Kuinka paljon ulkonäkö vaikuttaa parin valintaasi nainen?

Tottakai ulkonäön pitää miellyttää, mutten osaa sanoa mitään tiukkoja kriteereitä.

Naisen on oltava <50kg ja korkeintaan 150cm. En vain viehäty norsuista 🤷‍♂️

Nuorempana usein ulkonäkö oli ensikriteeri ja tietynlaiset ulkoiset piirteet. Sellainen eellä kun meni niin taakkiin tuli useita kertoja ja moni suhde päättyi rumasti, usein vähän samaa kaavaa toistaen.

Nykyään ei ole enää mitään tiettyjä ulkoisia kriteereitä, mutta luonnevaatimuksia huomattavasti enemmän. Seuraan todella pitkään miten mies käyttäytyy ja kohtelee muita ihmisiä, etenkin naispuolisia ja äitiään. Se korreloi hyvin usein siihen, mitä voit odottaa mieheltä myös suhteessa. Ei muutu sovinisti suhteessa naisen hemmottelijaksi eikä pelimies yhden miehen naiseksi. Näillä kriteereillä olen löytänyt rinnalleni kultakimpaleen, joka miellyttää kyllä silmäänikin, vaikka ei edusta varmasti mitenkään erityisesti mitään yleisiä raameja komeasta miehestä, mutta kultainen sydän tekee hänestä kaikin puolin kauniin ihmisen.

Kasvot, etenkin silmät, ovat ulkonäöllisesti minulle miehessä tärkeintä. Pituudella tai ruumiinrakenteella ei niinkään. Iso kalu todella iso plussa, mutta ei sekään ole ratkaiseva. Viehätyn hyvin monentyyppisisistä miehistä ulkoisesti, mutta jos luonne ei natsaa juuri minulle niin mikään ulkonäkö ei sitä voi kompensoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään merkitystä. Rakastun ihmiseen, en naamanahkaan. Luonne ratkaisee. Olen seurustellut muiden mielestä ei-niin-hyvännäköisten kanssa, mutta koska heidän luonteet oli kultaa, mun silmissä he oli universumin parhaimman näköiset.

Kaikki eivät tätä voi ymmärtää, vaan seurustelevat vaikka narsistin pelimiehen kanssa, kunhan on hyvännäköinen.

Myös taviksen/ruman näköinen voi olla pelimies ja pettäjä, esim. joku hyvätuloinen johtaja, jonka itsetunto kaipaa muita naisia pönkittäjäksi.

Olen ollut tällaisen rahakkaan taviksen kanssa naimisissa.

Ei siis mitään takeita ulkonäön suhteen. Pitäkää naiset varanne: itsekäs, ilkeä narskuluonne ja raha, tuhon tie!!

Myös ruma mies voi olla mukava. Mutta sitten joudut itsessäsi huomaamaan ikävän piirteen, jos et pysty minkään muun kuin ulkonäkösyyn vuoksi häntä hylkäämään.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan juuri tuli ilmi, että raha edellä elävä mies oli syy eroon.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan juuri tuli ilmi, että myös rumat voivat pettää, pelimiesten lisäksi.

On siis aivan aiheellista muistuttaa, että myös rumat voivat olla mukavia, pelimiesten lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pitää olla hyvännäköinen! Eihän se kiinnostus muuten edes syty. Mitään isävatsoja en siedä. Paras vartalotyyppi miehellä on sellanen jalkapalloilijan kroppa: on hartiat, kovat reidet ja ihana peba!

Nuorempana olin sallivampi ulkonäön suhteen (mulla oli huono itsetunto), mutta nykyään on kyllä kriteerit tiukentuneet.

Mutta vaikkei aloittaja sitä uskokaan, miehen komeus on täysin makuasia. Monet kerrat mies jota itse kuolaan, on kaverin mielestä ihan basic ja päinvastoin.

Ah kyllä komeat miehet on ihania😍

Eikös tuollaiset miehet juuri niissä nuoremmissa ole eikä keski-ikäisissä.

Voittopuolisesti kyllä, mutta on niitä ikänsä liikuntaa harrastaneita keski-ikäisiäkin. Ja minkäs mä sille voin, että oon milf 😉

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään merkitystä. Rakastun ihmiseen, en naamanahkaan. Luonne ratkaisee. Olen seurustellut muiden mielestä ei-niin-hyvännäköisten kanssa, mutta koska heidän luonteet oli kultaa, mun silmissä he oli universumin parhaimman näköiset.

