Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei yhtään arvosta sitä että hoidan lastamme ja lapsemme asioita
23.05.2021 |
Molemmat haluttiin perhe. Ennakkopuheiden perusteella mies halusi olla aktiivinen ja osallistuva isä. Jep jep. Isyysvapaan keskeytti ja palasi aikaisemmin töihin. Ei juuri viettänyt aikaa vauvan kanssa, tykkäsi kyllä nukkuvaa vauvaa katsella mutta itkevä vauva sai aikaan pakenemisen kaverille. Minä lohdutin yksin koliikki-itkut, hoidon yksin yöheräämiset ja kaikki. Olin jonkin aikaa hoitovapaalla ja palasin töihin. Miehen mielestä lapsi olisi pitänyt jo vauvana laittaa päiväkotiin.
Hän ei arvosta mitään mitä teen lapsen kanssa. Ei sitä että luin jotta lapsi oppisi puhumaan paremmin. Ei sitä että vein muskariin jotta lapsen musikaalisuus kehittyisi tai että ainakin lapsella olisi kivaa. Ei sitä että opetan lapselle uusia asioita, miehen mielestä päiväkoti voi opettaa kaiken. Ei sitä että lohdutan lasta, miehen mielestä lapsen pitää vain itse oppia olemaan hiljaa tai opettakoon päiväkoti. Ei arvosta sitä että hankin lapselle sään mukaiset vaatteet, sanoo että eikö sille nyt käy mitkä vaatteet vain olkoon sisällä.
Muilla tällaista? Miten saan miehen ymmärtämään että lapsi ei ole koira?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies tarjoaa päiväkotia ratkaisuksi, koska sinä ruikutat jatkuvasti, kuinka paljon sinulle on vaivaa oman lapsesi hoitamisesta
Lapsi on MOLEMPIEN vanhempien. 50% lapsen olemassaolosta on isän syytä. Millä ihmeen logiikalla toisen vanhemman pitäisi hoitaa lapsi kokonaan? Tässä tilanteessa mies poimii vain rusinat pullasta ja jättää kaiken p-skan toisen kontolle. Isä on tässä tilanteessa täysin tunnevammainen omaa lastansa SEKÄ kumppaniaan kohtaan. Mies pitää molempia täysin itsestäänselvyytenä jo odottaa että itse pääsee valmiiksi katettuun pöytään (= hoidettu, hiljainen, täydellisesti kehittyvä lapsi) ilman että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin asian eteen.
Kuvottava mies. Yksinhuoltajanakin olisi varmaan helpompaa, tuoltahan ap:n elämä jo kuulostaa, mutta yksi mieslapsi lisää valittavana riippakivenä.
Aloittaja itse raahaa sitä kakaraa sinne muskariin. Se on miehen vikaa?
Nuo muskarit ja puheen kehittymisen tukemiset on lapsen parhaaksi, että kehittyvät aivot saavat erilaisia virikkeitä. Luulisi että toisella vanhemmalla olisi kiinnostusta jälkikasvunsa kehittymiseen? Harva aikuinen huvikseen käy missään vauvauinnissa, muskarissa jankkaamassa ärsyttäviä lastenlauluja ja vastailemassa tuhanteen typerään kysymykseen päivässä, mutta nuo on LAPSEN KEHITYKSEN parhaaksi. Luulisi miehellä olevan jonkin verran kiinnostusta asiaan? Tai ainakin ilmaista lapsen äidille että onpa kiva kun sinä otat isomman roolin lapsen kehityksessä, kun omat aivot ei tainnut ikinä kehittää kykyä ajatella omaa jälkikasvua.
Kyllä se lapsi myös kasvaa vaikka sen lykkää tabletin eteen, mutta tuota viljaa pääsee sitten kylvämään kouluiässä ja vanhemmalla iällä (miksi lapsi ei kehity? miksi ei ole sanavarastoa? miksi ei ole lahjoja? miksi lapsi on niin tyhmä ja kunnianhimoton? jne).
Mistä ihmeestä näitä tunnevammaisia ja aidan matalimmasta kohdasta hyppijöitä oikein sikiää?
Juu, kyllä se yksivuotiaan raahaaminen muskariin määrittää koko sen loppuelämän ja siitä tulee nyt lapsinero aloittajan pyhän äitiyden avulla.
