Onko muita, jotka ovat lopettaneet kaiken turhan ostamisen?

Oon huomannut, että monille on ihan käänteentekevä ajatus, ettei koko ajan tarvitse olla ostamassa mitään, vaikka maailma on täynnä mainoksia. Se kuluttamisen eetos on omaksuttu niin vahvasti, ettei edes osata kuvitella sellaista elämää, jossa ainakin jonkin kokoinen osa elämän sisällöstä ei tulisi jatkuvasta tavaroiden hankkimisesta tai tavaroista haaveilusta. Moni motivoituu ikävään työhönkin sillä, että voi sitten ostaa aina jonkun tavoitehilavitkuttimen palkkarahoillaan. Se on aika hurjan pelottava ajatus, että me ollaan valmiita viettämään valtava osa elämästämme tehden jotain todella vastenmielistä, jotta voidaan sitten ostaa rahallamme jotain sellaista, joka ei kuitenkaan meitä lopulta onnelliseksi tee. Samalla sitten haaveillaan vapaudesta, mutta oikeasti ollaan tavaran orjia.

Tavallaan oon tehnyt tuon vuosia sitten jo. Sittenkin tuntuu, että pitää päntiönään ostella kaikenlaista… Tavaraa kuitenkin loppuu ja hajoaa kaiken aikaa, mutta sitä ei niin hahmota jos sitä tavaraa on paljon ja yksittäinen tavara vain harvoin käytössä. Mutta sitten kun sitä tavaraa on vain vähän, kierto on nopeampaa. Joo täällä tietty kaikilla kaikki tavarat kestää suunnilleen ikuisesti, mutta keskimäärin vaatteet ei nykyään kauheasti käyttöä kestä ja kodinkoneiden tai vaikka telkkareihin keskimääräinen käyttöikä on jotain 6-7 vuotta… Sitten ne vaan pum hajoaa.

Ja vaikka ostat vaan tarpeeseen, niin siltikin pitää jatkuvasti ostaa!

Jos ostat vaan yhden vaatteen per kuukausi, niin se muuten on vähän! Ja vaikka laskettaisiin tämä niin, että kun ostin viime kuussa kaksi pakettia sukkia Lidlistä niin ne ovat yksi tuote. Kahdet housut on kevään mittaan hajonneet ja vain toiset uusittu. Sateenvarjo on tänäkin vuonna hajonnut ja ainoat neulesormikkaat on ihan just tiensä päässä. Eikä mulla pysy juoksukengissä vaimennukset kuin puoli vuotta. Päällä on nyt ehkä seitsemän vuotta vanha kauhtunut trikootunika, joka on jo saumasta kulunut puhki mutta niin mukava että käytän vielä hetken kotona. Ja useamman vaatteen olen tänä vuonna laittanut kirjaimellisesti loppuunkäytettybä roskiin, ja uuttahan sitä jossain kohdin pitää ostaa.

Jostain syystä juomalasit alkoi saada tiskikoneessa naarmuja. No ostin uusia ja kivojahan ne on. Sohvaan pitää saada uusi päällinen, on pesuista huolimatta pinttynyt vuosien aikana. Onneksi ostin aikoinaan sohvan johon saa uuden päällisen. Paistinpannusta on pikkuisen pinnoitteen pinta ollut rikki jo pari kuukautta, en vaan oo saanut ostettua uutta. Vuoden vanha pannu, kovassa käytössä kylläkin.

Aluslakana maattiin puhki alkuvuodesta.

Meikkaan joo, ja kerran kuussa pitäisi ostaa uusi tuote. Kaksi meikkivoidetta menee vuodessa vaikken edes joka päivä meikkaa, samoin ripsiväriä ja silmänrajaustussia, muut siihen päälle. Hygienia- ja siivousjutut päälle. Ensi kuussa uusi plänneri taas vuodeksi elämän suunnittelua varten. Suosikkikyniä ostin pinon alkuvuodesta niin niitä ei hetkeen tarvitse. Ihan jatkuvaa shoppailua vaikka ostan vaan mitä tarvin.

