Onko muita, jotka ovat lopettaneet kaiken turhan ostamisen?

Onneksi mä vieroitin itteeni tosta ostamisesta. Minä siis hurahdin lasten vaatteisiin ja vaunuihin ja tarvikkeisiin kun sain kolmannen lapsen. Piti koko ajan etsia uusia rattaita ja niille uusia tarvikkeita kuten renkaat, istuinpehmuste jne. Oli pakko ostaa kalliit merkkivaatteet ja pipot ja huivit. Sai koko ajan puhelin kädessä etsiä aamusta iltaan vaikka torin kautta ja joka päivä piti mennä postiin hakemaan paketteja. Klarnan laskuja tuli vaan kotiin ja minulle jotenkin riitti. En jaksanut enää sitä. Koko ajan jotain ostamassa koko ajan jotain etsimässä ja mietin että miksi mä tuhlaan niin paljon aikaa jonkun tietyn haalarin ostamiseen kun se lapsi ei välitä olleenkaan mikä merkkinen se on, ei hän välittää siitä että sen on pakko olla joku Guggun pipo tai paita. Lisäksi halusin koko ajan jotain uutta sisustukseen sinnekin meni rahaa. Huomasin että se vain kuormittaa minua, alkoi olla päänsärkyjä ja olin koko ajan uupunut siitä että vietin koko ajan aikaa etsien jotain uutta. Kerran kirppiksessä huomasin miten muut äidit tunkeutuivat yhteen pöytään kun siellä oli merkkivaatteita ja, käyttäytyivät hullusti kun jokainen pelkäsi että tämä toinen nyt nappaa ennen häntä sen vaaten huh huh. Nyt en välitä ollenkaan mikä merkkinen se on, jos on hyvässä kunnossa niin ostan. En muista milloin olen ihan kaupasta uutena ostanut,kaikki kirppiksessä ja lisäksi en käy torissa enkä nettikaupoissa. Ihana tunne kun on vihdoin vapaa shoppailusta

En ole ihan täydellisesti pystynyt ostolakkoilemaan, mutta osittain. Ja olen siitäkin ylpeä. Esimerkiksi ostelin ennen muoti- ja naistenlehtiä valtavat määrät, irtonumeroina. Lopetin vuonna 2019. Nyt on siis toinen vuosi menossa, etten ole ostanut yhtään lehteä. Pidän muotijutuista, mutta muistan miten ärsytti lukea monen sivun haastatteluja julkkiksista, joita en seuraa ja jotka eivät kiinnosta. Olen ylpeä tästä, sillä aloin ostella lehtiä teini-iässä 80-luvulla. Silloin hankin kaikki Cosmot (suomenkielistä ei ollut olemassa vielä), Ellet, Seventeenit, Harper's Bazaarit ym. Olen varmasti tuhlannut lehtiin pienen omaisuuden.

Olen osittain onnistunut vaatteiden ostolakossa. Olen etsinyt suomalaisia kauppoja ja tekijöitä ja hankkinut muutamia vaatteita, joissa on luonnonkuituja ja joiden hinnalla saisi kymmenkunta halpisvaatetta. Olen täysin menettänyt kiinnostukseni kenkiin! Kuljet kesät tennareissa, en ole vuosiin jaksanut käyttää korkkareita. Joten kenkävarastoni on kutistunut noin 30 pariin, enkä enää jaksa edes katsella kenkiä joista tiedän, että en jaksaisi niitä käyttää.

