Lue keskustelun säännöt.
Anopin eriarvoinen kohtelu lapsia ja lapsenlapsiaan kohtaan, mitä pitäisi ajatella?
19.05.2021 |
Miehen sisko sai lapsen, anoppi auttoi ja asui tyttärensä luona vauvavuonna, oli viikkoja pois töistä vuorotteluvapaalla. Lapsen kasvaessa on ollut aika ajoin palkattomalla vapaalla hoitamassa lasta ja auttamassa tytärtään kodin hoidossa yms. Lapsi on nyt 8-vuotias, viettää kesäisin paljon aikaa anoppini luona, anoppi kuskaa ja vie häntä kotiin 200 kilsan päähän. Kaikki lyhyemmät lomat kuluu pitkälti anoppilassa.
Saimme mieheni kanssa lapsen, asumme 300 kilometrin päässä anopista. Eläköitynyt ja paljon liikkuva ja energinen anoppi ei ole käynyt useista pyynnöistä huolimatta meillä yhtä ainutta kertaa. Emme kaipaa mitään apua, vaan olisi hienoa jos lapsi saisi viettää ihan puhtaasti aikaa isoäitinsä kanssa. Lapsi on nyt 1,5v., on nähnyt isoäitinsä 2 kertaa kun olemme päässeet käyneet siellä. Ymmärrän, että korona vaikuttaa mutta tuntuu hieman erikoiselta, että toisen lapsen lasta hyysättiin ja hyysätään edelleen, toisen lapsen lapsi ei jaksa kiinnostaa.
Onko muilla tällaista? Miten pitäisi suhtautua kun tuntuu niin eriarvoiselta kohtelulta?
Kommentit (67)
Olisitko halunut, että anoppisi olisi ottanut vuorotteluvapaata ja muuttanut teille.
Toisekseen, vuorotteluvapaata ei taida saada montaa kertaa, että voisi jokaisen lapsenlapsen takia ottaa sitä ja muuttaa hoitamaan lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että sinänsä minulle ei ole merkitystä tuolla eriarvoisella kohtelulla, mutta tosiaan lapsen kannalta toivoisin, että jonkinlainen suhde pystyisi muodostumaan isoäitiin välimatkasta huolimatta.
Ja nyt tänä keväänäkin anoppi haki ja vei tuon isomman lapsen kotoaan omaan kotiinsa hiihtolomalla. Mutta meille ei tullut esim. pääsiäisenä, kun pyysimme ja kun joku mainitsi, niin aina olemme kauniisti ja ystävällisesti pyytäneet.
Meillä ei ole autoa, siksi tuolla käyminen on hankalaa, minulla ei ole edes ajokorttia. Anopilla on auto, jolla suhailee ympäri maakuntaa. Kaksi kertaa olemme saaneet auton lainaksi, jotta ollaan päästy käymään anopilla.
En tajua tuota ajatusta, että tyttären lapsi on enemmän lapsenlapsi kuin pojan. DNA-testikö pitäisi jokaisen anopin vuoksi tehdä? Eihän se rakkaus voi olla siitä kiinni. Ja kyllä, oma lapseni on 100% varmasti aviomieheni lapsi.
Ei tyttären lapsi ole yhtään sen enempää lapsenlapsi kuin pojankaan lapsi. Evolutiivisesti se nyt vaan on ollut aina fakta, että oman tyttären lapsi on varmasti oma lapsenlapsi, mutta pojan lapsi ei välttämättä. Tämä kuvio on pienillä muutoksilla nähtävissä koko eläinkunnassa. Mitä lähempi sukulaisuussuhde sitä suurempi panostus, mitä varmempi sukulaisuussuhde on, sitä turvallisempaa panostaa.
No kyllä se kertoo enemmän tuollaisista isovanhemmista joita ei kiinnosta omat lapsenlapsensa koska ovat harhaisia ja uskovat etteivät ne olekaan omia. Vaikka tällaisia surullisia tapauksia on niin kyllä kuulostaa hullulta että koko elämän laittaa tommosen harhan varaan.
Edelleenkään kyse ei ole mistään harhasta jota isovanhemmat kelailevat. Kyse on biologiasta. Miten se voi olla noin vaikeaa hahmottaa?
