Lue keskustelun säännöt.
Suru omasta rumuudesta
16.05.2021 |
Olen 31v, todella ruma nainen, eikä mulla ole ketään, kenelle puhua siitä ja sen aiheuttamasta surusta ja muista vaikutuksista. Terapia tuntuu liioitellulta (eikä ole varaakaan) ja kavereille joskus kun vähän uskalsin puhua asiasta niin tuli vaan jotain kädenlämpöistä "älä nyt sitä mieti"-kommenttia. Ei ole sen jälkeen tullut puhuttua ja toisaalta en myöskään halua vaivata ketään tällä.
Mun rumuus on vaan vaikuttanut niin moneen asiaan. On vaikea saada kontaktia ihmisiin, kun ei ole objektiivisesti edes perusnätti tai tavallinen, joten vaikka mulla on kavereita niin niiden saamiseksi on joutunut näkemään vaivaa. Pikkujuttu, mutta nykyiset kaverit eivät halua mua ikinä ryhmäkuviin esim. illanistujaisissa. Olen aina se, jota pyydetään ottamaan kuvaa. Työpaikalla mun kommentteja ei kuunnella, asiakaspalvelijat eivät halua auttaa ja ovat tympeitä.
Suurin surun aihe on tietysti se, että mulla ei ole yhtään parisuhdetta. En pääse deittiappeista treffeille ja jos joskus pääsen, niin ne jää siihen yhteen kertaan. Haluaisin lapsia, mutta en uskalla ottaa sitä vastuuta tietoisesti yksin. Kadulla vilkuttelen moikkaaville lapsille ja sydän särkyy joka kerta.
Tulevaisuus näyttää masentavalta. Samaa harmaata arkea, ihan yksin. Varsinkin korona-aika on osoittanut, miten kamalaa tulevaisuus tulee olemaan, tätä samaa yksinäisyyttä samalla, kun ystävät elävät kiireistä ruuhkavuosiarkea. Nyt jo kaverit ovat olleet etäisempiä, kun ovat saamassa lapsia tai jo saaneet niitä. Mua ehditään tavata 1-2 kertaa vuodessa tunnin kahvittelun merkeissä. Edessä olevat vuosikymmenet tätä samaa yksinäisyyttä tuntuu ajatuksena ihan kamalalta.
Saan tietysti harrastuksista ja omasta lapsuudenperheestä iloa arkeen, mutta kyllä se tyhjä koti ja ei ketään, kenelle kertoa kuulumisia, tuntuu pahalta. En saa koskaan tuntea rakastumista ja sitä, että joku rakastuu muhun, vain koska geenit ovat epäsuotuisat. En saa koskaan olla äiti lapselle ja kokea sitä äidinrakkautta.
Tämä on vaan suuri musta pilvi, joka musertaa alleen päivä toisensa jälkeen.
Te, joille on annettu tavalliset, nätit tai kauniit kasvot, olkaa onnellisia siitä. Tiedän, että kauneus ei ole avain onneen ja moni kauniskin ihminen on onneton ja kohtaa vaikeuksia elämässään. Mutta antaa se kauneus aikamoisen etumatkan moneen asiaan.
Kommentit (104)
Olen ruma nainen ja tämän ketjun vastausviestien lukeminen ei kyllä piristä mua yhtään, vaikka ne hyvää varmaan tarkoittavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esim Bella Hadid oli aika tavis ja nykyään kaunis. Ostoksille vaan!
Pystyn ymmärtämään sinua, sillä teininä koin olevani maailman rumin ja kuvien perusteella en ollut kauhean väärässä. Onneksi nykyään olen varmaankin tavis, mutta se tosi rumana oleminen oli kamalaa.
En silti allekirjoita esim. että asiakaspalvelijat kohtelevat rumaa huonosti. Olen aspatöissä koulun ohella ja minulle ihmisen ulkonäöllä ei ole läheskään niin suurta merkitystä palveluun kuin sillä miten ihminen minua kohtaan käyttäytyy. Tiedostaen en ainakaan kohtele ketään eri tavalla ulkonäön perusteella.
Ja tämä mitä on jo sanottukin, jos pienet, alle 5-vuotiaat lapset moikkaavat sinua niin et voi olla mitenkään poikkeuksellisen kamalan näköinen.