Tässä ei puhuta mistään lapsinerouden tavoittelusta, vaan mielestäni melkein henkiseen pahoinpitelyyn verrattavasta vuorovaikutuksesta. Ap:n tekstistä poimittuna mies haluaa lapsen olevan hiljaa, poissa, olemaan ottamatta kontaktia ja itse välttelee kontaktia ja vuorovaikutusta. Ap:n tekstistä poimittuna:
>Isyysvapaan keskeytti ja palasi aikaisemmin töihin
> Ei juuri viettänyt aikaa vauvan kanssa
>itkevä vauva sai aikaan pakenemisen kaverille
> olisi pitänyt jo vauvana laittaa päiväkotiin
> lapsen pitää vain itse oppia olemaan hiljaa
> itkevä vauva pitää jättää joksikin aikaa yksin itkemään
> ei opeta lapselle mitään
> ei vie lasta minnekään kivaan
> ei pidä sylissä
> Istuttaa lapsen videoiden ääreen ja pyytää olemaan hiljaaYlläoleva ei todellakaan ole mitään normaalia vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, vaan isän kiintymyssuhdeongelmaa ja välttelevää suhtautumistapaa. Ei ole tosiaankaan normaalia että isä odottaa oman elävän lapsensa olevan kuin joku huonekalu johon ei itse halua kontaktia tai edes vuorovaikuttaa. Vähättelevä suhtautuminen ap:n vanhemmuuteen vaikuttaa osalta tätä. Tulee mieleen että mies on sisäisesti paniikissa kun alitajuisesti itsekin tiedostaa miten oma vuorovaikutuksen puute ei ole ok. Tämä sitten purkautuu ap:n ponnisteluiden mitätöinnillä, miehen oma kasvatusmetodi kun olisi jättää lapsi ihan omilleen. Kiintymyssuhdeongelmaa arvailen, myös anopin kasvatusasenteista päätellen.
Harmi lapsen puolesta. Toivottavasti saa kunnon vuorovaikutuseväät elämään äidiltään, tai ehkä isäkin tajuaa mennä terapiaan työstämään lukkojaan ja kasvamaan vanhemmaksi.
Lässynlässyn. Joku yksivuotias ei todellakaan opettele mitään vuorovaikutustaikoja, vaan syö ja paskoo vaippaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies tarjoaa päiväkotia ratkaisuksi, koska sinä ruikutat jatkuvasti, kuinka paljon sinulle on vaivaa oman lapsesi hoitamisesta
Lapsi on MOLEMPIEN vanhempien. 50% lapsen olemassaolosta on isän syytä. Millä ihmeen logiikalla toisen vanhemman pitäisi hoitaa lapsi kokonaan? Tässä tilanteessa mies poimii vain rusinat pullasta ja jättää kaiken p-skan toisen kontolle. Isä on tässä tilanteessa täysin tunnevammainen omaa lastansa SEKÄ kumppaniaan kohtaan. Mies pitää molempia täysin itsestäänselvyytenä jo odottaa että itse pääsee valmiiksi katettuun pöytään (= hoidettu, hiljainen, täydellisesti kehittyvä lapsi) ilman että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin asian eteen.
Kuvottava mies. Yksinhuoltajanakin olisi varmaan helpompaa, tuoltahan ap:n elämä jo kuulostaa, mutta yksi mieslapsi lisää valittavana riippakivenä.
Aloittaja itse raahaa sitä kakaraa sinne muskariin. Se on miehen vikaa?
Nuo muskarit ja puheen kehittymisen tukemiset on lapsen parhaaksi, että kehittyvät aivot saavat erilaisia virikkeitä. Luulisi että toisella vanhemmalla olisi kiinnostusta jälkikasvunsa kehittymiseen? Harva aikuinen huvikseen käy missään vauvauinnissa, muskarissa jankkaamassa ärsyttäviä lastenlauluja ja vastailemassa tuhanteen typerään kysymykseen päivässä, mutta nuo on LAPSEN KEHITYKSEN parhaaksi. Luulisi miehellä olevan jonkin verran kiinnostusta asiaan? Tai ainakin ilmaista lapsen äidille että onpa kiva kun sinä otat isomman roolin lapsen kehityksessä, kun omat aivot ei tainnut ikinä kehittää kykyä ajatella omaa jälkikasvua.