Eli he olivat sinun mielestäsi kuitenkin hyvännäköisiä. Eihän se silloin tarkoita, ettei ulkonäöllä olisi väliä, vaikka sinun tyyppisi ei olisikaan yhteiskunnan kauneuskäsitysten mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana usein ulkonäkö oli ensikriteeri ja tietynlaiset ulkoiset piirteet. Sellainen eellä kun meni niin taakkiin tuli useita kertoja ja moni suhde päättyi rumasti, usein vähän samaa kaavaa toistaen.

Nykyään ei ole enää mitään tiettyjä ulkoisia kriteereitä, mutta luonnevaatimuksia huomattavasti enemmän. Seuraan todella pitkään miten mies käyttäytyy ja kohtelee muita ihmisiä, etenkin naispuolisia ja äitiään. Se korreloi hyvin usein siihen, mitä voit odottaa mieheltä myös suhteessa. Ei muutu sovinisti suhteessa naisen hemmottelijaksi eikä pelimies yhden miehen naiseksi. Näillä kriteereillä olen löytänyt rinnalleni kultakimpaleen, joka miellyttää kyllä silmäänikin, vaikka ei edusta varmasti mitenkään erityisesti mitään yleisiä raameja komeasta miehestä, mutta kultainen sydän tekee hänestä kaikin puolin kauniin ihmisen.

Tätä ihmettelen kun niin moni muu muija nussituttaa itseään ympäri maita ja mantuja, että olenko sitten uniikki lumihiutale kun tuo kuvailemasi seuraaminen on aina lapsesta asti ollut itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana usein ulkonäkö oli ensikriteeri ja tietynlaiset ulkoiset piirteet. Sellainen eellä kun meni niin taakkiin tuli useita kertoja ja moni suhde päättyi rumasti, usein vähän samaa kaavaa toistaen.

Nykyään ei ole enää mitään tiettyjä ulkoisia kriteereitä, mutta luonnevaatimuksia huomattavasti enemmän. Seuraan todella pitkään miten mies käyttäytyy ja kohtelee muita ihmisiä, etenkin naispuolisia ja äitiään. Se korreloi hyvin usein siihen, mitä voit odottaa mieheltä myös suhteessa. Ei muutu sovinisti suhteessa naisen hemmottelijaksi eikä pelimies yhden miehen naiseksi. Näillä kriteereillä olen löytänyt rinnalleni kultakimpaleen, joka miellyttää kyllä silmäänikin, vaikka ei edusta varmasti mitenkään erityisesti mitään yleisiä raameja komeasta miehestä, mutta kultainen sydän tekee hänestä kaikin puolin kauniin ihmisen.

Tätä ihmettelen kun niin moni muu muija nussituttaa itseään ympäri maita ja mantuja, että olenko sitten uniikki lumihiutale kun tuo kuvailemasi seuraaminen on aina lapsesta asti ollut itsestäänselvyys.

Voihan sitä nussi a vaikka ketä vaikka missä, ei niiden kanssa vihille tarvitse mennä. Ootko edes nainen kun puhut toisista naisista noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään merkitystä. Rakastun ihmiseen, en naamanahkaan. Luonne ratkaisee. Olen seurustellut muiden mielestä ei-niin-hyvännäköisten kanssa, mutta koska heidän luonteet oli kultaa, mun silmissä he oli universumin parhaimman näköiset.

Kaikki eivät tätä voi ymmärtää, vaan seurustelevat vaikka narsistin pelimiehen kanssa, kunhan on hyvännäköinen.

Myös taviksen/ruman näköinen voi olla pelimies ja pettäjä, esim. joku hyvätuloinen johtaja, jonka itsetunto kaipaa muita naisia pönkittäjäksi.

Olen ollut tällaisen rahakkaan taviksen kanssa naimisissa.

Ei siis mitään takeita ulkonäön suhteen. Pitäkää naiset varanne: itsekäs, ilkeä narskuluonne ja raha, tuhon tie!!

Myös ruma mies voi olla mukava. Mutta sitten joudut itsessäsi huomaamaan ikävän piirteen, jos et pysty minkään muun kuin ulkonäkösyyn vuoksi häntä hylkäämään.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan juuri tuli ilmi, että raha edellä elävä mies oli syy eroon.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan juuri tuli ilmi, että myös rumat voivat pettää, pelimiesten lisäksi.

On siis aivan aiheellista muistuttaa, että myös rumat voivat olla mukavia, pelimiesten lisäksi.

