Moni on ruma, harva huomiota herättävän ruma, jos jokseenkin siistinä liikkuu ihmisten ilmoilla. Oma nuoruus meni pilalle kun uskoin koulukiusaajia ja möläytteleviä känniläisiä. Itsetunto kannattaa vain rakentaa muiden asioiden kuin ulkonäön ympärille, niin vähitellen muutkin ehkä alkavat nähdä sinussa muutakin kuin ulkonäön. Tee asioita joista pidät ja uskalla tavoitella sitä mitä haluat. Näin 5-kymppisenä tajuan, että ulkonäkö vaikutti aikoinaan niin paljon itsetuntooni, että monia muita hyviä asioita jäi saavuttamatta, kun en uskaltanut yrittää. Mutta tällä hetkellä elämässäni on niin paljon muuta mielekästä, että ulkonäköä ei tule paljon mietittyä.
Kehopositiivisuus on täyttä potaskaa. No ehkei ihan täyttä, mutta on hölmöä ajatella, että itseinhon omia läskejä kohtaan voisi muuttaa tuosta vaan (valheellisilla) ajatuksilla siitä miten lihavuus onkin kaunista. Timmi kroppa näyttää ja tuntuu itsestä hyvältä ja on biologisesti vetävämpi. Jos haluat kokea hyvän itsetunnon, niin ala ap treenaamaan. Kehopositiivisuusjankutus ei tule toimimaan. Ne ajat jolloin lihavuus oli vaurauden merkki ja sitä kautta ihailtava piirre, eivät ole tulossa takaisin...
Laittaudu nätiksi. Kyllä, sinä pystyt siihen. Pyydä alkuun apua ammattilaiselta. Sitten isket pahimman entisen koulu/työpaikkakiusaajan puolison ja lainaat häntä vähäksi aikaa. Ai että, miten hyvää se tekee. Ei tee onnelliseksi, mutta jotain fiiliksiä kuitenkin herättää. Huomaat, ettei kiusaaja ole oikeasti mitään, sinä pystyt parempaan.