Minä olen laihduttanut n. 20 kiloa ja voin nyt shoppailla omassa vaatekaapissa. Valtava määrä vaatteita sopii jälleen ylle ja voin käydä niitä läpi ja valikoida käyttöön ne, jotka ovat vielä mieleeni. Ehkä sellainen 20 % on vielä liian pieniä eli toinen 20 saa lähteä vielä. Kun mahdun 1. häämekkooni ja 2. ylioppilasjakkuuni lopetan laihduttamisen ja konmaritan vaatteeni minimalistisen pieneksi ja MUSTAKSI. Olen todennut, että valitsen aina mustat vaatteet, joten kaikki värikkäät vaatteet ovat hutiostoksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laihduttanut n. 20 kiloa ja voin nyt shoppailla omassa vaatekaapissa. Valtava määrä vaatteita sopii jälleen ylle ja voin käydä niitä läpi ja valikoida käyttöön ne, jotka ovat vielä mieleeni. Ehkä sellainen 20 % on vielä liian pieniä eli toinen 20 saa lähteä vielä. Kun mahdun 1. häämekkooni ja 2. ylioppilasjakkuuni lopetan laihduttamisen ja konmaritan vaatteeni minimalistisen pieneksi ja MUSTAKSI. Olen todennut, että valitsen aina mustat vaatteet, joten kaikki värikkäät vaatteet ovat hutiostoksia.

Minulla päinvastoin, mustaa vain hautajaisiin, jos sinnekään. Ahdistava väri, jossa näkyy irtohiukset ja roskat. Mutta jokainen itse tietää missä värissä viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

En osta oikeastaan juuri mitään uutena, mutta ostan paljon kaikenlaista kirpparilta . On jonkinlainen pakkomielle minulle. Keräilyharrastukseni on laajentunut yli äyräiden jo vuosia sitten. 

Koitan kai paikata  kauniiden tavaroiden ostelulla hellyyden- ja kosketuksenpuutetta elämässäni. Edes jotain kaunista, joka on minun ja jota voin koskettaa ja katsella aina, kun haluan. 

Käänteistä konmaritusta. Hanki itsellesi vain sellaista, mikä tuottaa iloa. Mutta hanki sitä niin paljon kuin haluat ja mihin sinulla on varaa. Käytännön mielenterveystyötä ja itsehoitoterapiaa.

En osta juuri mitään, koska en tarvitse mitään.

Minulla on ruokaa ja katto pään päällä.

Kirjastosta saa kirjoja, ulkoilu on ilmaista, taidetarvikkeet eivät maksa juuri mitään, kotona on kuntosali.

Liikun vain tarvittaessa vanhalla Toyotalla, jonka huollan itse.

Mitä vähemmän kulutan sitä onnellisempi ja vapaampi olen.

Olen lopettanut, ja tarpeellisistakin karsinut jo (pakko, rahatilanne niin heikko). 

Myin kasan krääsää (sekalaisia cd-levyjä, dvd-leffoja, sisustusjuttuja jne.) kirpparilla tuossa viime kuussa ja yllättäen nettosin reilun satasen, vaikka hinnat olivat tosi pienet! Ihmettelin vaan sitä, mikä meni kaupaksi: ketään ei kiinnostanut uudenveroiset tai jopa käyttämättömät lastenvaatteet, mutta sitten jotain huonolaatuisia lippaita ja tusinamusiikkia meni urakalla. Itse kun ostan juurikin päinvastoin, eli isken kiinni hyvälaatuisiin, halpoihin lastenvaatteisiin, ja jätän käytännössä muun pöytään...no, pääasia että meni! 

