Miten kestää kateelliset "ystävät", jotka vähättelevät ja lyttäävät?
Olen lyhyessä ajassa noussut urallani tosi isosti, suoritan samaan aikaan korkeakouluopintoja ja harrastan lajeja, missä kilpaillaan myös usein ja näihinkin osallistun. En tuo näitä mitenkään kehuskellen tai ihmeemmin ilmi kun tapaan näitä "ystäviäni", muuten kuin silloin kun kysytään miten töissä, opinnoissa, harrastuksissa ym.. Enkä silloinkaan kun toteamalla lyhyesti ja heittämällä vastakyselyä toiselle osapuolelle.
Joo, kyllä olen osan kanssa jo jäädyttänyt välit. Ihan kamalaa vaan kun aiemmin niin ihanista ihmisistä on kuoriutunut sellaisia käärmeitä, etten enää ole pitkään aikaan kertonut mitään ajankohtaisia asioita töistäni, opiskelusta ja harrastuksista. En voi sanoa näistä mitään, kun heti menee osalla naama nutturalle ja parilla jopa jossain välissä joku vittumainen kommentti esimerkiksi kertoessani väsymyksestä, että "no on se hyvä että sullakin joku seinä tulee vastaan". Ihan oikeasti, onko tällainen yleistä? En olisi uskonut monesta ennen niin läheisestä tyypistä. Ne aidot ystävät ovatkin pysyneet messissä vastavuoroisesti toisiamme tsempaten ja auttaen. Ihmettelen vaan tätä kun toisen menestyksestä saadaan tällainen vittuilun aihe, vaikken edes näitä asioita mitenkään hiero naamaan tai leveile.
Yksi näistä oli laittanut musta ilkeää viestiä hyvälle luottoystävälleni tyyliin, että eihän se x taaskaan varmaan kerkeä hienolta uraputkeltaan ja treenaamiseltaan mihinkään kun samalla viimeistelee jo graduakin niin superihmisenä.
Inhottavaa ja ärsyttävää :(
Olen vähentänyt tapaamisia.
Meillä ei töistä niin ole ongelmaa, mutta esim mulla on kolme kouluikäistä lasta ja kavereilla molemmilla yhdet alle 3v lapset. Sanoisin siis, että minulla on jonkin verran kokemusta lasten asioista.
Jos keskustelussa pohditaan leikisti nyt vaikka vauvan tavaroita, saatan sanoa esim etten ole itse kokenut vaipparoskista tarpeelliseksi, koska vaippoja menee kyllä roskiin pussillinen joka päivä. Tai jos kerron mikä meillä auttoi vatsavaivoihin, nukkumisvaikeuksiin, kasteluun tms.
Kommenttini lytätään toisen kaverin toimesta aina ja hän kommentoi sitten perään ikään kuin en lasten hoidosta mitään tietäisi. Sama koskee siis niin päivähoitoa kuin gradua tms. Lähes kaikkea mitä voi ikävästi kommentoida. Töitäni ei kommentoi, koska kumpikaan ei tiedä mitä teen työkseni.
Kerran tämä kaveri myönsi, että kadehtii elämääni, kun kaikki näyttää sujuvan luonnostaan. Mielestäni kuitenkaan minun ei millään verukkeella tarvitse olla ainainen vitsi (perustelee kommenttejaan sillä että mulla on hyvä huumorintaju). Joten aina kun nälviminen alkaa lisääntyä, otan etäisyyttä.