Kyllä se monesti niin on, että sen lempilapsen ensimmäinen lapsi on numero 1. Sitten tulee lempilapsen muut lapset ja viimeisimpänä sen ei niin lempilapsen jälkikasvu. Esimerkiksi minun siskoni on ollut äidin suosiossa ihan vauvasta lähtien... Ei minun tai veljeni lapset ole yhtään sananlaisessa suosiossa. Tosin tulen paremmin toimeen anoppini kanssa, kuin oman äitini. Anoppini on ollut minulle se tuki ja turva raskausaikana, jonka kanssa olen pystynyt puhumaan mieltä askarruttavista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä tehkö toista lasta miehesi kanssa, jos jo yhden kanssa on noin vaikeaa.
Missä on omat vanhempasi? Miksi sinä oletat anoppisi olevan lastenhoitajasi?
Sun kannattaisi todella harjoitella sisäistämään lukemaasi.
Siitä lastenhoidostahan aloittaja nimenomaan on katkera, ei mistään muusta
Ai, mulla näkyy aloituksessa tällainen lause: "Emme kaipaa mitään apua, vaan olisi hienoa jos lapsi saisi viettää ihan puhtaasti aikaa isoäitinsä kanssa."
Vaikka sinä haluaisit hoidattaa lapsesi muilla niin kaikilla ei ole siihen tarvetta tai halua.
Niin että on anopin tehtävä ajaa yhteensä 600 kilometriä per kerta, koska aloittaja niin vaatii?
Sinua ärsyttää että tyttären lasta sanojesi mukaan hyysätään. Koskaan et voi tietää mitä siellä on taustalla, tällä miehesi siskolla voi olla erilaisia haasteita lapsen kanssa selviytymisessä. Esimerkiksi masennus ei läheskään joka tapauksessa näy päällepäin eikä siitä kaikille sukulaisille kerrota. Te ette ilmeisesti edes hoitoapua kaipaa joten miksi ette onnistu vierailemaan anopin luona? Ei voi olla aikuisilla ihmisillä kiinni siitä että sormia pyöritellen odotellaan että joku lainaisi autoa. Vuokratkaa/ostakaa oma tai menkää julkisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin arastelen miniää niin paljon, että heille on vaikea mennä käymään. Koen olevani todellakin vieraissa. Tyttöni kotiin on ihan eri asia mennä. Riitelemme tytön kanssa myös joskus, mutta sekin on erilaista. Tuiskahdamme ja sovimme ja sitten nauramme. Kuten silloin, kun hän oli pikkutyttö. Tyttöni tuntee minut, mutta miniäni ei. Poikani taas on sitä mieltä, että ei kaipaa hoitoapua ja kokee, että on katkaissut napanuoran äitiinsä, kun meni naimisiin.
Lapsenlapsia ei ole. Mutta voin kuvitella, että jos niitä tulee, asetelma jatkuu silloinkin.
Ymmärrän, että harmittaa.
Näitä tilanteita on niin monenlaisia. Joskus isovanhempi ei auta ollenkaan, tai joskus on puuttumassa jokaiseen asiaan niin ettei perheelle tahdo omaa tilaa jäädäkään. Kumpikaan ei ole optimaalinen vaihtoehto.
Kerronpa omasta tilanteestamme sen verran, että meillä on useampi lapsi ja emme saa hoitoapua isovanhemmilta. Emme ole koskaan olleet jatkuvasti apua vailla, ja olemme myös tarkoin miettineet ne tilanteet, jolloin apua olisi tarvittu. Olemme kuitenkin joutuneet pyytämään apumme muualta ja ostaneet sen, mitä ei muuten ole järjestynyt.
Isovanhemmat eivät myöskään muuten halua tavata meitä tai viettää kanssamme aikaa. Ei siis kumminkaan päin kyläillen. Me olemme ihan mielellämme tarjonneet heille ruuat ym. tänne tullessaan, eikä heidän ole tarvinnut ottaa vastuuta lapsista - ihan vain olla. Mutta tunnin kerrallaan viihtyvät ja sitten onkin jo kiire pois.
Joskus harvakseltaan ollaan soitettu ja kysytty, saako pistäytyä heillä kauppareissun yhteydessä? No, kaksi kertaa saatiin, kunnes tuli noottia että he sitten kyllä kutsuvat kun haluavat meidät kylään. Mitään selvää syytä tälle ei löytynyt.