Kyllä se lapsi myös kasvaa vaikka sen lykkää tabletin eteen, mutta tuota viljaa pääsee sitten kylvämään kouluiässä ja vanhemmalla iällä (miksi lapsi ei kehity? miksi ei ole sanavarastoa? miksi ei ole lahjoja? miksi lapsi on niin tyhmä ja kunnianhimoton? jne).
Mistä ihmeestä näitä tunnevammaisia ja aidan matalimmasta kohdasta hyppijöitä oikein sikiää?
Juu, kyllä se yksivuotiaan raahaaminen muskariin määrittää koko sen loppuelämän ja siitä tulee nyt lapsinero aloittajan pyhän äitiyden avulla.
Tässä ei puhuta mistään lapsinerouden tavoittelusta, vaan mielestäni melkein henkiseen pahoinpitelyyn verrattavasta vuorovaikutuksesta. Ap:n tekstistä poimittuna mies haluaa lapsen olevan hiljaa, poissa, olemaan ottamatta kontaktia ja itse välttelee kontaktia ja vuorovaikutusta. Ap:n tekstistä poimittuna:
>Isyysvapaan keskeytti ja palasi aikaisemmin töihin
> Ei juuri viettänyt aikaa vauvan kanssa
>itkevä vauva sai aikaan pakenemisen kaverille
> olisi pitänyt jo vauvana laittaa päiväkotiin
> lapsen pitää vain itse oppia olemaan hiljaa
> itkevä vauva pitää jättää joksikin aikaa yksin itkemään
> ei opeta lapselle mitään
> ei vie lasta minnekään kivaan
> ei pidä sylissä
> Istuttaa lapsen videoiden ääreen ja pyytää olemaan hiljaaYlläoleva ei todellakaan ole mitään normaalia vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, vaan isän kiintymyssuhdeongelmaa ja välttelevää suhtautumistapaa. Ei ole tosiaankaan normaalia että isä odottaa oman elävän lapsensa olevan kuin joku huonekalu johon ei itse halua kontaktia tai edes vuorovaikuttaa. Vähättelevä suhtautuminen ap:n vanhemmuuteen vaikuttaa osalta tätä. Tulee mieleen että mies on sisäisesti paniikissa kun alitajuisesti itsekin tiedostaa miten oma vuorovaikutuksen puute ei ole ok. Tämä sitten purkautuu ap:n ponnisteluiden mitätöinnillä, miehen oma kasvatusmetodi kun olisi jättää lapsi ihan omilleen. Kiintymyssuhdeongelmaa arvailen, myös anopin kasvatusasenteista päätellen.
Harmi lapsen puolesta. Toivottavasti saa kunnon vuorovaikutuseväät elämään äidiltään, tai ehkä isäkin tajuaa mennä terapiaan työstämään lukkojaan ja kasvamaan vanhemmaksi.
Lässynlässyn. Joku yksivuotias ei todellakaan opettele mitään vuorovaikutustaikoja, vaan syö ja paskoo vaippaansa
Et voi olla tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies tarjoaa päiväkotia ratkaisuksi, koska sinä ruikutat jatkuvasti, kuinka paljon sinulle on vaivaa oman lapsesi hoitamisesta
Lapsi on MOLEMPIEN vanhempien. 50% lapsen olemassaolosta on isän syytä. Millä ihmeen logiikalla toisen vanhemman pitäisi hoitaa lapsi kokonaan? Tässä tilanteessa mies poimii vain rusinat pullasta ja jättää kaiken p-skan toisen kontolle. Isä on tässä tilanteessa täysin tunnevammainen omaa lastansa SEKÄ kumppaniaan kohtaan. Mies pitää molempia täysin itsestäänselvyytenä jo odottaa että itse pääsee valmiiksi katettuun pöytään (= hoidettu, hiljainen, täydellisesti kehittyvä lapsi) ilman että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin asian eteen.
Kuvottava mies. Yksinhuoltajanakin olisi varmaan helpompaa, tuoltahan ap:n elämä jo kuulostaa, mutta yksi mieslapsi lisää valittavana riippakivenä.
Aloittaja itse raahaa sitä kakaraa sinne muskariin. Se on miehen vikaa?
