Lue keskustelun säännöt.
En voi kutsua äitiä ikinä kylään kun alkaa siivoamaan ja tulee aina riita
23.05.2021 |
Onko muilla kokemusta tällaisesta? En tajua mistä tässä on kyse.
Ei auta, vaikka miten siivoaisin ja puunaisin ennen äidin kylään tuloa, siivoaa silti. Mä en tykkää yhtään ja aina päättyy hirveeseen riitaan.
Välillä aika kultaa muistot ja mietin miten äidin kanssa vois kahvitella ja jutella ja sit taas totuus palautuu mieleen hyvin nopeasti kun tarjottavat jää pöydälle ja äiti on rätti kädessä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Äitini on yli kahdeksankymppinen, ja tekee edelleen tuota samaa. Olen asunut omillani jo yli 30 vuotta, eikä ole oppinut vaikka lukemattomat riidat on täälläkin riidelty. Nyt vanhetessaan tahti on vähän hidastunut, enkä jaksa itse enää riidellä, kun olen ajatellut, että ehkä tämä sitten on tapa, jolla äiti saa tuntea itsensä edelleen tarpeelliseksi, joten siivotkoon sen mitä haluaa.
Ole onnellinen, jos on hiljentynyt. Monilla tahti sen kun kiihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään kylään kutsuja koska oletan että taas ne on jotain vailla (siivousta rahaa tai ruokaa, en enåå jaksais huolehtia lapsista
terv mummo
Dildoja ei tarvitse jättää edes etummaiseksi, ne löydetään kyllä eikä ole mitään häpeää niidenkään suhteen. Kuten ei päiväkirjan, laskujen ym. Kaikki levitellään ja räävitään surutta.
No tekköökö ilkiyttään vaiko välttääkseen keskustelua? Mun äiti ilkiyttään arvostelee kaikkea, tai ehkä pönkittääkseen itseään. En tiedä sen tarkemmin. Saattaa myös alkaa siivomaan, kun meillä on niiiiin likaista. On ollut joskus parisen vuotta jäähyllä, olen sille ärjäissytkin ja nyt on taas jäähyllä lapseni suhteen, kun alkoi häntä rumasti arvostelemaan, lapsen kuullen. Puhelimella keskustelu sujuu toksinaan, toisinaan taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Dildoja ei tarvitse jättää edes etummaiseksi, ne löydetään kyllä eikä ole mitään häpeää niidenkään suhteen. Kuten ei päiväkirjan, laskujen ym. Kaikki levitellään ja räävitään surutta.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Harmi, kun äiti on muuten kiva ja rakas, mutta aina pitäisi olla jotain tekemässä.
Joo, kaikkea muuta mutta sitä toisen kohtaamista!
Jospa ongelma onkin siinä kohtaamisessa, äiti ei tiedä miten pitäisi se aikuistunut lapsi kohdata tämän maaperällä? Tuntee ittensä epävarmaksi ja peittää sitä touhuamisella ettei tarvitsisi istua alas ja kohdata suoraa katsetta.
Mun äiti ei ole käynyt luonani vuosiin enää koska tuli riitaa siivouksista. Ei voi koska "tulee hysteria". On jo pian 80. Eikä kotini ole normaalia sotkuisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ollut tuollainen. Pessyt esim meillä käydessään vastapestyn keittiön lattian. Ei tule hirveästi kutsuja hänelle meille kylään, en tiedä tajuaako omassa käytöksessään mitään vikaa. Tuskin.
Ei tajua kun "teidän parastahan minä vain" ja "auttaa halusin!" marttyrointi alkaa jos valittaa toiminnasta. Ja "Ei väkisin jossei apu kelpaa!!! Hyvästi!!!" Ja sit se palaa muutaman viikon/kuukauden jälkeen niinku mitään ei ois koskaan tapahtunutkaan, kunnes sama episodi taas toistuu. Hohhoijaa. "On se kumma kun ei mikään kelpaa!"
