Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa niin paljon raivoa joillakin?
Velallinen vela
17.05.2021 |
Olen huomannut deittipalstoilla ja Tinderissä että se että minulla ei ole lapsia ja haen miestä jolla ei myöskään ole lapsia, aiheuttaa välillä ihan järjetöntä raivoa.
Miksi?
Ei, en vihaa lapsia. Minulla on kummilapsia. Olen hoitanut sisarustenja ystävien lapsia. En vain ole koskaan halunnut omia lapsia. Enkä halua.
Ja kumppanin haluan olevan lapseton myös. Haluan kahden aikuisen suhteen.
Ja kyllä, vaikka lapset olisivat aikuisia jo, on mies silti isä ja siten hänen ykkösasiansa ovat toki lapset ja niiden mahdolliset tarpeet, vaikka olisivat aikusiia.
Olen treffaillut muutamia miehiä joilla lähes aikusiia tai aikuisia lapsia ja aina välillä tuli tilanteita, joissa lapsen tarve apuun tai tukeen menee ykköseksi. Niin pitääkin mennä, tietenkin, en voisi kunnioittaa välinpitämätöntä tai renttua isää enkä sellaista kumppaniksi halua. Mutta huomasin että se ei vaan ole mun juttu, jälkikasvua omaava kumppani siis.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun "lapsellinen" mies on alkanut raivota minulle kun olen kertonut että etsin vain lapsetonta kumppania. Kerron tämä toki jo profiilissa mutta ei kai niitä monikaan lue..
Mutta ällistyttää se suuttumuksen määrä :O
Miksi se, että en halua jälkikasvua itse enkä jälkikasvua omaavaa miestä, koetaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi miehen taholta?
Olen satavarma että heille löytyy ottajia muistakin kuin minusta, joten tuo kiukuttelu ("tekeekö lapset miehen jotenkin kelpaamattomaksi??") on käsittämätöntä.
Tälläkin palstallahan on yllättävän paljon välillä raivoisia kommentteja "veloja" kohtaan ja kiinnostaisi tietää MIKSI vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa aggressiota joissakin näin paljon? (Okei, onhan täälllä v**tuilua myös yyhoita kohtaan eli ehkä naisvihaa sitten?)
Kommentit (541)
Minulle este seurustella edes aikuisten lasten vanhemman kanssa johtuu kahdesta seikasta:
Kun joku on päättänyt lisääntyä, kertoo se hänen arvoistaan. Ihminen joka haluaa lisääntyä on niin kaukana omista arvoistani etten voi olla sellaisen kanssa suhteessa. Vrt henkilö joka on istunut linnassa henkirikoksesta vaikka olisikin jo vapautunut.
Aikuiset lapset usein lisääntyvät. Tästä seuraa että he haluavat isovanhemman osallistuvat lastenlasten elämään, kyläilevät ja jopa tuovat lapsia hoitoon. Minun kotiini ei lapsilla ole mitään asiaa. Olen radikaalivela enkä suoraan sanottuna siedä lapsia edes pienissä määrin. Eli suhde, tai ainakin yhdessä asuminen olisi mahdotonta tässä vaiheessa. Miksi siis edes alkaa suhteeseen kun se päättyisi puolison isovanhemmuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velallinen vela kirjoitti:
Kiitos palautteista, pitänee ehkä hiukan tarkentaa omaa aloitusta koska siitä on tehty oletuksia.
Täällä on muutama muukin sanonut sen, mikä itsellä on taustalla tuossa lapsettoman haluamisessa:
haluan miehen, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä olen.
Ja se aikuisten lasten haluamattomuus?
Ehkä harvinaista tuuria, mutta omalle kohdalle on osunut aikuisia lapsia, jotka ovat tarvinneet isäänsä erilaisissa elämänmuutoksissa ja haasteissa ja luonnollista on, että isä keskittyy siihen. Kyse ei siis ole siitä, että lapsi on halunnut lähteä isän kanssa vaikkapa shoppailemaan, vaan siitä, että lapsella on tullut tilanne, jossa isää tarvitaan jatkuvasti lähellä. Silloin seurustelusuhde on jäänyt luonnollisesti kakkoseksi.
Sivusta olen vastaavasti seurannut useammankin ystävän tilannetta, jossa aikuiset lapset ovat heittäytyneet hyvinkin vaikeiksi isänsä uuden suhteen kanssa ja se ei kyllä yhtään nappaisi meikäläistä.Myös tämä kirjoitus sopii itselle:
Vierailija kirjoitti:
En myös itse tahtoisi miestä kellä on jälkikasvua. En näkisi itseäni sellaisessa suhteessa jossa jo joutuisin tekemisiin lasten (mahdollisesti aikuisten lasten) kanssa tekemisiin.
