Lue keskustelun säännöt.
Anopin eriarvoinen kohtelu lapsia ja lapsenlapsiaan kohtaan, mitä pitäisi ajatella?
19.05.2021 |
Miehen sisko sai lapsen, anoppi auttoi ja asui tyttärensä luona vauvavuonna, oli viikkoja pois töistä vuorotteluvapaalla. Lapsen kasvaessa on ollut aika ajoin palkattomalla vapaalla hoitamassa lasta ja auttamassa tytärtään kodin hoidossa yms. Lapsi on nyt 8-vuotias, viettää kesäisin paljon aikaa anoppini luona, anoppi kuskaa ja vie häntä kotiin 200 kilsan päähän. Kaikki lyhyemmät lomat kuluu pitkälti anoppilassa.
Saimme mieheni kanssa lapsen, asumme 300 kilometrin päässä anopista. Eläköitynyt ja paljon liikkuva ja energinen anoppi ei ole käynyt useista pyynnöistä huolimatta meillä yhtä ainutta kertaa. Emme kaipaa mitään apua, vaan olisi hienoa jos lapsi saisi viettää ihan puhtaasti aikaa isoäitinsä kanssa. Lapsi on nyt 1,5v., on nähnyt isoäitinsä 2 kertaa kun olemme päässeet käyneet siellä. Ymmärrän, että korona vaikuttaa mutta tuntuu hieman erikoiselta, että toisen lapsen lasta hyysättiin ja hyysätään edelleen, toisen lapsen lapsi ei jaksa kiinnostaa.
Onko muilla tällaista? Miten pitäisi suhtautua kun tuntuu niin eriarvoiselta kohtelulta?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Annan sulle neuvon näin 15v jälkeen: anna olla, älä kamppaile, älä yritä muuttaa asiaa, et voi tehdä sille mitään.
Meillä anoppi on ihan päin poikansa naamaa sanonut että vain tyttären lapsi on oikea lapsenlapsi ja tuntui rakkaalta, ”miniän lapset” on ihan eri asia eikä hän halua olla mummo miniän lapsille. (Huom. Se anopin poika on siis lasten ISÄ).
Tytärtä autetaan kaikessa, ostellaan asioita, maksetaan juttuja, elämän sisältö on tyttären lapsi. Meillä ei käynyt kuin max kerta vuoteen 15min.
Tein sen virheen että taistelin ja yritin (turhaan). Soittelin anopille, lähetin lasten kuvia, askarteluja, lahjoja, autoin anoppia (kirjanpitohommat) ilmaiseksi ja kaikin tavoin koitin saada sen kiinnostumaan. Ei toimi.
Sitten lopetin yhteydenpidon, en jaksanut. Ja nyt on mennyt VIISI VUOTTA että ei pihaustakaan. Tässä on lapsikin syntynyt jonka ristiäisiin anoppi ja appi ei tulleet, kun eivät ”jaksaneet”
Ja ennen kuin joku syyttää että olen ilkeä miniä; en ole. Tämä tyttären suosiminen on ollut olemassa ennenkuin edes miestäni tapasin. Sille ei voi mitään.
Ap hyväksy asia ja lopeta sen toivominen että tilanne muuttuu. Ei muutu. Ei vaikka mille mutkalle taipuisit.
No ei nyt kannata suorilta käsin yhden av-mamman kokemuksen perusteella heti tuomita.
Mikä siinä on niin hirveän vaikeaa kysyä asiasta. Ollaanko me suomalaiset niin älyttömän surkeita keskustelijoita, ettei poika voi omalta äidiltään tällaista kysyä?
Siitä olen samaa mieltä, että jos ei mitään järjellistä syytä käytökselle ei ole, niin sitten antaisin olla. Niin ikävää kuin se onkin lapsen kannalta.
Olen tuo jota lainasit ja se mieheni 2 kertaa on anopille asiasta puhunut. Ei MITÄÄN muutosta, suosiminen vaan paheni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin mainita, että sinänsä minulle ei ole merkitystä tuolla eriarvoisella kohtelulla, mutta tosiaan lapsen kannalta toivoisin, että jonkinlainen suhde pystyisi muodostumaan isoäitiin välimatkasta huolimatta.