Ruma, mukava mies ei välttämättä ole rehellinen, uskollinen vaan kompensoi rumuuttaan flirttailemalla muille naisille, pettämällä, hienolla kalliilla autolla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon. Ensin pitää olla ulkonäkö, joka saa aikaan kiinnostuksen tutustua. Sen jälkeen löytyä myös sellainen luonne, arvomaailma, tulevaisuudet suunnitelmat jne, että kannattaa syventää tutustumista.

Pelkkään seksiin riittää ulkonäkö ja hauska luonne.

Ihmisiin tutustutaan muutenkin kuin ulkonäön perusteella. Olet tutustunut ihanaan rumaan mieheen jonka kanssa sinulla on hauskempaa kuin kenenkään muun kanssa. Eli mitä silloin teet?

Vastaan ohiksena, mutta kivat, mukavat ja hauskat miehet ilman ulkonäön tuomaa viehättävyyttä ja seksikyyttä päätyvät friend zonen.

Maailmassa on vaikka kuinka ihania ihmisiä, mutta vaikka he olisivat täysikäisiä, niin pitää olla sitä seksuaalista kemiaa, jos meinaa siis normi parisuhteessa onnistua. Se, että on paras/hyvä kaveri ei riitä ainakaan minulla tai muutenhan sitä voisi seurustella kenen tahansa omaan ystäväpiiriin kuuluvan kanssa.

Hyvännäköisyys ei poista sitä, että joku voi olla luonteeltaankin tosi hieno.

Hyvännäköiset aikuiset pysyvät yleensä hyvännäköisinä myös vanhetessaan, joten ei se ulknäön vanheneminen ole parisuhteissa mikään ongelma. Toista pidetään hyvännäköisenä vaikka naamassa on muutama ryppy lisää ja pari kiloa lisää vyötäröllä.

Eli puolisosi ei ole paras ystäväsi, jos sen rumemman kanssa tulette paremmin juttuun.

Puolisostani tuli paras ystäväni vasta sen jälkeen kun aloimme seurustelemaan. Minulla on ollut useita hyviä ystäviä ja jopa paras ystävä, mutta ei heistä pelkästään sen takia olisi koskaan voinut tulla myös rakastettujani. Ensinnäkin, koska he ovat olleet samaa sukupuolta ja olen hetero ja toiseksi, parhaaksi ystäväksi tullaan vuosien jälkeen, eikä se monesti onnistu hetkessä, tosin kuin parisuhteen aloittaminen, jos rakastun.

Minulla ei ole koskaan ollut miespuolista parasta ystävää, paitsi mieheni, joka muuttui sellaiseksi vasta meidän parisuhteessa. Eli jos olisin odottanut vain seurustelevani miehen kanssa, joka on jo valmiiksi läheinen ystävä, niin olisin jäänyt varmasti ikisinkuksi.

Minusta tärkeää on, että aluksi on vetovoimaa että haluaa edes ajatella intiimiä läheisyyttä hänen kanssaan . Sitten tietenkin tulee kysymys, onko toinen sen arvoinen henkisesti ja luonteeltaan.

Minä ihmettelen näitä, jotka valitsevat puolisonsa parhaiden ystävien joukosta. Käytettyä läpi koko kaveripiirin, jos yhden kanssa ei natsaa, vai vaihdatteko ystäviänne tasaisin välein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään merkitystä. Rakastun ihmiseen, en naamanahkaan. Luonne ratkaisee. Olen seurustellut muiden mielestä ei-niin-hyvännäköisten kanssa, mutta koska heidän luonteet oli kultaa, mun silmissä he oli universumin parhaimman näköiset.

Kaikki eivät tätä voi ymmärtää, vaan seurustelevat vaikka narsistin pelimiehen kanssa, kunhan on hyvännäköinen.

Myös taviksen/ruman näköinen voi olla pelimies ja pettäjä, esim. joku hyvätuloinen johtaja, jonka itsetunto kaipaa muita naisia pönkittäjäksi.

Olen ollut tällaisen rahakkaan taviksen kanssa naimisissa.

Ei siis mitään takeita ulkonäön suhteen. Pitäkää naiset varanne: itsekäs, ilkeä narskuluonne ja raha, tuhon tie!!

Myös ruma mies voi olla mukava. Mutta sitten joudut itsessäsi huomaamaan ikävän piirteen, jos et pysty minkään muun kuin ulkonäkösyyn vuoksi häntä hylkäämään.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan juuri tuli ilmi, että raha edellä elävä mies oli syy eroon.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan juuri tuli ilmi, että myös rumat voivat pettää, pelimiesten lisäksi.

On siis aivan aiheellista muistuttaa, että myös rumat voivat olla mukavia, pelimiesten lisäksi.

