Lue keskustelun säännöt.
En voi kutsua äitiä ikinä kylään kun alkaa siivoamaan ja tulee aina riita
23.05.2021 |
Onko muilla kokemusta tällaisesta? En tajua mistä tässä on kyse.
Ei auta, vaikka miten siivoaisin ja puunaisin ennen äidin kylään tuloa, siivoaa silti. Mä en tykkää yhtään ja aina päättyy hirveeseen riitaan.
Välillä aika kultaa muistot ja mietin miten äidin kanssa vois kahvitella ja jutella ja sit taas totuus palautuu mieleen hyvin nopeasti kun tarjottavat jää pöydälle ja äiti on rätti kädessä.
Kommentit (66)
Onpas äitisi samanlainen kuin minä. Pyytääkö äitisi myös jättämään keittiön siivoamatta, koska saan kicsit keittiön siivoamisesta ja se on lempipuuhaani. Minusta on ihana mennä tyttöni luo kylään ja alkaa heiluttamaan rättiä ja jynssäämään keittiötä kiiltäväksi.
Meille ei kyllä riitaa tule, koska lapseni tietää omituiset piirteeni ja jättää keittiön suosiolla siivoamatta, kun tulen kylään. Nauraa vain minun hulluille piirteille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko äidilläsi on siivousaddiktio tai sitten tuo on hänen tapansa "huolehtia" sinusta, jonkinlainen rooli johon hän tipahtaa.
Ei ole huomannut, että olet aikuinen.
Mun äitini teki aina noin, nyt ei korona-aikana ole enää vierailut käyneet.
Äiti alkaa touhuamaan jotakin. Pyydän neljä tai viisi kertaa, että istu nyt alas seurustelemaan. Mutta ei, sitä täytyy nyppiä kuivat lehdet ja muut huononnäköiset osat jokaisesta kukkapurkista ja kastella kaikki kukat. Pidin siis huolen, että tiskialtaassa ei ole tiskejä tms. helppoa siivottavaa, mutta aina löytyy jotakin.
Sitten kun on tunti touhuttu, äiti lopulta istuu kahville eikä pääse kahvimukissa koskaan loppuun. Koska sitten tulee vähän huono olo, kun tuli niin huhkittua. Sitten äiti makaa sohvalla pötköttämässä lopun käyntiä, kunnes onkin jo aika lähteä kotiin.
Kotiinlähtiessä sitten aina ollaan pahoillaan, kun ei tälläkään kertaa ehditty seurustelemaan. No ehkä ensi kerralla.
Eikä äitini ole mikään innokas työihminen. Sitä vaan pitää touhottaa ja esittää että on. Ja aivan taatusti selkäni takana moittii tai pikemminkin kauhistelee kodinhoitoani.
Olisi ihan kiva oppia joskus tuntemaan äitini, mutta voi olla paljon toivottu.
Aloituksesta en tiedä, onko totta vai provo, kun kumpikin on mahdollista.
Mutta oma äitini tykkäsi pestä ikkunoita. Hän halusi olla avuksi. Ikävä vain, että kaihin takia ikkunat olivat pesun jälkeen ehkä likaisemmat kuin ennen pesua ja ikkunan alapuolinen seinäkin pesun tarpeessa 😂
Äitiä kyllä kaipaan, hassu ja rakas ihminen oli hän.
Aloituksen skenaariossa äiti haluaa olla hyödyksi ja tarpeellinen. Ei ole keksinyt elämälleen käyttöä lasten itsenäistyttyä. Surullista. Tuollaiseksi tulee jos elämän pääsisältö on olla ydinperheen äiti, eikä ole omaa työtä tai muita harrastuksia ja ihmissuhteita. Oma persoona surkastuu ja katoaa, samoin rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos alkaisit tavata äitiäsi jossain kodin ulkopuolella? Nyt kun Suomi aukeaa taas niin menette yhdessä konserttiin, näyttelyyn, vaikka kirjastoon tai kahville. Siinä sitten juttelette. Tai luontopolulle, kävelylle, rannalle.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon monta kertaa asiasta sanonut, mutta siitä seuraa vain riita. Ei siis kuuntele vaan tekee vaan. Joskus otan harjan kädestä pois ja komennan kahvipöytään. Minuutin pystyy ehkä istumaan ja sitten lähtee taas. On siis ihan pakonomaista.