Ja nyt tänä keväänäkin anoppi haki ja vei tuon isomman lapsen kotoaan omaan kotiinsa hiihtolomalla. Mutta meille ei tullut esim. pääsiäisenä, kun pyysimme ja kun joku mainitsi, niin aina olemme kauniisti ja ystävällisesti pyytäneet.
Meillä ei ole autoa, siksi tuolla käyminen on hankalaa, minulla ei ole edes ajokorttia. Anopilla on auto, jolla suhailee ympäri maakuntaa. Kaksi kertaa olemme saaneet auton lainaksi, jotta ollaan päästy käymään anopilla.
En tajua tuota ajatusta, että tyttären lapsi on enemmän lapsenlapsi kuin pojan. DNA-testikö pitäisi jokaisen anopin vuoksi tehdä? Eihän se rakkaus voi olla siitä kiinni. Ja kyllä, oma lapseni on 100% varmasti aviomieheni lapsi.
Entä ap sinun oma äitisi? Saatteko sieltä kaipaamanne huomion?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä tehkö toista lasta miehesi kanssa, jos jo yhden kanssa on noin vaikeaa.
Missä on omat vanhempasi? Miksi sinä oletat anoppisi olevan lastenhoitajasi?
Sun kannattaisi todella harjoitella sisäistämään lukemaasi.
Siitä lastenhoidostahan aloittaja nimenomaan on katkera, ei mistään muusta
Pohjimmiltaan tässä on kyse vain miehesi ja hänen äitinsä väleistä. Onko jokin syy että näkevät vain harvoin, siihen miehesi tietää vastauksen. Et voi olettaa että lapsenne syntymä olisi muuttanut kaiken, sitä suhdetta rakennetaan jo kauan ennen lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että sinänsä minulle ei ole merkitystä tuolla eriarvoisella kohtelulla, mutta tosiaan lapsen kannalta toivoisin, että jonkinlainen suhde pystyisi muodostumaan isoäitiin välimatkasta huolimatta.
Ja nyt tänä keväänäkin anoppi haki ja vei tuon isomman lapsen kotoaan omaan kotiinsa hiihtolomalla. Mutta meille ei tullut esim. pääsiäisenä, kun pyysimme ja kun joku mainitsi, niin aina olemme kauniisti ja ystävällisesti pyytäneet.
Meillä ei ole autoa, siksi tuolla käyminen on hankalaa, minulla ei ole edes ajokorttia. Anopilla on auto, jolla suhailee ympäri maakuntaa. Kaksi kertaa olemme saaneet auton lainaksi, jotta ollaan päästy käymään anopilla.
En tajua tuota ajatusta, että tyttären lapsi on enemmän lapsenlapsi kuin pojan. DNA-testikö pitäisi jokaisen anopin vuoksi tehdä? Eihän se rakkaus voi olla siitä kiinni. Ja kyllä, oma lapseni on 100% varmasti aviomieheni lapsi.
Missä se oma äitisi on?
Ei anoppi ole mitenkään tilivelvollinen teille. On lähemmät välit tyttärensä kanssa kuin poikansa kanssa - siinä samalla tulee lapsenlapsikin läheisemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä vaivaat päätäsi moisella? Miehesi ei ole ilmeisesti erityisen kiinnostunut siitä, kuinka usein äitinsä näkee lapsenlastaan. Jos olisi, niin nimenomaan hän olisi nostanut asian tapetille äitinsä kanssa ja keskustelleet asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että sinänsä minulle ei ole merkitystä tuolla eriarvoisella kohtelulla, mutta tosiaan lapsen kannalta toivoisin, että jonkinlainen suhde pystyisi muodostumaan isoäitiin välimatkasta huolimatta.
