Miten ihmeessä lapsen saisi olemaan vähemmän nirso? Varsinkin päiväkodissa.

Ja piti vielä sanoa, että kaipaisin neuvoja, enkä läksytystä siitä kuinka huono vanhempi olen.

Ap

Hyväksy, että lapsesi on hengissäpysyvää sorttia eikä todennäköisesti tule menehtymään ruokamyrkytykseen.

Olen ollut tuollainen lapsi, joka pakotettin syömään eikä kukaan uskonut, että tietyt ruuat polttivat suuta, koska mitään näkyviä jälkiä ei syntynyt. Silti esimerkiksi pastan syöminen oli minulle kauhistus: suussa oli tunne kuin yrittäisi niellä matoa ja nielemisen jälkeen kurkku oli kipeä. Mitä enemmän minua moitittiin nirsoksi, sitä kapeammaksi kävi ruokavalio ja sitä enemmän uhkailtiin sairaalalla, lastenkodilla, ulosjättämisellä jne.

Lapsesi tuntuu syövän varsin hyvin, joten lopeta hänen maanittelunsa. Päiväkotiin voi ilmoittaa, että lapsi syö sen, mitä syö eikä siihen pidä kiinnittää huomiota, seurauksena voi olla syömishäiriö.

Minulla tuo oli päätepisteenä. Kun 18 vuotta sai kuulla olevansa vääränlainen, niin lopulta sitä hyväksyi asian itsekin ja lopetti syömisen. Minulla ei ollut minkäänlaista laihuudenihannointia, minä halusin vain olla syömättä, koska kaikki ruokaan liittyvä aiheutti ahdistusta. Ei kukaan halua olla huono lapsi!

Muuta tuossa ei voi oikein tehdä kuin tarjota, muttei pakottaa. Mulla on lähisuvussa yksi tällainen lapsi. Hänellä on koulussakin oma ruoka, koska ei vain sitten syö.

Ranskalaiset eivät kotona tehtynä ole yhtään epäterveellisempiä, kuin vaikka makaronilaatikko.

Voi olla syynä että lapsi on autismin kirjolla. Miedompi muoto. 

Sano päiväkotiin että syö mitä syö ja että eivät huolehdi hänen syömisistään. Mulla on kasvissyöjälapsi (itse valitsi) ja en saa syömisestä jatkuvaa palautetta koska olen sanonut että lapsi syö mitä syö. Harvoin syö kovin paljon päiväkodissa mutta mun lapsi kyllä aina maistaa.

Entisen nirson lapsen äitinä (minulla on myös kaksi ihan normaalisti syövää lasta) toteaisin, että yhtään mikään ei auta. Yritin itse kaikkea mahdollista, mutta mistään ei ollut mitään hyötyä. Paljon järkevämpää on lopettaa stressaaminen ja koostaa mahdollisimman terveellinen ruokavalio niistä aineksista, joita lapsi suostuu syömään. Toki kannattaa laittaa tarjolle myös jotain uutta, mutta ei kannata yrittää maanitella lasta syömään sitä. Se todennäköisesti vain aiheuttaa vastareaktion eli lapsi ei edes yritäkään maistaa mitään uutta ja pahimmassa tapauksessa lopettaa syömästä jotain sellaista, joka on hänelle kelvannut.

Meillä tilanne korjaantui vähitellen, kun lapsi tuli teini-ikään. Hän vain rupesi silloin vähitellen itsestään syömään uusia ruokia.

Päiväkotiin viestiä että ei pakoteta syömään tai tyrkytetä ruokaa. Vähän huomiota siihen mitä syö ja miten paljon. Silloin ruokailu ei ala ahdistamaan lasta, ahdistus vie ruokahalua. Lapsi on kasvanut normaalisti, nii silloin ei ole huolta siitä että söisi liian vähän. Tarjoile myös kotona erilaisia ruokia, mutta myös niitä jotka maistuvat. Syöminen pitää olla rento tilanne, jossa yhdessä istutaan pöydän ääressä ja puhutaan jostain ihan muusta kuin siitä ruuasta mitä syödään.

Kuten jo sivusit aloituksessasi, vanhetessa helpottaa. Voit myös kokeilla lapsen kanssa sanoittaa mikä ruuassa on pahaa tai ikävää ja ottaa vaikka mukaan itse kokkaamaan joitain ikäsopivia vaiheita.