Nuo muskarit ja puheen kehittymisen tukemiset on lapsen parhaaksi, että kehittyvät aivot saavat erilaisia virikkeitä. Luulisi että toisella vanhemmalla olisi kiinnostusta jälkikasvunsa kehittymiseen? Harva aikuinen huvikseen käy missään vauvauinnissa, muskarissa jankkaamassa ärsyttäviä lastenlauluja ja vastailemassa tuhanteen typerään kysymykseen päivässä, mutta nuo on LAPSEN KEHITYKSEN parhaaksi. Luulisi miehellä olevan jonkin verran kiinnostusta asiaan? Tai ainakin ilmaista lapsen äidille että onpa kiva kun sinä otat isomman roolin lapsen kehityksessä, kun omat aivot ei tainnut ikinä kehittää kykyä ajatella omaa jälkikasvua.
Kyllä se lapsi myös kasvaa vaikka sen lykkää tabletin eteen, mutta tuota viljaa pääsee sitten kylvämään kouluiässä ja vanhemmalla iällä (miksi lapsi ei kehity? miksi ei ole sanavarastoa? miksi ei ole lahjoja? miksi lapsi on niin tyhmä ja kunnianhimoton? jne).
Mistä ihmeestä näitä tunnevammaisia ja aidan matalimmasta kohdasta hyppijöitä oikein sikiää?
Juu, kyllä se yksivuotiaan raahaaminen muskariin määrittää koko sen loppuelämän ja siitä tulee nyt lapsinero aloittajan pyhän äitiyden avulla.
Tässä ei puhuta mistään lapsinerouden tavoittelusta, vaan mielestäni melkein henkiseen pahoinpitelyyn verrattavasta vuorovaikutuksesta. Ap:n tekstistä poimittuna mies haluaa lapsen olevan hiljaa, poissa, olemaan ottamatta kontaktia ja itse välttelee kontaktia ja vuorovaikutusta. Ap:n tekstistä poimittuna:
>Isyysvapaan keskeytti ja palasi aikaisemmin töihin
> Ei juuri viettänyt aikaa vauvan kanssa
>itkevä vauva sai aikaan pakenemisen kaverille
> olisi pitänyt jo vauvana laittaa päiväkotiin
> lapsen pitää vain itse oppia olemaan hiljaa
> itkevä vauva pitää jättää joksikin aikaa yksin itkemään
> ei opeta lapselle mitään
> ei vie lasta minnekään kivaan
> ei pidä sylissä
> Istuttaa lapsen videoiden ääreen ja pyytää olemaan hiljaaYlläoleva ei todellakaan ole mitään normaalia vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, vaan isän kiintymyssuhdeongelmaa ja välttelevää suhtautumistapaa. Ei ole tosiaankaan normaalia että isä odottaa oman elävän lapsensa olevan kuin joku huonekalu johon ei itse halua kontaktia tai edes vuorovaikuttaa. Vähättelevä suhtautuminen ap:n vanhemmuuteen vaikuttaa osalta tätä. Tulee mieleen että mies on sisäisesti paniikissa kun alitajuisesti itsekin tiedostaa miten oma vuorovaikutuksen puute ei ole ok. Tämä sitten purkautuu ap:n ponnisteluiden mitätöinnillä, miehen oma kasvatusmetodi kun olisi jättää lapsi ihan omilleen. Kiintymyssuhdeongelmaa arvailen, myös anopin kasvatusasenteista päätellen.
Harmi lapsen puolesta. Toivottavasti saa kunnon vuorovaikutuseväät elämään äidiltään, tai ehkä isäkin tajuaa mennä terapiaan työstämään lukkojaan ja kasvamaan vanhemmaksi.
Lässynlässyn. Joku yksivuotias ei todellakaan opettele mitään vuorovaikutustaikoja, vaan syö ja paskoo vaippaansa
Sulla ei ilmeisesti ole lapsia?
Jos on, niin toivottavasti vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katsoin tuollaista samanlaista kuviota aivan liian monta vuotta.
Mies teki uraa, suuntasi ja antoi kaiken energiansa työlleen, työkavereilleen. Kotona odottivat lapset, joiden kanssa teki vain pakolliset pienet hiekkalaatikkopyrähdykset - nekin puhelimen kanssa päivittäen sometilejään #isähoitaa. Tosiasiassa minä hoidin yötä päivää. Lasten kiistat, itkut, murheet, painajaisyöt, korvakipupäivystyskäynnit, lastentaudit, siivoamiset, pyykkäämiset, ruuat jne. Silloinkin kun pääsin töihin. Se olin aina minä, joka joutui/sai käydä hakemassa kipeäksi tulleen lapsen pois tai olla kipeän lapsen kanssa kotona jne. Mies ei koskaan.Joku viisasteli tyyliin että pitääkö niitä lapsia tehdä miehelle joka on tuollainen, että eikö muka aiemmin näkynyt minkälainen on. Kuule, kun ei näkynyt. Ja kun osaa puhua, luvata ja vakuuttaa. Että kyllä minä hoidan ja vastaan ja huollan.