En mäkään enää ota äitiäni kylään. Mikään tekosyy ei enää riitä, että laskisin eteistä pidemälle tai edes tarjoaisin lasin vettä näillä helteillä. Mikään pakkohan sitä mun postiluukkua ei ollut tulla koluamaan, joten harmi, jos on selkä niin kipeä, ettei pääse enää kotiinsa. Jotenkin kuitenkin pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun äiti ja tädit tulisivat kylään, ja alkaisivat touhuamaan. Saisivat mellastaa oman mielensä mukaan täällä meillä, ja me, talon väki, väistyisimme hieman syrjempään lepäämään. Kohta olisi talo suursiivottu, lihakeitto porisisi liedellä, ja me, talon väki, pääsisimme nauttimaan keitosta ja muista pöydän antimista. Kesäaikana pakastin olisi täytetty marjoilla, vaikka itsekin tuli sitä harrastettua.
Eivät he tule enää, koska ovat jo kuolleet. Itku tulee, kun ajattelen niitä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun äiti ja tädit tulisivat kylään, ja alkaisivat touhuamaan. Saisivat mellastaa oman mielensä mukaan täällä meillä, ja me, talon väki, väistyisimme hieman syrjempään lepäämään. Kohta olisi talo suursiivottu, lihakeitto porisisi liedellä, ja me, talon väki, pääsisimme nauttimaan keitosta ja muista pöydän antimista. Kesäaikana pakastin olisi täytetty marjoilla, vaikka itsekin tuli sitä harrastettua.
Eivät he tule enää, koska ovat jo kuolleet. Itku tulee, kun ajattelen niitä aikoja.
Niin, ja anopit saisi tulla myös tuomisiensa kanssa. Siinä olisi karjalanpiirakoita, rieskoja, ruisleipää, nisukranssi, täytekakkua, voileipäkakkua, itse tehtyjä mehuja ym. ym. Saisivat hekin tulla, ja tuoda ne appiukotkin mukanaan, kun aina jotakin pientä korjattavaa olisi ja ruuveja kiristeltävänä. Mutta eivät he tule enää. Olivat ne hyviä aikoja, ihan itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, jotka hokevat tuota mantraa, että joskus he ovat kuolleita ja kaipaat heitä, eivät ole koskaan tavanneet niin ikävää ihmistä, että kuolema on vain helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka hokevat tuota mantraa, että joskus he ovat kuolleita ja kaipaat heitä, eivät ole koskaan tavanneet niin ikävää ihmistä, että kuolema on vain helpotus.
Sinä voit olla yksi niistä ikävistä ihmisistä, jota kukaan ei kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini tuli omasta vaatimuksestaan pesemään minulle ikkunat. Kauhea motkotus ja touhotus, että eihän se ole homma eikä mikään, sen kun vaan reippaasti tekee.
Äiti ilmoitti paikan päällä, että niin hän pesee vain ikkunat, sinun pitää ensin tyhjentää paikat. Aloitettiin keittiöstä. Tyhjensin ikkunalaudalta kaikki lukuisat kukkapurkit, siirsin keittiön ruokapöydän ja tuolit, poistin verhot. Hain imurin jotta saatoin puitteet imuroida. Ja minun tietysti piti hakea jakkara kiipeämistä varten, liinat, lasta, ämpäri, hakea pesuvesi ämpäriin ja tehdä sopivaksi katsottu pesuaineliuos.
Tämän jälkeen äitini alkaa työhön selittäen, että katsos nyt miten helppoa ja nopeaa tämä on.
Vähän myöhemmin äitini toteaa, että sovitaanko että sinä peset itse lasien välistä ja hän pesee vain sisä- ja ulkolasin.
Lopulta ensimmäisestä ikkunasta oli kaksi lasipintaa pestynä. Tässä kohdin äiti ilmoitti pesseensä tämän ikkunan mallina ja saan itse hoitaa loput.
Vierailun jälkeen äitini meni taatusti kertomaan miten se tytär on niin laiska että sille pitää ikkunatkin pestä. Minä laiskana jäin laittamaan verhoja takaisin ikkunaan ja siirtelemään huonekaluja takaisin.
Tämä tarina on tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun äiti ja tädit tulisivat kylään, ja alkaisivat touhuamaan. Saisivat mellastaa oman mielensä mukaan täällä meillä, ja me, talon väki, väistyisimme hieman syrjempään lepäämään. Kohta olisi talo suursiivottu, lihakeitto porisisi liedellä, ja me, talon väki, pääsisimme nauttimaan keitosta ja muista pöydän antimista. Kesäaikana pakastin olisi täytetty marjoilla, vaikka itsekin tuli sitä harrastettua.
