Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi olla? (Poika jatkuvasti väsynyt)
19.05.2021 |
Alkoi huhtikuun alussa suunnilleen. 16-vuotiaasta kyse. Sanoi itse että väsyttää koko ajan ja tunneillakin alkaa nukuttaa jos ei esim selaa puhelinta tai puhu kavereille (joka tietysti on kiellettyä). Tietysti maksoin yksityiselle laajan verenkuvan ja kaikki arvot oli täysin ok. Syödään monipuolisesti joten mikään vitamiinin puutos ei pitäisi olla. Varmuuden vuoksi olen joka aamu pojan pyytänyt ottamaan tuollaisen monivitamiinitabletin. Käy treeneissä mutta sanoo että ei oikein jaksa yrittää enää samalla tavalla kuin ennen. Kavereiden kanssakin on, mutta sanoo että välillä havahtuu siihen ettei ole yhtään kuunnellut. Tuli äsken treeneistä kotiin ja oli kunnon silmäpussit taas. Sanoi että väsyttää ja meni saman tien nukkumaan. Huolissani olen. Ennen ei näin unelias/väsynyt kaveri ole ollut.
Kommentit (61)
Lääkärille hopihopi tutkimaan! Luulisi julkiselle puolelle pääsevän.
En halua hysterisoida, mutta jos onkin joku diabetes tai syöpä niin pian pitäisi hoitoon päästä. Ja jos on jotain tavallisempaa, niin ehkä fiksu lääkäri saisi senkin syyn selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuullostaa pahalta... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Sulla on tää kirjoitus tallennettuna johonkin ja spämmäät sitä ketjuihin, joihin se sun mielestäsi sopii. Kenenkään muun mielestä ei.
Minäkin ajattelin, että nyt joku kirjoittaa novellia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain psyykkisiä juttuja voisi olla. Lievää masennusta, stressiä?
Joo tästäkin olen jutellut pojan kanssa. Ei kuitenkaan itse ole huomannut että mikään erityisesti painaisi. Kysyin että jännittääkö lukioon meno tai joku siihen liittyvä, mutta ei kuulema. Kaveriporukka on sama ja mitään muitakaan muutoksia ei ole. Siitepölyallergiaa ei ole ja treenejä on kolme kertaa viikossa. Kuulema ei ole liikaa. Siitäkin ollaan puhuttu että jos käy liian raskaaksi, miten voidaan keventää. Mutta tuntuu ettei poika itekään nyt oikein tiedä mikä on. Ap
Stressi ja masennus. Halusiko poika itse lukioon, pitääkö poika harrastuksestaan? Mieti, mieti ja mieti, älä anna pojan syrjäytyä. Tsemppiä.
Joo. Poika ei ole mikään "kympin poika", mutta kasia ysiä tulee. Tekee läksyt ja kertaa kokeisiin edellisenä päivänä, mutta ei minusta "liikaa" käytä aikaa. Eli mihinkään oppimisvaikeuteen en usko (ja se kai olisi jo aiemminkin havaittu jos sellainen olisi). Harrastuksessa viihtyy, mutta kuten sanoi, kilparyhmän halusi vaihtaa harrasteryhmään että kavereiden kanssa oleilulle jäisi enemmän aikaan. Psyykkiset syyt tosiaan tulee mieleen, mutta kun ollaan juteltu niin ei oikein itsekään tiedä mikä on. Kaikki on kuulema hyvin ja siltä näyttää myös minun silmiin. En tiedä, minusta erikoinen juttu. Esikoisen kanssa vastaavaa uupumusvaihetta ei ollut, eikä tälläkään pojalla ennen ole ollut. Väsymys näkyy ihan fyysisesti silmäpusseina, tummina silmänalusina ja haukotteluna. En yhtään tiedä mikä on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kävisin naturopaatilla, itse sain vasta sieltä avun. Tavislääkärin ohjeet oli vaan tyyliin ota nokosia.
Adrenaalini olivat todella väsähtäneet. Googlaa adrenal fatigue. Siihen löytyy myös luontaislääkkeitä.
Ethän levitä tällaista uskomushoitojen hölynpölyä ketjuihin, joissa voi olla kyse ihan oikeasta sairaudesta.
Niitä ei hoideta millään auringonkukansiemenilla tai aromiöljyillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain psyykkisiä juttuja voisi olla. Lievää masennusta, stressiä?