Sitä odotan yhä. Tai lähinnä lapseni odottavat. Eivät usko sitä päivää tulevan ikinä.
Usean vuoden ajan minulla oli kolmen synnytetyn lapsen lisäksi myös neljäs. Se, että liikkeelle lähdettäessä seurustelusuhteessa on kaksi tasavertaista ihmistä, kumppania, niin ajan kuluessa kumppanuus häviää toisen heittäytyessä huollettavaksi ja keskittyessä vain omaan elämään, ajaa ihmiset lapsiperheissä toisistaan eroon. Toisen ihmisen itsekkyys ja sen myötä joustamattomuus ja näin ollen tilanteiden ymmärtämättömyys. Silloin, kun perhe perustetaan, pitää myös ymmärtää, että se perhe on ykkönen ja sille pitää osata järjestää aikaa. Siinä ei puntarissa paljoa paina kun vain yksin sitä yrittää.
En osaa sanoa mitä teet, ap, mutta osaan sanoa, että tiedän mitä se on ja miltä se tuntuu. Itse tein omat ratkaisuni. Mieti, mitä haluat elämältäsi. Mieti, mitä se on nyt ja riittääkö se sinulle. Vaakakupissa painaa myös se, oletko tyytyväinen, onnellinen, koska se heijastuu lapsiisi suuresti.
Puhukaa, jos puheyhteyttä on. Pariterapiaan, jos tahtoa on.
Oikein kolme lasta piti vääntää noin paskalle miehelle?
Lukemisen ja ymmärtämisen ongelmaa?
Tuohonkin löytyy vastaus lainaamastasi tekstistä.
En tiedä miksi tämä ketju keräsi heti trolleja spämmäämään. Aloituksessa kirjoittamani ongelma on minulle ihan todellinen ja harmittaa paljon lapsemme puolesta. Toivoisin saavani asiallisia vastauksia. Kiitos teille muutamalle jotka niitä jo annoittekin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies tarjoaa päiväkotia ratkaisuksi, koska sinä ruikutat jatkuvasti, kuinka paljon sinulle on vaivaa oman lapsesi hoitamisesta
Lapsi on MOLEMPIEN vanhempien. 50% lapsen olemassaolosta on isän syytä. Millä ihmeen logiikalla toisen vanhemman pitäisi hoitaa lapsi kokonaan? Tässä tilanteessa mies poimii vain rusinat pullasta ja jättää kaiken p-skan toisen kontolle. Isä on tässä tilanteessa täysin tunnevammainen omaa lastansa SEKÄ kumppaniaan kohtaan. Mies pitää molempia täysin itsestäänselvyytenä jo odottaa että itse pääsee valmiiksi katettuun pöytään (= hoidettu, hiljainen, täydellisesti kehittyvä lapsi) ilman että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin asian eteen.
Kuvottava mies. Yksinhuoltajanakin olisi varmaan helpompaa, tuoltahan ap:n elämä jo kuulostaa, mutta yksi mieslapsi lisää valittavana riippakivenä.
Aloittaja itse raahaa sitä kakaraa sinne muskariin. Se on miehen vikaa?
Nuo muskarit ja puheen kehittymisen tukemiset on lapsen parhaaksi, että kehittyvät aivot saavat erilaisia virikkeitä. Luulisi että toisella vanhemmalla olisi kiinnostusta jälkikasvunsa kehittymiseen? Harva aikuinen huvikseen käy missään vauvauinnissa, muskarissa jankkaamassa ärsyttäviä lastenlauluja ja vastailemassa tuhanteen typerään kysymykseen päivässä, mutta nuo on LAPSEN KEHITYKSEN parhaaksi. Luulisi miehellä olevan jonkin verran kiinnostusta asiaan? Tai ainakin ilmaista lapsen äidille että onpa kiva kun sinä otat isomman roolin lapsen kehityksessä, kun omat aivot ei tainnut ikinä kehittää kykyä ajatella omaa jälkikasvua.
