Mitä tavaroita sait rippi- ja yo-lahjaksi? Onko vielä käytössä?

Kalevalakorut ovat korurasian pohjalla käyttämättöminä ja melkein kaikki muutkin korut, koska eivät ole kestäneet aikaa tai sovi aikuiselle ihmiselle, paitsi aidot ajattomat helmikorvakorut, niitä olen käyttänyt aina. Hopeatarjottimen olen säästänyt, mutta se on aika harvoin käytössä. Sain myös rahaa ja jotain sekalaista, jota en edes enää muista.

Yo-lahjaksi ajokortti. Käytössä on!

On täytynyt olla miljonäärejä.

Minulla on 80-luvulla saamistani rippi- ja yo-lahjoista edelleen käytössä koruja ja pari hopeista kakkulapiota, aika harvakseltaan tulee kuitenkin käytettyä. Rannekelloa käytin yli kaksikymmentä vuotta kunnes se lakkasi toimimasta, mutta on edelleen tallessa. Lahjaksi saamillani rahoilla ostin mm. kameran, jota myös käytin vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ja pikkusiskolleni äiti oli painottanut teinistä asti, että omaa tulevaa kotia pitää alkaa ajattelemaan ja piti valita astiastot ym. joita alkaa keräämään ja pyytämään sukulaisilta lahjoiksi juhlapäivinä. Siskoa taisi hieman hiertää, mutta itse olin oiken tyytyväinen, kun sain yhä nykyäänkin käytössä olevat astiastot, aterimet ja muita tykötarpeita. Muista lahjoista muistan vanhemmilta saamani rippiristin, josta en pitänyt ollenkaan, joten korurasiassa se seisoo. Yksiltä tuttavilta sain hopeisen rannekorun. En käytä normaalisti rannekoruja, mutta tuota korua käytän jos on sopiva tilaisuus.

Mä en ole koskaan tajunnut tätä astioiden keräämistä teinistä asti, varsinkin kun nykyään voi halvalla ostaa koko satsin kerralaa Ikeasta. Jotkut kaverini keräsi astioita rippivuodesta lähtien. Itse menin opiskeluvuodet satunnaisilla astioilla ja sen jälkeen olen ostanut kerralla astiastot (jonkun verran täydennellen). 

Lahjoista käytössä: astiat, poislukien yhdet ruokalautaset jotka annettiin mulle kysymättä minkä tyylisiä haluan. Nuo oli vääriä ja lahjoitin nopeasti eteenpäin. Lisäksi käytössä on pyyhkeitä, lakanoita (osassa tietty käyttöikä tullut jo vastaan ja laitettu siksi pois), kakkulapio, toivomani kirja (luen aina kerran vuodessa), koru (käyttö tosin vähentynyt kun en enää kovin käytä koruja). Termospullo. Puukko. Rahalahjoista en enää muista, että mitä ostin, niin vaikea sanoa. Paistinpannu oli käytössä, mutta on aikoja sitten kulunut niin paljon että mennyt kierrätykseen.

Ei käytössä: uskonnollinen kirja, koriste-enkeli (en tykkää koriste-esineistä) ja joku musiikki cd (ei ollut musaa, mitä kuuntelisin)

Rippilahjaksi sain vain rahaa pl kummien antamat rippiristit. Rahat ja ristit eivät ole käytössä enää. Yo-lahjaksi sain rahan lisäksi Iittalan teema lautaset, syvät lautaset, Iittalan juomalaseja, Kartio kannun. Kaikki muut ovat edelleen 12 vuotta myöhemmin käytössä pl kannu, joka meni rikki vuosia sitten. Astiat tulivat todella tarpeeseen ja olivat pitkään mun ainoat astiat.

Pääsin ripiltä 70-luvun lopulla. Vanhemmat taisi taas riidellä ja olla mykkäkoulussa, joten jouduin ostamaan itse oman rippiristini. Ostin kaikkein halvimman, hopeinen maksoi 9 markkaa. En sitä käyttänyt, kun oma iho on sellainen, että hopea tummuu hetkessä. Samana kesänä meille tuli käymään tätini perhe ja kun täti kuuli ripillepääsystäni, hän antoi minulle korvikset. Omansa, siis käytetyt, sellaiset, joissa oli iso lila kivi. Sellaisia käyttivät vanhat ihmiset. Kaiken lisäksi minulla ei ollut reikiä.

