Mitä tavaroita sait rippi- ja yo-lahjaksi? Onko vielä käytössä?

Sain pyyntöni vuoksi rahaa, ostin rahoilla taulun ja se on edelleen minulla. 🙂

 Kaveri antoi yo-lahjaksi tinaruusun.  Kaunis esine, edelleen vitriinissä esillä vuosikymmenten jälkeen.

Äidin suku antoi halvan hopeariipuksen rippilahjaksi. Saman ikäinen serkkutyttö sai samanlaisen, mutta eri värisellä kivellä. Siinä oli rippilahjat. Yo-lahjaksi pyysin vanhempia kustantamaan ajokortin. Muilta sain vähän rahaa, joka kului omilleen muutamisesta koituviin kuluihin. Yksi täti taisi antaa Kultakeramiikan kakkoslaatua olevan kulhon, jota olen joskus käyttänyt.

Rippilahjaksi sain pari sormusta ja riipusta jotka ovat edelleen käytössä, saamani Kalevala-korut olen myynyt itselleni tarpeettomina eteenpäin. Lahjaksi saaduilla rahoilla ostin Hackmanin Carelia -aterinsetin joka on käytössä tänäkin päivänä, olen myöhemmin hankkinut kaksi settiä lisää.

Merkonomiksi valmistuessani lahjaksi saadut liinavaatteet ja astiat ovat edelleen käytössä.

Lähihoitajaksi valmistuessani lahjaksi saadut liinavaatteet ja astiat ovat edelleen käytössä, samoin rannekello.

Rippilahjaksi v.1989 filmikameran, on tallessa. Hopeakoruja on tallessa, mutta tummuneita ovat.

Ylioppilaslahjaksi 1993 saatuja / lahjarahoilla ekaan omaan kotiin hankittuja astioita ja aterimia on käytössä. Kummitädiltä saatu itse tehty taideteos on esillä.

Kaikkia en enää muista, ainakin Kalevalakorun kaulaketjun ja rannerenkaan. En ole koskaan käytänyt kumpaakaan korutyyppiä, jossain ne lojuvat kaapin perällä käyttämättömänä. Rumat hopeiset salaattiottimet ja hopeisen kynttilänjalan, edelleen avaamattomana pakkauksisaan. Raha meni säästötilille ja vaikkei sitä paljoa ollutkaan, oli se mukana siinä summassa jolla paljon myöhemmin ostin ensimmäisen oman kotini.

Yo-lahjaksi sain Hackmanin Savonia sarjan aterinsetin 6 hengelle. Nyt 25 vuotta myöhemmin aterimet ovat yhä käytössä. Hyvä lahja!

Kamalin lahja oli hopeinen voiveitsi ja kakkulapio, olisko ollut kaameaa Chippendales-sarjaa. Nämä tulivat kahdelta eri perheeltä. Saattavat vielä olla jossain vanhemmillani, en kuitenkaan ole käyttänyt kertaakaan. En kyllä ymmärrä mistä olivat saaneet päähänsä ostaa tuollaista. Mummultani sain seinäkellon, ihan kamala, todellakin mummomallinen.

- Vuonna 1988 sain rippilahjaksi ainakin rannekellon, pari riipusta, korvakorut, Chippendale kahvilusikoita 12kpl ja pankin lahjaseteleitä, mitkä piti käydä vaihtamassa ko. pankeissa rahaksi. Muun muassa.

- Vuonna 1992 YO-lahjaksi auton, Chippendale kahvilusikoita 6 kpl, rahaa tilille, Muurlan lasilinnun, kultaisen kaulakorun (ketju ja riipus). Muun muassa.

Kahvilusikat on edelleen käytössä, jos on kahvivieraita: ne on senverran ohuita, että niillä on helppo leikata/lusikoida kakkupalaa tms. Lasilintu on edelleen esillä. Rannekello on tallessa, mutta ei toimi eikä mahdu. korut on tallessa, mutta käytän kultakoruja tosi harvoin. Auton luovutin parin vuoden jälkeen pikkuveljelle, joka vaihtoi sen parempaan. Rahat on tuhlattu moneen kertaan.

Kihlajais- ja häälahjoja onkin sitten käytössä enemmänkin.

Riparilla en käynyt enkä pitänyt Prometheus-juhlia vaikka leirin kävinkin. Yo-lahjaksi sain pääasiassa rahaa jonka käytin heti matkaan kavereiden kanssa (oikein hyvä reissu, eli hyvään käyttöön meni). Tavaralahjoja muistan ainoastaan yhden, millennium-teemaisen pyyhkeen (kirjoitin jouluna -99) ja se on kyllä edelleen käytössä, laadukas ja ihan ok näköinenkin. 

