Kaveri esti yhtäkkiä somessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä poistin kaikki entiset lukioaikaiset ja sitä aiemmat luokkalaiseni sometileiltäni. En ollut heistä yhtä lukuun ottamatta koskaan kenenkään kaveri ja olin lapsena hyvin yksinäinen. Ajattelin uteliaisuuttani aikuisena ottaa selvää, mitä heistä oli tullut ja sain tietää enemmän kuin 12 kouluvuodessa.

Se oli ihan ok, mutta tulin sitten somessa maininneeksi, miten tosiaan olin lapsena yksinäinen, kiusattukin, ja miten en viihtynyt sillä pikkupaikkakunnalla, jossa jouduin kasvamaan kuin tynnyrissä. Tietenkin moni muu tuttuni, joka on tavallani päässyt pois opiskelemaan isompiin paikkoihin, tunnisti ajatukseni. Suurin osa kun on ihan muita kuin näitä pikkukylän ikätovereitani.

Se järkytti yhtä näistä minulle kouluaikana jokseenkin neutraaleista mammoista niin paljon, että hän alkoi vaahdota, miten juuri hän ei ollut ikinä havainnut minua kiusatun, miten siinä pikkukunnassa olisi ollut mahdollista harrastaa vaikka yksin kotona jotain jne. En ollut odottanutkaan häneltä ikinä mitään, kun olimme tosiaan ne 12 vuotta samalla luokalla puolivieraita toisillemme, mutta minun hyvin tavallista kokemustani ei silti tarvitse tulla mitätöimään. Eikä edes ollut ensimmäinen kerta.

Ajattelin sitten asiaa vielä vähän ja tulin sitten siihen tulokseen, että miksi ihmeessä minä tässä roikutan sometileilläni mitään ihmisiä, jotka eivät lapsenakaan olleet ystäviäni ja joita en välittäisi edes luokkakokoukseen mennä tapaamaan. Joten poistin heidät kaikki joka paikasta ja hyvä niin.

Itsellä sama juttu, mutta poistin tilin jotta pääsen kaikista turhista eroon. Oli jotain 100 kaveria, ja varmaan 30 olisi ollut vain sellaisia jotka olisin halunnut pitää. Kun kävin listaa läpi alkoi vaan ärsyttämään, mitä minä edes teen facebookilla. Ja poistin koko roskan sen sijaan että olisin poistanut ihmisiä yksitellen. Muutamaa ulkomailla asuvaa tuttua kaipaan mutta nyt kävi näin. Viimeinen tikki oli kun joku peruskoulussa minua kiusannut lähetti kaveripyynnön. Päätin silloin että tulen poistamaan tämän sivun niin saan olla rauhassa. 

Minä jätin sometilini olemaan ja vain karsin ihmiset, koska haluan kuitenkin olla yhteydessä nykyisiin ystäviini sitäkin kautta. Tunsin myös, että nämä lapsuuteni ei-kaverit olisivat voittaneet, jos olisin rajoittanut nykyistä sosiaalista elämääni heidän takiaan.

On minulla se yksi ainoa lapsuudesta oleva ystäväkin, joka joskus hermoilee, mitä nyt pitäisi tehdä, kun joku hänelle täysin yhdentekevä tai vastenmielinen tyyppi lähettää kaveripyynnön tai seuraamispyynnön jossain. Roikuttaa niitä kuukausitolkulla ja toivoo, että pyynnön lähettäjä itse peruisi. Olen yrittänyt rohkaista, että ne vain yksinkertaisesti hylätään. Eivät ne kaikki edes koko juttua rekisteröi. Ja mitäs sitten, jos rekisteröivöt? Ei ole velvollisuutta miellyttää.

Ei vaan halunnut olla sun kanssa tekemisissä, ja sinä vissiin et sitä ymmärtänyt? Tännekin teit asiasta aloituksen, kuin jokin pakkomielteinen stalkkeri? 🙄

Mahdollisia syitä estoon, ja niitä ei tosiaan selitellä etukäteen eikä jälkeenpäin. 1) Ei halua olla tekemisissä, ei pidä sinusta, olet tehnyt tai sanonut jotain tms. 2) Puolisosi on tehnyt tai sanonut jotain eikä halua sekaantua. 3) Tuot mielipiteesi esiin kovin kärkkäästi tai usein. 4) Olet ihmisenä ns energiasyöppö, viet kaikilta muilta kaiken tilan olla ja hengittää. Valitse noista sopivin. Ole hyvä.

Ensin laitoit profiilikuvaasi BLM-kehyksen. Sitten sekosit koronauutisoinnista, joka laukaisi paniikkihäiriösi. Sen jälkeen kirjoitit, kuinka maskittomat raivostuttavat sinua. Postailit jatkuvasti pelkkiä koronauutisia ja kommentoit Ylen artikkeleissa tunteen vallassa. Olet tehnyt selväksi, että vain sinun puoluekantasi on se ainoa oikea. Siksi en enää seuraa tiliäsi, eikä tykkäyksiä tule. 

