Mitä tavaroita sait rippi- ja yo-lahjaksi? Onko vielä käytössä?

Ripille en mennyt. 

Yo-lahjaksi tuli rahaa. Ei muistaakseni tavaraa. Ja jos tulikin tavaraa, niin ei tuota ainakaan käyttöön asti jäänyt. 

Rahastakin melkein kaikki meni äitini taskuun uuden pyykkikoneen ostoon, kun entinen lasahti. "Nyt on tämmöinen tilanne, maksan takasin kyllä sitten kun on enempi rahaa...." Jeps. Euroakaan ei takaisin tullut ja tuosta alkaa olla 20v. Tiesin kyllä jo "lainatessa" että näin käy.

Tänä päivänä vanhempani ovat edelleen köyhiä, olleet aina. Asiansa sentään niin hyvin hoitaneet, että pystyivät aikanaan ensimmäisen asuntolainani takaamaan. Minä? Noh. Opiskelin, pääsin työelämään, tuurin ja viisaiden valintojen summana menee oikein hyvin ja tienaankin mukavasti. Silti. Tuo pesukone...Toivon todella, ettei koskaan tarvitse omilta lapsilta olla moiseen rahaa pyytämässä. 

Rippijuhlia minulla ei ollut, joten ei tullut lahjoja.

Yo-juhlissa sain lahjaksi rahaa pienen summan, minkä käytin jo heti silloin kesällä. Jäljellä on kuitenkin vielä yo-lahjaksi saamani keittokirja, joista kaivan aina luottoreseptejäni esiin välillä. 

Rippilhjaksi sain kummeilta kaksi poikien korua eli ranteeseen tuleva ketju jossa laatta kaiverruksineen sekä hopeinen riipus jossa risti. Isäni antoi vanhan rannekellonsa minulle kun hän oli saaut 50-vuotislahjaksi uuden!

Tämä siis 45 vuotta sitten!

YO-lahjaksi sain oikiksen pääsykoekirjat koska isäni halusi minusta juristiksi. En lukenut niitä ja minusta tuli insinööri.

Jonkun lasimajkakon sain ja shekkejä. 

Rippilahjaksi sain astiaston äidiltäni. Hän perusteli, että astiasto pitää ostaa anyway, kun on esikoisen ekat isot juhlat. Sillä sitten kattaa nuorempienkin ripit ja mahdolliset valmistujaiset. Sitten hän päätti, että se oli hänen rippilahja mulle.

Siellä se on yhä äidillä käytössä, kun isoja juhlia tulee. Ensi vuonna se taas kaivetaan esille, kun rouva täyttää 70 vuotta.

Sain rippilahjaksi pari kappaletta rippiristejä ja kasapäin rahaa.

Ristit laitoin samaan ketjuun ja n. vuosikymmenen verran se roikkui kaulassa. Rahalla ostin harrastevälineitä jotka laitoin myöhemmin harrastuksen loputtua myyntiin.

Sain rippilahjaksi useita pieniä kultakoruja. En ole käyttänyt niitä ikinä...

Yo-lahjoja en muista.

Sain yo-lahjaksi silmien laserleikkauksen. Olin tooosi huononäköinen.

Suurin osa näöstä on tallessa ja käytössä edelleen, vaikka joudunkin nykyään käyttämään silmälaseja.

Koruja pääasiassa. Monet menneet jo kiertoon, muutaman pidin muistona. 

Yo-lahjaksi sain ekan oman kännykän.

Näin vähän reilu 20 vuotta myöhemmin ei oo enää käytössä :D

Rippilahjaksi sain vanhan riipuksen ja hopeisen ranneketjun, johon keräsin lisää amuletteja, safiirisormus valitettavasti hukkui. Ylioppilaslahjaksi sain kultaisen ranneketjun, korvakorut, kullatun rannekellon ja rahaa. Koruja käytän edelleen. Rannekello ei enää 50 vuoden jälkeen toimi.

