Hämmentävää. Kaveri ei muista kaikkia juttelemiamme asioita, kertoo juttuja uudestaan

Hymyile vaan, että joo niin sä kerroitkin. Ihan normaalia, ei mikään nolo juttu. Työkaveri ainakin vaan jatkaa eikä noteeraa mitenkään, vaikka huomautetaan että jo muistetaan miten juttu päättyy. Se on jo vähän oudompaa, mutta ei siinäkään mitään.

Jos kertoo asiaa tai tarinaa useille, unohtaa helposti keille kaikille sen on kertonut. Tai kysynyt saman kysymyksen. Tai... Ihan normaalia. En minäkään muista kaikkea kertomaani, kuulemaani tai kysymääni. Yksi ystäväni vähän hermostuikin, kun kysyin monettako lie kertaa häneltä, onko hän koskaan pelannut Skyrimia :D

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Mulla on parikin tuollaista kaveria. Joskus lähtee kolmas kerta samaa asiaa. Unohtavat myös asioita, joita itse olen kertonut. 

Minä kerron joskus tarkoituksella saman jutun useampaan kertaan, jos se sopii tilanteeseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ystäväni eivät kuitenkaan kuuntele tai muista juttujani, koska ovat aina yhtä yllättyneitä kun kerron jutun vaikka kuinka monetta kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Itselleni sosiaalisuus on jokseenkin tärkeää ja olen jonkin verran kiinnostunut tuttavieni elämästä. Omastani en niinkään. Mutta minun on todella hankalaa keskittyä keskusteluihin. Siis todella hankalaa. Valtaosa asioista menee minulta aivan ohi korvien. Kuulen kyllä ihmisen puhuvan, mutta unohdan samantien mistä hän puhuu, aivan kuin aivoni eivät rekisteröisi niitä sanoja. Joskus kadotan ymmärryksen keskustelusta kokonaan ja olen aivan pihalla, mistä tässä nyt puhutaan. Arvostan kyllä keskusteluja. Siitä se ei ole kiinni. Parhaiten keskityn keskusteluun rauhallisessa ympäristössä, joissa on lisäkseni vain yksi henkilö, mutta joskus minun on todella hankala keskittyä niissäkään. En silti halveksi tai vähättele ystäviäni. Miksi tekisin niin? Arvostan heitä, vaikken asioita ja keskusteluita suurimmaksi osaksi muistakaan. Ei ole minun vikani, että olen tällainen. En usko, että se on kenenkään muunkaan vika. Arvostan kuitenkin eniten ihmisen läsnäoloa seurassani, kuin sitä, että puhuisimme jatkuvasti. Siihen on jotenkin helpompaa tarttua.

Vierailija kirjoitti:

Ai, minusta me kaikki olemme tuollaisia :D

Niin teette. Tavalliset ihmiset on ihan helvetin seniilejä.

Tuttua, minullakin on muutama kaveri jotka tätä usein tekevät, ovat sellaisia puheliaita tyyppejä jotka varmaan juttelevat samoja juttujaan useille eri henkilöille, niin eivät sitten enää muista ovatko kertoneet saman asian jo sille joka kulloinkin on kuuntelemassa. Itse kyllä keskeytän nopeasti ja sanon hyväntuulisesti, että joo kerroitkin jo viime kerralla. Ei se ole noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisti reistaa?

Kyseessä 38v, eikai muistin pitäisi vielä reistailla?

Ap

Itselläni on myös kaveri, joka on samanikäinen ja ei muista oikein mitään. Olen epäillyt alkavaa muistihäiriötä. Älykkyyden puutekin kyllä voi olla syynä, kun silloin mitään ei pysty päättelemään, vaan kaikki on muistin varassa.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan aina muista kenelle olen mitäkin puhunut. Toki saman keskustelun aikana, mutta muuten en välttämättä. Eikä ole minusta myöskään mitenkään harvinaista, ainakaan päätellen siitä miten usein itse kuulen tuttujen kertovan samoja juttuja :)

Eiköhän AP:kin tätä tee, et vaan huomaa kun kukaan ei huomauta.