Ylioppilaslahjoista en muista yhtään mitään. Sen muistan, että meillä riideltiin siihenkin aikaan hirveän paljon. Varmaan sain jonkun verran rahaa.

Astiat sain rippilahjaksi ja on edelleen käytössä!

Jotain kippoja ja kuppejakin sain. Enimmäkseen sain rahana, koska toivoin Interreiliä ja pääsin kevyesti matkaan. Yksi kippo pyörii enää nurkissa käyttämättömänä, mutta koska sain sen rakkaalta ihmiseltä, joka ei ole enää hengissä, olkoot kippo kaapissa. Siitä saisi 70 euroa, mutta en ole raaskinut myydä.

Raha on ainoa lahja mitä kukaan toivoo.

Yo-lahjaksi sain 90-luvun lopulla niitä Kermansaven ruskeita astioita, ovat vieläkin yli 20 vuoden jälkeen vanhempieni kaapin perällä pölyä keräämässä.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin ripiltä 70-luvun lopulla. Vanhemmat taisi taas riidellä ja olla mykkäkoulussa, joten jouduin ostamaan itse oman rippiristini. Ostin kaikkein halvimman, hopeinen maksoi 9 markkaa. En sitä käyttänyt, kun oma iho on sellainen, että hopea tummuu hetkessä. Samana kesänä meille tuli käymään tätini perhe ja kun täti kuuli ripillepääsystäni, hän antoi minulle korvikset. Omansa, siis käytetyt, sellaiset, joissa oli iso lila kivi. Sellaisia käyttivät vanhat ihmiset. Kaiken lisäksi minulla ei ollut reikiä.

Ylioppilaslahjoista en muista yhtään mitään. Sen muistan, että meillä riideltiin siihenkin aikaan hirveän paljon. Varmaan sain jonkun verran rahaa.

Ei kun hupsis, unohdin tosiaan, että vanhemmilta sain rippilahjaksi rannekellon. Vanhemmilla oli periaate, että ekan kellon saa vasta ripille pääsyn aikaan, ei aikaisemmin. Olin monesti pulassa ilman kelloa, kun jouduin kulkemaan bussilla ja käymään yksin lääkärilläkin. Enhän minä mitenkään ollut kärryillä ajasta.

Ylppärilahjakseni saamat astiat ovat edelleen lempiastioitani, vaikka en niitä itse valinnut. Kuohuviinilaseja ja jälkiruoka-astioita. Lisäksi olen saanut Pohjanmaalla käsinkudotun pellavaliinan rippilahjaksi mikä on tälläkin hetkellä käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Jotain kippoja ja kuppejakin sain. Enimmäkseen sain rahana, koska toivoin Interreiliä ja pääsin kevyesti matkaan. Yksi kippo pyörii enää nurkissa käyttämättömänä, mutta koska sain sen rakkaalta ihmiseltä, joka ei ole enää hengissä, olkoot kippo kaapissa. Siitä saisi 70 euroa, mutta en ole raaskinut myydä.

Raha on ainoa lahja mitä kukaan toivoo.

Vaikka sinä olet toivonut ainoastaan rahaa, osa tykkää myös tavaralahjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ja pikkusiskolleni äiti oli painottanut teinistä asti, että omaa tulevaa kotia pitää alkaa ajattelemaan ja piti valita astiastot ym. joita alkaa keräämään ja pyytämään sukulaisilta lahjoiksi juhlapäivinä. Siskoa taisi hieman hiertää, mutta itse olin oiken tyytyväinen, kun sain yhä nykyäänkin käytössä olevat astiastot, aterimet ja muita tykötarpeita. Muista lahjoista muistan vanhemmilta saamani rippiristin, josta en pitänyt ollenkaan, joten korurasiassa se seisoo. Yksiltä tuttavilta sain hopeisen rannekorun. En käytä normaalisti rannekoruja, mutta tuota korua käytän jos on sopiva tilaisuus.