Hyvä harrastus mutta ei muuten sovi niille, jotka pelkää näyttävänsä nukkavierulle. 😃

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kampaamokäynnit koronan vuoksi. Siinäkin säästää noin 300 e vuosi. Mies leikkaa nykyään.

Minä olen vuosia käynyt vain 2-3 kertaa vuodessa kampaajalla, mutta tänä vuonna en vielä kertaakaan ja edellinen käynti oli syyskuussa. Aion opetella leikkaamaan itse pitkät suorat hiukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kampaamokäynnit koronan vuoksi. Siinäkin säästää noin 300 e vuosi. Mies leikkaa nykyään.

Minä olen vuosia käynyt vain 2-3 kertaa vuodessa kampaajalla, mutta tänä vuonna en vielä kertaakaan ja edellinen käynti oli syyskuussa. Aion opetella leikkaamaan itse pitkät suorat hiukset.

Tuo nyt on jo naurettavaa, joku hiusten tasoitus kampaajalla ei paljoa maksa. Ammattitaidon väheksyntää, että itse opettelemalla muka saisi hyvää jälkeä ja vielä omaan päähänsä.

Vaatteet käytän lähes loppuun olen etätöissä, samoin kosmetiikan. Hutiostotkin käyttänyt korona-aikana, ja tää tulee jatkumaan. Mitään en osta enää kaappeihin seisomaan. Liinavaatteitakaan ei kannata jemmailla, seisovat kaapissa liian kauan ja niihin tulee tunkkainen haju helposti.

Juu. Ei tule ostettua vaatteitakaan enää niin paljon tai käytyä usein parturissa. Baarissa käynnitkin lopetettu (syystäkin). Poikamiehellä tämä on monen satasen säästö per kuukausi.

Aion jatkaa näin vaikka korona loppuisi. Saapahan lainat maksettua nopeasti pois.

Vaatteita löytyy kyllä myös erittäin hyvälaatuisia ja kestäviä. Ne ovat kalliita. Jos ostaa lidilistä sukkia, halvalla saa, mutta tietenkin hajoavat myös nopeasti.

Mä oon normituloisena nelikymppisenä onnistunut haalimaan itselleni jotensakin sillä tavalla laadukkaan vaatekaapin nyt, että vaateostoksia tarvitsee tehdä enää hyvin harvoin. Kyllä se hitto vieköön kirpaisee aina sen kerran kun ostaa, mutta kun tuntee ja tietää tietyt merkit ja laadun, tietää myös sen, etteipä tarvitse pitkään aikaan vaateostoksia sitten ajatella. Olen aika varma, että myös säästän tällä tavalla rahaa pidemmän päälle. Ostan nykyään jonkun vaatteen ehkä kaksi kertaa vuodessa, välillä menee vuosikin, etten tarvitse mitään.

Mielenkiintoisia ajatuksia edellisillä kirjoittajilla. Täällä myös yksi, joka ostaa niin vähän ja harvoin kuin mahdollista. Olen karsinut kaiken tarpeettoman pois, ja uutta turhaa en halua kotiini.

Pidin itse tietyn ajan tuota totaalista ostolakkoa, ja se oli kyllä opettavainen kokemus. Täydelliseen ostolakkoon on tietysti vaikea ryhtyä pysyvästi, jos käy töissä ja on lapsia. Aina jotakin hajoaa ja kuluu niin, että on pakko vaihtaa uuteen. Esim. rikkinäiset vaatteet kelpaavat kotikäyttöön ja lopulta terassin pyyhintään, mutta en halua nolata lapsia esiintymällä sellaisissa vaikkapa harrastuksiin viedessä.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan turhan karsimista ja ekologisempaa elämäntapaa. Se on helpottanut omaakin elämääni suuresti. Väsyneenä on ihana tulla siistiin ja viihtyisään minimalistiseen kotiin. Vaikka tavaroita on vähän, ne jäljelle jääneet ovat juuri niitä tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä.

Minimalistiseen kuluttamiseen kuuluu aika oleellisesti se, että kiinnittää huomiota tavaroiden laatuun. Vai mitä mieltä olette? Jos pystyy ostamaan hyvälaatuista, joutuu kuluttamaan vähemmän.