Minulla on myös monia kauniita ystäviä ja tuttuja naisia, jotka ovat jostain kumman syystä ikisinkkuja.
Minulle tuli mieleeni myös että voisitkohan kärsiä body dysmorphiasta? Näin juuri netissä pätkän missä eräs ihan hirvittävän kaunis nainen vihasi itseään ja näki itsensä aivan vääristyneenä, koska hän sairasti tätä sairautta. Itselläni jo teinistä alkaen nenä ja leuka ovat olleet omia kompleksejani, ja koska sairastan OCD:tä olen jäänyt niihin jumiin ja tarkkailen vain kaikissa muissa näitä osia ja vertaan itseeni. Muistan kuinka valitin ystävälleni pari vuotta sitten kuinka leukani on kamala ja sitä ei oikeastaan ole. Ystävä katsoi silmät suurina ettei hän ole koskaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ja leukani on ihan normaali. Tämä näin esimerkkinä että jos olet jo vuosia ollut fiksautunut rumuuteesi et edes välttämättä enää näe totuutta.
Ja lopuksi tuosta kuvien ottamisesta. Olen itse myös aina se kuvien ottaja ollut, mutten ole yhdistänyt tätä ulkonäkööni vaan olen vain se huonoin kaveri jota kuvaan ei tarvita. Lisäksi vihaan kuvissa oloa, koska olen mielestäni (ollut) niin ruma, joten välttelien niitä usein kuin ruttoa. Ehkä olet joskus tuonut esille sen ettet halua olla kuvissa, joten he nakittavat sinut edelleen aina kuvajaaksi? Ehkä tämä on vain joku sinulle jämähtänyt rooli eivätkä he sitä koskaan kyseenalaista tai sen enempää edes mieti? Tai ehket vain ole niin hyvä kaveri että kuulusit kuvaan?
Haluaisin totisesti nähdä sinut, koska tämähän on kaikilta vain tällaista lätinää, kun totuutta ei voi tietää.
Mitä haluan viestilläni tuoda esille on se, että älä sokeasti usko aivoihisi, OCD-potilaana tiedän että aivot huijaa ihan tosi paljon varsinki jos olet fiksautunut johonkin asiaan. Äläkä syytä kaikesta rumuuttasi ja pyytele olemassaoloasi anteeksi. Monet esille tuomistasi asioista eivät välttämättä liity mitenkään ulkonäköösi, aivosi saattavat vetää ihan outoja syitä ja seurauksia kun olet asialle herkistynyt.
Mutta ymmärrän tunteesi, olen itsekin katkera etten ole oikeasti kaunis. On jotenkin väärin että tavallaan menettää jonkun osan elämästään.
Ehdotan sinulle ihan oikeasti terapiaan menoa! Et menettäisi mitään, mutta voisit saada hieman rauhaa näiltä negatiivisilta ajatuksilta.
Anteeksi sekava viesti, kännykällä kirjottaessa tajunnanvirta on erityisen voimakkaana. :D
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma nainen ja tämän ketjun vastausviestien lukeminen ei kyllä piristä mua yhtään, vaikka ne hyvää varmaan tarkoittavatkin.
Täällä on paljon hyvää tarkoittavia ihmisiä jotka haluavat auttaa sinua ja sinä vain vellot omassa surkeudessasi. Vaikuttaa siltä että olet jonkinlaisen terapian tarpeessa. Enkä sano tätä ilkeyksissäni vaan ihan vilpittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos (tuntemattomat?) lapset moikkailevat sinua kadulla, niin et voi olla niin ruma kuin luulet. Jos olisit todella rujon näköinen, niin pikkulapset pelkäisivät sinua ihan vaistonvaraisesti.
Ne moikkaa läpällä. Lapsethan ne vasta julmia onkin. Mä jouduin lapsena kiusatuksi rumuudesta ja silti muakin toiset lapset (ne jotka kiusasi) moikkasi ja se todellakaan ollut mitään hyvää hyvyyttään moikkaamista vaan osa laajempaa kokonaisuutta.
