Oletko niin pinnallinen että jos mies lihoo vähän olet heti harkitsemassa jättämistä?
Lapsuudenkaverin mies lihonut jonkin verran (eivät tarkalleen tiedä kun heidän kotivaaka ei näytä yli 130kg). Nyt on jo harkitsemassa eroa. Vähän ihmetyttää tuollainen pinnallisuus.
Kommentit (45)
No en nyt suoraan jättäisi. Asettaisin jonkun aikarajan, jonka aikana riippuvuussairaus olisi hyvä saada kuntoon (esim. anonymous overeaters tai psykoterapia). Pääasia, että aisaa yrittää työstää ja ratkaista syvemmältä, ei vain lyhyillä ja aina epäonnistuvilla dieeteillä. Sairaalloinen ylipaino on samanlainen deal braker kuin alkoholismikin. Joku pieni ylipaino ei nyt tietenkään ole ongelma. Missään tapauksessa en jättäisi, jos sairaalloinen ylipaino olisi jonkin selkeän fyysisen sairauden seurausta, jolle ei itse voi mitään.
Ei se itse lihominen ollut mulle ongelma vaan se lihomisen syy. Olin yhdessä 10 vuotta miehen kanssa josta tuli suhteen aikana hiljakseen alkoholisti. Kun tutustuimme hän käytti alkoholia tosi harvoin, viimeisinä vuosina yhdessä kaljaa meni joka ikinen päivä ja hirveä kaljamaha ukolla, muut terveysongelmat päälle.
En ole, mutta eipä sitä miestäkään ole.
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta eipä sitä miestäkään ole.
Täällä olisi vielä yksi kiltti ja lihava vapaana. Kannattaa toimia nopeasti nämä viedään käsistä! Nyt olisi vielä pidennetty kevätale päällä, joten panethan töpinäksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta eipä sitä miestäkään ole.
Täällä olisi vielä yksi kiltti ja lihava vapaana. Kannattaa toimia nopeasti nämä viedään käsistä! Nyt olisi vielä pidennetty kevätale päällä, joten panethan töpinäksi!
Lähtöhinta on hyvä ja arvostava kohtelu puolin ja toisin!
Mieheni on lihonut melkein 20 kg suhteemme aikana. Itsellenikin on n. 10 kg tullut lisää. Emme ole kumpikaan jättämässä toista.
Aloittajan kaveri on varmasti lihava ollut jo suhteen alkaessa, jos on vain vähän lihonut ja nyt ei 130 kg riitä. Tai sitten painoa on tullut reippaasti kuitenkin? Onko hänen elämäntapansa muuttuneet paljon suhteen aikana? Ymmärrän kyllä jos puolisoa häiritsee, jos ennen liikunnallinen ja aktiivinen kumppani on muuttunut sipsejä syöväksi ja kaljaa kittaavaksi sohvaperunaksi, ihan sukupuolesta riippumatta.
Meillä on miehen kanssa sopimus että jos kiloja alkaa tulla liikaa siitä saa sanoa ja ne pitää pudottaa. Käytännössä miehellä (182 cm/83 kg) n 87 kg alkaa olla liikaa ja itsellä (173cm /60 kg) ihan max on 65 kg. Eli 5 kg lihomisesta alkaa välitön painon pudotus. Tää on toiminut, käytännössä kertaakaan ei ole jouduttu laihikselle.
Siis alunperin vaaka mittasi eli oli tyyliin 125 kg, ja lihoi vähän että meni yli 130?
Eihän tuo ole homma eikä mikään laihduttaa sitä vähää pois. Isot ihmiset laihtuu helpommin kuin vähemmän ylipainoiset.
Lääkitys ja stressi lihottaa, ei se aina johdu syömisistä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys ja stressi lihottaa, ei se aina johdu syömisistä.
Johtuu. Ihan johtuu siitä paskasta mitä stressaantuneena sinne leipäläpeen ahdetaan.
Ei muutamassa ylimääräisessä kilossa mitään, mutta jos puoliso on selvästi ylipainoinen, niin kyllä se vaikuttaa lopulta sinunkin elämään. Kolmekymppisenä ei ehkä vielä, mutta kyllä ne elintapasairaudet sieltä vielä tulee, ja on turha unelmoida vaikka reippaista eläkeläisvuosista, kun ei se toinen vaan jaksa esim. kierrellä missään. Sitä paitsi rakkaan ihmisen vaaralliset elintavat ovat henkisestikin todella vaikeita.