Hinnat ovat karanneet käsistä jo aikaa sitten, mutta näin koronan aikaan inflaatio on kasvanut hurjaa vauhtia. Olen harkinnut muutaman tuotteen hankkimista (mm. kotimainen kauluspaita miehelle), ja sitten järkyttynyt kun niiden hintaan onkin tullut euroja lisää vuoden aikana!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mä vieroitin itteeni tosta ostamisesta. Minä siis hurahdin lasten vaatteisiin ja vaunuihin ja tarvikkeisiin kun sain kolmannen lapsen. Piti koko ajan etsia uusia rattaita ja niille uusia tarvikkeita kuten renkaat, istuinpehmuste jne. Oli pakko ostaa kalliit merkkivaatteet ja pipot ja huivit. Sai koko ajan puhelin kädessä etsiä aamusta iltaan vaikka torin kautta ja joka päivä piti mennä postiin hakemaan paketteja. Klarnan laskuja tuli vaan kotiin ja minulle jotenkin riitti. En jaksanut enää sitä. Koko ajan jotain ostamassa koko ajan jotain etsimässä ja mietin että miksi mä tuhlaan niin paljon aikaa jonkun tietyn haalarin ostamiseen kun se lapsi ei välitä olleenkaan mikä merkkinen se on, ei hän välittää siitä että sen on pakko olla joku Guggun pipo tai paita. Lisäksi halusin koko ajan jotain uutta sisustukseen sinnekin meni rahaa. Huomasin että se vain kuormittaa minua, alkoi olla päänsärkyjä ja olin koko ajan uupunut siitä että vietin koko ajan aikaa etsien jotain uutta. Kerran kirppiksessä huomasin miten muut äidit tunkeutuivat yhteen pöytään kun siellä oli merkkivaatteita ja, käyttäytyivät hullusti kun jokainen pelkäsi että tämä toinen nyt nappaa ennen häntä sen vaaten huh huh. Nyt en välitä ollenkaan mikä merkkinen se on, jos on hyvässä kunnossa niin ostan. En muista milloin olen ihan kaupasta uutena ostanut,kaikki kirppiksessä ja lisäksi en käy torissa enkä nettikaupoissa. Ihana tunne kun on vihdoin vapaa shoppailusta

Minäkin otin kamalat paineet oikeanlaisista vaatteista, siis kun lapsi itse on niin nirso niiden suhteen. Mutta sitten yksi päivä oli ihan pakko ostaa pyjama kiireessä reissuun, ja jostain Tokmannilta nappasin ale-laputetun pakkauksen. Lapsi puki sen myöhemmin päälleen mukisematta! Että joo, hienosti on rahat käytetty täälläkin. ;) 

t. jatkossa tarkempi

Vierailija kirjoitti:

Juuri lähti kaatikselle kärryllinen kaikkea turhaa ja toinen mokoma elektroniikkaa kierrätykseen.

En osta mitään mitä en tarvitse. Vihdoin kämppä siinä kunnossa että joka taso ei ole täynnä irtosälää ja vaatehuoneeseenkin mahtuu muutakin kuin valo.

Pidän pohjoismaalaisesta järjestyksellisestä, selkeästä sisustuksesta valkoisen ja mustan välisillä eri sävyillä. Ehkä puuta sekaan mutta kaikki räikeä väriloiste ja kukkakuviot ym. saa levottomuuden tunteen laukalle.

Niin, mutta eihän ongelma oikeastaan tällä ratkea, että kaikki turha kärrätään kaatopaikalle. Sitten kiertoon laitut vaatteet ja elektroniikka päätyvät Afrikkalaisten ongelmajätteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita löytyy kyllä myös erittäin hyvälaatuisia ja kestäviä. Ne ovat kalliita. Jos ostaa lidilistä sukkia, halvalla saa, mutta tietenkin hajoavat myös nopeasti.

Mä oon normituloisena nelikymppisenä onnistunut haalimaan itselleni jotensakin sillä tavalla laadukkaan vaatekaapin nyt, että vaateostoksia tarvitsee tehdä enää hyvin harvoin. Kyllä se hitto vieköön kirpaisee aina sen kerran kun ostaa, mutta kun tuntee ja tietää tietyt merkit ja laadun, tietää myös sen, etteipä tarvitse pitkään aikaan vaateostoksia sitten ajatella. Olen aika varma, että myös säästän tällä tavalla rahaa pidemmän päälle. Ostan nykyään jonkun vaatteen ehkä kaksi kertaa vuodessa, välillä menee vuosikin, etten tarvitse mitään.

Kokeilepas vaihtaa päivätyöksi fyysinen & likainen työ. Vaatteet on pakko pestä joka käytön jälkeen ja vieläpä 60asteessa. Tule sit uudestaan kertomaan miten hienosti nykyvaatteet kestävätkään! Ärsyttää ostaa uutta, mutta en viitsi kulkea ihan puhkikuluneissakaan eli reikäisissä vaatteissa. Itselläni myös ihan laadukkaat lakanat kuluvat aika nopeasti puhki. Johtuuko sitten aktiivisuudesta...