Lapset suhtautuvat aikuisiin hieman eri tavoin kun toisiin lapsiin.
ei vaan kyllä ne kiusaa rumia aikuisiakin
Isommat ehkä, mutta eivät ihan pikkulapset. Jos joku 1–3-vuotias ottaa kontaktia ap:hen, niin ei lapsi tee sitä v*ttuillakseen.
Tuon ikäiset moikkailee kaikkia, joten noita ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä on sairas maailma, joka palvoo katoavaa kauneutta kera $€£¥.
Mainonta...
Kiitos kaikille vastaajille! Ap kävi ulkoilemassa ja ei odottanut näin montaa vastausta.
Olen siis ihan hoikka, tosin lihakseton, salille pitäisi kyllä mun ehdottomasti mennä. Käyn myös kampaajalla säännöllisesti ja olen yleensä ollut aika avoin kaikille ehdotuksille, mutta ongelmana on, että mulla on hyvin ohuet hiukset, niistä näkyy läpi, joten ihmeitä ei näille voi tehdä. Lähinnä olen raidottanut ja pidetty vähän yli olkapäiden pituudelta. Pukeudun aika nykymuodin mukaisesti, tosin en ole tyylikäs ja vaatteet tuntuu välillä huonosti istuvilta, tai siltä, että yritän liikaa.
Meikkaan myös päivittäin, mutta se ei paljoa auta tilannetta. Olen jotenkin kokonaisuutena tosi homssuinen, hiukset hapsottaa ja meikki valuu, vaikka yritän kompensoida ulkonäköäni muuten. Käytän kampaajan mulle valikoimia tuotteita ja kalliita meikkejä, mutta silti.
Oon miettinyt meikkaajalla käyntiä, mutta rehellisesti mua pelottaa mennä sinne tuomittavaksi. Meikkaajat ja kosmetologit on aina itse niin kauniita ja nätisti laitettuja, että hävettää mennä sinne.
Mun ongelmana on siis kasvon piirteet. Ne on todella kirveellä veistetyt, keskenään epäsopivat ja näytän mieheltä. Olen sellainen harmaa ja valju suomalainen. Korkea otsa, roikkuvat luomet, vaaleat kulmat ja ripset (vaikka ne tietenkin meikkaan), ei poskipäitä, mustat silmänaluset, juonteita paljon (vaikka ne nyt on luonnollisia tässä iässä), sisäänpäin oleva leuka, akneiho (edelleen) ja vielä lisäksi todella kuiva ja hilseilevä, vaikka käytän k-beauty-tuotteita. Kokonaisuus on vaan todella epämiellyttävä.
Oon siis ihan päiväkoti-iästä asti saanut kuulla muilta, että olen ruma, ja se on tosiaan ihan pienestä asti vaikuttanut kaverisuhteisiin ja muuhun. Mulla on kuitenkin ollut kausia, jolloin en ole välittänyt tästä, muutama vuosi sitten kehitin itselleni sellaisen suojakuoren siitä rumuudesta. Kun 30 alkoi lähestyä ja kaikki se hauska, mihin hukutin huoleni (lähinnä biletys ja kavereiden kanssa hengailu) hiipui, niin se suojakuori katosi ja aloin tajuta, että ruman ihmisen aikuisuus on todella karua. Tavallaan haluaisin taas kasvattaa sen suojakuoren, koska silloin hetkittäin uskalsin kävellä leuka pystyssä kadulla, nyt lähinnä tuijotan maata ja toivon katoavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli "ruma" lapsi kasvatetaan rakastavassa ympäristössä, niin hän ei saa koskaan edes tietää olevansa ruma. Moni vääryys on korjattu ja tämänkin vuoro tulee, rumuus ei ole mikään peruste tai oikeutus vainota toista ihmistä.
Ei saa koskaan tietää? Elääkö hän tynnyrissä? Elätkö sinä tynnyrissä?
Riittää, että menee tarhaan tai viimeistään kouluun, niin saa kuulla muilta olevansa ruma.
Sinä juuri avasit sen mistä on kysymys. Mikäli tarhassa tai koulussa ei haukuttaisi rumaksi, niin ko lapsi olisi ikuisesti onnellisen tietämätön siitä, että hänen ulkonäössään olisi jotain vikaa. Pahat ihmiset rakentavat kielteistä minäkuvaa toisten lapsille. Silloin täytyy korjata pahojen ihmisten käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa sukua huonoilla geeneillä, siirtyy sukupolvelta toiselle.