Ja nyt tänä keväänäkin anoppi haki ja vei tuon isomman lapsen kotoaan omaan kotiinsa hiihtolomalla. Mutta meille ei tullut esim. pääsiäisenä, kun pyysimme ja kun joku mainitsi, niin aina olemme kauniisti ja ystävällisesti pyytäneet.
Meillä ei ole autoa, siksi tuolla käyminen on hankalaa, minulla ei ole edes ajokorttia. Anopilla on auto, jolla suhailee ympäri maakuntaa. Kaksi kertaa olemme saaneet auton lainaksi, jotta ollaan päästy käymään anopilla.
En tajua tuota ajatusta, että tyttären lapsi on enemmän lapsenlapsi kuin pojan. DNA-testikö pitäisi jokaisen anopin vuoksi tehdä? Eihän se rakkaus voi olla siitä kiinni. Ja kyllä, oma lapseni on 100% varmasti aviomieheni lapsi.
Ei tyttären lapsi ole yhtään sen enempää lapsenlapsi kuin pojankaan lapsi. Evolutiivisesti se nyt vaan on ollut aina fakta, että oman tyttären lapsi on varmasti oma lapsenlapsi, mutta pojan lapsi ei välttämättä. Tämä kuvio on pienillä muutoksilla nähtävissä koko eläinkunnassa. Mitä lähempi sukulaisuussuhde sitä suurempi panostus, mitä varmempi sukulaisuussuhde on, sitä turvallisempaa panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä tehkö toista lasta miehesi kanssa, jos jo yhden kanssa on noin vaikeaa.
Missä on omat vanhempasi? Miksi sinä oletat anoppisi olevan lastenhoitajasi?
Sun kannattaisi todella harjoitella sisäistämään lukemaasi.
Siitä lastenhoidostahan aloittaja nimenomaan on katkera, ei mistään muusta
Ai, mulla näkyy aloituksessa tällainen lause: "Emme kaipaa mitään apua, vaan olisi hienoa jos lapsi saisi viettää ihan puhtaasti aikaa isoäitinsä kanssa."
Vaikka sinä haluaisit hoidattaa lapsesi muilla niin kaikilla ei ole siihen tarvetta tai halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anoppi jaksoi sen ensimmäisen lapsenlapsen aikana kaiken tuon. Nyt on vettä virrannut ja aikaa kulunut, eikä enää jaksa. Mikä siinä on vaikea ymmärtää?
Tyttären lapsi on muutenkin isoäideille ykköslapsi ja varsinkin vielä jos on se ensimmäinen. Miniän raskaus on vähän eri juttu. Tuskin olet ollut anopillesi yhtä läheinen kuin hänen oma tyttärensä?
Sinulla on omat vanhempasi, joten on oletettua, että saat enemmän huomiota heiltä.
Ja mitä tulee väittämääsi tyttären suosimisesta, jos sitä on tapahtunut jo ennen sinun kuvioihin tulemista, niin se on kaikki toisen käden tietoa. Äideillä voi olla vain yksinkertaisesti erilainen suhtautuminen tyttäreen ja poikaan, ja se näyttäytyy sitten heille eri tavoin. Poika voi sanoa, että ei saanut sitä eikä tätä, mitä sisko sai, mutta on saattanut saada sitten sellaista mitä ei taas siskolle ole tullut. Ja äidin ja tyttären keskinäinen suhde voi olla läheisemmän oloinen, koska ovat molemmat naisia. On ehkä joitakin keskustelun aiheita, jotka on vain naisten välisiä.
Jospa ne isovanhemmat todellakaan eivät enää jaksa. Sinun on hyväksyttävä se selitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että sinänsä minulle ei ole merkitystä tuolla eriarvoisella kohtelulla, mutta tosiaan lapsen kannalta toivoisin, että jonkinlainen suhde pystyisi muodostumaan isoäitiin välimatkasta huolimatta.
Ja nyt tänä keväänäkin anoppi haki ja vei tuon isomman lapsen kotoaan omaan kotiinsa hiihtolomalla. Mutta meille ei tullut esim. pääsiäisenä, kun pyysimme ja kun joku mainitsi, niin aina olemme kauniisti ja ystävällisesti pyytäneet.