Minustakin yksi luonnollinen selitys on se että kun tapaa eri ihmisiä eri aikoina ei aina välttämättä muista mitä juttuja jollekin on kertonut.

"Kerroinkos minä sinulle siitä yhdestä huvittavasta kauppareissuista, jolloin pari nuorta tyyppiä yritti kävellä kassan ohi juoksukaljat mukana?" Tai jotain muuta vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Joillekin keskustelussa tärkeintä on ulkoiset seikat. Nämä ihmiset laskevat kuinka monta tapaamisaloitetta kukakin on tehnyt, montako minuuttia ollut äänessä, kuinka hyvin muistanut toisen puhumat asiat, montako kertaa kertonut saman jutun jne. Näistä he tekevät päätelmiä kuinka hyvin toinen heitä huomioi.

Muut taas keskustelevat keskustelun itsensä vuoksi. Silloin ei lasketa tällaisia seikkoja eikä kiinnitetä huomiota niinkään ulkoisiin muodollisuuksiin, jotka vain jäykistävät keskustelua. Jos jokin asia on ystäväni mielen päällä, hän saa aloittaa keskustelun siitä ja kertoa sen niin monta kertaa kuin haluaa. Sanon silloin, että juu juteltiinkin tästä jo silloin kerran, mutta kysyn myös lisäkysymyksiä joilla voimme keskustella asiasta lisää kun hän sitä kerran edelleen miettii. Samoin tekevät ystäväni minulle. Joskus saatetaan puhua koko ilta vain toisen asioista. Joskus taas toisen. Puhutaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Välillä muistetaan, välillä ei muisteta mitä on jo puhuttu. Puhutaan sitten taas uudestaan ja otetaan uusia näkökulmia esiin. Näistä keskusteluista minä pidän. Noiden ulkoisten seikkojen arvostajien kanssa tuleekin vähemmän keskusteltua. Mutta he varmaan viihtyykin paremmin keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Joillekin keskustelussa tärkeintä on ulkoiset seikat. Nämä ihmiset laskevat kuinka monta tapaamisaloitetta kukakin on tehnyt, montako minuuttia ollut äänessä, kuinka hyvin muistanut toisen puhumat asiat, montako kertaa kertonut saman jutun jne. Näistä he tekevät päätelmiä kuinka hyvin toinen heitä huomioi.

Muut taas keskustelevat keskustelun itsensä vuoksi. Silloin ei lasketa tällaisia seikkoja eikä kiinnitetä huomiota niinkään ulkoisiin muodollisuuksiin, jotka vain jäykistävät keskustelua. Jos jokin asia on ystäväni mielen päällä, hän saa aloittaa keskustelun siitä ja kertoa sen niin monta kertaa kuin haluaa. Sanon silloin, että juu juteltiinkin tästä jo silloin kerran, mutta kysyn myös lisäkysymyksiä joilla voimme keskustella asiasta lisää kun hän sitä kerran edelleen miettii. Samoin tekevät ystäväni minulle. Joskus saatetaan puhua koko ilta vain toisen asioista. Joskus taas toisen. Puhutaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Välillä muistetaan, välillä ei muisteta mitä on jo puhuttu. Puhutaan sitten taas uudestaan ja otetaan uusia näkökulmia esiin. Näistä keskusteluista minä pidän. Noiden ulkoisten seikkojen arvostajien kanssa tuleekin vähemmän keskusteltua. Mutta he varmaan viihtyykin paremmin keskenään.

Siis se on sinusta ulkoiseen keskittymistä, jos keskittyy toiseen ihmiseen ja keskustelun sisältöön? Kaikkea sitä kuuleekin! Eli sinä voit höpöttää mitä tahansa tai kertoa tärkeitäkin asioita, ja on ihan sama, kuunteleeko toinen vai ei? Ja samat asiat aina vain uudestaan, pääasia että pääset taas itse ääneen?