Huonot geenit on kylläkin heillä, jotka kiusaavat, haukkuvat ja eristävät muita.
Voi lässyti lässyn lää. Just joo. Rumuus on lähtökohtaisesti ihmisen ulkonäöstä analysoitava asia. Hyväksy se.
Ja sekö tekee sinusta geenit huonoksi? Taitaa tuo sinun mielenterveysongelma olla pahempi juttu kuin AP:n ulkonäkö.
Tiesitkö, että tuo poliittisesti korrekti ja ulkokultainen jeesustelu sisäisestä kauneudeusta tekee rumien olon vain entisestään pahemmaksi. Satutat siis oletetulla jalomielisyydelläsi rumia enemmän kuin ne, jotka toteavat (ulkonäöllisen) rumuuden tosiasiaksi.
Tiesitkö, että "rumista" ihmisistä 100 prosentilla ei ole yksi ja sama mielipide joka asiasta? Kirjoittaja voi vaikka itse olla "ruma" ... Ainakin sinun ja muiden ilkeiden ihmisten mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumuus ei estä tienaamasta. Hanki rahaa tai ota velkaa ja käy operaatioissa Tallinnassa. Pikkuhiljaa kun laittelee pärstäänsä askel kerrallaan, niin esim. 5 vuoden päästä on rumuus pelkkä muisto vaan. "Halpaa" lainaa saa esim. ryhtymällä opiskelijaksi (opintolaina!) tai rahaa ylipäätään keräämällä marjoja koko kesä. Näin monet tienaavat useita tonnejakin. Metsän eläimet eivät naamaasi kauhistu, joten mikä on tekosyysi olla parantamatta elämääsi?
Miksi yhteiskunnan ja ihmisten asenteita toisten ulkonäköön ei korjata? Miksi ruman ihmisen pitäisi itseään leikellä, että muut ihmiset jättäisivät hänet rauhaan?
Mites aattelit korjata tuon asenteen? Ihmiset on pinnallisia ja jokainen ruma tietää tämän.
Ihmiskunta ei ole tienristeyksessä vain luonnonresurssien kanssa, vaan myös empatiaresurssien kanssa. Ihmiset pärjäävät yhteisönä ja yhteisö tarvitsee lämminhenkisyyttä ja empatiaa toimiakseen. Empatiaa voi opetella. Jokaisen on hyvä muistaa, että silloin kun on kirurgin pöydällä anomassa lisäaikaa omalle elämälleen, niin kirurgin ulonäöllä ei ole väliä. Entä jos ensihoitajaksi kolaripaikalle tuleekin juuri se, jota rumaksi haukuit? Jokaisen itseään muita kauniimpana pitävän olisi syytä muistaa tämä.
Mikäli "ruma" lapsi kasvatetaan rakastavassa ympäristössä, niin hän ei saa koskaan edes tietää olevansa ruma. Moni vääryys on korjattu ja tämänkin vuoro tulee, rumuus ei ole mikään peruste tai oikeutus vainota toista ihmistä.
blaa blaa tuollaista sontaa voi suoltaa vain henkilö jolla ei ole kokemusta oikeasti rumana olemisesta.
Kokemus tuo viisautta ;)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastaajille! Ap kävi ulkoilemassa ja ei odottanut näin montaa vastausta.
Olen siis ihan hoikka, tosin lihakseton, salille pitäisi kyllä mun ehdottomasti mennä. Käyn myös kampaajalla säännöllisesti ja olen yleensä ollut aika avoin kaikille ehdotuksille, mutta ongelmana on, että mulla on hyvin ohuet hiukset, niistä näkyy läpi, joten ihmeitä ei näille voi tehdä. Lähinnä olen raidottanut ja pidetty vähän yli olkapäiden pituudelta. Pukeudun aika nykymuodin mukaisesti, tosin en ole tyylikäs ja vaatteet tuntuu välillä huonosti istuvilta, tai siltä, että yritän liikaa.