Jos on fyysinen ja likainen työ, niin kannattaisi varmaan hankkia siihen hommaan tarkoitetut vaatteet. Ei sitä duunia ole pakko jossain Cuccin mekossa tehdä. Mutta naisellahan ulkonäkö menee kaiken edelle.

Koronan aikana on tajunnu miten paljon rahaa on mennyt turhaan ajan kuluksi harrastettavaan shoppailuun. Aion lopettaa turhan kaupoissa kiertelyn ja ”hyvien alelöytöjen” metsästämisen täysin. Haaveissa on ollut pitkään päästä karibian tai välimeren risteilylle, mutta ei ole pystynyt rahatilanteen takia. Koronan aikana tulot eivät ole kasvaneet, mutta rahaa on säästynyt parinkin risteilyn verran. Nyt on oikeasti tarvetta uudelle kevät/syksytakille ja talvitakille. Aion ostaa niin laadukkaat, että kestävät vähintään parikyt vuotta. ”Tuhlaaminen” menee nykyään vain ravintoloihin tai baareihin. Syöminen on yksi harvoista ihmisen terveistä nautinnoista ja baareihin liittyy se sosiaalinen puoli, jota on ollut koronan aikana ikävä. Matkusteluakin aion jatkaa, mutta paljon harkitummin ja kierrän lentokenttien tax freet kaukaa ja kohteessa jätän shoppailun väliin ja keskityn elämyksiin. Juurikin laskin kaapistani 8 melkeen täyttä pulloa hajuvesiä, jotka kaikki ostettu ”hyvään hintaan” lentokentältä. Täysin hukkaan heitettyä rahaa. En osta uusia ennen kuin kaikki edelliset pullot ovat tyhjiä.

Vierailija kirjoitti:

En osta juuri mitään, koska en tarvitse mitään.

Minulla on ruokaa ja katto pään päällä.

Kirjastosta saa kirjoja, ulkoilu on ilmaista, taidetarvikkeet eivät maksa juuri mitään, kotona on kuntosali.

Liikun vain tarvittaessa vanhalla Toyotalla, jonka huollan itse.

Mitä vähemmän kulutan sitä onnellisempi ja vapaampi olen.

Se on just näin! Tuohon pyrin itsekin kun kaikkea on tarpeeksi, liikaakin. Yritän nyt päästä liioista eroon ja jonain päivänä elämä on helpompaa. Mutta kun olen murehtija luonteeltani ja mietin tekojen seurauksia niin kauhistelen millaiseksi maailma menee kun suurin osa ihmisistä huomaa tuon saman ja alkaa elää näin. Nythän talous pyörii täysin kuluttamisen ansiosta, ihmisillä on töitä kun ihmiset kuluttaa enemmän ja kiihtyvässä tahdissa. Mitä sitten kun kaikki lopettaa uuden shoppailun? Se voi tapahtua aika yhtäkkiäkin. No ehkä en elä niin kauan että tämän näkisin.

Odotan että pääsen ensi vuonna ulkomaille koska tänä vuonna ei uskalla ja tehosterokotus elokuussa ha siitä 2 viikkoa niin menee elokuun loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita löytyy kyllä myös erittäin hyvälaatuisia ja kestäviä. Ne ovat kalliita. Jos ostaa lidilistä sukkia, halvalla saa, mutta tietenkin hajoavat myös nopeasti.

