Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomalla on vanhana edessä tylsä, yksinäinen elämä…?
23.05.2021 |
Toisesta keskustelusta inspiroituneena, kun bongasin sieltä ylläolevan lauseen. Onko tuo todella mitä velan kuin velan tulevaisuudessa on luvassa? Tahattomasti lapsettomat huomioon ottaen tuollainen huuteluhan on vain törkeää.
Mutta koska tuo oli alunperin tarkoitettu ”näpäytykseksi” toiselle velapostaajalle, käsittelen sitä sellaisena: Missä iässä tulee vastaan se rajapyykki, kun omannäköinen, joidenkin silmissä ”hedonistinen” lapseton elämä alkaakin maistua puulta? Missä iässä kaikki se, mistä on edeltävät vuosikymmenet nauttinut, menettääkin yhtäkkiä merkityksensä?
Kysyn tätä siksi, koska olen itse ns. parhaassa perheenperustamisiässä oleva vela – ja vannoutunut kotihiiri. Samat ystävät ovat pysyneet rinnalla peruskoulusta lähtien, mutta heitäkin tapaan tavallisesti vain kerran vuodessa. Sukulaisiakin vain ”joskus ja jouluna”.
Arkeni koostuu pitkälti kotoilusta: ikäluokalleni tyypilliseen tapaan vietän paljon aikaa tietokoneen ääressä (pelien, eri suoratoistopalvelujen, nettipalstojen, YouTuben ym. parissa), mutta lisäksi mm. luen, kuntoilen, laittelen kotia, katson ihan niitä samoja hömppärealityjä kuin perheellisetkin, elän ja oleilen.
Nautin suht simppeleistä asioista; puoleenpäivään nukkumisesta, ex tempore yökävelyistä, päivällisen korvaamisesta jäätelöllä…
Missä iässä elämästäni tulee ”tylsää”?
Kommentit (114)
LAPSET TEIN MAAILMAA VARTEN EN ITSEÄNI VARTEN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana mulla ei ole tylsää eikä yksinäistä. Tapaan sisaruksia ja vanhempia silloin tällöin.
Sun vanhemmat tulee kuolemaan ennen sinua.
Kun sä oot yksin ja vanha sun vanhemmat on jo kuollu ja sun sisarukset ovat vanhoja myös. Ei ne enää sun kanssa jaksa aikaa viettää tai sua hoitaa ja sun asioita toimittaa.
Miksi kuvittelet, että omat lapsesi hoitaisivat sinua ja toimittaisivat asioitasi?
Kyllä mä ajattelen että lapset on nyt lapsini mun elämäni onni, sitten kun olen itse vanha , on heillä toivottavasti oma perhe, josta huolehtia. Jos joskus soittavat niin hyvä, en kyllä ajatellut että seuraa ja tai hoivaa antaisivat, ainoa on jos tulee muistisairaus niin pakotettuja kai sukulaiset on järkkäämään hoidon....
Lapset on ala-aste ikäisiä ja välillä kun heidän onni on oma onni, mietin mistä voisi saada yhtä paljon onnea ilman lasta, kenenkään kaverin, tai edes miehen asiat ei tuota yhtä syvää onnellisuuden tunnetta kuin lapsen elämän asiat.
Lapset tuo myös motivaatiota tehdä töitä, säästää ja sijoittaa että saavat kunnon alun elämälleen, itselle tämäkin tuo sisältöä elämään.
Ollaan matkustettu siitä lähtien kun lapset on 3kk, 4-5 krt vuodessa ulkomaille. Myös 1+1 komboilla. Ollaan nautittu myös hyvästä ruoasta, leffat ei koskaan ole ollut oma asia, mutta ollaan myös opiskeltu aikuisena, tehty uraa, työmatkoja ja mitä vielä? En tiedä mitään parempaa kuin sen että tässä kaikessa on ollut lapset mukana, ja toivon että he voivat elää samanlaisen elämän oman perheensä kanssa, ilman huolta vanhenevista vanhemmista.
Ei ne lapset ole, kun hetken siinä koko ajan. Kasvaa ja aikuistuu. Niillä on omat menot, kaverit ja parisuhteet. Ei ne meitä vanhempia jää viihdyttää. Eikä se ole tarkoitus.