 

Esim. Kun tekee makaronilaatikkoa. Maistelkaa ainesosat erikseen ennen vuokaan laittoa. Jos lapsi tykkää niistä erikseen, voi hänelle sekoittaa ne kulhoon ja lopuille laittaa uunin kautta. Ja voiko jauhelihaa syödä ilman kastiketta? 

 

Ps. Olen yhä aikusenakin nirso. En tee liemikeitoja, en laatikoita. Syön kaiken ns. Kuivana tai tasaisen muussattuna. Kokeilen aina välillä uutta, ja joskus innostun ja löydän uusia lemppareita. 

Eihän tuo nyt ihan toivottomalta vaikuta. Lapselle näyttää maistuvan kuitenkin aika monipuolisesti erilaiset kasvikset ja menee lihaa, kalaa ja jopa pähkinöitä. Ja jos hän kasvaa ja on terve, niin hiljalleen ja ajan kanssa vaan tottuu ja oppii muihinkin ruokiin. Rauhassa ja maltilla vaan, kotona ja päiväkodissa. 

Eiköhän se margerita pitsa olisi parempi vaihtoehto kuin leipä juustolla. Siinä on sentään tomaattikastiketta. Tehkää pitsa osittsin/ kokonaan täysjyväjauhoihin.

Ja sitten. Ole tyytyväinen, että lapsi syö niin kasviksia, kalaa, lihaa kuin hedelmiäkin. Pitäkää huolta, että saa noita syömiään ruokia joka päivä.

Pakottamalla ja stressaamalla saat vaan huonoa aikaan. Lapsi on vasta 4v, hänellä on ollut rajoitettu ruokavalio. 

Auttaisiko, jos ajattelisit, että muut lapset ovat 4 vuotta edellä ruoka-aineallergioiden vuoksi? Lapsesi on siis kuin vauva, joka vasta tutustuu ruokiin.

Tutustukaa ruokaan: leikkikää ruoalla, maalatkaa niillä, pilkkokaa, muussatkaa. Hyvä on, jos lapsi uskaltaa pitää lautasellaan, vaikka ei söisi. Kokeilkaa, uskaltaako nuolaista, ja jättäkää siihen.

Kysykää neuvolasta lähetettä ravintoterapeutille.

Kannattaa myös pohtia, olisiko päiväkodissa jotenkin huono asenne tuohon lapsen ruokailuun. Meillä oli tämä kokemus huonosti syövän lapsen kanssa.

Meillä valitettiin mm. siitä, kun lapsi on tottunut syömään kaurapuuronsa hedelmäsoseen kanssa. Heistä puuro piti syödä paljaaltaan, eikä lisätä siihen hedelmien sokeria.

Syynä tuohon soseen käyttöön oli meillä raudan imeytyminen. Lapselle oli imeytynyt rauta huonosti, joten yritettiin hedelmäsoseen vitamiinien avulla saada puuron rautaa imeytymään paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaiset eivät kotona tehtynä ole yhtään epäterveellisempiä, kuin vaikka makaronilaatikko.

Miten se rasvakattilaan upotettu perunatikku muuttuu terveellisemmäksi, jos se on tehty kotona kuin ravintolassa? Samaa öljyä se on.

"pahaa/en tykkää" on aika ympäripyöreitä vastauksia, mitä nyt tietysti 4-vuotiaalta voi odottaakin. Oletteko yrittäneet selvittää, mikä missäkin ruoassa on se "vika"? Se on nimittäin aika yleistä, että lapsi ei osaa sanoa tarkemmin, vaikka vika olisikin ruoan rakenteessa tai jossain tietyssä maussa esimerkiksi. Tuossa lapsen ruokalistassahan on nimenomaan paljon sellaisia lasten suosikkeja, että siitä nyt en olisi ollenkaan huolissani, jos joku makaronilaatikko ei uppoa. Yrittäkää vaan sitkeästi tarjota erilaisia perusruokia.

Siihen kiinnittäisin erityisesti huomiota, ettei asiasta puhuta niin, että lapsessa on jotain vikaa, kun ei ruoka kelpaa. Luotte koko ajan pohjaa loppuelämän ruokasuhteelle, eikä siinä parane lähteä luomaan lapselle kuvaa siitä, että hän on vaikea ja huono, kun ei syö.