Komppaan noita edellisiä, että kaikkea ei voi eikä tarvi muistaa, koska keskustelukumppaneita on paljon ja kun vuodet vierii niin tottahan toki sii tulee toistettuaan itseään.

Muistuttaisin myös siitä, ettei jutun uudelleen kertominen tarkoita, ettei henkilö muista kertoneensa juttua. Joskua sitä haluaa puhua aiheesta uudelleen/lisää/syvemmin enkä itse ainakaan jaksa kysyä muistatko kun kerroin tai aloittaa kertomaan jostain asiasta ja sitten huomata ettei hlöllä ole aavistustakaan, mistä puhun (joko siksi ettei olekaan aiemmin keskustellut tai ei ole kuunnellut). Ne vasta kiusallisia hetkiä onkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Joillekin keskustelussa tärkeintä on ulkoiset seikat. Nämä ihmiset laskevat kuinka monta tapaamisaloitetta kukakin on tehnyt, montako minuuttia ollut äänessä, kuinka hyvin muistanut toisen puhumat asiat, montako kertaa kertonut saman jutun jne. Näistä he tekevät päätelmiä kuinka hyvin toinen heitä huomioi.

Muut taas keskustelevat keskustelun itsensä vuoksi. Silloin ei lasketa tällaisia seikkoja eikä kiinnitetä huomiota niinkään ulkoisiin muodollisuuksiin, jotka vain jäykistävät keskustelua. Jos jokin asia on ystäväni mielen päällä, hän saa aloittaa keskustelun siitä ja kertoa sen niin monta kertaa kuin haluaa. Sanon silloin, että juu juteltiinkin tästä jo silloin kerran, mutta kysyn myös lisäkysymyksiä joilla voimme keskustella asiasta lisää kun hän sitä kerran edelleen miettii. Samoin tekevät ystäväni minulle. Joskus saatetaan puhua koko ilta vain toisen asioista. Joskus taas toisen. Puhutaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Välillä muistetaan, välillä ei muisteta mitä on jo puhuttu. Puhutaan sitten taas uudestaan ja otetaan uusia näkökulmia esiin. Näistä keskusteluista minä pidän. Noiden ulkoisten seikkojen arvostajien kanssa tuleekin vähemmän keskusteltua. Mutta he varmaan viihtyykin paremmin keskenään.

Tämä on totta. Pinnallisempaa on laskea kuka on nyt sanonut juttunsa kuinka monta kertaa ja että saako sitä kertoa. Ei kai kukaan oleta olevansa edes niin tärkeä muiden silmissä että kaikkien pitäisi muistaa jutut kerrasta ja ettei toisen aikaa saisi tuhlata kertomalla juttua uudelleen..?

Eri asia sitten kun joku kertoo sitä yhtä tarinaa väkisin jo kahdettakymmenettä kertaa vaikka keskustelija on jo maininnut että on kuullut tarinan jo aiemmin eikä halua kuulla sitä enää.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään muista aina, kelle olen kertonut mitäkin. Mutta vastapuolikaan ei aina muista, jos OLEN kertonut jutun jo aiemmin. 

Olet varmaan nuori. En tarkoita, että tämmöinen johtuisi jostain vanhuudenhöperyydestä, koska en ole vanha, vaan ihan aika menee ja kuluu.

Nuorena (alle 25v) muisti kaikki jutut koska ei ole elämänkokemusta. Silloin jää paremmin mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Joillekin keskustelussa tärkeintä on ulkoiset seikat. Nämä ihmiset laskevat kuinka monta tapaamisaloitetta kukakin on tehnyt, montako minuuttia ollut äänessä, kuinka hyvin muistanut toisen puhumat asiat, montako kertaa kertonut saman jutun jne. Näistä he tekevät päätelmiä kuinka hyvin toinen heitä huomioi.