Se, että saisi rauhassa edetä ja tutustua, ei joka toinen viikonloppu. Saati jonkun ex naisen takia jota en tunne, omia aikatauluja muuttamaan. Juu ei kiitos. Ei ole sen arvoista.Se, että en halua lapsellista miestä ei tarkoita, että siinä miehessä on jotain vikaa.
Hän ei ole vaan minun makuuni. Enhän minäkään ole monen makuun. Ja se on ihan normaalia ja ok.
Tiedän, että en ole kaikkien miesten makuun, mutta ei minunkaan makuuni kaikki ole.
Se, mitä ihmettelen, on se vahva reaktio siihen kohteliaaseen "ei kiitos" -reaktiooni.
En minäkään lähde linjoja pitkin raivomamaan pitkätukkaista nuorta naista haluavalle miehelle, kun en lyhyttukkaisena iäkkäämpänä naisena hänelle "kelpaa".
Ja tällaistahan ei tapahdu, eiks ni? Provoa koko ketju.
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle este seurustella edes aikuisten lasten vanhemman kanssa johtuu kahdesta seikasta:
Kun joku on päättänyt lisääntyä, kertoo se hänen arvoistaan. Ihminen joka haluaa lisääntyä on niin kaukana omista arvoistani etten voi olla sellaisen kanssa suhteessa. Vrt henkilö joka on istunut linnassa henkirikoksesta vaikka olisikin jo vapautunut.
Aikuiset lapset usein lisääntyvät. Tästä seuraa että he haluavat isovanhemman osallistuvat lastenlasten elämään, kyläilevät ja jopa tuovat lapsia hoitoon. Minun kotiini ei lapsilla ole mitään asiaa. Olen radikaalivela enkä suoraan sanottuna siedä lapsia edes pienissä määrin. Eli suhde, tai ainakin yhdessä asuminen olisi mahdotonta tässä vaiheessa. Miksi siis edes alkaa suhteeseen kun se päättyisi puolison isovanhemmuuteen?
Joo tämä isovanhemmuus on ihan erillinen oma ongelmansa meikäläiselle.
Eli en halua lapsellista miestä, joten aikuisten lasten mukana voisi tulla nämä pappatarpeet, joten olisi sama kuin että olisi miehellä pienet lapset. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat käyttävät kaiken se energiansa huvisaastuttamiseen. Rällätään autoilla ja moottoripyörillä, matkustellaan, hankitaan koiria yms yms.
Lapsen hankkiminen on ekoteko.
Entäs meidän naapurin perhe. Vedetään jumalatonta asuntovaunua ympäri Suomen kesästä toiseen. Siinä vasta oikein ympäristörikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua aikanaan lapsettomana kiinnosta miehet, joilla on lapsia. En halua viettää lapsiperhe-elämää, ja toisaalta en myöskään yhtään arvosta niitä eronneita miehiä, jotka ovat niin sanotusti ottaneet eron myös lapsistaan, ja kuvittelevat, että voivat elää kuin lapsettomat poikamiehet.
Joskus nuorempana tapailin hetken aikaa eronnutta kahden lapsen isää. Tyyppi tapasi lapsiaan yhtenä viikonloppuna kerran kahdessa kuukaudessa. Ei ollut mikään elämänhallintaongelmainen, vaan tyyppiä ei yksinkertaisesti kiinnostaneet ne omat lapset ollenkaan.
Eli ongelma ei ollut ne lapset vaan mies oli törppö. Eri asia. Ja tässäkin herää juuri se kysymys varmasti näillä miehillä, että miksi he ovat automaattisesti perseestä, jos heillä on lapsia. Ei edes haluta tutustua ihmiseen vaan määritellään hänet vain isäksi, joka varmasti on hylännyt lapsensa. Tai jos ei ole hylännyt, niin sit on muuten vaan perseestä, kun on lisääntynyt ja jo aikuiset lapset ehkä haluavat viettää aikaa isänsä kanssa. Todella hienoja ihmisiä tällaiset ulisijat. Usein nää sit onkin yksin, kun heidän kriteereillään kaikki on perseestä.
Ei mun ole tarvinnut ikinä elämässäni olla yksin, huolimatta siitä etten koskaan menisi edes treffeille lisääntyneen miehen kanssa. Miehiä on riittänyt enkä kyllä ole yksinäinen ilman miestäkään. Siitä ystävät ja sukulaiset pitävät huolen.
Ei mies ole "perseestä" jos hänellä on lapsi tai useampi. Minä en vain koske häneen tikullakaan, ja siihen minulla on 100% oikeus.