Sanoo, että hänelle tulee siitä hyvä mieli ja mä vastaan aina, että mulle tulee siitä paha mieli, muttei se tunnu merkitsevän mitään.
Voisiko äiti ottaa seuraavalla kerralla mukaansa neule- tai virkkuutyön, kirjontakehikon lankoineen tai ristipistotyön? Hänen näyttää olevan vaikea olla tekemättä mitään. Tai mietit äidille valmiiki jonkin kotihoman, johon pyydät häneltä apua: silittäminen, kukkien mullanvaihto, saunan pesu tai nyppyjen nyppiminen villapuseroistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma täällä. Äiti on aina ensimmäisenä tiskaamassa vähintään kahvipannua jos ei muuta tiskiä ole. Kastelee kukat, hinkkaa vessassa käydessään pöntön, kyselee voisko järjestää vaatekaapin.
Samoin isä on aina korjaamassa ja ruuvailemassa. Se kääntää kellot ja kyselee tarvitsenko sitä tai tätä johtoa tai työkalua.
Eihän se parikymppisenä ollut kivaa, mutta nykyään ajattelen sen olevan niiden tapa pitää huolta. Kai mä oon niille aina oma pieni lapsi, vaikka olenkin yli 30 v jo. Tosin tää aiheuttaa sen, että käyttäydyn joskus melko teinimäisesti kun olen vanhempien luona kylässä pidempään.
Keneltäkään muulta en hyväksyisi tuollaista käytöstä.
Tää on taas mennyt ihan hulluksi. Puhuin äitini kanssa puhelimessa, kun mieheni soitti ja puhelu katkesi jostain syystä. Puhuin miehen kanssa muutaman minuutin ja kun soitin takaisin äidilleni, hän oli ihan hengästynyt kun oli juossut naapuriin kyytiä kysymään kun minä olin kuulemma pyörtynyt.
Sitten kysyi, miksi mieheni soitti ja unohdin kokonaan, ettei ikinä saa puhua totta, joten vastasin totuudenmukaisesti, että pyysi että kävisin hänen luona pyykit laittamassa kuivumaan kun hän on töissä.
No, ei kauaa mennyt kun äitini kolisteli postiluukkua ja huhuili sieltä, hävetti niin, että avasin oven. Hän ilmoitti että oli tullut sen naapurin kyydillä niitä pyykkejä laittamaan.
Sanoin, että kävin jo ja nyt ulos. Toivottavasti uskoi, eikä ole tuolla nurkalla odottamassa, kun ei voi millään uskoa, että suoriudun tehtävästä käydä tossa naapuritalossa.
Hirveä häpeä tulee näistä. Muistan aina sen häpeän nuoruudestani kun kavereideni kuullen selitti, etten mä voi nyt lähteä mihinkään kun en jaksa kävellä sinne asti tai osaa sitä ja tätä ihan normaalia asiaa. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä se meille kylään. Saisi siivota sydämensä pohjasta. Minä en jaksa yhtään.
Mielelläni laittaisin, mutta tulisi palautuksena hyvin äkkiä takaisin, kun kyllästyisit jatkuvasti kuulemaan miten surkea olet kaikessa, häpeäisit kun huutelisi rappukäytävässä, että "tulee kakka housuun" jos et muuten avaisi ovea ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki siivousvälineet, rätit ja imurit piiloon, mielellään vinttiin tai lukkojen taakse kun äiti tulee. Siinä vaiheessa kun on muutettu pois lapsuudenkodista pitäisi äidin ja tyttären suhde olla kahden aikuisen suhde ja tyttärellä pitäisi olla kanttia seisoa omilla jaloillaan ja olla olematta äitinsä päsmäröimä.
Teillä vain on eri käsitys siisteydestä, sinusta on siistiä, olet siivonnut ja äiti taas näkee tahroja eikä kotisi ole siivottu. Anna äidin siivota ja juokaa sitten ne kahvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas äitisi samanlainen kuin minä. Pyytääkö äitisi myös jättämään keittiön siivoamatta, koska saan kicsit keittiön siivoamisesta ja se on lempipuuhaani. Minusta on ihana mennä tyttöni luo kylään ja alkaa heiluttamaan rättiä ja jynssäämään keittiötä kiiltäväksi.