En kyllä ole ollut yksinäinen vaikka olen lapseton eikä kyllä vanhuuskaan pelota. Mennään lopulta vaikka johonkin yksityiseen hoitokotiin, kun eläkkeeni tulee olemaan ihan hyvä kuitenkin.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä lapsettoman kuusikymppisen ja lapsia hankkineen kuusikymppisen arki on varmasti yleensä melko samanlaista. Harva kuusikymppinen lastensa kanssa on päivittäin tekemisissä, lapsenlapset toki joillain melko paljon elämässä. Luulen, että tuolla, kun jotkut sanovat lapsettomien elämän olevan tylsää vanhana, tarkoitetaan usein sitä, että lapsettomilla ei ole usein kovin syvää yhteyttä itseään nuorempiin sukupolviin. Nuoret sukupolvet tuovat mukanaan paljon myötäelettävää, ylioppilasjuhlia, häitä ja ristiäisiä, jotka tuntuvat omien lasten tapauksessa yhtä sykähdyttäviltä ja jännittäviltä kuin omat juhlat aikoinaan. Enkä tarkoita tällä myötäelämisellä sopimatonta jälkikasvun elämään sekaantumista.
Joku täällä jo kirjoittikin, että lapset ovat rahareikiä ja lapseton saa käyttää kaikki rahansa itseensä. Monella 60-vuotiaalla alkaa kuitenkin olla aineellista hyvää ja yllin kyllin, ja sen jakaminen jonkun kanssa on suuri ilo. Voi olla kiusallista molemmille osapuolille maksaa kaverille yhteinen lomamatka tai antaa tälle huomattavan arvokas lahja, mutta oman lapsenlapsen tapauksessa se on luontevaa. Toki lapsetonkin voi nauttia vaikkapa herkullisen piirakan leipomisesta ja erityisesti siitä, kun saa kutsua ystävän sitä kanssaan syömään. Joka tapauksessa, perheellisyys tuo paljon mahdollisuuksia hyvän jakamiseen matalalla kynnyksellä, joka on monelle suuri ilo ja merkityksellisyyden tuoja. Ei tietenkään mahdotonta lapsettomallekaan.
Ja tiedetään, 60-vuotiaalla lapsettomalla voi olla 20-vuotias sydänystävä ja 60-vuotias perheellinen voi olla riidoissa kaikkien kanssa. Enkä itse sanoisi, että lapseton elämä on tuomio tylsään vanhuuteen. Yritin vaan avata sitä, minkälaisten ajatusten itse oletan olevan tuollaisen väitteen takana.
Kyllähän sitä varmasti jossain kohtaa alkaa kaivata jotain tarkoitusta elämälleen. Vai onko sinusta television katsominen oikeasti elämän tarkoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on saman henkisiä ystäviä ympärillä paljon, joten vanhetaan yhdessä tylsyydessä. Ollaan itse asiassa suunniteltu ison talon ostamista porukalla etelän lämmöstä, jonne kaikki mennään sitten eläkkeellä. Itse henkilökohtaisesti en halua olla kenellekään taakaksi, joten jos tilanne muuttuu sellaiseksi niin kyllä lähden itse omilla ehdoilla täältä kun aika koittaa.
aika monella on myös alkoholisoituneet/ huume lapset....moni olisi onnellinen kun ei ikinä olisi niitä tehnyt. Pitää pelätä vanhana eläkeläisenäkin omia lapsiaan, kun tulevat hakemaan eläkepäivänä rahat ja lääkkeetkin vievät.Väkivaltaisia ovat ja vievät kaiken ,minkä rahaksi voi muuttaa.
Siinä teille 'onnellinen' ja ei niin tylsä vanhuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana mulla ei ole tylsää eikä yksinäistä. Tapaan sisaruksia ja vanhempia silloin tällöin.
Sun vanhemmat tulee kuolemaan ennen sinua.
Kun sä oot yksin ja vanha sun vanhemmat on jo kuollu ja sun sisarukset ovat vanhoja myös. Ei ne enää sun kanssa jaksa aikaa viettää tai sua hoitaa ja sun asioita toimittaa.
Miksi kuvittelet, että omat lapsesi hoitaisivat sinua ja toimittaisivat asioitasi?
Etkö sinä auttaisi omia vanhempiasi jos tarvitsevat apua?
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä lapsettoman kuusikymppisen ja lapsia hankkineen kuusikymppisen arki on varmasti yleensä melko samanlaista. Harva kuusikymppinen lastensa kanssa on päivittäin tekemisissä, lapsenlapset toki joillain melko paljon elämässä. Luulen, että tuolla, kun jotkut sanovat lapsettomien elämän olevan tylsää vanhana, tarkoitetaan usein sitä, että lapsettomilla ei ole usein kovin syvää yhteyttä itseään nuorempiin sukupolviin. Nuoret sukupolvet tuovat mukanaan paljon myötäelettävää, ylioppilasjuhlia, häitä ja ristiäisiä, jotka tuntuvat omien lasten tapauksessa yhtä sykähdyttäviltä ja jännittäviltä kuin omat juhlat aikoinaan. Enkä tarkoita tällä myötäelämisellä sopimatonta jälkikasvun elämään sekaantumista.