KAIKKI velanaiset katuvat viimeistään viisikymppisenä sitä ettei tullut lapsia hankittua/yksikään mies ei kelvannut.
Tunnen ehkä sata tuollaista. Joka ikinen käynyt terapiassa tuon asian kanssa. Muutama läpikäynyt psykoosinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua aikanaan lapsettomana kiinnosta miehet, joilla on lapsia. En halua viettää lapsiperhe-elämää, ja toisaalta en myöskään yhtään arvosta niitä eronneita miehiä, jotka ovat niin sanotusti ottaneet eron myös lapsistaan, ja kuvittelevat, että voivat elää kuin lapsettomat poikamiehet.
Joskus nuorempana tapailin hetken aikaa eronnutta kahden lapsen isää. Tyyppi tapasi lapsiaan yhtenä viikonloppuna kerran kahdessa kuukaudessa. Ei ollut mikään elämänhallintaongelmainen, vaan tyyppiä ei yksinkertaisesti kiinnostaneet ne omat lapset ollenkaan.
Varsinainen_lortto_oot 😂
Eli ongelma ei ollut ne lapset vaan mies oli törppö. Eri asia. Ja tässäkin herää juuri se kysymys varmasti näillä miehillä, että miksi he ovat automaattisesti perseestä, jos heillä on lapsia. Ei edes haluta tutustua ihmiseen vaan määritellään hänet vain isäksi, joka varmasti on hylännyt lapsensa. Tai jos ei ole hylännyt, niin sit on muuten vaan perseestä, kun on lisääntynyt ja jo aikuiset lapset ehkä haluavat viettää aikaa isänsä kanssa. Todella hienoja ihmisiä tällaiset ulisijat. Usein nää sit onkin yksin, kun heidän kriteereillään kaikki on perseestä.Ei mun ole tarvinnut ikinä elämässäni olla yksin, huolimatta siitä etten koskaan menisi edes treffeille lisääntyneen miehen kanssa. Miehiä on riittänyt enkä kyllä ole yksinäinen ilman miestäkään. Siitä ystävät ja sukulaiset pitävät huolen.
Ei mies ole "perseestä" jos hänellä on lapsi tai useampi. Minä en vain koske häneen tikullakaan, ja siihen minulla on 100% oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästäkin ketjusta huomaa että velat tekemisen ja elämän puutteessa on juuri niitä pahimpia hyvesignaloijia 🤦🏻♂️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisviha mainittu palstalla jossa 99,9 % on naisia 😂
Tilaston mukaan täällä on miehiä 22 % ja naisia 78 %.
Naisvihaa on myös naisilla. Se on usein piilossa kantajaltaan, mutta näkyy muille siten, että nainen arvostelee toisia naisia, halveksuu esim vähäpukeisuutta ja naisellisia piirteitä ja hän yrittää itse olla "hyvä jätkä". Esimerkkinä tällaisesta henkilöstä on Veitola. Myös vela voi olla naisvihaaja, jos hän jättää lapset tekemättä siksi, että sellainen hänen mielestään alistaa naisia. Silloin hän tulee alitajuisesti kannattamaan rakenteellista epätasa-arvoa.
Jösses. Itse syyllistyt poikatyttöjen inhoamiseen, vai mitä tarkoitat tolla että on "hyvä jätkä"? Mitä ovat naiselliset piirteet? En ikimaailassa kulkisi kaduilla vähäpukeisena, enkä pidä vähäpukeisuudesta miehilläkään. Mielestäni se on aika white trash -meininkiä. En arvosta turhamaisuutta, johon valitettavan moni nainen syyllistyy. En myöskään arvosta tapaa, miten monet naiset kohtelevat toisia naisia tai puhuvat miehistä vähättelevään sävyyn. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin naisiin, mutta näiden "naisellisen" piirteiden kritisoiminen ei tee kenestäkään naisvihaajaa. Entä minkälaisten asioiden sanominen ääneen tekisi ihmisestä miesvihaajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI velanaiset katuvat viimeistään viisikymppisenä sitä ettei tullut lapsia hankittua/yksikään mies ei kelvannut.
Tunnen ehkä sata tuollaista. Joka ikinen käynyt terapiassa tuon asian kanssa. Muutama läpikäynyt psykoosinkin.
En ole koskaan terapiaa tarvinnut.
Haussa itsellä on lapseton mies.
En ole koskaan halunnut lapsia, enkä halua.
N54 v
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI velanaiset katuvat viimeistään viisikymppisenä sitä ettei tullut lapsia hankittua/yksikään mies ei kelvannut.