Meille ei kyllä riitaa tule, koska lapseni tietää omituiset piirteeni ja jättää keittiön suosiolla siivoamatta, kun tulen kylään. Nauraa vain minun hulluille piirteille
Minä olen myös siivousintoilija ja toisten nurkkien putsaaminen on usein hauskempaa kuin omien. En kuitenkaan siivoa lasteni kotona. Itse asiassa kehaisin juuri viimeksi käydessäni tytärtäni siitä, että hänen kotonaan ei ole yhtä siistiä kuin minulla. Tarkoitin sen myös kehuksi ja hän ymmärsi sen kyllä. Minun siivoamiseni on liiallista ja tyttärelläni homma on järkevää, siistiä on, mutta ei mitään ylimitoitetun jynssättyä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Harmi, kun äiti on muuten kiva ja rakas, mutta aina pitäisi olla jotain tekemässä.
Joo, kaikkea muuta mutta sitä toisen kohtaamista!
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä. Äiti on aina ensimmäisenä tiskaamassa vähintään kahvipannua jos ei muuta tiskiä ole. Kastelee kukat, hinkkaa vessassa käydessään pöntön, kyselee voisko järjestää vaatekaapin.
Samoin isä on aina korjaamassa ja ruuvailemassa. Se kääntää kellot ja kyselee tarvitsenko sitä tai tätä johtoa tai työkalua.Eihän se parikymppisenä ollut kivaa, mutta nykyään ajattelen sen olevan niiden tapa pitää huolta. Kai mä oon niille aina oma pieni lapsi, vaikka olenkin yli 30 v jo. Tosin tää aiheuttaa sen, että käyttäydyn joskus melko teinimäisesti kun olen vanhempien luona kylässä pidempään.
Keneltäkään muulta en hyväksyisi tuollaista käytöstä.
Onneksi ymmärrät heitä.
Minulla on välit poikki kokonaan koska hän tunkee ja tunkee ja tunkee.
Ja sitten jälkeenpäin kuulen naapureilta tai sukulaisilta ”miten vanha ihminen oli pantu siivoamaan jne”.
Tai miten itse ei tehdä mitään eikä osata mitään ja aina hyväksikäytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä aina siivoamatta ennen äitisi tuloa, kun alkaa siivoamaan niin kaada itsellesi iso lasi viiniä (tai mitä haluatkaan) ja eikun löhöämään ruudun tai kirjan ääreen omaa aikaa viettämään. Äitisi käytöstä tuskin pystyt muuttamaan joten muuta omasi.
Miksi ihmeessä pitäisi sallia toisen rajaton ja loukkaava käytös omassa kodissa? Jos äiti ei pysty muuttamaan käytöstään, äitiä ei kutsuta kylään.
Vitsillä lähinnä kirjoitin tuon kommentin, mutta hei, kuka nauttii siivoamisesta. Jos joku siivoaa kämppäsi ilmaiseksi niin ole tyytyväinen. Ne kahvit voi keittää äipälle sen jälkeen kun työt on tehty😁.
Ei se siivoaminen haittaa, mutta sama kuin nro 10 viestin kirjoittajalla eli kehuskelee sitten muille jälkikäteen kuinka paljon raatoikaan minun luonani. Noloa! Ja penkoo tietysti kaappeja ja kommentoi niiden sisältöä. Säilytän ilmeisesti kaikkea aivan väärässä paikkaa, hassua kun en ole itse huomannut, vaikka asun kodissani.
Mä en päästä äitiäni luokseni ollenkaan.
Äitini on yli kahdeksankymppinen, ja tekee edelleen tuota samaa. Olen asunut omillani jo yli 30 vuotta, eikä ole oppinut vaikka lukemattomat riidat on täälläkin riidelty. Nyt vanhetessaan tahti on vähän hidastunut, enkä jaksa itse enää riidellä, kun olen ajatellut, että ehkä tämä sitten on tapa, jolla äiti saa tuntea itsensä edelleen tarpeelliseksi, joten siivotkoon sen mitä haluaa.