Meikkaan myös päivittäin, mutta se ei paljoa auta tilannetta. Olen jotenkin kokonaisuutena tosi homssuinen, hiukset hapsottaa ja meikki valuu, vaikka yritän kompensoida ulkonäköäni muuten. Käytän kampaajan mulle valikoimia tuotteita ja kalliita meikkejä, mutta silti.
Oon miettinyt meikkaajalla käyntiä, mutta rehellisesti mua pelottaa mennä sinne tuomittavaksi. Meikkaajat ja kosmetologit on aina itse niin kauniita ja nätisti laitettuja, että hävettää mennä sinne.
Mun ongelmana on siis kasvon piirteet. Ne on todella kirveellä veistetyt, keskenään epäsopivat ja näytän mieheltä. Olen sellainen harmaa ja valju suomalainen. Korkea otsa, roikkuvat luomet, vaaleat kulmat ja ripset (vaikka ne tietenkin meikkaan), ei poskipäitä, mustat silmänaluset, juonteita paljon (vaikka ne nyt on luonnollisia tässä iässä), sisäänpäin oleva leuka, akneiho (edelleen) ja vielä lisäksi todella kuiva ja hilseilevä, vaikka käytän k-beauty-tuotteita. Kokonaisuus on vaan todella epämiellyttävä.
Oon siis ihan päiväkoti-iästä asti saanut kuulla muilta, että olen ruma, ja se on tosiaan ihan pienestä asti vaikuttanut kaverisuhteisiin ja muuhun. Mulla on kuitenkin ollut kausia, jolloin en ole välittänyt tästä, muutama vuosi sitten kehitin itselleni sellaisen suojakuoren siitä rumuudesta. Kun 30 alkoi lähestyä ja kaikki se hauska, mihin hukutin huoleni (lähinnä biletys ja kavereiden kanssa hengailu) hiipui, niin se suojakuori katosi ja aloin tajuta, että ruman ihmisen aikuisuus on todella karua. Tavallaan haluaisin taas kasvattaa sen suojakuoren, koska silloin hetkittäin uskalsin kävellä leuka pystyssä kadulla, nyt lähinnä tuijotan maata ja toivon katoavani.
Hiuksiisi saat volyymiä todella helposti kamomillateellä. Se vieläpä kirkastaa vaaleaa väriä. Laitat vaan kamomillateetä hiuksiin 15 min. ja huuhtelet. Voit myös kokeilla jättää osan hiuksiin. Kulmat ja ripset voi värjätä kosmetologilla tai itsekin. Akneen auttaa A-vitamiinivalmisteet, siis lääkäriin. ja kaiken A ja O on liikunta. Harva meistä on missityyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin on näköisensä. Minulle ei ole mitään väliä kenenkään ulkonäöllä. En ajattele ulkonäköä. Pinnallisuus ei kiinnosta minua. Jos pidän ihmisestä niin sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset piirteet tekevät ihmisestä ruman? Taviksia on maa täynnä, mutta millainen on ruma?
Hyvin selkeästi epäsymmetriset piirteet, epäsuhtaiset kasvonpiirteet (isot silmät, nenä ja suu pienessä päässä tai päin vastoin pienet tihrusilmät, nyherönenä ja kadonneet huulet turpeassa isossa naamassa), erittäin huonokuntoinen/ahavoitunut/ ryppyinen/ arpinen/finninen iho, huonosti hoidetut hampaat, vartalon epäsuhtaisuus (iso yläkroppa + tikkujalat tai päin vastoin, merkittävä ylipaino, kaulattomuus, kyttyräselkäisyys / -niskaisuus, huono ryhti yms), ohuet olemattomat ja huonosti hoidetut ja leikatut hiukset.... onhan näitä vaikka kukaan ei myönnä eikä tunnusta nykyisin, kun mitään ei saa enää ääneen sanoa.
Suurelle osalle noista asioista pystyy aika helposti tekemään jotain, ilman mitään kauneuskirurgioita.
Ryppyinen ihoko tekee rumaksi? Sitten kaikki vanhat ihmiset ovat rumia. Lisäksi luettelossa oli ominaisuuksia, jotka on melko yleisiä. Kirjoittajalla outo asenne, kaikkien pitäisi olla jonkin normi kauneusihanteen eli kaupallisen ja somekulttuurin mainosten mukaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa sukua huonoilla geeneillä, siirtyy sukupolvelta toiselle.