Muut taas keskustelevat keskustelun itsensä vuoksi. Silloin ei lasketa tällaisia seikkoja eikä kiinnitetä huomiota niinkään ulkoisiin muodollisuuksiin, jotka vain jäykistävät keskustelua. Jos jokin asia on ystäväni mielen päällä, hän saa aloittaa keskustelun siitä ja kertoa sen niin monta kertaa kuin haluaa. Sanon silloin, että juu juteltiinkin tästä jo silloin kerran, mutta kysyn myös lisäkysymyksiä joilla voimme keskustella asiasta lisää kun hän sitä kerran edelleen miettii. Samoin tekevät ystäväni minulle. Joskus saatetaan puhua koko ilta vain toisen asioista. Joskus taas toisen. Puhutaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Välillä muistetaan, välillä ei muisteta mitä on jo puhuttu. Puhutaan sitten taas uudestaan ja otetaan uusia näkökulmia esiin. Näistä keskusteluista minä pidän. Noiden ulkoisten seikkojen arvostajien kanssa tuleekin vähemmän keskusteltua. Mutta he varmaan viihtyykin paremmin keskenään.

Tämä on totta. Pinnallisempaa on laskea kuka on nyt sanonut juttunsa kuinka monta kertaa ja että saako sitä kertoa. Ei kai kukaan oleta olevansa edes niin tärkeä muiden silmissä että kaikkien pitäisi muistaa jutut kerrasta ja ettei toisen aikaa saisi tuhlata kertomalla juttua uudelleen..?

Eri asia sitten kun joku kertoo sitä yhtä tarinaa väkisin jo kahdettakymmenettä kertaa vaikka keskustelija on jo maininnut että on kuullut tarinan jo aiemmin eikä halua kuulla sitä enää.

Mitä ihmettä?! Kyllä minulle ainakin ystävät ovat niin tärkeitä ihmisiä, että olen kiinnostunut heidän jutuistaan. Kuuntelen ja muistan. Ja sama toisin päin, muistan mitä olen puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Joillekin keskustelussa tärkeintä on ulkoiset seikat. Nämä ihmiset laskevat kuinka monta tapaamisaloitetta kukakin on tehnyt, montako minuuttia ollut äänessä, kuinka hyvin muistanut toisen puhumat asiat, montako kertaa kertonut saman jutun jne. Näistä he tekevät päätelmiä kuinka hyvin toinen heitä huomioi.

Muut taas keskustelevat keskustelun itsensä vuoksi. Silloin ei lasketa tällaisia seikkoja eikä kiinnitetä huomiota niinkään ulkoisiin muodollisuuksiin, jotka vain jäykistävät keskustelua. Jos jokin asia on ystäväni mielen päällä, hän saa aloittaa keskustelun siitä ja kertoa sen niin monta kertaa kuin haluaa. Sanon silloin, että juu juteltiinkin tästä jo silloin kerran, mutta kysyn myös lisäkysymyksiä joilla voimme keskustella asiasta lisää kun hän sitä kerran edelleen miettii. Samoin tekevät ystäväni minulle. Joskus saatetaan puhua koko ilta vain toisen asioista. Joskus taas toisen. Puhutaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Välillä muistetaan, välillä ei muisteta mitä on jo puhuttu. Puhutaan sitten taas uudestaan ja otetaan uusia näkökulmia esiin. Näistä keskusteluista minä pidän. Noiden ulkoisten seikkojen arvostajien kanssa tuleekin vähemmän keskusteltua. Mutta he varmaan viihtyykin paremmin keskenään.

Siis se on sinusta ulkoiseen keskittymistä, jos keskittyy toiseen ihmiseen ja keskustelun sisältöön? Kaikkea sitä kuuleekin! Eli sinä voit höpöttää mitä tahansa tai kertoa tärkeitäkin asioita, ja on ihan sama, kuunteleeko toinen vai ei? Ja samat asiat aina vain uudestaan, pääasia että pääset taas itse ääneen?

Ei, minähän sanoin että ulkoiseen keskittymistä on esimerkiksi laskea montako kertaa toinen on kertonut saman jutun. Minun ystäväni saavat kertoa juttunsa niin monta kertaa kuin haluavat. Minä kuuntelen kyllä mielelläni. Myös he kuuntelevat minua laskematta ja kyttäämättä onko muistini nyt varmasti täydessä terässä vai ei. 