Raitis ylipainoinen mies ei naisille kelpaa, mutta juoppoja hyysäävät mielellään.
Kun takana on yhteistä taivalta yli 30v ja ikää yli 50, ulkonäkö ei ole enää se merkitsevä tekijä. Takuulla kumpikin on muuttunut ulkoisesti ajan kuluessa
Jos oma puolisoni olisi noin isokokoinen, olisin huolissani terveydestä, en ulkonäöstä. En silti häntä jättäisi vaan yrittäisin saada elämään terveellisemmin. Noin isokokoinen ihminen ei voi hyvin itsekään
Miesten ylipaino on yleisempää kuin naisten. Hiukan kun pitää silmiä auki kävellessä, niin kyllä niille ylipainoisille näyttää eukko vierellä olevan. Taitaa enemmän mennä niin päin, että normaalipainoinen mies ei hyväksy pyöreää naista, kuin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Lihomiselle on niin monia syitä. Kehnot kilppariarvot, pitkäaikainen kortisonin käyttö, masennuslääkkeet ym. ym. Ihmisen kanssa sitä eletään eikä ulkokuoren. Onhan niitä robottinukkeja, jos nuken kanssa haluaa elämänsä jakaa.
Liikaa syöminen varmaan tosi harvoilla... NOT.
Riippuu siitä, mikä on vähän ja onko sillä jotain muita vaikutuksia. Itse menin parisuhteeseen hieman ylipainoisen miehen kanssa. 11 vuodessa hän lihoi niin paljon, että puhkesi uniapnea. Oli muuten todella raivostuttava tauti pienten lasten perheessä. Hän ei saanut nukuttua, mutta en kyllä nukkunut minäkään. Aamulla oli taju niin pois, että myöhästeli jatkuvasti töistä, vaikka pökin ja riuhdoin hereille. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin itse saanut viikonloppuna nukkua pidempään ja että mies olisi noussut lasten kanssa. Illalla emme voineet mennä yhdessä nukkumaan, kun en saanut unen päästä kiinni miehen kuorsauksen takia. Päivällä saattoi nukahtaa istuaaltaan ihan mihin tahansa. Jos lähdin vaikka kauppaan tai jumppaan, takaisin tullessa mies oli aina nuokkumassa jossain ja lapset olivat keskenään. Sitten kun yritti puhua, tuijotti vain silmät punaisena tyhjyyteen pitkän aikaa ennen kuin tajusi edes puhetta.
Juu, ei liity pelkästään ylipainoon, mutta laihduttamallahan tuo tilanne olisi parantunut. Nykyinen miesystävä ei kuorsaa lainkaan ja olen siitä äärettömän onnelllinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa sopimus että jos kiloja alkaa tulla liikaa siitä saa sanoa ja ne pitää pudottaa. Käytännössä miehellä (182 cm/83 kg) n 87 kg alkaa olla liikaa ja itsellä (173cm /60 kg) ihan max on 65 kg. Eli 5 kg lihomisesta alkaa välitön painon pudotus. Tää on toiminut, käytännössä kertaakaan ei ole jouduttu laihikselle.
Itsellä 182 ja 87. Sikspäk näkyy ja verisuonet lihasten päällä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys ja stressi lihottaa, ei se aina johdu syömisistä.
Naisten lihomis-ketjuissa tuo on täysin hyväksytty selitys.
Ex lihoi aika nopealla tahdilla +20 kiloa, en tiedä tarkkaan kun ei kiinnosta kun omat kilot. Oli tavatessa sutjakka M-kokoinen ja lihoi XLään.
Itse oon xs-kokoinen ja urheilullinen ja tykkään syödä terveellisesti.
Ei tuo mua haitannut, tykkään vähän isommista. Semmosen alla ja päällä on ihana olla :) Ainoa mikä haittasi oli se ainainen vinkuminen ja valitus niistä kiloista ja kuorsaus, mun silmissä oli edelleen kuuma.
Nykyiselläkin on ylipainoa ja itse saman kokoinen kun aina, ei haittaa.
Siinä vaiheessa kun terveys ja jaksaminen alkaa kärsimään niin voisin alkaa vähän sanomaan, kyllä aikuisen ihmisen pitää huolehtia itsestään.