Kodin sotku ja epäjärjestys ahdistaa

Ahdistaa joo, koska mies on pihi eikä mitään saisi hankkia pois ja mitään ei olisi koskaan pitänyt hankkiakkaan.

Ahdistaa joo, koska mies on pihi eikä mitään saisi hankkia pois ja mitään ei olisi koskaan pitänyt hankkiakkaan.

Ei mua kylläkään siivoaminen ahdista, koska pidän siivoamisesta ja järjestelystä, mutta se ahdistaa, jos mies koko ajan nalkuttaa vieressä. Se ahdistaa, kun mies ei haluaisi luopua mistään tavarasta ilmaiseksi ja niitä on vaikeaa myydä. Tarvittaisiin isompi asunto tai varasto, mutta nekin on kalliita.

Kesäisin ja keväisin löytyy mulla enemmän energiaa siivoamiselle kuin talvella ja syksyllä. Mun miehellä ei löydy sitä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotimme (kolmio) on kerta kaikkiaan liian pieni suhteessa tavaran määrään. Eikä tavara ole edes turhaa.

Epäilen vahvasti.

Saat epäillä. Siedän ennemmin sotkua kuin alan luopua esimerkiksi lasten tai aikuisten kirjoista tai urheiluvälineistä, jotka ovat käytössä.

Eiköhän siellä kodissa ole paljon muutakin tavaraa? Nämä mainitsemasi eivät ole turhia eikä niitä pidäkään hävittää. Suosittelen kuitenkin käymään kaikki tavarat kategorioittain ajatuksella läpi, ei niin, että kurkataan kaappiin ja todetaan, että kaikkea tätä tarvitaan.

Plus että tarpeellinen ei ole sama asia kuin käytössä oleva.

Mitä sitä ahdistumaan? Tartut vaan toimeen.. käyt läpi tavaroita nurkka kerrallaan etkä yritäkään saada kaikkea valmiiksi yhden päivän aikana. Laitat vaikka ajastimen päälle, että siivoamiseen on varattu sen verran aikaa ja sitten vaan siivoat.. kuuntele musiikkia samalla tai ohjelmaa niin aika kuluu hyvin ja tulee siistiä. Sitten kun oot siivonnut niin palkitset itsesi suklaalla.

Kesäisin voi järjestää pihakirppiksen.

Karsiminen auttoi. Monta vuotta sain ystävältäni Hietsupäivän joululahjaksi. Oli kiva päivä, myin lasten pieniä vaatteita, rahaa tuli n 100 e.

Yhtenä kertana olin kk sitten eronnut, raha-asiat huonosti.

Ystävä vaan kannusti kerää autollinen myytävää, kyllä hyvä tili saadaan.

Meillä oli 2 autollista myytävää, kaikissa maalarinteipillä hinnat kiinni, kaunis päivä jne jne.

Mä sain 2 kk asunnonlyhennysrahat. Kallein tuote maksoi 100, valtaosa euron, kauppa kävi kokl ajan.

Siitä se karsiminen alkoi ja nyt koti on lähes minimalistinen.

Eilen sain viestin mun tutulta. Hänen siskonsa on yrittäjä, ylläpitää satamassa toimintaa. On tankkausta, kahvilaa, sauna jne.

Kysyi, jos voisin tehdä myyntiin sinne sukkia, vanttuita, pipoja. Tämän kesän ostokset on tehty, mutta ensi kesäksi ostaa kaikki, mitä saan aikaan.