Joku täällä jo kirjoittikin, että lapset ovat rahareikiä ja lapseton saa käyttää kaikki rahansa itseensä. Monella 60-vuotiaalla alkaa kuitenkin olla aineellista hyvää ja yllin kyllin, ja sen jakaminen jonkun kanssa on suuri ilo. Voi olla kiusallista molemmille osapuolille maksaa kaverille yhteinen lomamatka tai antaa tälle huomattavan arvokas lahja, mutta oman lapsenlapsen tapauksessa se on luontevaa. Toki lapsetonkin voi nauttia vaikkapa herkullisen piirakan leipomisesta ja erityisesti siitä, kun saa kutsua ystävän sitä kanssaan syömään. Joka tapauksessa, perheellisyys tuo paljon mahdollisuuksia hyvän jakamiseen matalalla kynnyksellä, joka on monelle suuri ilo ja merkityksellisyyden tuoja. Ei tietenkään mahdotonta lapsettomallekaan.
Ja tiedetään, 60-vuotiaalla lapsettomalla voi olla 20-vuotias sydänystävä ja 60-vuotias perheellinen voi olla riidoissa kaikkien kanssa. Enkä itse sanoisi, että lapseton elämä on tuomio tylsään vanhuuteen. Yritin vaan avata sitä, minkälaisten ajatusten itse oletan olevan tuollaisen väitteen takana.
Minä lapsettomana lasken rahoja siten, että voin hypätä pois työelämästä heti kun mahdollista ja käyttää omaisuuteni sitten nauttimiseen elämän ehtoo puolella. Tämä saattaa tapahtua jo reilusti alle 60-vuotiaana. Jos jotain jää niin jakoon testamentillä ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi miettiä paljonko seuraa meistä itsestämme on vanhemmillemme. Itse soitan äidilleni viikottain, koska muuten hän soittaa ja kysyy olenko elossa. Näemme pari kertaa kuukaudessa. Enemmän hän ystäviensä kanssa juttelee ja tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana mulla ei ole tylsää eikä yksinäistä. Tapaan sisaruksia ja vanhempia silloin tällöin.
Sun vanhemmat tulee kuolemaan ennen sinua.
Kun sä oot yksin ja vanha sun vanhemmat on jo kuollu ja sun sisarukset ovat vanhoja myös. Ei ne enää sun kanssa jaksa aikaa viettää tai sua hoitaa ja sun asioita toimittaa.
Miksi kuvittelet, että omat lapsesi hoitaisivat sinua ja toimittaisivat asioitasi?
Etkö sinä auttaisi omia vanhempiasi jos tarvitsevat apua?
Olen auttanut ja hautaan hoitanut. Siksi en halua kenellekään samaa taakkaa jos voin sen välttää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuo myös motivaatiota tehdä töitä, säästää ja sijoittaa että saavat kunnon alun elämälleen, itselle tämäkin tuo sisältöä elämään.
Puutuin isäni pahenevaan alkoholismiin, niin isä käski minun pitää suuni kiinni, koska hän on sentään kouluttanut minut ja säästänyt rahaa. Koulutus oli peruskoulu ja säästetty raha lapsilisät. Se oli lopullinen niitti, en ole sen koommin pitänyt isääni yhteyttä. Alkoholismi sairastuttaa koko perheen - en halua olla enää osallisena siinä.
Olen sanonut tämän aikaisemminkin: lapset eivät takaa vilkasta sosiaalista elämää vanhana. siihen tarvitaan hyviä ihmissuhdetaitoja, valoisaa ja kiinnostavaa persoonallisuutta.
Ei tietenkään ole ikävää, on ystäviä, harrastuksia, talous kunnossa, ei murhetta kun lapset ei käy katsomassa.
Tuskin kukaan hankkii lapsia vain vanhuudenturvaksi(?) kun ei kukaan tiedä elääkö edes sinne asti.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan hankkii lapsia vain vanhuudenturvaksi(?) kun ei kukaan tiedä elääkö edes sinne asti.
Valitettavan usein tilanne on kuitenkin juuri tuo, ja sekin tuotu useasti esiin AV:lla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan hankkii lapsia vain vanhuudenturvaksi(?) kun ei kukaan tiedä elääkö edes sinne asti.
Valitettavan usein tilanne on kuitenkin juuri tuo, ja sekin tuotu useasti esiin AV:lla.
Vanhempien tulee antaa lapsilleen juuret ja siivet, niillä he pärjäävät.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat lapsettomia koska omia eivät onnistuneet saamaan lapsettomuushoidoista huolimatta. Elämä välillä raskasta, mutta helpotusta arkeen tuo juurikin se etteivät ole jokapäiväisessä elämässä tekemisissä lasten kanssa.