Mitä tavaroita sait rippi- ja yo-lahjaksi? Onko vielä käytössä?

Kakkulapion ja kukkamaljakon

Savonia aterimet päivittäisessä käytössä. Kattila käytössä. Kakkulapiot käytössä.

En tasan yhtään mitään, ei ollut perheessä tapana.

Sain ekan oman kännykän, kun pääsin ripille. Se oli jo perheen kesken valmiiksi suunniteltu ja oli paras juttu. Sain myös mummiltani rippiristin, jonka hän oli aikoinaan saanut. Se lähti viime syksynä kiertoon omalle kummilapselle, jolla on sama mummi ;) Mutta. Silloin ehkä "tylsin" lahja tuli sedältäni, hänen omatekemä korurasia. Tosi simppeli, vähän kankea, täysin puinen. Se oli mulla aina jossain "jemmassa" ja säilytin siinä erinäisiä tärkeitä pieniä juttuja, esim. yöpöytäni laatikon avainta :) Nyt, 20v myöhemmin se on mulle tosi tärkeä. Ei ole enää kankea ja toista saranaa pitäisi vähän liimata, koska puuosat ovat irtoamassa.

Sain muuten rippilahjaksi rahaa ostaakseni nojatuolin. Päädyin ostamaan sellaisen vuoteeksi avattavan tuolin ja se jopa muutti kanssani pariin otteeseen. Sitten totesin, että sohva riittää ja tuoli lähti serkuilleni. Siellä se on edelleen, kissojen raatelemana :D

Turhaa astiastoa yms. tuli.

Tuttavaperheeltä sain kuitenkin linkkuveitsen, joka on ollut kovassa käytössä. En olisi varmaan koskaan uskonut tarvitsevani, mutta vaikkapa vaihto-opiskellessa ja muilla lyhyillä ulkomaankeikoilla on ollut äärettömän kätevä, että on ollut mukana ruuvaria, veistä yms. mitä tuosta löytyy.

Pyysin sekä rippijuhliin että lakkiaisiin että jos haluaa muistaa jotenkin, niin rahalla. Ei tavaraa. Toki sain rippiristin joka muistona päivästä. Rahoilla ostin mm. uusia vaatteita ja jos oikein muistan niin jotain konserttilippuja ja junalipun serkun luokse ”isoon” kaupunkiin. Oli kiva tunne kun itse pystyi maksamaan asioista.

Varsinkin lakkiaisista koostui kiva summa, joka tuli tarpeeseen kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Mulla on tuolla muutama rippi- ja yo-lahjaksi saatu kalevalakoru. Ei juuri tule käytettyä. Lisäksi sain jonkun Pentikin maljakon mikä on äidillä edelleen käytössä, koska itse en tykännyt siitä. Muita lahjoja en muista enää eli ei varmaan ollut kovin kummoisia.

Pyysin ja sain rahaa. Ostin niillä maalauksen. 😊 Se on tällä hetkellä lapsuudenkodissani, koska itsellä ei riitä seinätila.

En oikein edes muista. Rippilahjaksi ainakin kummitädiltä ristikorun, jota en käyttänyt koskaan.

Miksen muista yo-lahjojani? Ei ne varmaan ainakaan mitään käytännöllisiä olleet.

Omat lapseni saivat yo-lahjaksi siskoltani hyvät paistinpannut, ja molemmat kehuivat vuosia myöhemminkin että paras lahja.

Rippilahjat: kaksi korua: rippiristi ja hopeinen rannekoru. Jos sain rahaa, niin vähän (en muista). En ole käyttänyt, en käytä juuri mitään koruja. Ovat tallessa kyllä.

Yo-lahjat, ne mitkä muistan:

Volkswagen kupla, muistaakseni vuoden 1972 (maksoi isälle 6 000 markkaa), käytin 3-4 vuotta ja isä auttoi myymään sen myös. En muista mitä tein myyntirahoilla, varmaan kävin festareilla tms.

rannekello: kaiverruksessa väärä päivämäärä, hupaisa muisto, kiitos äiti (käytin kelloa silloin, mutta en enää varmaan 15 vuoteen)

rahaa, tai lahjashekkejä silloin oli tapana antaa, ne piti käydä pankissa laittamassa tilille (käytin opiskelukämpän takuuvuokraan, ja myöhemmin varmaan johonkin huonekaluun tms.)

Joku Kermansaven pieni taulu (en käyttänyt)

Arabian Ylioppilas-muki (en käyttänyt)

juomalaseja (rumat, en käyttänyt)

kattiloita neljän setti (1 jäljellä, käytössä)

Rippilahjaksi... öööh. Varmaan sen ristin kaulaan roikkumaan. Ei ole käytössä. Yo-lahjaksi tuli mm rannekello, laatikossa on mutten käytä. Ikää jo päälle 50 niin ei oikein enää muista :D

Voitin ala-asteen kilpailussa sauvasekoittimen. Käytössä vieläkin 30 vuoden jälkeen. EI varmaan tarvitse kertoa, että olen mies.

Kyllä kai ORTODOKSIKIRKOSSA on Ripari vaikka yksi mies sanoi ettei ole. Vai ei ole? Muissa siis uskonnoissa ei ole mitään Jeesuksesta. Meillä saatiin rahalahja ja koruja tietysti uudet vaatteet.Ristin lohdutus on se lahja.