Mä oon normituloisena nelikymppisenä onnistunut haalimaan itselleni jotensakin sillä tavalla laadukkaan vaatekaapin nyt, että vaateostoksia tarvitsee tehdä enää hyvin harvoin. Kyllä se hitto vieköön kirpaisee aina sen kerran kun ostaa, mutta kun tuntee ja tietää tietyt merkit ja laadun, tietää myös sen, etteipä tarvitse pitkään aikaan vaateostoksia sitten ajatella. Olen aika varma, että myös säästän tällä tavalla rahaa pidemmän päälle. Ostan nykyään jonkun vaatteen ehkä kaksi kertaa vuodessa, välillä menee vuosikin, etten tarvitse mitään.

Usein netissä kysytään t-paidoista, päätellyt näin, pikeepaidat kestäviä, eivät ehkä käy joka tilanteeseen silti hyväksi havaittu.  Avarakaulaisia hienoja rosemunde-paitoja vain silloin kun kaulus ei saa näkyä.

Tilanteista pikeepaidat sopivat erinomaisesti sekä golf- että tenniskentälle, ja myös työelämään, mikäli sattuu olemaan fysioterapeutti tai urheiluhieroja.

Rosemundet on taas muotia kuten ysärilläkin. Tosin niitä on kutsuttu lähinnä rintsikkatopeiksi. 😃 Mutta sellaiseen jos investoi, niin saa varautua kulkemaan pian vuodesta toiseen vanhanaikaisissa vaatteissa. Ihailtavaa tosiaan, jos on täysin ajanmukaisuuden ja ihmisten mielipiteiden ulkopuolella, suurin osa ei ole. Mutta klassisemman vaatteen saa ostamalla ensi maanantain Lidlin tarjouksesta viitosella pitsikuvioisen perustopin. Kyllä sekin kolmisen vuotta kestää ja minusta 1,67 € vuodessa viikottain päällä pidettävästä vaatteesta on sangen kohtuullinen hinta.

Minimalistilla voisi hyvin olla vaikkapa yhteensä kuusi toppia tai t-paitaa. Jos ne kestävät kolme vuotta, joutuu ostamaan kaksi uutta vuodessa. 5 € kappale maksaessaan tulee käyttökerralle hinnaksi 5 € : 3 : 50 (viikkoja vuodessa) -> käyttökerran hinnaksi tulee noin kolme senttiä.

Tämä on tuhlaavaista? Kun halvemmaksi tulee ostaa sitä LAATUA, ostaa kalliimpaa eikä tarvi kokonaiseen vuoteenkaan ostaa yhtää mitään. Oisko nyt jotain laskelmaa sen laatuväitteen tueksi?

Itse siis kirjoitin, että joka kuukausi joudun ostamaan jonkun uuden vaatteen. Minun mielestäni se on vähän, mutta laatua ostamalla siihen ei ole tarvetta?

Ostin kesäkaudeksi kymmenen paria sukkia Lidlistä 8 eurolla, ja tämä on kallista? 16 euroa sukkiin vuodessa on paljon?

Miltä teidän vaatevarastonne oikeasti näyttää? Jos moneen vuoteen ei tarvitse ostaa yhtään sukkaa, sukkahousuja, alushousuja tai rintaliiviä, lenkkaria, uimapukua, mitään? Ja onnistutte näyttämään klassisen tyylikkäiltä?

Muutamia pikeepaitoja käytetty ainakin 8 vuotta, ei kukaan ole sanonut olisin tyylitön, vai ovatko ihmiset vain kohteliaita?   En tosin loukkaannu toisten ahtaista rajanvedoista, kun nuoruudessa oli näitä, jotka tutkivat senkin mitä muut ostavat kaupasta.

Olen aina ollut monessa asiassa aika pihi, mutta jossain vaiheessa (teini-iästä ehkä 25v asti) shoppailin vaatteita ihan antaumuksella. Kauhistuttaa ajatuskin, kuinka paljon rahaa turhiin vaatteisiin ja kenkiin meni. Tosin ostin lähes kaiken alennuksesta - ja se olikin se mihin sorruin: tämä on halpa, se on siis ostettava! Ja näin vaatekaappi täyttyi, mutta loppujen lopulta iso osa noista vaatteista meni käyttämättömänä tai hyvin vähän käytettynä eteenpäin. Toki siellä joukossa oli myös tosi hyviä löytöjä: vitosen tennarit kesti useamman vuoden kovassa käytössä ja kympin takki oli keväisin ja syksyisin käytössä lähes päivittäin yli 10 vuotta.