Mä en ole koskaan tajunnut tätä astioiden keräämistä teinistä asti, varsinkin kun nykyään voi halvalla ostaa koko satsin kerralaa Ikeasta. Jotkut kaverini keräsi astioita rippivuodesta lähtien. Itse menin opiskeluvuodet satunnaisilla astioilla ja sen jälkeen olen ostanut kerralla astiastot (jonkun verran täydennellen). 

Kaikki ei halua halpoja Ikean astioita, vaan keräävät mieluummin jotain mieleistä sarjaa.

Ripille en mennyt, yo-juhlista viinilasit ovat ainoa tavaralahja, jonka muistan. Olivat mieleiset ja yhä käytössä, mut oonkin kyllä astiahamsteri ja tykkään kipoista ja kupeista.

Ketjusta kyllä huomaa, että erilaisia ovat ihmiset. Sain kaiketi enimmäkseen rahaa, josta varmaan oli hyötyä tyhjätaskuna omilleen muuttaessa, mut eniten tykkäsin ruusuista ja etenkin sellaisesta isosta kortista, jonka mummu oli tilannut kalligrafiaa harrastaneelta ystävältään. Useimmille lahjansaajille ne kortit ja kukat taitaa olla turhimmasta päästä.

Rannekoru (miehelle) - ei ikinä käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ja pikkusiskolleni äiti oli painottanut teinistä asti, että omaa tulevaa kotia pitää alkaa ajattelemaan ja piti valita astiastot ym. joita alkaa keräämään ja pyytämään sukulaisilta lahjoiksi juhlapäivinä. Siskoa taisi hieman hiertää, mutta itse olin oiken tyytyväinen, kun sain yhä nykyäänkin käytössä olevat astiastot, aterimet ja muita tykötarpeita. Muista lahjoista muistan vanhemmilta saamani rippiristin, josta en pitänyt ollenkaan, joten korurasiassa se seisoo. Yksiltä tuttavilta sain hopeisen rannekorun. En käytä normaalisti rannekoruja, mutta tuota korua käytän jos on sopiva tilaisuus.

Mä en ole koskaan tajunnut tätä astioiden keräämistä teinistä asti, varsinkin kun nykyään voi halvalla ostaa koko satsin kerralaa Ikeasta. Jotkut kaverini keräsi astioita rippivuodesta lähtien. Itse menin opiskeluvuodet satunnaisilla astioilla ja sen jälkeen olen ostanut kerralla astiastot (jonkun verran täydennellen). 

Kaikki ei halua halpoja Ikean astioita, vaan keräävät mieluummin jotain mieleistä sarjaa.

Onhan tämä myös ekologisempaa. Laadukas astiasto kestää vuosikausia kauniina verrattuna Ikean tummuviin ja raapiintuvin astioihin, joita sitten jatkuvasti vaihdetaan uusiin.

Joitakin juttuja, mitä muistan, näissä pitää mennä melkein viime vuosituhannelle asti;

- rannekellot; olivat molemmat vuosia käytössä. Edelleen tallessa. Voisi tutkia, toimivatko vielä. Tyyli hyvin herkkä ja korumainen, joka ei ole tässä välissä ollut ihan mieleeni - nyt voisin taas harkita.

- Kalevala korut: edelleen käytössä

- Setti Arabian Teema-mukeja: edelleen käytössä

- kukkakuvioinen kokonainen kahviastiasto (kupit, tassit, kermakko, sokerikko, tarjoiluvati...): ei ole koskaan ollut käytössä. Siellä se on vanhempien luona säilössä, kaapin perällä. 

Pointti: jos olet täysin varma lahjan saajan mausta, niin tavaralahjat ok. Jos et ole, niin parempi mennä lahjakorteilla, rahalla ja/tai kukilla. 

Ripiltä pääsin -83 sain vapaasti kelluvan vesisängyn rippilahjaksi,

kovassa käytössä oli monta vuotta.

Tuli monelle tytölle sänky tutuksi, isä teettikin huoneen oveni

ulkopuolelle kyltin jossa luki "pienturkismuokkaamo"