Luterilaiset saa eniten varmaan rahalahjoja ja astioita.Ne jää sitten lapsille.Koska jouluna tulee muita lahjoja.Synttärinä.Kristityillä on paljon juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Rippilahjaksi sain pääosin rahaa. Kummi osti rippiristin, jota en ole käyttänyt kertaakaan. On se tallessa kyllä. Ylioppilaslahjaksi sain astioita ynnä muuta kodin tavaraa. Suurin osa edelleen (18v myöhemmin) käytössä. Osa on hajonnut matkan varrella. 

Eikö sitä lahjaristiä voi antaa jonnekin kirpparille? Monet  pitävät ristiä kaulassa, joten sille varmaan tulisi käyttöä.

Olisin toivonut niin rippi- kuin yo-lahjaksi rahaa, jotta olisin voinut lähteä vaikka kielikurssille tai reilaamaan. Mutta meidän suvussa ”ei ole tapana antaa lahjaksi rahaa”. Sen sijaan sain suvun vanhoja koruja, esim. kultaisen ristin, joka on ollut mummoni mummolla 1800-luvulla. Korut ovat hienoja, mutta eihän nyt tuollaisia uskalla koskaan käyttää. Siellä ne ovat korurasiassa olleet jo 15 vuotta. Eikä niitä voi myydäkään, kun ovat suvun perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Rippijuhlissa ei ollut kuin kaksi vierasta, kummit. En muista mitä sain. Yo-juhlissa ysärillä sain kymmenittäin Kalevala-koruja lahjaksi, ne oli muotia sillon, lisäksi kaikkea turhaa krääsää jota en ole tähän päivään mennessä käyttänyt (aikaa tästä pian 30 vuotta). Tuolla ne kaikki kymmenet Kalevala-korut edelleen odottaa rasioissaan jospa vaikka arvo kasvaisi mittaamattomaksi jonain päivänä. Nyt yo:n vanhempana kysyin lapselta mitä haluaa tai tarvitsee, kaikki käy. Valitsi Alvar Aalto collectionista mieleisensä maljakon jonka ostin, lisäksi annan rahaa. Astiastot sun muut on kerätty vuosia sitten.

Ihmettelen miksi joku säästää tavaroita vuosikausia, jos ei kerran pidä niistä. Jossakin päin Suomea täytyy olla ihmisiä, jotka mielellään käyttäisivät niitä.  Itse sain yo-lahjaksi pari isokokoista (ohutta) kirjaa, joissa oli valokuvataidetta. Joku klassikkoromaani olisi ilahduttanut oikeasti, sillä olin kova lukemaan. Jotkut antoivat rahalahjoja, joista olin hyvin kiitollinen. Muistaakseni ostin rahalla kohtuuhintaisen talvitakin seuraavana vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Savonia aterimet päivittäisessä käytössä. Kattila käytössä. Kakkulapiot käytössä.

Hei mulla on melkein noi samat (Elegiat tosin)! Hyviä lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut niin rippi- kuin yo-lahjaksi rahaa, jotta olisin voinut lähteä vaikka kielikurssille tai reilaamaan. Mutta meidän suvussa ”ei ole tapana antaa lahjaksi rahaa”. Sen sijaan sain suvun vanhoja koruja, esim. kultaisen ristin, joka on ollut mummoni mummolla 1800-luvulla. Korut ovat hienoja, mutta eihän nyt tuollaisia uskalla koskaan käyttää. Siellä ne ovat korurasiassa olleet jo 15 vuotta. Eikä niitä voi myydäkään, kun ovat suvun perintöä.

Ikivanha kultainen risti tms hienoja lahjoja sinänsä, siitä alapeukku. Toisaalta tuommoiset sukuesineet pitäisi kyllä saada perinnöksi eikä niin että niillä "kuitataan" joku lahja. Antaisin itse teinille rippilahjaksi sukukorun lisäksi vähän käteistä, jotain mitä arvostaa heti ja jotain mitä arvostaa myöhemmin ois hyvä kombo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiltani sain rippilahjaksi rannekellon. Oli kiva, mutta olisin tarvinnut sellaisen jo vuosia aikaisemmin, sillä koulumatkat piti kulkea bussilla, joka kulki kerran tunnissa. Monta kertaa seisoin pysäkillä ihmetellen, että olenko minä vai bussi myöhässä. Muutaman kerran kävi niin, että lähdin pois ja bussi menikin sitten ohi. Oli monen kilometrin kävelymatka. Yläasteella piti yksin mennä lääkäriin ja hammaslääkäriin ja oli inhottavaa, kun en yhtään tiennyt kellonaikaa. Ensimmäinen rannekello rippilahjaksi oli kyllä yksi idioottimaisimmista periaatteista mitä tiedän.

Eikö jotain halvempaa kelloa olisi voinut hankkia jo ennen rupulle pääsyä? Kieltämättä outo periaate! Sama homma yläasteella oli meillä, bussiin ehtiminen olisi vaikeutunut

huomattavasti :/

Itse taisin saada ensimmäisen rannekelloni jo vähän ennen kouluikää kun en edes osannut vielä kelloa...

Rannekellot olivat varmaan kalliita suhteessa monen perheen budjettiin. Unohdin 11-vuotiaana kelloni uimahallin pukukoppiin. Kun kysyin sitä seuraavana päivänä, löytäjä ei ollut palauttanut sitä. Siispä olin muutaman vuoden ilman kelloa ja koulussa oli kokeiden aikana  inhottavaa, kun en tiennyt paljonko aikaa on jäljellä.  Sain uuden kellon vasta, kun sukulaistäti armahti minua ja osti uuden. Se oli halvin mahdollinen, mutta olin siitä hyvin kiitollinen.