Nyt olen muutaman viime vuoden kiristänyt myös vaatehankinnoissa (ml. kengät). Tänä vuonna en ole toistaiseksi hankkinut mitään vaatteita. Viime vuonna piti ostaa joitakin ulkoiluvaatteita ja kenkiä, lisäksi ostin parit alusvaatteet kun halvalla sai. Vaatteita olen pistänyt kierrätykseen viime vuosina paljon, mutta silti niitä on mielestäni liikaa. Kuitenkin suurin osa nykyisistä vaatteistani on kivoja, joten olen päättänyt, että ne saa olla, ja käytän niitä loppuun, mutta en osta uusia tilalle kuin siinä vaiheessa kun oikeasti tarvitsen. Eli esim. t-paitoja, toppeja, huppareita, kesämekkoja ja shortseja en tarvitse varmaan vuosiin. Mutta vaikkapa mustat farkut tarvitsen sitten, kun nykyiset ainoat hajoaa tai kulahtaa. (Kulahtaneita käytän kyllä edelleen, mutta töihin tarvitsen siistimmät.) En usko, että vaatteeni ovat kovin haluttuja, ja koska vaatteet ei ole ikuisia, niin mielummin pidän nykyisen valikoiman ja pienennän sitä sitä mukaa, kun vaatteet hajoaa. Tietysti jos on jotain, mille ei oikeasti ole käyttöä, niin pistän kiertoon. Minua ei haittaa, vaikka en olisi muodinmukainen vanhoine vaatteineni. Ehkä se sitten on sitä tätimäisyyttä, mitä joku kommentoi, mutta ehkä tätimäisyyttä on myös se, että ei kiinnosta. ;) Pidän vaatteistani, ja mulle on aivan sama, jos jonkun mielestä pillifarkut (joita siis myös ostan uusia) tai tunikat on out. Olen aina tykännyt pukeutua oman mieleni mukaan, ja välillä se on ollut muodikkaampaa ja välillä ei. (Sitä en väitä, etteikö muoti olisi koskaan vaikuttanut tai koskaan vaikuttaisi pukeutumiseeni, mutta jatkossa varmasti vähemmän, kun yritän pärjäillä näillä vanhoilla.) Ylenpalttista laukkujen määrää en ole koskaan tajunnut. Olen lähinnä halunnut, että on laukkuja muutamaa eri kokoa.

Kampaajalla en ole käynyt vuosiin, enkä aio käydäkään. Myös meikkiä käytän tosi maltillisesti ja lähinnä töissä ja suuremmissa juhlissa (tosin sama meikki molemmissa). Kuulostan tämän kaiken perusteella varmaan joltain metsänpeikolta, mutta todennäköisesti jos tuntisitte minut etenkin töiden kautta, ette huomaisi ulkonäöstäni mitään erityisen poikkeavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osta juuri mitään, koska en tarvitse mitään.

Minulla on ruokaa ja katto pään päällä.

Kirjastosta saa kirjoja, ulkoilu on ilmaista, taidetarvikkeet eivät maksa juuri mitään, kotona on kuntosali.

Liikun vain tarvittaessa vanhalla Toyotalla, jonka huollan itse.

Mitä vähemmän kulutan sitä onnellisempi ja vapaampi olen.

Se on just näin! Tuohon pyrin itsekin kun kaikkea on tarpeeksi, liikaakin. Yritän nyt päästä liioista eroon ja jonain päivänä elämä on helpompaa. Mutta kun olen murehtija luonteeltani ja mietin tekojen seurauksia niin kauhistelen millaiseksi maailma menee kun suurin osa ihmisistä huomaa tuon saman ja alkaa elää näin. Nythän talous pyörii täysin kuluttamisen ansiosta, ihmisillä on töitä kun ihmiset kuluttaa enemmän ja kiihtyvässä tahdissa. Mitä sitten kun kaikki lopettaa uuden shoppailun? Se voi tapahtua aika yhtäkkiäkin. No ehkä en elä niin kauan että tämän näkisin.