En viitsi blokata, koska tekisit varmasti siitä aloituksen av:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä poistin kaikki entiset lukioaikaiset ja sitä aiemmat luokkalaiseni sometileiltäni. En ollut heistä yhtä lukuun ottamatta koskaan kenenkään kaveri ja olin lapsena hyvin yksinäinen. Ajattelin uteliaisuuttani aikuisena ottaa selvää, mitä heistä oli tullut ja sain tietää enemmän kuin 12 kouluvuodessa.

Se oli ihan ok, mutta tulin sitten somessa maininneeksi, miten tosiaan olin lapsena yksinäinen, kiusattukin, ja miten en viihtynyt sillä pikkupaikkakunnalla, jossa jouduin kasvamaan kuin tynnyrissä. Tietenkin moni muu tuttuni, joka on tavallani päässyt pois opiskelemaan isompiin paikkoihin, tunnisti ajatukseni. Suurin osa kun on ihan muita kuin näitä pikkukylän ikätovereitani.

Se järkytti yhtä näistä minulle kouluaikana jokseenkin neutraaleista mammoista niin paljon, että hän alkoi vaahdota, miten juuri hän ei ollut ikinä havainnut minua kiusatun, miten siinä pikkukunnassa olisi ollut mahdollista harrastaa vaikka yksin kotona jotain jne. En ollut odottanutkaan häneltä ikinä mitään, kun olimme tosiaan ne 12 vuotta samalla luokalla puolivieraita toisillemme, mutta minun hyvin tavallista kokemustani ei silti tarvitse tulla mitätöimään. Eikä edes ollut ensimmäinen kerta.

Ajattelin sitten asiaa vielä vähän ja tulin sitten siihen tulokseen, että miksi ihmeessä minä tässä roikutan sometileilläni mitään ihmisiä, jotka eivät lapsenakaan olleet ystäviäni ja joita en välittäisi edes luokkakokoukseen mennä tapaamaan. Joten poistin heidät kaikki joka paikasta ja hyvä niin.

Itsellä sama juttu, mutta poistin tilin jotta pääsen kaikista turhista eroon. Oli jotain 100 kaveria, ja varmaan 30 olisi ollut vain sellaisia jotka olisin halunnut pitää. Kun kävin listaa läpi alkoi vaan ärsyttämään, mitä minä edes teen facebookilla. Ja poistin koko roskan sen sijaan että olisin poistanut ihmisiä yksitellen. Muutamaa ulkomailla asuvaa tuttua kaipaan mutta nyt kävi näin. Viimeinen tikki oli kun joku peruskoulussa minua kiusannut lähetti kaveripyynnön. Päätin silloin että tulen poistamaan tämän sivun niin saan olla rauhassa. 

Minä jätin sometilini olemaan ja vain karsin ihmiset, koska haluan kuitenkin olla yhteydessä nykyisiin ystäviini sitäkin kautta. Tunsin myös, että nämä lapsuuteni ei-kaverit olisivat voittaneet, jos olisin rajoittanut nykyistä sosiaalista elämääni heidän takiaan.

On minulla se yksi ainoa lapsuudesta oleva ystäväkin, joka joskus hermoilee, mitä nyt pitäisi tehdä, kun joku hänelle täysin yhdentekevä tai vastenmielinen tyyppi lähettää kaveripyynnön tai seuraamispyynnön jossain. Roikuttaa niitä kuukausitolkulla ja toivoo, että pyynnön lähettäjä itse peruisi. Olen yrittänyt rohkaista, että ne vain yksinkertaisesti hylätään. Eivät ne kaikki edes koko juttua rekisteröi. Ja mitäs sitten, jos rekisteröivöt? Ei ole velvollisuutta miellyttää.[/

Tuollainen ikävän ihmisen yhteydenotto voi saada ihmisen paniikkiin ja ahdistumaan. En oikein pidä vähättelevästä asenteestasi lapsuudenkaveriasi kohtaan, vaikka ymmärränkin mitä ajat takaa.

Varsinkin kiusattu on ollut henkisen väkivallan uhri, joten reaktiota ei pidä vähätellä. Itse en ainakaan halunnut provosoida mahdollisesti narsistista ihmistä, joten jätin kaveripyynnön roikkumaan joksikin aikaa kunnes hylkäsin sen vaivihkaa.

Myönnän, että minäkin olen joskus poistanut tiettyjä ihmisiä. Syynä yksinkertaisesti se, etten JAKSA jatkuvaa kyselyä/utelua elämästäni ja tekemisistäni.

Jotkut ei vaan osaa lukea rivien välistä. Tuo poistaminen on vaan joskus ainoa keino lopettaa stalkkaaminen...