Meillä ei ole autoa, siksi tuolla käyminen on hankalaa, minulla ei ole edes ajokorttia. Anopilla on auto, jolla suhailee ympäri maakuntaa. Kaksi kertaa olemme saaneet auton lainaksi, jotta ollaan päästy käymään anopilla.
En tajua tuota ajatusta, että tyttären lapsi on enemmän lapsenlapsi kuin pojan. DNA-testikö pitäisi jokaisen anopin vuoksi tehdä? Eihän se rakkaus voi olla siitä kiinni. Ja kyllä, oma lapseni on 100% varmasti aviomieheni lapsi.
Ei tyttären lapsi ole yhtään sen enempää lapsenlapsi kuin pojankaan lapsi. Evolutiivisesti se nyt vaan on ollut aina fakta, että oman tyttären lapsi on varmasti oma lapsenlapsi, mutta pojan lapsi ei välttämättä. Tämä kuvio on pienillä muutoksilla nähtävissä koko eläinkunnassa. Mitä lähempi sukulaisuussuhde sitä suurempi panostus, mitä varmempi sukulaisuussuhde on, sitä turvallisempaa panostaa.
No kyllä se kertoo enemmän tuollaisista isovanhemmista joita ei kiinnosta omat lapsenlapsensa koska ovat harhaisia ja uskovat etteivät ne olekaan omia. Vaikka tällaisia surullisia tapauksia on niin kyllä kuulostaa hullulta että koko elämän laittaa tommosen harhan varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat vaan riidan aikaiseksi, kun tinkaat ja laitat miehen soittelee. Jos haluaisi olla tekemisissä, niin olisi näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että sinänsä minulle ei ole merkitystä tuolla eriarvoisella kohtelulla, mutta tosiaan lapsen kannalta toivoisin, että jonkinlainen suhde pystyisi muodostumaan isoäitiin välimatkasta huolimatta.
Ja nyt tänä keväänäkin anoppi haki ja vei tuon isomman lapsen kotoaan omaan kotiinsa hiihtolomalla. Mutta meille ei tullut esim. pääsiäisenä, kun pyysimme ja kun joku mainitsi, niin aina olemme kauniisti ja ystävällisesti pyytäneet.
Meillä ei ole autoa, siksi tuolla käyminen on hankalaa, minulla ei ole edes ajokorttia. Anopilla on auto, jolla suhailee ympäri maakuntaa. Kaksi kertaa olemme saaneet auton lainaksi, jotta ollaan päästy käymään anopilla.
En tajua tuota ajatusta, että tyttären lapsi on enemmän lapsenlapsi kuin pojan. DNA-testikö pitäisi jokaisen anopin vuoksi tehdä? Eihän se rakkaus voi olla siitä kiinni. Ja kyllä, oma lapseni on 100% varmasti aviomieheni lapsi.
Ovatko miehesi ja hänen siskonsa yhtä läheisiä äitinsä kanssa?
Ei sillä DNA-testillä ole mitään väliä, tässä taustalla piilee yli miljoonan vuoden evoluutio. Tietysti se on ollut vuosituhansien aikana isoäideille genettinen hyöty, että panostaa nimenomaan tyttäriensä lapsien hoivaamiseen. Lisäksi äitiysasiat monesti vielä lähentävät äidin ja tyttären välejä, jos suhde on lähtökohtaisesti lämmin.
Omat vanhempani ovat menehtyneet kumpikin joitain vuosia sitten. Minulla on vain kaksi veljeä.
