Anopin eriarvoinen kohtelu lapsia ja lapsenlapsiaan kohtaan, mitä pitäisi ajatella?
Miehen sisko sai lapsen, anoppi auttoi ja asui tyttärensä luona vauvavuonna, oli viikkoja pois töistä vuorotteluvapaalla. Lapsen kasvaessa on ollut aika ajoin palkattomalla vapaalla hoitamassa lasta ja auttamassa tytärtään kodin hoidossa yms. Lapsi on nyt 8-vuotias, viettää kesäisin paljon aikaa anoppini luona, anoppi kuskaa ja vie häntä kotiin 200 kilsan päähän. Kaikki lyhyemmät lomat kuluu pitkälti anoppilassa.
Saimme mieheni kanssa lapsen, asumme 300 kilometrin päässä anopista. Eläköitynyt ja paljon liikkuva ja energinen anoppi ei ole käynyt useista pyynnöistä huolimatta meillä yhtä ainutta kertaa. Emme kaipaa mitään apua, vaan olisi hienoa jos lapsi saisi viettää ihan puhtaasti aikaa isoäitinsä kanssa. Lapsi on nyt 1,5v., on nähnyt isoäitinsä 2 kertaa kun olemme päässeet käyneet siellä. Ymmärrän, että korona vaikuttaa mutta tuntuu hieman erikoiselta, että toisen lapsen lasta hyysättiin ja hyysätään edelleen, toisen lapsen lapsi ei jaksa kiinnostaa.
Onko muilla tällaista? Miten pitäisi suhtautua kun tuntuu niin eriarvoiselta kohtelulta?
Kommentit (67)
Miten usein appi hoitaa lapsenlapsia? Vai oliko ketjussa se perinteinen, että appi on jo kuollut.
Läheisempi tyttärensä kuin poikansa kanssa? Ajattelee tätä palstaa lukeneena ettei uskalla tuppautua, kun anopit on piruja?
Vierailija kirjoitti:
Asutte 300 km päässä ja tiedät noin hurjan hyvin asioistaan? En minä tiedä,miten usein äitini näkee siskoani tai lapsiaan enkä kysele, kuka on viimeksi ollut mummolassa. Jotenkin outoa, että ap utelee hyvin tarkasti muiden lastenhoidot ja on niistä kovasti perillä.
Näinpä, kovasti tuosta lastenhoidosta ollaan perillä vaikka muuten on etäiset välit. Mitä jos kysyisitte välillä, mitä anopille kuuluu?
Olisiko tässä kyseessä ensimmäisen lapsenlapsen syndrooma? Mun mummini aina hehkutti serkkupoikaani joka siis on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Aina kun käytiin kylässä niin mummi kertoi juttuja mitä se Mikko* taas on tehnyt. Mun mielestäni oli ihan mielenkiintoista kuulla juttuja serkustani mutta äitini paheksui moista hehkutusta. Kun sain omia lapsia niin pikkuhiljaa kävi ilmi että oma äitini oli kiinnostunut vain esikoisestani. Hän oli ihmeellinen, muut eivät olleet mitään. Onko muilla tämmöisiä kokemuksia?
Hoidan sen mukavan ja läheisen lapsen lapsia, koska niin on helpompaa ja sujuvaa. Se etäisemmäksi jäänyt ja jo nuorena selkeästi elämästään eriyttänyt lapsi teki aikanaan selväksi, että pärjää itse, älä tunge neuvomaan. Hankala tunkea perheeseensä vedoten tasapuolisuuteen, koska se ei ole ollut tälle lapselle koskaan tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kappas, en huomannut että siskon perhe asuu 200 km päässä anopista.
Ehkä anoppi ei jaksa enää lähteä samaan rumbaan toisen lapsen kanssa, kun on hirveästi duunia jo sen toisen kanssa. Muista myös, ap, että tyttären lapsi on aina eri asia kuin pojan lapsi. Tyttären lapsi on 100% varmuudella anopin geeniperimää, sinun lapsesi ei. Tutkitustikin tyttärien lapsiin satsataan enemmän.
Täh? Ajatteleeko joku oikeasti tollasta ettei voi olla varma onko lapsenlapsi oikeasti oman pojan lapsi? Kuulostaa hullulta.
Ihan varmasti ajattelee, etenkin, jos ei ulkonäöllisesti täsmää. Onhan suomessakin tutkittu, että peräti 10%:n isä ei ole se, keneksi luullaan. Yhdeltäkin koululuokalta siis keksimäärin 3 on käenpoikasia. Mielestäni aika paljon, ja siksi olisikin kaikkien (paitsi petturiäidin) etu, että kaikille vastasyntyneille tehtäisiin isyystesti. Kaikki olisin 100%:n varmaa sen jälkeen esim. perinnöllisten sairauksien vuoksi, ja mitä haittaa siitä olisi, että kaikki testattaisiin?
Kiinnostaisi kuulla alapeukuttajien perustelut, miksi ovat testausta vastaan?
Asutte 300 km päässä ja tiedät noin hurjan hyvin asioistaan? En minä tiedä,miten usein äitini näkee siskoani tai lapsiaan enkä kysele, kuka on viimeksi ollut mummolassa. Jotenkin outoa, että ap utelee hyvin tarkasti muiden lastenhoidot ja on niistä kovasti perillä.