Ruma, mukava mies ei välttämättä ole rehellinen, uskollinen vaan kompensoi rumuuttaan flirttailemalla muille naisille, pettämällä, hienolla kalliilla autolla jne.

Komea, mukava mies ei välttämättä ole rehellinen, uskollinen vaan flirttailee muille naisille, pettää, esittelee autoaan jne.

Ruma mies voi olla rehellinen ja uskollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon. Ensin pitää olla ulkonäkö, joka saa aikaan kiinnostuksen tutustua. Sen jälkeen löytyä myös sellainen luonne, arvomaailma, tulevaisuudet suunnitelmat jne, että kannattaa syventää tutustumista.

Pelkkään seksiin riittää ulkonäkö ja hauska luonne.

Ihmisiin tutustutaan muutenkin kuin ulkonäön perusteella. Olet tutustunut ihanaan rumaan mieheen jonka kanssa sinulla on hauskempaa kuin kenenkään muun kanssa. Eli mitä silloin teet?

Vastaan ohiksena, mutta kivat, mukavat ja hauskat miehet ilman ulkonäön tuomaa viehättävyyttä ja seksikyyttä päätyvät friend zonen.

Maailmassa on vaikka kuinka ihania ihmisiä, mutta vaikka he olisivat täysikäisiä, niin pitää olla sitä seksuaalista kemiaa, jos meinaa siis normi parisuhteessa onnistua. Se, että on paras/hyvä kaveri ei riitä ainakaan minulla tai muutenhan sitä voisi seurustella kenen tahansa omaan ystäväpiiriin kuuluvan kanssa.

Hyvännäköisyys ei poista sitä, että joku voi olla luonteeltaankin tosi hieno.

Hyvännäköiset aikuiset pysyvät yleensä hyvännäköisinä myös vanhetessaan, joten ei se ulknäön vanheneminen ole parisuhteissa mikään ongelma. Toista pidetään hyvännäköisenä vaikka naamassa on muutama ryppy lisää ja pari kiloa lisää vyötäröllä.

Eli puolisosi ei ole paras ystäväsi, jos sen rumemman kanssa tulette paremmin juttuun.

Puolisostani tuli paras ystäväni vasta sen jälkeen kun aloimme seurustelemaan. Minulla on ollut useita hyviä ystäviä ja jopa paras ystävä, mutta ei heistä pelkästään sen takia olisi koskaan voinut tulla myös rakastettujani. Ensinnäkin, koska he ovat olleet samaa sukupuolta ja olen hetero ja toiseksi, parhaaksi ystäväksi tullaan vuosien jälkeen, eikä se monesti onnistu hetkessä, tosin kuin parisuhteen aloittaminen, jos rakastun.

Minulla ei ole koskaan ollut miespuolista parasta ystävää, paitsi mieheni, joka muuttui sellaiseksi vasta meidän parisuhteessa. Eli jos olisin odottanut vain seurustelevani miehen kanssa, joka on jo valmiiksi läheinen ystävä, niin olisin jäänyt varmasti ikisinkuksi.

Minusta tärkeää on, että aluksi on vetovoimaa että haluaa edes ajatella intiimiä läheisyyttä hänen kanssaan . Sitten tietenkin tulee kysymys, onko toinen sen arvoinen henkisesti ja luonteeltaan.

Minä ihmettelen näitä, jotka valitsevat puolisonsa parhaiden ystävien joukosta. Käytettyä läpi koko kaveripiirin, jos yhden kanssa ei natsaa, vai vaihdatteko ystäviänne tasaisin välein?

Eihän tuossa ollut kyse kokemuksestasi, vaan hypoteettinen tilanne että tulet paremmin juttuun sen ruman kanssa.

Pidän yleensä vain pitkistä ja hoikista naisista. T: Lesbo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon. Ensin pitää olla ulkonäkö, joka saa aikaan kiinnostuksen tutustua. Sen jälkeen löytyä myös sellainen luonne, arvomaailma, tulevaisuudet suunnitelmat jne, että kannattaa syventää tutustumista.

Pelkkään seksiin riittää ulkonäkö ja hauska luonne.

Ihmisiin tutustutaan muutenkin kuin ulkonäön perusteella. Olet tutustunut ihanaan rumaan mieheen jonka kanssa sinulla on hauskempaa kuin kenenkään muun kanssa. Eli mitä silloin teet?

Vastaan ohiksena, mutta kivat, mukavat ja hauskat miehet ilman ulkonäön tuomaa viehättävyyttä ja seksikyyttä päätyvät friend zonen.