Kirjoitinkohan ensimmäiseen viestiin jotenkin epäselvästi, mutta en siis halua mitää apua lapsen hoitoon tai kodin hoitoon tms., vaan perheenjäsenen läsnäoloa lapsen elämään. Jos anoppi tulisi tänne, niin ihan samalla tavalla minä ja mieheni hoidettaisiin lapsi ja arki. Itse olemme lapsen halunneet ja saaneet, me myös hänet hoidamme. En ole todellakaan kateellinen miehen siskon saamasta lapsenhoitoavusta, hoh nyt sentään. Hirveitä päätelmiä tehdään ihan tyhjästä eikä uskota, mitä kirjoitan. Ap
Ensimmäinen lapsenlapsi on ihan parasta ihmettä, ei voi mitään. Samalla ikää tulee lisää ja voimat hupenee ja kaikenmaailman krempat siinä sivussa. Ei ole ihme ettei jaksa taas kerran aloittaa hoitohommia, ei kiinnosta. Miksei kutsuta kyläilemään, ihan ajan kanssa ja samalla Etukäteen kerrota, mitä olisi tarjolla. Ei jaksa noita yllätyksiä, että syödään tässä parit salaatinlehdet ja nukkumapaikasta ei tietoakaan. Pitäisiskö hurauttaa saman tien kotia vai mitä? Majapaikka kerrottava selkeästi, ei ylläreitä kun ei yösijaa löydykään. Entäpä tuliaiset, ne leipomukset ei kai kelpaa, menikö jo silloin eka kerralla roskiin? En kyllä rupee mitää hömppää ostamaan ja haluan antaa jotain, joten perinteiset tuliaiset pitää kelvata, eikä niitä ole tarkoitus kaappiin säilöä. Hmmm...ei taida kyläpaikka irrota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että sinänsä minulle ei ole merkitystä tuolla eriarvoisella kohtelulla, mutta tosiaan lapsen kannalta toivoisin, että jonkinlainen suhde pystyisi muodostumaan isoäitiin välimatkasta huolimatta.
Ja nyt tänä keväänäkin anoppi haki ja vei tuon isomman lapsen kotoaan omaan kotiinsa hiihtolomalla. Mutta meille ei tullut esim. pääsiäisenä, kun pyysimme ja kun joku mainitsi, niin aina olemme kauniisti ja ystävällisesti pyytäneet.
Meillä ei ole autoa, siksi tuolla käyminen on hankalaa, minulla ei ole edes ajokorttia. Anopilla on auto, jolla suhailee ympäri maakuntaa. Kaksi kertaa olemme saaneet auton lainaksi, jotta ollaan päästy käymään anopilla.
En tajua tuota ajatusta, että tyttären lapsi on enemmän lapsenlapsi kuin pojan. DNA-testikö pitäisi jokaisen anopin vuoksi tehdä? Eihän se rakkaus voi olla siitä kiinni. Ja kyllä, oma lapseni on 100% varmasti aviomieheni lapsi.
Ei tyttären lapsi ole yhtään sen enempää lapsenlapsi kuin pojankaan lapsi. Evolutiivisesti se nyt vaan on ollut aina fakta, että oman tyttären lapsi on varmasti oma lapsenlapsi, mutta pojan lapsi ei välttämättä. Tämä kuvio on pienillä muutoksilla nähtävissä koko eläinkunnassa. Mitä lähempi sukulaisuussuhde sitä suurempi panostus, mitä varmempi sukulaisuussuhde on, sitä turvallisempaa panostaa.
No kyllä se kertoo enemmän tuollaisista isovanhemmista joita ei kiinnosta omat lapsenlapsensa koska ovat harhaisia ja uskovat etteivät ne olekaan omia. Vaikka tällaisia surullisia tapauksia on niin kyllä kuulostaa hullulta että koko elämän laittaa tommosen harhan varaan.
Ei näiden asioiden taustalla päde mitkään rationaaliset tai tiedostetut ajatukset. Evoluutio on toiminut ohjaamalla meidät haluamaan joitain asioita eikä niinkään päättämään, että joitain asioita kannattaa tehdä. Sama pätee parinvalinnassa. Ei me tietoisesti päätetä keihin me rakastutaan, mutta ne parinvalintaa ohjaavat prosessit ovat pitkällisen kehityksen tulos.
No miksei sun oma äitisi auttanut sinua ja vieraillut lapsesi luona.
Eihän tuon miehen siskon anoppikaan auttanut tuota siskoa, vaan siskon oma äiti.
Mieti sitä, pösilö!