Tunnen ehkä sata tuollaista. Joka ikinen käynyt terapiassa tuon asian kanssa. Muutama läpikäynyt psykoosinkin.
No olen päivittäin tekemisessä viisikymppisen vela-naisen kanssa, joka ei ole koskaan mitenkään ilmaissut katuvansa päätöstään. Päinvastoin, hän tuntuu nauttivan elämästä päivä päivältä enemmän.
Eli kaikki velanaiset eivät selvästikään kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös viiskymppinen lapseton. Ikinä en ole lapsia halunnut enkä kadu. Voin olla harrastuspiireissä se kiva täti, mutta en minä niitä kotiini halua.
Deittikuvioissa on minultakin alkaneet miehet tenttaamaan että miksei lapset kelpaa. Aivan kuin heillä olisi oikeus alkaa moisia yksityisasioita ventovieraalta kyselemään. Ei tarkoittaa ei ja asia on loppuun käsitelty.
Eikä ne aikuisetkaan lapset ole mikään poikkeus, ne kun tuppaavat vuorostaan lisääntymään ja sitten kuvioissa on taas niitä pikkulapsia kun ollaan isovanhempia. Nope!
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Multa on lähteny kasa "kavereita" sen takia, että saivat lapsia, ja minä en koskaan ole halunnut ja aikanaan suunnilleen painostivat että kyllä sunki pitäs, ja nyt ovat päälle kolmikymppisinä tilanteessa että kroppa on pilalla, on erottu ja huolella rakennettu kulissimainen perheidylli hajonnu, kauhee stressi ja rahat tiukilla ja lapset ei tottele ja ja ja ja... samaan aikaan minä liihotan vapaana ja onnellisena ja joka vuosi elämä sen kun vaan paranee. Osa ihan suoraan sano ennen häipymistään etteivät kestä mun onnellisuuttani ja muutamalta kautta rantain kuulin että olivat sanoneet, että "ollaan liian erilaisia".
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI velanaiset katuvat viimeistään viisikymppisenä sitä ettei tullut lapsia hankittua/yksikään mies ei kelvannut.
Tunnen ehkä sata tuollaista. Joka ikinen käynyt terapiassa tuon asian kanssa. Muutama läpikäynyt psykoosinkin.
Itse olen viiskymppinen lapseton ja tunnen useita samanlaisia eikä yksikään ole seonnut. Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Miten se sitten on inhimillistä ja kohtuullista, että ulkopuoliset viattomat ihmiset joutuvat pyörimään sinun kakaroidesi tarpeiden mukaan?
Hoida itse lapsesi niin arkena kuin lomillakin, ja käytä jatkossa ehkäisyä jos homma ei niin sanotusti skulaa. Ei ole yhdenkään lapsettoman (tai sen paremmin lapsellisenkaan) ongelma että sinä olet lisääntynyt.
Kiitos palautteista, pitänee ehkä hiukan tarkentaa omaa aloitusta koska siitä on tehty oletuksia.
Täällä on muutama muukin sanonut sen, mikä itsellä on taustalla tuossa lapsettoman haluamisessa:
haluan miehen, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä olen.
Ja se aikuisten lasten haluamattomuus?
Ehkä harvinaista tuuria, mutta omalle kohdalle on osunut aikuisia lapsia, jotka ovat tarvinneet isäänsä erilaisissa elämänmuutoksissa ja haasteissa ja luonnollista on, että isä keskittyy siihen. Kyse ei siis ole siitä, että lapsi on halunnut lähteä isän kanssa vaikkapa shoppailemaan, vaan siitä, että lapsella on tullut tilanne, jossa isää tarvitaan jatkuvasti lähellä. Silloin seurustelusuhde on jäänyt luonnollisesti kakkoseksi.
Sivusta olen vastaavasti seurannut useammankin ystävän tilannetta, jossa aikuiset lapset ovat heittäytyneet hyvinkin vaikeiksi isänsä uuden suhteen kanssa ja se ei kyllä yhtään nappaisi meikäläistä.
Myös tämä kirjoitus sopii itselle:
Se, että en halua lapsellista miestä ei tarkoita, että siinä miehessä on jotain vikaa.
Hän ei ole vaan minun makuuni. Enhän minäkään ole monen makuun. Ja se on ihan normaalia ja ok.
Tiedän, että en ole kaikkien miesten makuun, mutta ei minunkaan makuuni kaikki ole.
Se, mitä ihmettelen, on se vahva reaktio siihen kohteliaaseen "ei kiitos" -reaktiooni.
En minäkään lähde linjoja pitkin raivomamaan pitkätukkaista nuorta naista haluavalle miehelle, kun en lyhyttukkaisena iäkkäämpänä naisena hänelle "kelpaa".