Kyllä se lapsi myös kasvaa vaikka sen lykkää tabletin eteen, mutta tuota viljaa pääsee sitten kylvämään kouluiässä ja vanhemmalla iällä (miksi lapsi ei kehity? miksi ei ole sanavarastoa? miksi ei ole lahjoja? miksi lapsi on niin tyhmä ja kunnianhimoton? jne).
Mistä ihmeestä näitä tunnevammaisia ja aidan matalimmasta kohdasta hyppijöitä oikein sikiää?
Juu, kyllä se yksivuotiaan raahaaminen muskariin määrittää koko sen loppuelämän ja siitä tulee nyt lapsinero aloittajan pyhän äitiyden avulla.
Tässä ei puhuta mistään lapsinerouden tavoittelusta, vaan mielestäni melkein henkiseen pahoinpitelyyn verrattavasta vuorovaikutuksesta. Ap:n tekstistä poimittuna mies haluaa lapsen olevan hiljaa, poissa, olemaan ottamatta kontaktia ja itse välttelee kontaktia ja vuorovaikutusta. Ap:n tekstistä poimittuna:
>Isyysvapaan keskeytti ja palasi aikaisemmin töihin
> Ei juuri viettänyt aikaa vauvan kanssa
>itkevä vauva sai aikaan pakenemisen kaverille
> olisi pitänyt jo vauvana laittaa päiväkotiin
> lapsen pitää vain itse oppia olemaan hiljaa
> itkevä vauva pitää jättää joksikin aikaa yksin itkemään
> ei opeta lapselle mitään
> ei vie lasta minnekään kivaan
> ei pidä sylissä
> Istuttaa lapsen videoiden ääreen ja pyytää olemaan hiljaaYlläoleva ei todellakaan ole mitään normaalia vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, vaan isän kiintymyssuhdeongelmaa ja välttelevää suhtautumistapaa. Ei ole tosiaankaan normaalia että isä odottaa oman elävän lapsensa olevan kuin joku huonekalu johon ei itse halua kontaktia tai edes vuorovaikuttaa. Vähättelevä suhtautuminen ap:n vanhemmuuteen vaikuttaa osalta tätä. Tulee mieleen että mies on sisäisesti paniikissa kun alitajuisesti itsekin tiedostaa miten oma vuorovaikutuksen puute ei ole ok. Tämä sitten purkautuu ap:n ponnisteluiden mitätöinnillä, miehen oma kasvatusmetodi kun olisi jättää lapsi ihan omilleen. Kiintymyssuhdeongelmaa arvailen, myös anopin kasvatusasenteista päätellen.
Harmi lapsen puolesta. Toivottavasti saa kunnon vuorovaikutuseväät elämään äidiltään, tai ehkä isäkin tajuaa mennä terapiaan työstämään lukkojaan ja kasvamaan vanhemmaksi.
Lässynlässyn. Joku yksivuotias ei todellakaan opettele mitään vuorovaikutustaikoja, vaan syö ja paskoo vaippaansa
Höhhöö.
Outoja kommentteja on kyllä jotkut. Jos lapset on yhdessä suunniteltu ja toivottu niin heitä pitää yhdessä myös hoitaa. Nyt miehesi on livennyt vastuusta ja toteuttaa ilmeisesti mallia jonka on saanut omasta kodistaan. Nyt nosta kissa päydälle ja sano mitkä ovat vaihtoehdot. Hän opettelee hoitamaan ja opastamaan lasta ja tekee osansa kotitöistä tai vaihtoehtoisesti jatkaa poikamies elämäänsä yksin. Älä jää odottaman ihmettä vaan toimi. En tiedä sinusta mutta minä lähtisin lapsen kanssa muuten katkeroituisin. Tsemppiä valinnoillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien on hieman pakko ottaa syliin että lapsi saa normaalin kiintymyssuhteen ja tunteiden sanoittamisessa lapsi myös tarvitsee apua. Ei ihme kun keski-ikäisistä puolet on mielisairata ja toinen puoli persoonallisuushäiriöisiä kun kaikki jätettiin vaan pärjäämään yksin.
Persoonallisuuhäiriöisiä ja erilaisia mielen sairauksia löytyy kaikenikäisistä, ihan turhaa alkaa jotain tiettyä ikäluokkaa mustamaalaamaan.