Joo tästäkin olen jutellut pojan kanssa. Ei kuitenkaan itse ole huomannut että mikään erityisesti painaisi. Kysyin että jännittääkö lukioon meno tai joku siihen liittyvä, mutta ei kuulema. Kaveriporukka on sama ja mitään muitakaan muutoksia ei ole. Siitepölyallergiaa ei ole ja treenejä on kolme kertaa viikossa. Kuulema ei ole liikaa. Siitäkin ollaan puhuttu että jos käy liian raskaaksi, miten voidaan keventää. Mutta tuntuu ettei poika itekään nyt oikein tiedä mikä on. Ap
Stressi ja masennus. Halusiko poika itse lukioon, pitääkö poika harrastuksestaan? Mieti, mieti ja mieti, älä anna pojan syrjäytyä. Tsemppiä.
Joo. Poika ei ole mikään "kympin poika", mutta kasia ysiä tulee. Tekee läksyt ja kertaa kokeisiin edellisenä päivänä, mutta ei minusta "liikaa" käytä aikaa. Eli mihinkään oppimisvaikeuteen en usko (ja se kai olisi jo aiemminkin havaittu jos sellainen olisi). Harrastuksessa viihtyy, mutta kuten sanoi, kilparyhmän halusi vaihtaa harrasteryhmään että kavereiden kanssa oleilulle jäisi enemmän aikaan. Psyykkiset syyt tosiaan tulee mieleen, mutta kun ollaan juteltu niin ei oikein itsekään tiedä mikä on. Kaikki on kuulema hyvin ja siltä näyttää myös minun silmiin. En tiedä, minusta erikoinen juttu. Esikoisen kanssa vastaavaa uupumusvaihetta ei ollut, eikä tälläkään pojalla ennen ole ollut. Väsymys näkyy ihan fyysisesti silmäpusseina, tummina silmänalusina ja haukotteluna. En yhtään tiedä mikä on. Ap
Saako nukuttua hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpirauhasarvoja on sitten monenlaisia, ja niitä oikeasti tarpeellisia ei yleensä oteta, jos ei erikseen pyydä. Ovat harmillisen kalliita.
Tarpeellisia on vain yksi, TSH. Jos siinä on häikkää, voidaan sitten miettiä, mitä muuta tutkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuullostaa pahalta... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Sulla on tää kirjoitus tallennettuna johonkin ja spämmäät sitä ketjuihin, joihin se sun mielestäsi sopii. Kenenkään muun mielestä ei.
Sinua ei siis yhtään liikuta pojan kohtalo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille hopihopi tutkimaan! Luulisi julkiselle puolelle pääsevän.
En halua hysterisoida, mutta jos onkin joku diabetes tai syöpä niin pian pitäisi hoitoon päästä. Ja jos on jotain tavallisempaa, niin ehkä fiksu lääkäri saisi senkin syyn selville.
Joo. Sen jätin kertomatta, mutta lääkärille on aika varattuna. Ihan yleistarkastus ja virtsatesti tulossa.
Halusin kuitenkin itsellenikin laajempaa näkökulmaa mistä voisi johtua. Mutta kiitos neuvosta. Olisi varmasti kullanarvoinen jos asiaa en olisi jostain syystä itse huomannut. Ap
Olisi varmaan hyvä ihan levätä viikko - pari, ja katsoa auttaako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, mutta itsekin epäilen jotain stressiä ja sen jälkeistä uupumusta. Kirjoitan nyt vähän omista kokemuksista, kun ensin kaikki oli ihan hyvin ja sitten aloin uupumaan entistä enemmän. Jotenkin ehkä elimistö ylikuormittui ja se purkautui sitten kovana väsymyksenä. Jokin tälläinen voisi kuitenkin olla kyseessä.
Itse veikkaisin siitepölyallergiaa. Miksi ap varma ettei sitä ole? Jos testattu nyt niin tiedäthän että välillä tulee vääriä negatiivisia (ja vääriä positiivisia) tuloksia noista testeistä. Meillä 17 v poika ollut tosi väsynyt ja kyseessä siitepölyallergia. Aikaisemminkin on ollut tuota allergiaa mutta poika ei ole tarvinut allergialääkettä kaikkina keväinä. Nyt on todella paljon siitepölyä ja sellaisetkin oireilevat jotka eivät tavallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allergia tosiaan väsyttää ja nyt koivu kukkii runsaana laajasti Suomessa.