Maailmassa on vaikka kuinka ihania ihmisiä, mutta vaikka he olisivat täysikäisiä, niin pitää olla sitä seksuaalista kemiaa, jos meinaa siis normi parisuhteessa onnistua. Se, että on paras/hyvä kaveri ei riitä ainakaan minulla tai muutenhan sitä voisi seurustella kenen tahansa omaan ystäväpiiriin kuuluvan kanssa.

Hyvännäköisyys ei poista sitä, että joku voi olla luonteeltaankin tosi hieno.

Hyvännäköiset aikuiset pysyvät yleensä hyvännäköisinä myös vanhetessaan, joten ei se ulknäön vanheneminen ole parisuhteissa mikään ongelma. Toista pidetään hyvännäköisenä vaikka naamassa on muutama ryppy lisää ja pari kiloa lisää vyötäröllä.

Eli puolisosi ei ole paras ystäväsi, jos sen rumemman kanssa tulette paremmin juttuun.

Puolisostani tuli paras ystäväni vasta sen jälkeen kun aloimme seurustelemaan. Minulla on ollut useita hyviä ystäviä ja jopa paras ystävä, mutta ei heistä pelkästään sen takia olisi koskaan voinut tulla myös rakastettujani. Ensinnäkin, koska he ovat olleet samaa sukupuolta ja olen hetero ja toiseksi, parhaaksi ystäväksi tullaan vuosien jälkeen, eikä se monesti onnistu hetkessä, tosin kuin parisuhteen aloittaminen, jos rakastun.

Minulla ei ole koskaan ollut miespuolista parasta ystävää, paitsi mieheni, joka muuttui sellaiseksi vasta meidän parisuhteessa. Eli jos olisin odottanut vain seurustelevani miehen kanssa, joka on jo valmiiksi läheinen ystävä, niin olisin jäänyt varmasti ikisinkuksi.

Minusta tärkeää on, että aluksi on vetovoimaa että haluaa edes ajatella intiimiä läheisyyttä hänen kanssaan . Sitten tietenkin tulee kysymys, onko toinen sen arvoinen henkisesti ja luonteeltaan.

Minä ihmettelen näitä, jotka valitsevat puolisonsa parhaiden ystävien joukosta. Käytettyä läpi koko kaveripiirin, jos yhden kanssa ei natsaa, vai vaihdatteko ystäviänne tasaisin välein?

Eihän tuossa ollut kyse kokemuksestasi, vaan hypoteettinen tilanne että tulet paremmin juttuun sen ruman kanssa.

No, hypoteettisesti tapailen vain yhtä miestä kerralla. Joten jos tapaan hyvännäköisen miehen, josta pidän alan olemaan hänen kanssaan ja jatkan olemista, koska hän on hieno sisäisesti. Jos taas hän on inhottava, mikään ulkonäkö ei saa minua olemaan hänen kanssaan.

Jos taas olen sinkku ja tunnen jonkun hienon miehen, mutta ruman ja rakastun häneen alkaisin varmaan silloin olemaan hänen kanssaan, mutta jos kokisin hänet fyysisesti vastenmielisenä en voisi aloittaa rakkaussuhdetta hänen kanssaan, vaan hän jäisi friend zonen tai kämppiksensä. Voisin viettää aikaa hänen kanssaan, mutten sängyssä parisuhteessa.

Mutta koska elämän aikana voi tavata tuhansia tosi mukavia ihmisiä kaikista sukupuolista, niin se ei vaan riitä, että on mukava ja tulee juttuun, jotain viehätystä toisen ulkonäköä kohtaan on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ulkonäkö näytti ottavan melkoisen loikan uuden auton myötä, ihan mukava saada naisilta näin paljon huomiota.

M33

Minkä merkkinen auto ja vuosimalli?

Kuten huomaat, vain auto kiinnostaa🤣

Mies itse kehuu autollaan, niin rupeaahan se kiinnostamaan millainen se on. Aston Martin vai Ford?

Mä luulin jossain vaiheessa, että mulla olisi ollut ulkonäössä tietyt piirteet, jotka olisin mieheen halunnut, mutta kyllähän nuo unohtui kun osui se oikea kohdalle ja kemiat pelasi niin hyvin. Nyt jälkikäteen tuntuu ehkä jopa hieman lapselliselta tuo ajatus, mutta aika nuorikin olen.

Mutta mies on kuitenkin hyvännäköinen omaan silmään, en voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa joka ei yhtäån miellyttäisi omaa silmää.

Seurustelin 20-30 -vuotiaana miehen kanssa joka ei yhtään miellyttänyt omaa silmää. Seuraava oli itse Adonis.