Idiootti jätkät puolustaa toisia samanlaisia. Eihän kaikki isät ole mitään osallistuvia. Lapsen kasvulle on tärkeä kaikki rakastavat vanhemmat ja sukulaiset, Ehkä miehesi pettyi kun lapsi ei olekaan mikään nukke, jonka vöi jättää lipaston laatikkoon. Ei ole kaikki edes nähneet pientä vauvaa. Höpröä anoppia ei passa kuunnella. Puhukaa asasta. Jos ei asenne muutu, voit alkaa suunnitella ,laittaa törkimys ulkoruoikintaan. Olen äiti jolla on osallistuva puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä helvetin kiitosta sä oikein siitä tarvitset? ihan tosissani kysyn.
En kiitosta tarvitse. Mutta olisihan se hienoa jos jotenkin arvostaisi kun yhdessä tehty lapsi kyseessä. Itse hän ei opeta lapselle mitään, ei vie lasta minnekään kivaan, ei pidä sylissä jne. Istuttaa lapsen videoiden ääreen ja pyytää olemaan hiljaa. Ap
Mitä sä sitten olet siltä mieheltä vailla? Miten sen pitäisi sun omaa toimintaasi "arvostaa"?
Palvoa sua?
No olisiko vaikka että mies hoitaisi omaa lastaan?
Niin että sen miehen pitää lopettaa työnteko ja kuskata sitä kakaraa sinne muskariin, että kotona makaava ap voi maata av-palstalla?
No ei se työssäkäynti vapautua miestä kaikista kotitöistä ja lapsenhoidosta. Vai onko ajatus, että koska mies käy töissä, hän ei voi tehdä mitään muuta? Lapsen äiti voi käydä töissä, hoitaa kotityöt ja lapsenhoidon iltaisin ja viikonloppuisin? Mies voi levätä raskaan työviikon jälkeen? Koska lapsen äitihän ei tarvitse lepoa? Hänhän vain hoitaa lasta. Joka on siis niin helppoa että ei tarvitse lepoa, mutta niin raskasta ettei sitä voi tehdä töiden jälkeen?
Suomimiehet kunnostautuu. Eniten elatusapuja maksamatta Suomessa. Eikä niitä panna edes ulosottoon. Naapurinmies ihmette ettei jätetä yksin lasta yöllä 12v. Itse olikin kasvanut lastenkodissa ja ollut sitä ennen ties kuinka paljon yksin. Hän tykkäs ettei sen ikäistä enää hoideta., kyllä meillä hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee mieleen, että isän oma lapsuus on ollut tuon anopin kasvatusmallin mukainen, eli jätetty yksin pärjäämään. Hän sitten kokee että tällä metodilla hänestä on ihan ihminen tullut, ap:n metodien toimivuudesta taas ei ole henkilökohtaista kokemusta, joten se näyttäytyy joko turhana höösäyksenä tai jopa potentiaalisesti vahingollisena. Jotenkin hänelle pitäisi siis saada menemään jakeluun se, että anopin kasvatustyyli ei ole nykytietämyksen mukaan lapselle hyväksi, vaikka jokainen sen kokenut ei traumatisoituisikaan toimintakyvyttömäksi.
Mies ei arvosta, mutta lapsi arvostaa. Exäni oli tuollainen. Meidän teinit ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, isä on heille ihan vieras. Ovat kyllä aiemmin paljon tavanneet, mutta isä on ollut ilkeä ja etäinen, nyt on vain joku random ukko heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että isän oma lapsuus on ollut tuon anopin kasvatusmallin mukainen, eli jätetty yksin pärjäämään. Hän sitten kokee että tällä metodilla hänestä on ihan ihminen tullut, ap:n metodien toimivuudesta taas ei ole henkilökohtaista kokemusta, joten se näyttäytyy joko turhana höösäyksenä tai jopa potentiaalisesti vahingollisena. Jotenkin hänelle pitäisi siis saada menemään jakeluun se, että anopin kasvatustyyli ei ole nykytietämyksen mukaan lapselle hyväksi, vaikka jokainen sen kokenut ei traumatisoituisikaan toimintakyvyttömäksi.
Olen yrittänyt selittää tätä miehelle. Olen kirjastosta raahannut kotiin luettavaksi kasvatusoppaita. Olen pyytänyt neuvolaan mukaan puhumaan aiheesta. Ei tule neuvolaan, ei suostu koskemaankaan kirjoihin ("ei mulla ole aikaa tuollaiseen" on vastaus). Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanoo neuvola isästä.