Tunnen kyllä ihmisen, jolle on selvästi hirveän tärkeää muistaa kaikki ja olla koskaan toistamatta itseään. Oikeasti hänen seurassaan ei tule sellainen olo, että hän arvostaisi keskustelua vaan sellainen, että hän ei pysty rentoutumaan, on jäykkä, kontrolloi itseään ja muita koko ajan, korottaa itseään muiden yläpuolelle ja tuntee ylemmyyttä kun muistaa jotain mitä toinen on unohtanut sanoneensa. Eli kyllä, hän keskittyy toiseen ihmiseen ja keskustelun sisältöön mutta vähemmän mukavalla tavalla kuin ne kaverini jotka voivat keskustella samoista asioista yhä uudelleen ja uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Joillekin keskustelussa tärkeintä on ulkoiset seikat. Nämä ihmiset laskevat kuinka monta tapaamisaloitetta kukakin on tehnyt, montako minuuttia ollut äänessä, kuinka hyvin muistanut toisen puhumat asiat, montako kertaa kertonut saman jutun jne. Näistä he tekevät päätelmiä kuinka hyvin toinen heitä huomioi.

Muut taas keskustelevat keskustelun itsensä vuoksi. Silloin ei lasketa tällaisia seikkoja eikä kiinnitetä huomiota niinkään ulkoisiin muodollisuuksiin, jotka vain jäykistävät keskustelua. Jos jokin asia on ystäväni mielen päällä, hän saa aloittaa keskustelun siitä ja kertoa sen niin monta kertaa kuin haluaa. Sanon silloin, että juu juteltiinkin tästä jo silloin kerran, mutta kysyn myös lisäkysymyksiä joilla voimme keskustella asiasta lisää kun hän sitä kerran edelleen miettii. Samoin tekevät ystäväni minulle. Joskus saatetaan puhua koko ilta vain toisen asioista. Joskus taas toisen. Puhutaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Välillä muistetaan, välillä ei muisteta mitä on jo puhuttu. Puhutaan sitten taas uudestaan ja otetaan uusia näkökulmia esiin. Näistä keskusteluista minä pidän. Noiden ulkoisten seikkojen arvostajien kanssa tuleekin vähemmän keskusteltua. Mutta he varmaan viihtyykin paremmin keskenään.

Siis se on sinusta ulkoiseen keskittymistä, jos keskittyy toiseen ihmiseen ja keskustelun sisältöön? Kaikkea sitä kuuleekin! Eli sinä voit höpöttää mitä tahansa tai kertoa tärkeitäkin asioita, ja on ihan sama, kuunteleeko toinen vai ei? Ja samat asiat aina vain uudestaan, pääasia että pääset taas itse ääneen?

Ei, minähän sanoin että ulkoiseen keskittymistä on esimerkiksi laskea montako kertaa toinen on kertonut saman jutun. Minun ystäväni saavat kertoa juttunsa niin monta kertaa kuin haluavat. Minä kuuntelen kyllä mielelläni. Myös he kuuntelevat minua laskematta ja kyttäämättä onko muistini nyt varmasti täydessä terässä vai ei. 

Tunnen kyllä ihmisen, jolle on selvästi hirveän tärkeää muistaa kaikki ja olla koskaan toistamatta itseään. Oikeasti hänen seurassaan ei tule sellainen olo, että hän arvostaisi keskustelua vaan sellainen, että hän ei pysty rentoutumaan, on jäykkä, kontrolloi itseään ja muita koko ajan, korottaa itseään muiden yläpuolelle ja tuntee ylemmyyttä kun muistaa jotain mitä toinen on unohtanut sanoneensa. Eli kyllä, hän keskittyy toiseen ihmiseen ja keskustelun sisältöön mutta vähemmän mukavalla tavalla kuin ne kaverini jotka voivat keskustella samoista asioista yhä uudelleen ja uudelleen.