Eivät he tule enää, koska ovat jo kuolleet. Itku tulee, kun ajattelen niitä aikoja.Niin, ja anopit saisi tulla myös tuomisiensa kanssa. Siinä olisi karjalanpiirakoita, rieskoja, ruisleipää, nisukranssi, täytekakkua, voileipäkakkua, itse tehtyjä mehuja ym. ym. Saisivat hekin tulla, ja tuoda ne appiukotkin mukanaan, kun aina jotakin pientä korjattavaa olisi ja ruuveja kiristeltävänä. Mutta eivät he tule enää. Olivat ne hyviä aikoja, ihan itkettää.
Minun lapsuudenkodissani järjestettiin isovanhempien järjestämiä pikku yllätyksiä. Muistan kun kerran tultiin lomamatkalta, niin raskaana yllätyksenä oli kylpyhuoneen patteri käyty maalaamassa, kun vanha maalipinta jo hilseili. Se vaan että koko kylpyhuone oli sävy sävyyn vihreää, ja siitä lähtien huoneen efektiseinänä oli seinänlevyinen maalarinvalkoinen patteri. 😆 Ja piti laiskimusten muistaa olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun äiti ja tädit tulisivat kylään, ja alkaisivat touhuamaan. Saisivat mellastaa oman mielensä mukaan täällä meillä, ja me, talon väki, väistyisimme hieman syrjempään lepäämään. Kohta olisi talo suursiivottu, lihakeitto porisisi liedellä, ja me, talon väki, pääsisimme nauttimaan keitosta ja muista pöydän antimista. Kesäaikana pakastin olisi täytetty marjoilla, vaikka itsekin tuli sitä harrastettua.
Eivät he tule enää, koska ovat jo kuolleet. Itku tulee, kun ajattelen niitä aikoja.
Sinä et ilmeisesti ole koskaan kuunnellut korvat punaisina moitteita, miten ilkeät teettää kotitöitäsi vanhoilla ihmisillä, joilla on niin paljon vaivaa. Perään olisit kuunnellut luennon siitä, miten ahkerilla vanhemmilla voi olla niin laiska lapsi kuin sinä.
Mun äiti oli kanssa hieman tuollainen, tosin mullahan murenaa oli /on pöydillä ja pöydän allakin. Vaan eipä äiti enää käy, paitsi jos haen hänet meille.
Viime vuonna hän sokeutui ja todettiin muistisairaus. Nyt minä olen se joka touhuaa hänen luonaan.
Kaipaan niitä aikoja kun löysin hänet keittiöstäni rätti kourassa 🥰
Vierailija kirjoitti:
Teillä vain on eri käsitys siisteydestä, sinusta on siistiä, olet siivonnut ja äiti taas näkee tahroja eikä kotisi ole siivottu. Anna äidin siivota ja juokaa sitten ne kahvit.
Jos oma siivoustaso riittää minulle, niin siinä ei ole vierailla vara arvostella.
Omassa lapsuudessa äidin tärkein tehtävä oli siivoaminen. Lapset oli vaan tiellä. Itse muistan katselleeni äidin selkää, kun äiti tiskasi. Äidillä ei ollut koskaan aikaa tehdä lasten kanssa mitään, kun se siivoaminen meni kaiken edelle.
En tiedä mikä tässä on takana. Meillä saatetaan soittaa myös esim. keskiviikkona, että hän tarvitsisi kaks kolme isoa pussia kukkamultaa ja voisimmeko käydä hakemassa Prismasta. Lupaamme, että voidaan kyllä tuoda mullat mutta menee perjantaihin (toinen työreissulla ja illat menee vanhempainillassa ja lasten harkoissa ja otteluissa). Sitten alkaakin sedät ja tädit soittelemaan, että miten et auta äitiäsi, kun vanha ihminen joutuu pyörän sarvessa ja tarakalla tuomaan isoja multapusseja.
Ehkä ne kukat olisi kaksi päivää pärjänneet ilman uusia multia. Lapset ei osaa edes auttaa.
Laita dildoja ja hieromasauvoja kaappeihin etummaiseksi.