Vaiva-aikana sanoi että anna miehelle aikaa, että osa miehistä kasvaa hitaasti isäksi jne. Sittemmin lähinnä voivotteli että onpa raskasta äidille kun isä ei osallistu. Pyytää ottamaan miehen mukaan jutteleen paikan päälle mutta mies ei tule. Ap
Harmi ap:lle ja lapselleen, mutta ei voi yleistää koskemaan kaikkia miehiä. Uskon, että isät ovat nykyään entistä osallistuvampia. Oma mieheni (90-luvulla syntynyt) on ihana isä, poika on hänelle aina etusijalla ja hänelle on tärkeää puuhailla kaikenlaista pojan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Harmi ap:lle ja lapselleen, mutta ei voi yleistää koskemaan kaikkia miehiä. Uskon, että isät ovat nykyään entistä osallistuvampia. Oma mieheni (90-luvulla syntynyt) on ihana isä, poika on hänelle aina etusijalla ja hänelle on tärkeää puuhailla kaikenlaista pojan kanssa.
En todellakaan yleistä. Tutut miehet on aktiivisia isiä, oma isänikin oli. Sen vuoksi kai en osannut etukäteen edes kuvitella että mieheni ei olisi. Ap
Olisiko mies kuitenkin jossain mielen pohjalla alkanut tuntea, että oma lapsuus ei mennyt parhaalla tavalla? On asian kanssa niin lukossa, että ei pysty sitä tunnustamaan tai tunnistamaan.
Sinä olet kuitenkin ensisijaisesti vastuussa lapsesta ja itsestäsi. Sinun ei tarvitse yrittää parantaa miestä tai mahdollistaa hänelle yhtään mitään.
Sellainen varoituksen sana vaan, että eron tullessa mies saattaa silti haluta jaettua vanhemmuutta, vaikka olisi luistanut isän vastista siihen asti. En siis kehota eroamaan, ennen kuin mahdollinen vuoroviikkovanhemmuus tuntuu sinulle ja lapselle paremmalta kuin yhdessä asuminen.
Itse odotin siihen asti, että tiesin lasten pärjäävän isänsä kanssa (tai isästään huolimatta). Onneksi ex hieman skarppasi.
Alue: Aihe vapaa
Tässä ei puhuta mistään lapsinerouden tavoittelusta, vaan mielestäni melkein henkiseen pahoinpitelyyn verrattavasta vuorovaikutuksesta. Ap:n tekstistä poimittuna mies haluaa lapsen olevan hiljaa, poissa, olemaan ottamatta kontaktia ja itse välttelee kontaktia ja vuorovaikutusta. Ap:n tekstistä poimittuna:
>Isyysvapaan keskeytti ja palasi aikaisemmin töihin
> Ei juuri viettänyt aikaa vauvan kanssa
>itkevä vauva sai aikaan pakenemisen kaverille
> olisi pitänyt jo vauvana laittaa päiväkotiin
> lapsen pitää vain itse oppia olemaan hiljaa
> itkevä vauva pitää jättää joksikin aikaa yksin itkemään
> ei opeta lapselle mitään
> ei vie lasta minnekään kivaan
> ei pidä sylissä
> Istuttaa lapsen videoiden ääreen ja pyytää olemaan hiljaa
Ylläoleva ei todellakaan ole mitään normaalia vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, vaan isän kiintymyssuhdeongelmaa ja välttelevää suhtautumistapaa. Ei ole tosiaankaan normaalia että isä odottaa oman elävän lapsensa olevan kuin joku huonekalu johon ei itse halua kontaktia tai edes vuorovaikuttaa. Vähättelevä suhtautuminen ap:n vanhemmuuteen vaikuttaa osalta tätä. Tulee mieleen että mies on sisäisesti paniikissa kun alitajuisesti itsekin tiedostaa miten oma vuorovaikutuksen puute ei ole ok. Tämä sitten purkautuu ap:n ponnisteluiden mitätöinnillä, miehen oma kasvatusmetodi kun olisi jättää lapsi ihan omilleen. Kiintymyssuhdeongelmaa arvailen, myös anopin kasvatusasenteista päätellen.
Harmi lapsen puolesta. Toivottavasti saa kunnon vuorovaikutuseväät elämään äidiltään, tai ehkä isäkin tajuaa mennä terapiaan työstämään lukkojaan ja kasvamaan vanhemmaksi.