Mitä tämä laaja verenkuva piti sisällään? Yleensä puhutaan täydellisestä verenkuvasta, johon kuuluu hemoglobiini, puna- ja valkosolut sekä verihiuteleet ja valkosolujen erittelylaskenta.
Pitäisi tutkia vielä sokeri ja kilpirauhasarvot, jos anemiaa ei kerran ollut. Myös tartuntataudit selvitettävä (borrelioosi?). Sydän, munuaiset, maksa? Ja tosiaan jos näistä ei mitään löydy, niin sitten psyykkiset syyt.
Puna- ja valkosolut, hemoglobiini, ferritiini, verihiutaleet, kilpirauhasarvot, sokerit, munuaisarvot ja maksa-arvot. Eli täydellinen verenkuva ja siihen lisäksi nuo muutama muu elimiä kartoittava kuva. Kaikki oli kunnossa. Sokerit hieman ylhäällä, mutta viitearvoissa. Ap
Paljonko sokerit oli ja kauanko oli siitä, kun poika oli syönyt? Jos ruokailusta on kauan aikaa kun testit on otettu, sokerit voi olla viitearvojen sisällä alkavassa ykköstyypin diabeteksessä, koska se ei lopu kerralla se insuliinintuotanto. Jos tuossa testissä oli kauan ruokailusta, ottakaa verensokeri n. puoli tuntia ruokailun jälkeen. Lääkäriltä saa testin mutta tarvittaessa sen verensokerimittarin saa apteekista parilla kympillä kotiinkin.
En ole terveydenhuollon ammattilainen, mutta 20 vuotta asiakkaina on ollut myös masentuneita. Itse lähtisin perkaamaan ensin fyysistä puolta, mm. unen laatu ( unitutkimukset), ravinnon imeytyminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain psyykkisiä juttuja voisi olla. Lievää masennusta, stressiä?
Joo tästäkin olen jutellut pojan kanssa. Ei kuitenkaan itse ole huomannut että mikään erityisesti painaisi. Kysyin että jännittääkö lukioon meno tai joku siihen liittyvä, mutta ei kuulema. Kaveriporukka on sama ja mitään muitakaan muutoksia ei ole. Siitepölyallergiaa ei ole ja treenejä on kolme kertaa viikossa. Kuulema ei ole liikaa. Siitäkin ollaan puhuttu että jos käy liian raskaaksi, miten voidaan keventää. Mutta tuntuu ettei poika itekään nyt oikein tiedä mikä on. Ap
Stressi ja masennus. Halusiko poika itse lukioon, pitääkö poika harrastuksestaan? Mieti, mieti ja mieti, älä anna pojan syrjäytyä. Tsemppiä.
Joo. Poika ei ole mikään "kympin poika", mutta kasia ysiä tulee. Tekee läksyt ja kertaa kokeisiin edellisenä päivänä, mutta ei minusta "liikaa" käytä aikaa. Eli mihinkään oppimisvaikeuteen en usko (ja se kai olisi jo aiemminkin havaittu jos sellainen olisi). Harrastuksessa viihtyy, mutta kuten sanoi, kilparyhmän halusi vaihtaa harrasteryhmään että kavereiden kanssa oleilulle jäisi enemmän aikaan. Psyykkiset syyt tosiaan tulee mieleen, mutta kun ollaan juteltu niin ei oikein itsekään tiedä mikä on. Kaikki on kuulema hyvin ja siltä näyttää myös minun silmiin. En tiedä, minusta erikoinen juttu. Esikoisen kanssa vastaavaa uupumusvaihetta ei ollut, eikä tälläkään pojalla ennen ole ollut. Väsymys näkyy ihan fyysisesti silmäpusseina, tummina silmänalusina ja haukotteluna. En yhtään tiedä mikä on. Ap
Saako nukuttua hyvin?
Kuulema saa. Ei tarvitse käydä yöllä veskissä tai juomassa tai muutenkaan heräillä. Puhelin on kuulema kans äänettömällä. Ap
Meillä alkoi siitepölyallergia pojalla 14 vuotiaana. Tänä keväänä on pahemmat oireet kuin koskaan aikaisemmin. Ennen on riittänyt apteekista ilman reseptiä saatavat lääkkeet. Nyt ei riitä.
