Mitä tavaroita sait rippi- ja yo-lahjaksi? Onko vielä käytössä?

On kakkulapioita ja koruja, mutta harvakseltaan niille on käyttöä - joskus kuitenkin. Saamani tietokirjat myös edelleen kirjahyllyssä. Nyt olen yli 50-v., eli rippi- ja yo-lahjat sain 80-luvulla.

Hopeista kakkulapiota käytän muutaman kerran vuodessa

Risti on lahja kirjoitti:

Kyllä kai ORTODOKSIKIRKOSSA on Ripari vaikka yksi mies sanoi ettei ole. Vai ei ole? Muissa siis uskonnoissa ei ole mitään Jeesuksesta. Meillä saatiin rahalahja ja koruja tietysti uudet vaatteet.Ristin lohdutus on se lahja.

Ortodoksinen kirkko järjestää nuorille kesäisin nk kristinoppileirin, jonka jälkeen nuioret yleensä saavat lahjoja sukulaisilta. Leirillä on uskonnollista ohjelmaa, on jumalanpalveluksia ja nuoret oppivat lukemaan palvelusten lukukappaleita resitatiivilla (tekstiä, esim. psalmeja,  luetaan ääneen ikäänkuin laulamalla). Tämä viimeinen teki minuun suuren vaikutuksen, kun kerran oli kristinoppileirin päätösjuhlassa.  Huom! Kyseinen leiri ei ole sellainen konfirmaatio kuin luterilaisilla. Lapset pääsevät ehtolliselle jo pienenä ja  saavat muuten uskonnonopetusta.

Rippi lahjaksi sain (mm) astioita (tiettyä sarjaa), lakanoita, pyyhkeen, rippitistin. Kaikki nämä käytössä edelleen .

Sain myös yleiskoneen, joka oli ahkerassa käytössä n 15v jonka jälkeen hajosi, ostin sanan merkkisen tilalle ja vanhasta koneesta sai käyttöön kulhoja yms. Eli tavallaan tämäkin edelleen käytössä osittain. (pääsin ripille -97).

Ylioppilaaksi en koskaan kirjoittanut, mutta AMK valmistuessa -04 sain lahjaksi mm. Kaksi maljakkoa ja pari korua (satunnaiskäytössä edelleen), astioita (samaa sarjaa kuin rippilahjaksi), keittiöpyyhkeen nämä edelleen käytössä.

Toki sain muutakin ja osa täysin turhaa, mutta nämä on tavarat jäi mieleen ja pääsi käyttöön.

Ripille pääsystä nyt 55 vuotta. Saamani kultainen krusifiksi edelleen kaulassa, ketjun olen uusinut vuosien varrella useamman kerran.

Yo-lahjaksi tuli saatua sekä todella hyödyllistä että hyödyntä kamaa. Hyödyllistä oli pyötäkello, joka on yhä edelleen käytössä ja on työpöydällä yli 20 vuoden jälkeen. Hyödyntä oli todella ruma maljakko, joka "unohtui" lapsuudenkotiini, kun muutin opiskelemaan. 

Ei täällä tunnu kunnon aiheita olevan. Siis varsinkaan niihin vauvoihin liittyviä, joita  luulin olevan kun vauvasivut kyseessä. No oma apu paras apu, eipä mee mikään pieleen kun täällä ei asioista kysele. Pitää käyttää maalaisjärkeä, niin hyvin menee.

Rippilahjaksi enimmäkseen rahaa, mutta kummilta sain kultaisen ristin. Käytin sitä yhden päivän. Ikävä kun siinä on kaiverrus, niin hankala myydä eteenpäin, mutta toki sen voi romukultana myydä. Se on korurasiassa edelleen. 

 

Yo-lahjaksi sain arvokkaat, kristalliset kuohuviinilasit 8 kpl. Ne on kotimaista käsityötä. Olen todellakin käyttänyt jokaisissa hienommissa juhlissa. Meidän häät oli kotona, ja lasit oli käytössä, samoin pojan ristiäisissä ja rippijuhlissa.

Sain yo-lahjaksi myös hienot kultaiset korvakorut, joissa on aidot timantit. En muista käyttäneeni muulloin kuin omissa häissä. Pelkään pudottavani, koska olen aika tohelo korvisten kanssa. Lahja oli yhteislahjana omilta vanhemmilta ja nyt jo edesmenneiltä mummolta ja ukilta. Mummo oli sanonut, että kyllä tytöllä pitää yhdet paremmat korut olla. Hän oli itse lähtöisin rikkaasta suvusta, vaikka meni tyhjätaskun kanssa naimisiin. Hänellä oli joitakin todella upeita, vanhoja kaulakoruja ja isoja sormuksia. Ikävä kyllä perikunta oli ne myynyt, kun mummo kuoli, ja esimerkiksi minun vanhempani ovat ostaneet kesämökin mummon perintörahoilla. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta en, koska mummo oli tarkka ja ylpeä koruistaan eikä ollut edes rahapulassa sotien jälkeen niistä luopunut.