Rippilahjaksi sain sievän virsikirjan, joka katosi seuraavana kesänä eräällä leirillä), muutamia koruja ja jonkin verran kukkia. Korut ovat edelleen tallessa ja on niitä joskus käytettykin.

Ylioppilaslahjaksikin sain jonkun korun, saavillisen ruusuja ja aika paljon setelirahaa, sillä kaikille kyselijöille sanoin, että kippoja ja kuppeja ei voi syödä, vaan mieluummin otan vastaan tavarat rahana ja ostan itse, mitä tarvitsen. Osalla rahoista hankin kansallispuvun, sillä olin sellaisessa kesätyössä, että sille oli käyttöä aika paljon. Pukua käytin nuorempana melko paljon muulloinkin erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Tallessa se on vieläkin, mutta kummasti se on vuosien mittaan kutistunut komeron perällä. Mistä johtunee? Loppuosa rahoista ja kesätienestit kuluivat ensimmäisenä opiskeluvuonna. Tarpeeseen tulivat! Ruusuja tuli aivan liikaa! 

Kummit ei tullu rippijuhliin. Sukuriitoja taustalla.

Yo-lahjaksi sain yhdeltä kirjakauppaperheeltä keittokirjan. Hyvä kirja. Ainut asia, joka vähän harmitti oli se, et omistuskirjoitus ja onnittelut eka sivulla oli eri ihmiselle! Riensivät varmaan samana päivänä juhlista toiseen ja olivat napanneet takapenkiltä summassa jonkun kirjan.

Rippilahjaksi sain koruja ja rahaa. Yo-lahjaksi sain valkoisia Teema-sarjan astioita omasta toivomuksestani ja ne ovat edelleen päivittäisessä köytössä. Kun valmistuin maisteriksi, toivoin rahaa  pesämunaksi Artekin tarjoilupöydän  ostamista varten. Sukulaiset/ystävät yllättivät ja ostivatkin  kyseisen pöydän mulle. 

Sain rahaa, astioita ja muutaman korun. Saamaani teeastiastoa ja kahta sokerikkoa en ole käyttänyt ikinä. Kallis rippiristikin on jäänyt erittäin vähälle käytölle.

Rahaa ja ristejä. Käytetty ja hukattu. Mene mene tekel ufarsin.

En mitään.Köyhä äiti ei vaan voinut ostaa mitään.Hänen rakkaus täyttää kaikki nämä syntymäpäivä ym lahjat. 

Ei ole jäänyt mieleen kuin siskoltani saatu rannekello. Vuosi oli 1969 ja kellon merkki taisi olla Lorus. Olin tyytymätön kellotaulun roomalaisiin numeroihin, mutta myöhemmin pidin juuri niistä. Olipa niistä apua muinaisen kauppakoulun matikan kokeessakin, kun en millään oppinut erottamaan IV ja VI toisistaan :) Kellossani tosin IV merkittiin IIII, mutta koska VI merkittiin noin, oli siitä apua. Niin, meillä tosiaan laskettiin roomalaisilla numeroillakin. Tosin se osuus matikasta ei ollut kovin laaja. Myös kaiken maailman mittayksiköt opeteltiin. Naulat ja tuumat! Sori OT!

Kelloni säilyi ehjänä kauan, kunnes se joutui vahingossa pesukoneeseen :(. Saattoi olla 80-luvulla tuo ikävä juttu.

Rippilahjaksi sain koruja ja kellon.

Yo-lahjaksi sain ennakkoperinnön, jonka isovanhemmat lahjoittivat (5 numeroinen summa, sen käytin myöhemmin ensiasuntoon) + astioita ym. hyödyllistä kodintavaraa.

Papilta huonosti liimatun UT:n.

Äidltä ja veljeltä kultaisen sormuksen, jossa on turkoosi.

Isältä ei mitään, hän oli ateisti ja välinpitämätön koko ripillepääsystäni.

Siskolta ei mitään lahjaa, onnittelukortin kyllä. Mutta hän teki hyvän kaakun.

Kummeilta ohuen kultaisen rannerenkaan, jota pitäisin vieläkin muuten mutta se on vähän lyhyt nykyään. Siihen täytyisi lisätä jotain n 2 senttiä.

Rahaa en saanut keltään.

Tämä oli siis 1970-luvun puolessavälissä.

Kaikki saamani pöytähopeat on rakkaita ja käytän niitä usein.

Kultakeskus pari viikkoa sitten, että kohta hopealle päivitetään uudet myyntihinnat.

Saas nähdä, montako päivitystä lopulta tuleekaan 🤔.