Tässäkin ketjussa on vilahtanut kosmetiikka. En ole koskaan käsittänyt, miten ja miksi joillakin pursuaa kylppärinkaapit täynnä eri tuotteita. Mikä siinä kosmetiikan ostelussa on hauskaa?

Käytän itsekin kosmetiikkaa, arvioni mukaan ihan normaalin verran: meikkaan päivittäin ( meikkivoide, puuteri, poskipuna, ripsiväri, luomiväri ja kulmakynä + -geeli), dödö, vartalovoide, hajuvesi, hiuspuuteri jne. Mutta jokaista tuotetta on yksi kerrallaan, ja kun se loppuu, ostan uuden. Ei niitä kerry kaappeihin, eikä toisaalta esim. meikit kovin nopeasti kulu loppuunkaan, harvoin tarvii olla ostamassa.

Uuden ripsivärin osto on minulle yhtä viihdyttävä tapahtuma kuin Omo-paketin osto. Vain tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on vilahtanut kosmetiikka. En ole koskaan käsittänyt, miten ja miksi joillakin pursuaa kylppärinkaapit täynnä eri tuotteita. Mikä siinä kosmetiikan ostelussa on hauskaa?

Käytän itsekin kosmetiikkaa, arvioni mukaan ihan normaalin verran: meikkaan päivittäin ( meikkivoide, puuteri, poskipuna, ripsiväri, luomiväri ja kulmakynä + -geeli), dödö, vartalovoide, hajuvesi, hiuspuuteri jne. Mutta jokaista tuotetta on yksi kerrallaan, ja kun se loppuu, ostan uuden. Ei niitä kerry kaappeihin, eikä toisaalta esim. meikit kovin nopeasti kulu loppuunkaan, harvoin tarvii olla ostamassa.

Uuden ripsivärin osto on minulle yhtä viihdyttävä tapahtuma kuin Omo-paketin osto. Vain tarvittaessa.

Hei oon ihmetellyt samaa! Mä käytän myös kosmetiikkaa ihotautilääkärien suositusten mukaan, ts. tiettyjä apteekin perusvoiteita pumppupullossa (:D) ja sitten mulla on bb-voide, ripsari, kulmaväri ja poskipuna. Saattaisin huvikseni ostaa joskus jonkun luomiväripaletin ja huulituotteen, mutta se siitä.

Olen selkeästi erilainen kosmetiikan kuluttaja kuin mun ystävät, jotka käyttää paljon aikaa ja rahaa uutuuksien seuraamiseen ja hankkimiseen. Mä ajattelen, että mulla on se mitä tarvitsen, he ajattelevat, että aina on varmasti olemassa joku tuote, jonka avulla voisi näyttää vielä paremmalta.

Kosmetiikkateollisuus luo ongelmia ja ulkonäköpaineita, eikä se mikään ihme ole, että ihmiset nielaisevat sen syötin, epävarmojahan me ollaan kaikki jollain tavalla. Sitten se sama nerokas teollisuus tarjoaa aina myös ratkaisun niihin itse luomiinsa ongelmiin ja ihmiset ostaa hullunkiilto silmissä, ja kaapit ja meikkipussit pursuaa tuotteita, joista iso osa lopulta päätyy roskiin.

Jäljelle jää kevyempi tilipussi ja ikuinen paha mieli ja epävarmuus omasta ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Minimalistiseen kuluttamiseen kuuluu aika oleellisesti se, että kiinnittää huomiota tavaroiden laatuun. Vai mitä mieltä olette? Jos pystyy ostamaan hyvälaatuista, joutuu kuluttamaan vähemmän.

Ehkä ei kannata omia mielleyhtymiään alkaa pitämään totuutena? Ihan yhtä hyvin minimalismiin voisi kuulua oleellisesti se, että on ostamatta uutena mitään. Maailma on jo pullollaan vaatteita, miksi ostaa uusia? Käyttää ennemmin loppuun niitä jonkun hylkäämiä. Kännykänkin voi ostaa helposti käytettynä, ja vanhan elektroniikan loppuunkäyttäminen olisi minimalistista. Telkkaria nyt ei varmaan minimalistilla olekaan, vaikka niitäkin nykyään saa käytettynä kun ihmiset vaihtavat aina uudempaan.