Tämä on mun tätä päivää. Tehdään pientä, saadaan tuottoa ja ei osteta mitään pysyvää. Jos tehdään virheostoksia, esim voide, joka ei tunnu niin hyvältä. Käytetään loppuun vaikka jalkavoiteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut omaan kotiin 18-vuotiaana. En ole koskaan haalinut tavaraa, olen ostanut vain sen mitä tarvitsen. Näin ei synny tavaravuoria kotiin. Ostan laatua mutta vähän. Minua ärsytti jo nuorena huonosti valmistetut tuotteet, oli ne sitten vaatteita tai huonekaluja. Suosittelen ostamaan laatua, sitä ei voi ostaa paljon , koska on kalliimpaa. Nämä laadukkaat tuotteet myös kestävät vuosia. Minulla ei ole myöskään koskaan ollut liikaa rahaa, en ole syntynyt kultalusikka suussa, joten on täytynyt miettiä, mitä ostaa. Kauhistelen tätä nykyistä kerskakulutusta ja vaatteiden halpatuontia.

Nainen50

Ennen ei ehkä yleensäkään ollut rahaa ostaa kovin paljon. Nykyisin on kirpparit, joilta saa turhanpäiväisiä koriste-esineitä alle eurolla, joten köyhyyskään ei enää suojaa. Joskus tuntuu, että tavaraa onkin melkeinpä enemmän heillä, joilla ei ole isot tulot.

Yksi puoli tässä on se, että kun rahat ovat vähissä, liikkumavaraa taloudessa on vähän. Silloin kun sattuu olemaan varaa, pitää hankkia se, joka on tarjolla, vaikka se ei olisikaan ihan täydellinen. Sitten pitää ehkä myöhemmin hankkia jotain uutta paikkaamaan tätä puutetta, jota se eka hankinta ei täyttänyt. Myös tavaroiden kiertoon laittaminen voi olla vaikeaa, kun ajattelee että siihen on mennyt rahaa ja että jos sitä sattuisikin vielä tarvitsemaan, ei ole varaa ostaa korvaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muita, joilla tulee sotkusta mitta täyteen 2-4 viikon välein, jolloin tulee raivosiivottua, sitten sitä lupaa itselleen ettei anna enää sotkun kasaantua, mutta aina vaan löytää itsensä samasta tilanteesta, jolloin ei kestä enää sotkua ja on pakko siivota.v

Minulla on diagnosoitu ADHD, siihen lääkitys myös, mutta ei se taida olla minulle toimiva enää.

Toiminnan ohjaus on minulle se suurin haaste. Saatan monasti aloittaa siivoamisen, mutta se jää kesken, mieli harhailee eri asioissa. Kunnes sitten jossain vaiheessa saan sellaisen suorastaan raivosiivouskohtauksen.

Periaatteessa sehän ei haittaa, jos siivoaminen jää kesken, kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Kirjoitit, että aloitat monesti siivoamisen. Sehän on hyvä juttu, että siivoamiseen tulee kuitenkin ruvettua usein. Jos tyytyy siihen, että tekee vain jonkun pienemmän asian kerrallaan, mutta usein, ei haittaa, vaikka ei jaksa kerralla keskittyä koko huushollin siivoamiseen.

On ihan okei siivota noin vähän kerrallaan, se saa jäädä kesken! Jouduin hyväksymään sen osaksi itseäni adhd:nä ettei isojen asioiden tekeminen kerralla loppuun toimi. Koin tuosta huonoa omaatuntoa suurimman osan elämästäni koska neurotyypillisiltä tuli haukkuja. Miksei voi tiskata vaan kaikkea kerralla tai pyyhkiä kaikkia pöytiä? Kynnys tehdä mitään jos tiedän joutuvani puurtamaan kaiken kerralla valmiiksi on liian suuri, silloin lamaannun eikä aloittaminenkaan onnistu.

Näin sellaisen videon yksi päivä missä joku nainen oli aloittanut tiktokissa sarjan siitä kuinka siivota paremmin omaa kotiaan. Hänellä koti oli sekaisin ja oli vuosia ajatellut että hänen pitää oppia siistimmäksi. Mutta sitten oli hoksannut että ei hänestä siihen ole, eli esim. aina laittamaan kaikki heti paikoilleen tai ettei kiireessä tavarat vain ns.lentele ympäriinsä. Hän sitten järjesteli kotiinsa paikat tavaroille, paikkoihin jossa ne ovat helposti saatavilla eikä silleen mikä näyttää siistimmältä sisustusmielessä ja otti semmosia 15 minuutin siivouksia, laittoi ihan kellon soimaan. 