Ohhoh! Nyt hyvämuistisuus, keskittyminen ja kuunteleminen on jo ylimielisyyttä? Uskomatonta. Mitä jos joskus itse keskittyisit kuuntelemaan? Ei tarvitsisi noin puolustella sitä, ettet muista keskustelujen sisältöä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei! Kamalaa puolustelua täynnä koko ketju! Tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskittyy enemmän siihen juttunsa kertomiseen ja omaan itseensä ja ääneensä kuin vastavuoroiseen keskusteluun, johon sisältyy myös kuuntelu ja keskustelukumppanin huomiointi muutenkin. Nuo jos tekisi niin takuulla muistaisi, mitä on kenenkin kanssa jutellut. Ellei sitten ole se dementia kyseessä. "Hajamielisyys" on vain tekosyy sille, että on hölöttäjä eikä arvosta keskustelua.

Joillekin keskustelussa tärkeintä on ulkoiset seikat. Nämä ihmiset laskevat kuinka monta tapaamisaloitetta kukakin on tehnyt, montako minuuttia ollut äänessä, kuinka hyvin muistanut toisen puhumat asiat, montako kertaa kertonut saman jutun jne. Näistä he tekevät päätelmiä kuinka hyvin toinen heitä huomioi.

Muut taas keskustelevat keskustelun itsensä vuoksi. Silloin ei lasketa tällaisia seikkoja eikä kiinnitetä huomiota niinkään ulkoisiin muodollisuuksiin, jotka vain jäykistävät keskustelua. Jos jokin asia on ystäväni mielen päällä, hän saa aloittaa keskustelun siitä ja kertoa sen niin monta kertaa kuin haluaa. Sanon silloin, että juu juteltiinkin tästä jo silloin kerran, mutta kysyn myös lisäkysymyksiä joilla voimme keskustella asiasta lisää kun hän sitä kerran edelleen miettii. Samoin tekevät ystäväni minulle. Joskus saatetaan puhua koko ilta vain toisen asioista. Joskus taas toisen. Puhutaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Välillä muistetaan, välillä ei muisteta mitä on jo puhuttu. Puhutaan sitten taas uudestaan ja otetaan uusia näkökulmia esiin. Näistä keskusteluista minä pidän. Noiden ulkoisten seikkojen arvostajien kanssa tuleekin vähemmän keskusteltua. Mutta he varmaan viihtyykin paremmin keskenään.

Tämä on totta. Pinnallisempaa on laskea kuka on nyt sanonut juttunsa kuinka monta kertaa ja että saako sitä kertoa. Ei kai kukaan oleta olevansa edes niin tärkeä muiden silmissä että kaikkien pitäisi muistaa jutut kerrasta ja ettei toisen aikaa saisi tuhlata kertomalla juttua uudelleen..?

Eri asia sitten kun joku kertoo sitä yhtä tarinaa väkisin jo kahdettakymmenettä kertaa vaikka keskustelija on jo maininnut että on kuullut tarinan jo aiemmin eikä halua kuulla sitä enää.

Minä muistan kaiken kerrasta, se on valitettavaa. Ihmiset on hirveitä valehtelijoita. Sen olen huomannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei vaan muista, kenelle on kertonut?

Miten tuo on mahdollista?

Itselläni ainakin on kymmeniä kavereita, eikä aina vaan voi muistaa kenenkä kanssa tuli viimeksi höpöteltyä mitäkin. Samoin jos ystäväni alkaa kertomaan jotain asiaa uudestaan, sanon heti että "niin sä kerroit jo", enkä jää odottamaan tarinan loppuun ja esittämään yllättynyttä, siis mitä:D

Jos kaksi yhtä vilkasta ihmistä tapaa ja heillä juttu luistaa luonnostaan, niin tuskinpa kumpikaan heistä tekee "muistiinpanoja" siitä kertoiko toinen saman jutun viikko sitten vaiko ensimmäistä kertaa. Hyvä keskustelu rullaa luontevasti eteenpäin ja siinä voidaan käydä läpi laajoja aihepiirejä maailmanhistorian tasolta yhteisen kaveripiirin kuulumisiin vaikkapa tunnin aikana kahvilassa.