Jos sitten itse ovat kutsuneet meitä kylään, tarjolla on aina noin miljoona sorttia vaikeasti syötäviä ruokia ja herkkuja. On selvää, että näistä tulee sotkua esim. 2-vuotiaan ruokaillessa. Me emme saa siivota jälkiä, mutta jälkikäteen meille raivotaan että kun pöytäliinakin meni pesuun. Tietenkin katsomme, että isompia sotkuja ei tule, mutta jos isovanhempi väkisin kaataa lapselle lasin täyteen juomaa (vaikka tarjoamme omaa nokkamukiamme ja sanomme että noin täydestä lasista juominen ei onnistu ja että vältetään nyt sitä sotkua) niin kylläpä se sitten tahtoo läikkyä.
Tasan kahdessa huoneessa saa olla. Keittiössä ja olohuoneessa. Isovanhempien luota on raivattu pois ihan kaikki kirjat, lautapelit ym minkä parissa nyt lapset voisivat viihtyä - onhan luonnollista, että jos käsketään olla pidempään kylässä, niin eipä ne lapset jaksa istua tuntikausia paikoillaan vaan käyvät levottomiksi.
Tosi vaikeaa on siis kyläily heidän luona, ja lähes aina noista käynneistä jää jotenkin paha mieli.
Mutta joo. Me ollaan tehty se ajatustyö, että jokainen toteuttaa isovanhemmuuttaan haluamallaan tavalla - tai on toteuttamatta. Asioista voi ja kannattaakin keskustella, joskus se tuottaa tulosta. Toki jos toinen osapuoli ei vaikka pysty edes pyydettäessä avoimuuteen, vaikka joku selvästi hiertää, keskustelu on mahdotonta. Ja jos useista yrityksistä huolimatta juttelu ei kanna hedelmää, niin pakkohan se on vain antaa olla.
On ollut harmi huomata, että lapset eivät juuri isovanhempiaan kysele ja kanssakäyminen on kankeaa. Isovanhemmat odottavat jotakin, mikä ei ole mahdollista, koska ovat itse luoneet tällaisia muureja.
Myös meiltä on pyydetty apua paljon. Olemme auttaneet, jos olemme voineet. Nykyään arki on niin kiireistä, että emme oikeasti pysty. Omaankin arkeemme ostamme helpotusta eri tavoin, onneksi se on mahdollista. Isovanhemmat eivät ymmärrä tätä ollenkaan, vaan syyllistävät, että kun emme auta. Toki ei hirveästi tee mielikään, kun ei itsekään ole sitä puolen tunnin apua heiltä saanut. Tietysti se ei heidän velvollisuutensa ole, mutta näin myös toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat menehtyneet kumpikin joitain vuosia sitten. Minulla on vain kaksi veljeä.
Kirjoitinkohan ensimmäiseen viestiin jotenkin epäselvästi, mutta en siis halua mitää apua lapsen hoitoon tai kodin hoitoon tms., vaan perheenjäsenen läsnäoloa lapsen elämään. Jos anoppi tulisi tänne, niin ihan samalla tavalla minä ja mieheni hoidettaisiin lapsi ja arki. Itse olemme lapsen halunneet ja saaneet, me myös hänet hoidamme. En ole todellakaan kateellinen miehen siskon saamasta lapsenhoitoavusta, hoh nyt sentään. Hirveitä päätelmiä tehdään ihan tyhjästä eikä uskota, mitä kirjoitan. Ap
No ostat sen auton, ja ajat vaikka joka viikko sen 600 kilometriä. Sillä se ratkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin arastelen miniää niin paljon, että heille on vaikea mennä käymään. Koen olevani todellakin vieraissa. Tyttöni kotiin on ihan eri asia mennä. Riitelemme tytön kanssa myös joskus, mutta sekin on erilaista. Tuiskahdamme ja sovimme ja sitten nauramme. Kuten silloin, kun hän oli pikkutyttö. Tyttöni tuntee minut, mutta miniäni ei. Poikani taas on sitä mieltä, että ei kaipaa hoitoapua ja kokee, että on katkaissut napanuoran äitiinsä, kun meni naimisiin.
Lapsenlapsia ei ole. Mutta voin kuvitella, että jos niitä tulee, asetelma jatkuu silloinkin.