Vierailija kirjoitti:

Kosmetiikkateollisuus luo ongelmia ja ulkonäköpaineita, eikä se mikään ihme ole, että ihmiset nielaisevat sen syötin, epävarmojahan me ollaan kaikki jollain tavalla. Sitten se sama nerokas teollisuus tarjoaa aina myös ratkaisun niihin itse luomiinsa ongelmiin ja ihmiset ostaa hullunkiilto silmissä, ja kaapit ja meikkipussit pursuaa tuotteita, joista iso osa lopulta päätyy roskiin.

Jäljelle jää kevyempi tilipussi ja ikuinen paha mieli ja epävarmuus omasta ulkonäöstä.

Kosmetiikka on mun harrastus. Aika ikävää, että joku viitsii kommentoida sitä noin ylimielisesti. 😥 Hullun kiilto silmissäni, ja ikuinen paha mieli ja epävarmuus? 😲

Ei tarvitse edes harkita mitään turhaa kun kaikki mitä tulee menee aivan välttämättömiin menoihin ja opintolainan lyhennykseen. Enkä ole läheskään ainut lähipiirissäni jolla tilanne on tämä. Välillä mietin että ei voi olla kovin hyvä asia tämän maan kannalta että ihminen ei pysty kuluttamaan mihinkään muuhun kuin aivan välttämättömään.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita löytyy kyllä myös erittäin hyvälaatuisia ja kestäviä. Ne ovat kalliita. Jos ostaa lidilistä sukkia, halvalla saa, mutta tietenkin hajoavat myös nopeasti.

Mä oon normituloisena nelikymppisenä onnistunut haalimaan itselleni jotensakin sillä tavalla laadukkaan vaatekaapin nyt, että vaateostoksia tarvitsee tehdä enää hyvin harvoin. Kyllä se hitto vieköön kirpaisee aina sen kerran kun ostaa, mutta kun tuntee ja tietää tietyt merkit ja laadun, tietää myös sen, etteipä tarvitse pitkään aikaan vaateostoksia sitten ajatella. Olen aika varma, että myös säästän tällä tavalla rahaa pidemmän päälle. Ostan nykyään jonkun vaatteen ehkä kaksi kertaa vuodessa, välillä menee vuosikin, etten tarvitse mitään.

Jotenkin ihailen tuota, että uskallat kulkea omannäköisissä vaatteissa täysin välittämättä muodista, trendeistä ja muiden mielipiteistä. Moni kun kutsuu tuollaista omaan nuoruuden tyyliin jämähtämiseksi ja tätimäistymiseksi.

Yleensä ne joka ajan ”klassikkovaatteet” ovat kuitenkin viiden vuoden päästä tosi out. Kuten juuri nyt vaikkapa pillifarkut, ballerinat, tunikat ja cardiganit, joita hehkutettiin ”ikuisina hankintoina”.

Olen tykkänään lopettanut kaiken ostamisen. Puoleentoistavuoteen en ole ostanut muuta kuin ruokaa, ja nyt tarvitsisin uudet lenkkikengät, mutta onpa ostaminen vaikeaa. En taida löytää uusia ollenkaan tällä menolla. Tänä aikana olemme myös vieneet erilaisiin keräyksiin vaatteita ja kodin tavaroita, mutta vieläkään emme ole päässeet kaikesta turhan tavaran omistamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita löytyy kyllä myös erittäin hyvälaatuisia ja kestäviä. Ne ovat kalliita. Jos ostaa lidilistä sukkia, halvalla saa, mutta tietenkin hajoavat myös nopeasti.