Näytti toimivan, ehkä sellainen armollisempi lähestymistapa toimisi myös sinulla. Että edes sen vartin päivässä järkkäilisi ja elelisi siten miten normaalisti elää, ilman että ahdistuisi siitä ettei osaa elää siistimmin. Toki suosittelen myös ettei omista liikaa tavaraa, vaan vain sellaista mitä ihan oikeasti käyttää ja tarvii. Siinäkin toki rehellisyys omaa persoonaa kohtaan kannattaa, eli esim. jos ei sitten mitenkään ole askarteleva väkertelijä, niin hankkiutuu eroon kaikesta siitä "tästä voisi askarrella"-tavarasta mitä on hillonnut vuosia, kyllä sille ottajia on.

HELPPO HUUTAA PUSKISTA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siivoa kotisi, vai oletko uusavuton. Vastuu on sinun.

Sekaista saa olla,mutta likaista ei sanoi joku kans,se on semmonen ajatus...Mutta en siivoa jos ei ole pakko.

Tätä hokemaa monet toistelevat. Ymmärrän toki pointin, mutta eihän kovin sekaista kotia voi pitää puhtaana. Ihan oikeastiko nämä sekaista mutta ei likaista -tyypit laittavat kaikki tavarat paikoilleen ja järjestykseen vaikkapa kerran viikossa, siivoavat ja silmänräpäyksessä koti taas menee sekaiseksi?

Vähän kerrallaan ja muista myös olla tyytyväinen siihen mitä olet saanut aikaan. Minun viikonlopun urakka oli pestä ikkunat, muuta en sitten oikein jaksanut ja ehtinyt. Nyt yritän olla katsomatta muita sotkuja ja vaan ihastella puhtaita ikkunoita. 

Sotku ahdistaa, joten tietyt siivousrutiinit on päivittäin ja viikottain eikä tavarat saa lojua missä sattuu.

Keittiö pitää olla siisti joka ilta. Imurointi kaksi kertaa viikossa, wc siistiksi päivittäin. Tavarat heti paikalleen. Isot siivous et esim seinät ja ikkunat vuosittain.

Minua ärsyttää turha tavara, joka on kaikki miehen ja lasten. Itse en edes omista paljon mitään. En saa siivottua, kun joka paikassa on kamaa, johon ei saa koskea. Etätöitä teen miehen työpisteellä, joka on aikoinaan viritetty hänelle ja edelleen täynnä hänen tavaroitaan, joille ei tunnu löytyvän muuta paikkaa. Haluaisin välillä muuttaa yksin johonkin tyhjiöön.

Meillä ei ole mitään tavaravuoria, ei edes vaatekasoja, koska meillä on kissa. Kissan takia ei voi pitää mitään pikkusälää esillä ja vaatteet on aina kaapissa, ettei tule karvoja. Mutta imurointi ja pölyjen pyyhintä on se kompastuskivi. Inhoan molempia hommia niin ettei tosiaan voi ketään päästää kylään kun on oikein pölyistä. Kissankarvojenkin takia pitäisi imuroida usein, mutta meillä voi olla jopa 3kk väli siinä. 

Ikkunat on nin likaiset, että pidetään verhot kiinni. Kissa täplittää nenällään ikkunat ja myös tassuillaan vetelee likajälkiä kun ensin nuohoaa kosteassa lavuaarissa, sitten pölyisen nurkan kautta lääppimään ikkunoita. No, sisko tulee varmaan kesällä käymään, siihen mennessä on pakko pestä ikkunat. 

