Kerro joku mukava lapsuus- tai aikuismuisto isästäsi

Viimeisenä päivänä kun näin isäni elossa, olin isän luona, se tuli töistä kaupan kautta ja oli ostanut mulle pussillisen irtokarkkeja, sanoi että "älä syö kaikkia kerralla". Olin tullut hoitamaan isän koiraa ja otin sen sitten hoitoon. Isä lähti johonkin ryyppäämään ja sille tielle jäi.

Kun olin jotain 6v ja vähän yli tai ali,  isä tuli herättämään ja lähdettiin järvelle tsekkaamaan katiskat ja verkot.   Kissa kipitti mukana ja joskus tuli veneeseenkin kyytiin.  Kalaa tuli ihan mukavasti ja äiti ne paistoi.  Oli kyllä herkkua.  Olimme todella köyhiä.

Muuten isä jäi vieraaksi,  oli juoppohullu. 

N58

Up

Hiihtolomilla varasimme mökin Rukalta tai muusta hiihtokeskuksesta ja silloin isä oli todella rentoutunut. Katsoimme siellä myös hiihtokisoja ja hän oli hyvällä tuulella.

Ei yhtään ihanaa muistoa isästäni .Vain surullisia ...........

Vierailija kirjoitti:

Viimeisenä päivänä kun näin isäni elossa, olin isän luona, se tuli töistä kaupan kautta ja oli ostanut mulle pussillisen irtokarkkeja, sanoi että "älä syö kaikkia kerralla". Olin tullut hoitamaan isän koiraa ja otin sen sitten hoitoon. Isä lähti johonkin ryyppäämään ja sille tielle jäi.

Lisään vielä, että mulle tulee erittäin lämmin tunne kun mietin että isäni on vartavasten mulle valikoinut irtokarkkilaarista erilaisia karkkeja ja sitten punninnut ne, ei se ikinä ollut tollasta ennen tehnyt, ja olin jo parikymppinen silloin. Vuonna -96 tämä oli ja isä kuoli seuraavana yönä jossain juoppokämpässä. 

Kun päätin että minulla ei ole isää. 

Jaa-a. Laitoit muistelemaan. Muistelin. Niin. 

Kun olin pieni, isä nosti minut käsivarsilleen ylös ja tuntui että olin hurjan korkealla. Samalla se tuntui vakaalta ja turvalliselta.

Kun olin lapsi, perheemme vuokrasi kesäisin pikkumökin järven rannalta metsän keskeltä viikoksi tai pariksi. Mökillä ei ollut sähköjä ja vesikin kannettiin kaivosta. Se oli ihana rauhaisa paikka.

Eräänä aamuna kun minä ja siskoni pyysimme että vanhempamme ehdottaisivat meille jotain tekemistä, isämme keksi hauskan ja jännittävän leikin. Kävimme yhdessä soutuveneellä läheisessä saaressa ja piilotimme sinne aarteen (jonkin pikku lelun tai rihkamakorun) minkä jälkeen piirsimme paperille aarrekartan maamerkkeineen, käärimme kartan rullalle ja suljimme pulloon. Lopuksi laskimme veneestä pullon järveen. Oli jännittävää ajatella että joku joskus ehkä löytää pullon, kartan ja aarteen... Muistan vieläkin kuinka isämme poltti aarrekartan reunoja sytkärillä, että se näyttäisi vanhalta ja mielenkiintoiselta.

80-luvulla isä opetti turvallisuutta ja pyörällä ajoa. Myös miten vuollaan puupalaa puukolla. Auttoi kun kasvavalla lapsella oli jalkakipuja. Kaahasi kerran kaarteessa niin että auto oli kahdella pyörällä pystyssä. Vei hautausmaalle ja maisemapaikalle. 

Isä jäi hirveän etäiseksi aina. Työnarkomaani, suhteellisen äkkipikainen mies. Ihan hirveällä lapsuudella varustettuna. 5-6 v vietti jo yksin öitä sähköttömässä mökissä, kesät talvet kun oma isä oli ryyppäämässä... Tosi paljon lapsena mietin välittääkö oma isä edes minusta. Sitten tuli kaikenlaista elämässä ja parilla lauseella särähti päähän se että kyllä tää jyyrä rakastaa ja on aina rakastanut minua niin kovaa kuin osaa.

Istuin isän hartioilla taaperona, kun en jaksanut kävellä. Sitten olin kerran kyydistä kun mentiin moottorikelkalla. Oltiin sukulaisilla ja niillä oli kelkka. Isä oli hyvä isä, vaikka oli vähän äkäinen välillä.

Isän kuo_leman jälkeen löysin kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut minulle, kun olin juuri syntynyt ja vielä laitoksella. Kirjeessä isä kertoi, miten aikoo hoitaa minua niin paljon kun töiltään ehtii. Kirje loppui sanoihin "Tervetuloa kotiin, Minna!".

En tiedä miksen koskaan aiemmin kirjettä nähnyt, mutta ei se haittaa. Ei se muuttanut mitään. Tuollainen symppis isä oli aina. Kuolemastaan on jo yli 10 vuotta.

Yksi joulu isä ei ollut humalassa, vaan oli perheellemme joulupukkina. Oli paras joulu ikinä

Isän voimasna oli (harvoin) peijooni

Isä leikki meidän lasten kanssa lumisotaa talvella. Ojaan oltiin kaivettu poteroita ja lumitunneleita, lumilinnakin oli. Jotain lipunryöstön tapaista oltiin, yritettiin päästä viemään lippua tms, ja isä pommitti vastapuolella. Hän oli usein innokkaasti mukana leikeissä ja peleissä, opetti omia lapsuudenaikaisia pihaleikkejään ja keksi uusiakin.

Se tais olla yhtenä viikonloppuna selvinpäin, usein oli viikollakin kännissä. Äitiä se hakkas säännöllisesti, mutta tuona yhtenä viikonloppuna ei

 Oi niitä kultaisia muistoja

Isä innosti minut lukemaan ja rakkauteni kirjoja ja lukemista kohtaan on isäni ansiota, hän myös liikkui paljon luonnossa ja valokuvasi, usein otti myös minut mukaan ja toisinaan vaan istuimme metsässä kalliolla ja kuuntelimme luonnon ääniä. Hän antoi minun valvoa myöhemmin arkipäivinä kuin äitini silloin kun äidilläni oli töissä iltavuoro.

Se, kun isä tuli työmatkalta ja juostiin autolle, hymyili leveästi ja halattiin.