Mä oon normituloisena nelikymppisenä onnistunut haalimaan itselleni jotensakin sillä tavalla laadukkaan vaatekaapin nyt, että vaateostoksia tarvitsee tehdä enää hyvin harvoin. Kyllä se hitto vieköön kirpaisee aina sen kerran kun ostaa, mutta kun tuntee ja tietää tietyt merkit ja laadun, tietää myös sen, etteipä tarvitse pitkään aikaan vaateostoksia sitten ajatella. Olen aika varma, että myös säästän tällä tavalla rahaa pidemmän päälle. Ostan nykyään jonkun vaatteen ehkä kaksi kertaa vuodessa, välillä menee vuosikin, etten tarvitse mitään.

Lidlissä itse asiassa myydään pääsääntöisesti hyvin kestävää tavaraa. Siellähän saa kolmen vuoden takuunkin kaikille tuotteille, joille takuu myönnetään. Eri asia sitten, miten tuotteet miellyttää esteettistä silmää. Mutta esimerkiksi Lidlin urheilusukkia on säännöllisesti myynnissä alle 4 € pari ja vertautuvat hyvin Intersportissa 20 € normaalihinnalla myytäviin vastaaviin. Kuluvat kyllä käytössä puhki molemmat ja niitä joutuu ostamaan säännöllisesti.

Parhaitenhan vaatteista kestävät muoviset vaatteet. 100 % polyesteria oleva vaate voi helposti kestää yli ihmisiän. Nimenomaan ne arvokkaat ja laadukkaina pidetyt luonnonkuidut ovat niitä hellävaraisia ja helposti kuluvia. Akryylineule ei mene miksikään, kashmirvillainen kuluu kyynärpäistä ja kyynärvarsista jossain kohdin puhki.

Jos rahaa haluat säästää, niin kannattaa varmaan tehdä ihan laskelmat eikä olettaa. Jos ostat kaksi kertaa vuodessa 5 € t-paidan, maksat vuodessa 10 € t-paitakuluja. Jos taas ostat joka viides vuosi 60 € t-paidan, maksat 12 € vuodessa ja sun vanhimmat t-paidat on, noh, aika klassikoita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tykkänään lopettanut kaiken ostamisen. Puoleentoistavuoteen en ole ostanut muuta kuin ruokaa, ja nyt tarvitsisin uudet lenkkikengät, mutta onpa ostaminen vaikeaa. En taida löytää uusia ollenkaan tällä menolla. Tänä aikana olemme myös vieneet erilaisiin keräyksiin vaatteita ja kodin tavaroita, mutta vieläkään emme ole päässeet kaikesta turhan tavaran omistamisesta.

Sitten kun ei enää ole liikaa tavaraa, joutuu taas jatkuvasti ostamaan uutta. Onnittele itseäsi, olet siinä tuoteryhmässä päässyt siihen konmarituksessa etsittävään oikeaan tavaramäärään.

Minusta vaatteet ja astiat eivät ole turhia, eikä myöskään sisustusjutut - jokainen kaluste, verho ja mattokin ovat sisustusta. Ei ole sama, millaisessa ympäristössä asuu ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosmetiikkateollisuus luo ongelmia ja ulkonäköpaineita, eikä se mikään ihme ole, että ihmiset nielaisevat sen syötin, epävarmojahan me ollaan kaikki jollain tavalla. Sitten se sama nerokas teollisuus tarjoaa aina myös ratkaisun niihin itse luomiinsa ongelmiin ja ihmiset ostaa hullunkiilto silmissä, ja kaapit ja meikkipussit pursuaa tuotteita, joista iso osa lopulta päätyy roskiin.

Jäljelle jää kevyempi tilipussi ja ikuinen paha mieli ja epävarmuus omasta ulkonäöstä.

Kosmetiikka on mun harrastus. Aika ikävää, että joku viitsii kommentoida sitä noin ylimielisesti. 😥 Hullun kiilto silmissäni, ja ikuinen paha mieli ja epävarmuus? 😲

Aika yksinkertaistavalta tosiaan vaikuttaa. Itse harrastan arkimeikkien lisäksi esimerkiksi fantasiamaskeerauksia. Tekeekö se minusta jotenki epävarman? Eikä kosmetiikkaa ole pakko rohmuta,itsellä siististi pakissa tarvikkeet ja meikit.