Vanhemmiltani sain rippilahjaksi rannekellon. Oli kiva, mutta olisin tarvinnut sellaisen jo vuosia aikaisemmin, sillä koulumatkat piti kulkea bussilla, joka kulki kerran tunnissa. Monta kertaa seisoin pysäkillä ihmetellen, että olenko minä vai bussi myöhässä. Muutaman kerran kävi niin, että lähdin pois ja bussi menikin sitten ohi. Oli monen kilometrin kävelymatka. Yläasteella piti yksin mennä lääkäriin ja hammaslääkäriin ja oli inhottavaa, kun en yhtään tiennyt kellonaikaa. Ensimmäinen rannekello rippilahjaksi oli kyllä yksi idioottimaisimmista periaatteista mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiltani sain rippilahjaksi rannekellon. Oli kiva, mutta olisin tarvinnut sellaisen jo vuosia aikaisemmin, sillä koulumatkat piti kulkea bussilla, joka kulki kerran tunnissa. Monta kertaa seisoin pysäkillä ihmetellen, että olenko minä vai bussi myöhässä. Muutaman kerran kävi niin, että lähdin pois ja bussi menikin sitten ohi. Oli monen kilometrin kävelymatka. Yläasteella piti yksin mennä lääkäriin ja hammaslääkäriin ja oli inhottavaa, kun en yhtään tiennyt kellonaikaa. Ensimmäinen rannekello rippilahjaksi oli kyllä yksi idioottimaisimmista periaatteista mitä tiedän.

Eikö jotain halvempaa kelloa olisi voinut hankkia jo ennen rupulle pääsyä? Kieltämättä outo periaate! Sama homma yläasteella oli meillä, bussiin ehtiminen olisi vaikeutunut

huomattavasti :/

Itse taisin saada ensimmäisen rannekelloni jo vähän ennen kouluikää kun en edes osannut vielä kelloa...

Kihla ja häälahjat, sekä vauvoille saadut lahjat kyllä muistan tarkkaan.

Rippi ja yo ajoista niin pitkä aika

Rippilahjaksi sain hopeisen rannerenkaan joka yhä edelleen käytössä.

YO lahjoista on edelleen käytössä kahvikupit, aterimet sekä Marimekon pyyhkeet, juhlat oli 18v sitten :D

Ylioppilaslahjaksi saamani aterinsetti tuli heti käyttöön kun muutin omilleni ja on siitä asti ollut päivittäisessä käytössä. Rippilahjaksi saatua kelloa käytin myös monta vuotta, mutta jossain vaiheessa kännykän kello korvasi perinteisen rannekellon. Korut ovat jääneet kaappiin lojumaan kun en hirväesti koruja käytä. Ylioppliaslahjaksi sain myös kännykän, se on jo vaihtunut uuteen, mutta oli sillon kovin mieluinen lahja. Muita lahjoja en edes muista. Varmasti rahaa sain mutta en muista mihin sen käytin. 

Rippijuhlissani ei montaa vierasta ollut. Isän puolen sukulaiset eivät muistaneet mitenkään, olisivat voineet edes kortin laittaa muistan ajatelleeni. Äidin puolen suvulta tuli yhteensä n. 1000mk rahaa. Lisäksi tuli pihiltä sukulaiselta jokin värssykirja kun oli kirjaosastolla töissä. Puhutaan 80-luvusta.

Tallella on ne pari korua, jotka sain. En vaan koskaan käytä koruja. Samoin ne kirjat, joita sain. Hyvin paljon sain rahaa ja kukkia, joista ei ole tietysti jäljellä mitään.

Sain rippilahjaksi oudon runokirjan, jonka kirjoittaja oli töissä mielisairaalassa. Se meni täysin ohi 15-vuotiaana, mutta kun luin sen aikuisena, se olikin aika hyvä. Ei vaan ollut yhtään 15-vuotiaan tasolla. En vieläkään oikein tajua sitä valintaa. Naureskeltiin kavereiden kanssa niille runoille. Yksi on jäänyt hyvin mieleen: "Ei itseään voi selittää. Yrittää kyllä, kunnes oppii puhumaan.

Rippilahjaksi sain naimaluvan, oli reippaassa käytössä vuosikymmeniä, hyvä niin, koska nyt sitä ei enää ole sen perään kysellyt.

Sain 70-luvulla mökkinaapurina asuneelta taiteilijalta rippiristin. Se oli ostettu Roomasta ja se oli tosi kaunis. Sain rippiristin myös kummiltani sekä äitipuoleltani ensimmäiset korvikset.

Muitakin koruja sain. Jo edesmennyt silloinen mieheni möi/panttasi ne kaikki. Hän möi myös mummolta saamani mummon ja papan vihkisormuksen.

Kaikki korvaamattomia.

- mummo - kirjoitti:

Sain 70-luvulla mökkinaapurina asuneelta taiteilijalta rippiristin. Se oli ostettu Roomasta ja se oli tosi kaunis. Sain rippiristin myös kummiltani sekä äitipuoleltani ensimmäiset korvikset.

Muitakin koruja sain. Jo edesmennyt silloinen mieheni möi/panttasi ne kaikki. Hän möi myös mummolta saamani mummon ja papan vihkisormuksen.

Kaikki korvaamattomia.

Korjaan! Ei tietenkään silloinen mieheni vaan ensimmäinen mieheni 80-luvulla.