Lisäksi tyttöni soittelee ja viestittelee useita kertoja viikossa. Mutta poikani on sitä mieltä, että soittaa, kun on asiaa. Miniäni ei ole soittanut kertaakaan. Joten tunnen kyllä olono keveämmäksi mennessäni tyttöni luo kahville tai elokuviin hänen kanssaan, kuin poikani luo, joka on enemmän tekemisissä isänsä kanssaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinua ärsyttää että tyttären lasta sanojesi mukaan hyysätään. Koskaan et voi tietää mitä siellä on taustalla, tällä miehesi siskolla voi olla erilaisia haasteita lapsen kanssa selviytymisessä. Esimerkiksi masennus ei läheskään joka tapauksessa näy päällepäin eikä siitä kaikille sukulaisille kerrota. Te ette ilmeisesti edes hoitoapua kaipaa joten miksi ette onnistu vierailemaan anopin luona? Ei voi olla aikuisilla ihmisillä kiinni siitä että sormia pyöritellen odotellaan että joku lainaisi autoa. Vuokratkaa/ostakaa oma tai menkää julkisilla.
JOS mies ja siskonsa ovat läheisissä väleissä, niin luulisi hänen tietävän mikä on homman nimi ja miksi äitinsä on hyysännyt. Luulenpa, että ap:n mies ei vaan ole erityisen läheinen siskonsa ja äitinsä kanssa, joten ei oikein ymmärrä kuviota eikä ilmeisesti kovin paljon kiinnostakaan.
Ei kannata märistä isovanhempien perään, vaan antaa olla. Kun sain itse lapseni, niin lapsen isän äiti ei ollut missään tekemisissä. Sitten kun lapseni isän sisko sai lapsen niin anoppi muutti suurin piirtein asumaan sinne 15 vuodeksi. Omat vanhempani viettivät ihan tarpeeksi aikaa oman lapseni kanssa, mutta ei mitään verrattuna siihen kuinka paljon he viettävät siskoni lasten kanssa aikaa. Onneksi lapsilla on ikäeroa 13 vuotta, niin oma lapseni ei tajua tuota. Nykyisen mieheni lapsia, eikä hänen veljensä lapsia ole heidän vanhemmat hoitaneet, koska "jokainen hoitaa omansa", tämä omien hoitaminen ei kuitenkaan sitten ainoaan tyttäreen pätenyt, ja hänen kupeittensa hedelmää hoidetaan kuin viimeistä päivää :D
Kannattaa antaa olla, eikä jatkaa omassa pahassa mielessä vellomista, ei siitä ole mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn lapsi on syntynyt koronaepidemian aikana ja silti olette nähneet kahdesti. Miksi? Ei tulisi mieleenkään vaan pitää välttää kaikenlaisia tapaamisia mm.eläkeläisten kanssa, jotka ovat riskiryhmää.
Samaa täällä, miehellä 1 sisko ja 2 veljeä ja sisko ja siskon lapset on ihan eri asemassa kuin muut. Kaikki mitä sisko tekee on oikein ja poikien (ja varsinkin minun ja mieheni) tekemänä samat asiat ovat väärin. Tyttären lapsia hoidetaan ja hyysätään mutta poikien lapsia ei. Myöskään me miniät ei koskaan saatu sellaista hypetystä ja palvontaa kuin mitä tyttären mies sai (minä olin 1. Kaksi muuta tulivat muutaman vuoden sisällä). Alkuvuosina pahoitin mieleni mutta nykyään pidetään etäisyyttä, tämä ihan miehen oma päätös. Myös toinen miehen veljistä on jo tehnyt saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kappas, en huomannut että siskon perhe asuu 200 km päässä anopista.
Ehkä anoppi ei jaksa enää lähteä samaan rumbaan toisen lapsen kanssa, kun on hirveästi duunia jo sen toisen kanssa. Muista myös, ap, että tyttären lapsi on aina eri asia kuin pojan lapsi. Tyttären lapsi on 100% varmuudella anopin geeniperimää, sinun lapsesi ei. Tutkitustikin tyttärien lapsiin satsataan enemmän.
Tyttären lapsiin ei satsata siksi enemmän, että on 100 % varma geeniperimä, vaan siksi, että monesti tyttäret keskustelevat äitinsä kanssa raskausajasta ja lapsiasioista saaden vertaistukea. Miehet eivät äideilleen tuollaisia juttele.
