Lapsettomalla on vanhana edessä tylsä, yksinäinen elämä…?

Jos olen jo yli 50 vuotta nauttinut rauhallisesta, hiljaisesta, ja yksinkertaisesta elämästä ilman lapsia ja sukua saman katon alla, miksi alkaisin yhtäkkiä viiden vuoden päästä sellaista haluamaan?

Itse ainakin odotan innolla että lapset vähän itsenäistyisi, taitaa olla kateellisten huutelua, kun oma elämä menee lapsiin eikä voi enää muuttaa suunnitelmia..

Viis siitä tylsyydestä mutta joudut YKSIN kohtaamaan vanhuuden, sairaudet ja ihan kaiken muunkin. Tosin eipä lapset tunnu vanhemmistaan sen enempää välittävän kun vanhemmat sairastuu ja vanhenee.

Pääkoppa sen sanoo.

Lapsettomana mulla ei ole tylsää eikä yksinäistä. Tapaan sisaruksia ja vanhempia silloin tällöin.

Onhan se ikävää, kun eläkepäivänä ei jälkeläinen tule hakemaan huumerahoja itselleen.

Minulla ei ole vieläkään tylsää ilman lapsia ja olen yli 40. On ystäviä ja sukulaisia kelle soittaa/ketä tavata, on rakkaat lemmikit, harrastuksia, matkailua. Tuskinpa tämä tästä miksikään muuttuu.

Monilla äideillä lapset ovat koko elämän sisältö eikä heillä ole halua tai kykyä saada mitään muuta sisältöä elämäänsä. Vanhoina takertuvat lapsiinsa edelleenkin ja säälivät niitä, joilla ei ole lapsia, joihin takertua.

Heidän on ihan täysin mahdotonta ymmärtää, että se lapseton useimmissa tapauksissa viettää ihan sitä samaa laadukasta elämä kuin nuorempanakin ja tekee asioita, joista nauttii. Eikä todellakaan kaipaa lapsia edelleenkään.

Omat vanhemmat ovat 70+. Osa heidän ikäisistään on jo kuollut, osa heikossa hapessa. Ei oikein ole enää niitä kavereita. Eletään pitkälti jälkikasvun mukana. Jälkikasvun asiat ovat vähän kuin itselle tapahtuisi ja pysyy kivasti mukana maailmassa vielä. Lapsenlapset tuovat virkeyttä elämään. Enää eivät itse jaksa niinkään matkustella tai kokea.

Näinhän se menee, itse olen perheetön mies ja asun samalla paikkakunnalla kuin yli 80-vuotiaat vanhempani, ihan mielelläni autan heitä omakotitalonsa askareissa. Tunnen monia jotka asuvat toisella

puolen Suomea ja tapaavat vanhempiaan vain jouluna ja heinäkuussa, joten ei se lapsien apu ikääntyville

vanhemmille mikään itsestään selvä asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Viis siitä tylsyydestä mutta joudut YKSIN kohtaamaan vanhuuden, sairaudet ja ihan kaiken muunkin. Tosin eipä lapset tunnu vanhemmistaan sen enempää välittävän kun vanhemmat sairastuu ja vanhenee.

Kiva, että olette tyytyväisiä elämäänne. Mulla ei ole sisaruksia, eikä vanhempia eikä ketään muitakaan sukulaisia, ei juuri ystäviäkään. Olen aivan ulkona nykynuorten maailmasta, koska ei ole kummilapsiakaan. Masentaa tämä elämän tyhjyys, kun mikään ihmissuhde ei kestä. Jos olisi lapsi, olisi edes yksi ihminen elämässä, joka pysyisi. Sillä rakastaisin häntä yli kaiken. Mutta kun en ole saanut kumppania, niin mistä sitä lastakaan saisi. En todellakaan voi alkaa yh:ksi, koska ei ole turvaverkostoa. 

Nautin silti yksinolosta ja pitkään nukkumisesta. Silti, kaikella kunnioituksella, olen minäkin paennut tyhjää elämääni nettiin, pelien ja elokuvien maailmaan. Mutta kaikki sekin olisi paljon hauskempaa, jos voisi tehdä sen yhdessä jonkun kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana mulla ei ole tylsää eikä yksinäistä. Tapaan sisaruksia ja vanhempia silloin tällöin.

Sun vanhemmat tulee kuolemaan ennen sinua.

Vierailija kirjoitti:

Viis siitä tylsyydestä mutta joudut YKSIN kohtaamaan vanhuuden, sairaudet ja ihan kaiken muunkin. Tosin eipä lapset tunnu vanhemmistaan sen enempää välittävän kun vanhemmat sairastuu ja vanhenee.

Tähän. Vierestä katsonut miten kaksi toimeliasta lapsetonta sukulaista on muuttunu aivan surkeiksi tapauksiksi kun terveys on mennyt ja muut ikätoverit ovat kuka missäkin jamassa. Yksinäisyys on pahinta. Vanhana on musertavaa joutua kantamaan yksin kaikki vastoinkäymiset.

Ihan yhtä yksinäisiä ne perheelliset on vanhana. Sen takia kannata lapsia tehdä. Helpompaa ja mukavampaa elämää ilman.

Vierestä olen seurannut, kun ei aikuisia lapsia kiinnosta omien vanhempien vanheneminen ja heidän kuulumiset. Annetaan kuihtua ja kuolla yksin vanhainkodeissa. Eli ei niistä lapsista vain ole mitään iloa. Ovat ihania ja rakastavat sinua ja haluavat olla kanssasi kun ovat pieniä, mutta teini-ikään tullessa ja siitä eteenpäin ovat itsekkäitä.

Lisäksi lapset ovat hirveä menoerä. Sinkkuna saa käyttää kaikki rahansa vain itseensä.

Tänne minun huusholliin ei kaivata miehiä, lapsia, lemmikkejä ja kaikkein vähiten paapojia.

N 46

Vierailija kirjoitti:

Jos olen jo yli 50 vuotta nauttinut rauhallisesta, hiljaisesta, ja yksinkertaisesta elämästä ilman lapsia ja sukua saman katon alla, miksi alkaisin yhtäkkiä viiden vuoden päästä sellaista haluamaan?

Sitähän tuo aloittaja juuri kyselikin.

Mun äitikin viettää yksinäisen vanhuuden. Mutta senhän ei pitäisi olla mahdollista, koska hänellähän on lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana mulla ei ole tylsää eikä yksinäistä. Tapaan sisaruksia ja vanhempia silloin tällöin.

Sun vanhemmat tulee kuolemaan ennen sinua.

Kun sä oot yksin ja vanha sun vanhemmat on jo kuollu ja sun sisarukset ovat vanhoja myös. Ei ne enää sun kanssa jaksa aikaa viettää tai sua hoitaa ja sun asioita toimittaa.

Vierailija kirjoitti:

Viis siitä tylsyydestä mutta joudut YKSIN kohtaamaan vanhuuden, sairaudet ja ihan kaiken muunkin. Tosin eipä lapset tunnu vanhemmistaan sen enempää välittävän kun vanhemmat sairastuu ja vanhenee.

Yksinhän ne nyt muutenkin kohdataan, oikeasti. Kyllä sitä lonkkaa kolottaa ja muistisairaus iskee vaikka olisi kuinka iso perhe. Ainoa mitä voi ajatella on jonkun omaisen valppaana olo sairastapauksissa, esim. hoitojen suhteen jos itse ei kykene ilmaisemaan tahtoaan.