Vessaa siivoan usein, koska likainen vessa on ällöttävä ja keittiön siisteydessä ykkösapu on astianpesukone. Ilman konetta hukuttaisiin likaisiin tiskeihin kun tiskaaminenkin on molempien inhokkihommaa (meillä ei siis lapsia). Ennen astianpesukonetta me käytettiinkin paljon kertakäyttöastioita (noloa, tiedän!).

Siivouksen aloittaminen on kaikkein vaikeinta. Se sujuu ihan ok kun pääsee alkuun. 

Minä taas puolestani olen siivousaddikti, jota kukaan ei ymmärrä, luulevat omituiseksi hulluksi. Sieluni ei saa rauhaa, mikäli en joka päivä tee jotain siivossa pysymisen vuoksi. Imuroi, pyyhi pölyjä, laita pikkumattoja kaiteelle tuulettumaan, pese veskiä, keittiön tasot pitää olla tip-top, vaatteita ei meillä saa olla hujan-hajan joka tasolla., tietsikan ruudut pyyhitään viikottain. Joo, ehkä olen yli-intoinen, mutta ei kai se muilta ole pois, mies ei kyllä ymmärrä, koska ei ole omassa lapsuudenkodissaan koskaan saanut nauttia puhtaasta tai edes siististä kodista. Riitoja on usein, sillä aikuisen miehen jätöksiä en enää korjaile, se aika on taakse jäänyt. Siistiä pitää olla - sielu ja mieli lepää !

Me muutettiin viitisen vuotta sitten uuteen, isompaan asuntoon, ja silloin heitin pois tavaraa jätesäkillisiä. Uuteen asuntoon oli ihanaa laittaa tavarat kun jäi tilaakin kaappeihin. Nyt on taas joka kaappi täynnä tavaraa ja mä syytän tästä kyllä miestä enemmän. Hänellä on joku pakkomielle ostella tavaroita, varsinkin työkaluja ja jotain ihme nippeleitä ja vipstaakeja.

Hyvä esimerkki kun tässä taannoin mies oli korjaamassa jotain juttua ja manaili kun ei ole tiettyä työkalua. Mä pomppasin paikalle, että eikö muka löydy näistä 4-5 työkaluboxista!? Mies meni ihan hämilleen ja mutisi, että ainiin, mä olin unohtanut nämä täällä. Joku voisi kuvitella, että hän shoppailee työkaluja ja vempeleitään kännissä kun niiden olemassaolo saman tien nopeasti unohtuu. 

Ihmisen ei tarvitse siivota juuri koskaan, jos tavaraa ei ole liikaa ja jos laittaa tavarat heti käytön jälkeen takaisin omalle paikalleen. Minä toimin näin, ja koti on siisti, vaikka en siivoa kuin ehkä vartin viikossa, ellei keittiön siistimistä oteta lukuun.

Kannattaa aloittaa taravaroiden karsimisesta. Aloita esim. sukkalaatikosta. Kuluneet, rikkinäiset, turhat sukat roskiin. Sitten voi siirtyä alusvaatteisiin, maustehyllyyn, meikkipussiin, koriste-esineisiin jne. Kannattaa antaa itselleen pieniä hommia. Kokoa vaikka kaikki talon kynät yhteen, kokeile mitkä enää toimivat. Rikkinäiset roskiin. Sitten mietit, montako oikeasti tarvitset ja missä niitä säilytetään. Vähitellen saat näin toimimalla tilanteen haltuun, kunhan pystyt olemaan ostamatta tavaraa lisää.

On omituista, että ihmiset kuvittelevat säästävänsä aikaa sillä, että pitävät puhtaita pyykkejä viikon verran sohvalla ennen kaappiin laittamista tai tiskaavat jättimäisiä tiskivuoria. Ihan sama aika siihen kuluu, teki sen heti tai viikon päästä. Ainoa ero on siinä, että heti tekemällä saa elää kivassa, siistissä kodissa, jossa tavarat on helppo löytää jne.