Tämän kommentin voisi laittaa minkä tahansa tämänkaltaisen kommentin vastineeksi, mutta mielestäni on vain selittelyä, miksi ei yhtälailla tukisi ja auttaisi kaikkia lapsia tai lapsenlapsia, oli he sitten poikia tai tyttöjä tai trans- tai muunsukupuolisia, tai mitä tahansa. Jos taas on jaksamisesta tai välimatkoista tms. kiinni, niin se pitäisi sitten vain sanoa.
Jos itselläni olisi lapsia, niin kyllä pyrkisin tasapuolisesti luomaan hyvät välit kaikkiin heihin ja jakaisin voimavarani niin, että kaikille riittäisi tukea ja apua. Jos joku hetkellisesti tai muuten tarvitsee enemmän apua kuin toinen, niin silloin tietysti autetaan sitä eniten, joka apuakin tarvitsee. Ainoastaan välimatka tai muu vastaava syy voi olla, jos ei muuten pärjäävää lasta pääse näkemään tms. Mutta ainahan voi soitella joko videopuheluita tai muuten ja sillä tavallakin pitää yhteyttä. Ja ainahan sitä palkatonta vapaata tai muuta voisi ehkä ottaa yhtälailla kaikkien lapsien kohdalla tilanteen mukaan, kun ovat lapsia saaneet, mutta pelkkä asenne ei olisi syynä siihen, että eriarvoisesti tukisi ja auttaisi omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei anoppi ole mitenkään tilivelvollinen teille. On lähemmät välit tyttärensä kanssa kuin poikansa kanssa - siinä samalla tulee lapsenlapsikin läheisemmäksi.
Ei ole tilivelvollinen, mutta näin mummina ajattelen, että jonkinlainen tasapuolisuus olisi hieno juttu niin lasten kuin lastenlastenkin kohtelussa. Toki isomman lapsen kanssa oleminen ja kylään ottaminen on jo helpompaa kuin parivuotiaan.
Mutta ap, miehesi voisi kysyä tuota asiaa omilta vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Saat ajateĺla mitä vaan, mutta mieti valmiiksi omalle lapselle vastaus kysymyksiin, miksi ei isoäiti käy koskaan teillä. Helpoin on kädkeä kysyä häneltä itseltään.
Minun äitini on käynyt meillä 15 vuoden aikana noin 4 kertaa. Silti lapset eivät ole koskaan kysyneet, että miksi mummi ei käy meillä.
Outoa, että lapset ei yleensä kysele asioista, joilla ei ole merkitystä heille itselleen.
Meillä on poika; ja tyttö tulossa. Aiotaan pitää molempiin yhteyttä: ja auttaa tasapuolisesti molempia jos vain meidät hyväksyvät ja pysytään hengissä🙏❤️ kuulostaa ihmishirviöiltä ja kiusaajilta nämä tytärtä suosivat mummot/ anopit
jos ap haluat, että isoäiti on enemmän lapsesi kanssa, niin muuttakaan lähelle, kävelymatkan päähän. Silloin voitte tavata isoäitiä vaikka päivittäin. Äläkä nyt vastaa, että täällä on työ ja kaverit ja koti. Kyse on sinun lapsestasi ja hänen suhteestaan isoäitiin. Jos oikeasti koet sen tärkeäksi etkä ainoastaan halua valittaa, niin muutat ja hyväksyt sen, että kaikkea ei samalla kertaa saa.
Ystäväni anoppi asuu syytinkimuorina samassa talossa ja ostaa tuliaisia tai lahjoja vain yhdelle lapselle kolmesta.
Mielestäni hän on viheliäinen vanha naishirviö.
Ihan varmasti ajattelee, etenkin, jos ei ulkonäöllisesti täsmää. Onhan suomessakin tutkittu, että peräti 10%:n isä ei ole se, keneksi luullaan. Yhdeltäkin koululuokalta siis keksimäärin 3 on käenpoikasia. Mielestäni aika paljon, ja siksi olisikin kaikkien (paitsi petturiäidin) etu, että kaikille vastasyntyneille tehtäisiin isyystesti. Kaikki olisin 100%:n varmaa sen jälkeen esim. perinnöllisten sairauksien vuoksi, ja mitä haittaa siitä olisi, että kaikki testattaisiin?