Ihmisillä on kyllä tarve kuluttaa johonkin ja toivottavaa olisikin, että kuluttamisen tarve kohdistuisi ennemmin palveluihin ja elämyksiin, kuin tavaraan. Myös toivottavaa olisi, että hankittaisiin laadukkaampaa tavaraa ja itse toivoisin, että tarjolla olisi enemmän sellaista, mitä voi korjata ja myös sitten sitten niitä, jotka tarjoaa osaavaa korjauspalvelua. Eli työpaikkoja löytyy kyllä muualtakin kuin krääsän myynnistä ja toivottavasti tulevaisuudessa enemmän kestävämmiltä aloilta.

Jos vain on varaa, kannattaa kyllä ostaa laadukkaampaa ja vastuullisesti tuotettua. Samalla voi selvittää, onko tuote helposti huollettava ja korjattava. Esimerkiksi viimeksi ostin uudet kengät laatuliikkeestä sillä ajatuksella, että ne kestävät useita vuosia. Myyjä osasi neuvoa valmiiksi, miten koron voi uudistaa suutarilla, jos siihen tulee ajan mittaan naarmuja. Tällä systeemillä olen pärjännyt hyvin kuudella parilla kenkiä, eikä uusia ole tarvinnut ostaa joka vuosi.

Mä yritin ja jonkin aikaa onnistuin alkuvuodesta niin että kaikki ostot piti olla 4 viikkoa valmiina listalla, ennenkuin sai hankkia, näin sitä huomasi että ne tarpeet ei ollut oikeita tarpeita. Voisi aloittaa uudelleen, olen ostellut paljon kirppikseltä, ja siellä varsinkin tulee huteja....

Olen ajatellut "ottaa takaisin" tämän menetetyn 1,5 vuoden ajan, ja jäädä eläkeelle vuoden aiemmin, olen laskenut tarkasti paljonko pitää olla säästöjä vuodessa käytetävissä, ja olen sen vuoden nyt säästänyt kun mitään ei ole oikein voinut tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vain on varaa, kannattaa kyllä ostaa laadukkaampaa ja vastuullisesti tuotettua. Samalla voi selvittää, onko tuote helposti huollettava ja korjattava. Esimerkiksi viimeksi ostin uudet kengät laatuliikkeestä sillä ajatuksella, että ne kestävät useita vuosia. Myyjä osasi neuvoa valmiiksi, miten koron voi uudistaa suutarilla, jos siihen tulee ajan mittaan naarmuja. Tällä systeemillä olen pärjännyt hyvin kuudella parilla kenkiä, eikä uusia ole tarvinnut ostaa joka vuosi.

Lisään vielä, että olen kaikkea muuta kuin suurituloinen. Kun ostaa harvoin, jää rahaa säästöön. Tästähän oli keskustelua tuolla edellä.

Olen ainakin vähentänyt hirveän paljon. Joskus tulee jotain ostettua, mutta todella paljon harkitummin kuin ennen. Pyrin käyttämään vaatteet loppuun, jotkut kauhistelevat kun kerron käyttäväni kotivaatteina vanhoja kulahtaneita vaatteita, mutta itse en kyllä ymmärrä miksi ihmeessä pitäisi ostaa kotona oloa varten jotkut hienommat "oloasut". Siellähän tulee kätevästi käytettyä loppuun ne, joita ei enää töihin kehtaa laittaa. Lapsille on tietysti pakko ostaa, heille tulee joskus ostettua jotain "turhaakin", koska en halua että he nyt ihan ankeudessa joutuvat elämään. Suosin siinäkin kyllä kirppareita, ja pyrin ostamaan leluja vain jos joku toinen sen sijaan laitetaan eteenpäin.