Luin jostain, että koivun siitepölyä on nyt niin paljon ilmassa, että tutkijoilta loppuu asteikko kesken.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuullostaa pahalta... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Miksi spämmäät tätä samaa juttua joka saatanan ketjuun?
Hae apua itsellesi.
Minulla kävi noin saman ikäisenä ja vieläkin ihmettelen mikä juttu se oli. Tuntui kuin olisi ihan yhdessä yössä muuttunut väsyneeksi ja erilaiseksi. Sairastin teini-ikäisestä aikuisuuteen masennusta (olin myös sosiaalinen ja menevä, mutta masennus kyti aina pinnan alla), en muista alkoiko väsymys samaan aikaan, ei varmaan koska olisin ehkä osannut yhdistää sen siihen. Sen sijaan aina ihmettelin mikä mua väsytti. Kuitenkin muistan että se oli hämmentävää miten yhtäkkiä muutos tapahtui.
Nyt 25-vuotiaana olen saanut taas jostain energian takaisin ja tunnen tosiaan oloni energisemmäksi kuin silloin 16-20-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allergia tosiaan väsyttää ja nyt koivu kukkii runsaana laajasti Suomessa.
Mitä tämä laaja verenkuva piti sisällään? Yleensä puhutaan täydellisestä verenkuvasta, johon kuuluu hemoglobiini, puna- ja valkosolut sekä verihiuteleet ja valkosolujen erittelylaskenta.
Pitäisi tutkia vielä sokeri ja kilpirauhasarvot, jos anemiaa ei kerran ollut. Myös tartuntataudit selvitettävä (borrelioosi?). Sydän, munuaiset, maksa? Ja tosiaan jos näistä ei mitään löydy, niin sitten psyykkiset syyt.
Puna- ja valkosolut, hemoglobiini, ferritiini, verihiutaleet, kilpirauhasarvot, sokerit, munuaisarvot ja maksa-arvot. Eli täydellinen verenkuva ja siihen lisäksi nuo muutama muu elimiä kartoittava kuva. Kaikki oli kunnossa. Sokerit hieman ylhäällä, mutta viitearvoissa. Ap
Paljonko sokerit oli ja kauanko oli siitä, kun poika oli syönyt? Jos ruokailusta on kauan aikaa kun testit on otettu, sokerit voi olla viitearvojen sisällä alkavassa ykköstyypin diabeteksessä, koska se ei lopu kerralla se insuliinintuotanto. Jos tuossa testissä oli kauan ruokailusta, ottakaa verensokeri n. puoli tuntia ruokailun jälkeen. Lääkäriltä saa testin mutta tarvittaessa sen verensokerimittarin saa apteekista parilla kympillä kotiinkin.
Paastona otettiin. Testi aamulla kahdeksalta aamulla ja iltapalan kahdeksan aikaan illalla söi. Sokeri oli 7.1. Tutulta lääkäriltä kysyin mielipidettä ja sanoi että kannattaa ottaa puheeksi lääkärissä, mutta ei vielä huolestuisi (tai ainakaan lapselle sitä kertoisi)
Ja mitä allergiaan tulee, varma en tietenkään voi olla, KOSKA mitään diagnoosia ei ole, mutta mitään oireita (väsymyksen lisäksi) ei ole. Ei ole ollut "kipeänä" tai valittanut nuhaa tai muutakaan. MUTTA tämä lääkärituttunikin tätä alkuun epäili ja neuvoi kokeilemaan pojalle allergialääkettä ---> ei vaikutusta väsymykseen. Eli ainakaan kyseinen lääke ei tehonnut, mutta mun mielestä "poissulki" allergian. Mutta kuten sanottu virallista diagnoosia meillä ei ole ja varmasti syytä selvittää jos näyttää että mitään selitystä ei löydy. Ap
Kyllä tuo kuulostaa kovasti alkavalle diabetekselle, ja ap:n kertoma paastosokeriarvo on korkea. Olisi syytä tehdä kunnollinen sokerirasituskoe.
Ferritiini, foolihappo, kilpirauhanen, korona, suorituspaineita koulussa, rakkaushuolia? Kannattaa mennä lääkäriin tai käydä koulun terkkarilla. Sen parempi, mitä aiemmin saa apua oli syy mikä tahansa.