Rippilahjoista en oikeastaan muista muuta kuin kultaisen ristin ketjuineen. Sitä käytin kyllä kauan, mutta nykyään en edes kuulu kirkkoon. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1993 ja silloin sain jonkin verran rahaa/lahjashekkejä, Kalevala-korun pronssisen kaula- ja rannekorun, puoli tusinaa hopeisia kahvilusikoita + kakkulapion kaiverruksella, Finlaysonin lakanasetin ja kultaisen kaulaketjun helmiriipuksella. Loppuja en oikeastaan muista. Näistä yllämainituista olen käyttänyt kaikkia muita paitsi kaiverrettuja hopeaesineitä. Finlaysonin lakanasettiä käytin niin paljon, että se lopulta kului puhki lukemattomien pesujen jälkeen. Tosin tyynynliina on edelleen käytössä ja se revennyt pussilakanakin on vielä tallessa odottamassa, että saisin aikaiseksi tehtyä siitä tyynynliinoja. Oli kyllä todella huippulaatuinen setti. 

No yhden taulun muistan, se on lattialla sohvan takana. Ei ole koskaan ollut seinällä. Olen keski-ikäinen.

Sain yo-lahjaksi pyykinpesukoneen enoltani.

Muutin silloin omaan kotiin, joten oli todella tarpeen ja pesukone toimikin reilut viisitoista vuotta. (Siihen aikaan Upo valmisti hyviä koneita.)

Mä sain enimmäkseen rahaa, kummitädiltä kellon ja rippirahoilla ostin kitaran, joka edelleen käytössä :) Kello on hajonnut, mutta tallessa, kun on kultainen. Ylioppilaslahjaksi sain hienon lasisen seinäkellon sedältäni, itse tehdyn, se on niin tyylikäs että on edelleen käytössä. Muuten taisin saada rahaa. Ne laitoin säästöön, oli tarpeeseen kun muutin kotoa pois elokuussa opiskelemaan. 

Yhdet aterimet, ne ovat edelleen käytössä. Tein aikoinaan selväksi että haluan vain rahaa 

Rippilahjaksi saadut Kalevala-korut otin muutama vuosi sitten uudelleen käyttöön. Yo-lahjoina saadut Teema-astiat ovat edelleen 25 vuoden jälkeen päivittäisessä käytössä. Rahat säästin ja kuluivat opiskeluvuosina. Opintolainaa en tarvinnut senttiäkään.

Koruja ja astioita. Korut olen myynyt jalometallien ostajalle, astioita käytän edelleen. 

sain rippilahjaksi kultaisen ranneketjun. ja korviset, nahkaisen valkoisen käsilaukun hajuvettä

en saanut mitään lahjoja rippille ja ylioppilaaksi pääsyn johdosta. ei ollut edes juhlia.

vuosien saatossa olen itse voinut ostaa mitä haluan.

Raha oli nuorelle mieluinen lahja, mutta käytin pitkään myös saamiani ihan kivoja korvakoruja ja kaulakorua.

Toivoin lahjaksi rahaa ja suurimmilta osin sain sitä. Lisäksi sain rannekellon, Iittalan ison kahvikupin sekä lasimaljan. Kaikki nuo edelleen käytössä. 

Rippilahjoista ei muistikuvaa. Varmaan vieraat pari kymppiä antoivat. Rippiä en itsekään pitänyt niin suurena saavutuksena joten eipä tuolla väliä ole.

Sain rippilahjaksi kesällä -89 rannekellon, jonka takakannessa ripiltä pääsyn päiväys kaiverrettuna. Citizenin Ana-Digi kello, joka on vieläkin tallessa. Analogikello ei enää toimi kuin osittain, mutta digitaalipuoli pelaa edelleen. Oli aikoinaan ihan arkikäytössäkin, joten on kulunut, varsinkin lasi pahoilla naarmuilla. Oli jo välilä pitkän aikaa laatikossa seisomassa, onneksi ilman patteria, mutta muutama kuukausi sitten ostin patterin tähän ja kokeilin vieläkö tämä pelaa ollenkaan.