Huonot geenit on kylläkin heillä, jotka kiusaavat, haukkuvat ja eristävät muita.
Voi lässyti lässyn lää. Just joo. Rumuus on lähtökohtaisesti ihmisen ulkonäöstä analysoitava asia. Hyväksy se.
Ja sekö tekee sinusta geenit huonoksi? Taitaa tuo sinun mielenterveysongelma olla pahempi juttu kuin AP:n ulkonäkö.
Tiesitkö, että tuo poliittisesti korrekti ja ulkokultainen jeesustelu sisäisestä kauneudeusta tekee rumien olon vain entisestään pahemmaksi. Satutat siis oletetulla jalomielisyydelläsi rumia enemmän kuin ne, jotka toteavat (ulkonäöllisen) rumuuden tosiasiaksi.
Onneksi palstiikkakirurgit on aina ymmärtäneet että ihmiset tarvitsee apua ulkonäköjensä suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa sukua huonoilla geeneillä, siirtyy sukupolvelta toiselle.
Huonot geenit on kylläkin heillä, jotka kiusaavat, haukkuvat ja eristävät muita.
Voi lässyti lässyn lää. Just joo. Rumuus on lähtökohtaisesti ihmisen ulkonäöstä analysoitava asia. Hyväksy se.
Ja sekö tekee sinusta geenit huonoksi? Taitaa tuo sinun mielenterveysongelma olla pahempi juttu kuin AP:n ulkonäkö.
Tiesitkö, että tuo poliittisesti korrekti ja ulkokultainen jeesustelu sisäisestä kauneudeusta tekee rumien olon vain entisestään pahemmaksi. Satutat siis oletetulla jalomielisyydelläsi rumia enemmän kuin ne, jotka toteavat (ulkonäöllisen) rumuuden tosiasiaksi.
Onneksi palstiikkakirurgit on aina ymmärtäneet että ihmiset tarvitsee apua ulkonäköjensä suhteen.
Aika kamala konsepti: Kauneuskirurgi kätyreineen tuhoaa ihmisen itsetunnon, leikkelee kivulla kupaten samalla rahat ja nauraa makeasti matkalla tuliterällä huvijahdillaan.
Tiedän monen monta suorastaan rumaa ihmistä, joilla on parisuhde, ollut niitä useampikin ja jopa liuta kakaroita. :D sun ongelmat on jossain ihan muualla kuin rumuudessa....
Tiedän tunteen. Itse olen koko ikäni hävennyt ihoani ja pelännyt päästää ketään lähellekään, että joku näkisi kaikki ihohuokoset ja virheet oikein kunnolla. Vaikka näkyyhän ne ne tietty kauempaakin. Mutta tiedän kyllä miltä tuntuu jäädä ilman parisuhdetta ulkonäön vuoksi. Täällä on moni kehottanu laittamaan kropan huippukuntoon, mutta se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Itse olin noin kolmekymmppiseksi normaalipainoinen, mutta sitten kun kaveri alkoi vakiintumaan ja sitä myötä yhteiset viikonloppuriennot väheni huomattavasti. Tämä tarkoitti minulle siis yksin kotona olemista joka ainokaisena viikonloppuna. Ja mitäpä sitä muutakaan teki kun söi itsensä masentuneena ylipainoiseksi. Mutta ymmärrän kyllä mistä aloittaja puhuu. Ulkonäkö vaikuttaa kaikkeen ja kauniit eivät ymmärrä minkälaisen etumatkan se antaa moneen asiaa. Itse olen sellainen taikina-naama pahimmasta päästä. Ja siihen tosiaan vielä tuo huono iho ni ruma olen.
Minäkään en paljon ulkonäöstäni pidä. Tämä paljon johtuu siitäkin kun olen saanut pilkkaa ja ollaan kiusattu. Ennen näitä kokemuksia suhtautumiseni oli neutraalimpi ja en edes paljon miettinyt asiaa. Nykyisin olen hyvin epävarma. Vaatteita on ikävä ostaa ja en halua edes ajatella miltä näytän, kun se ahdistaa. Todellisuudessa olen varmaan aika tavallinen kuitenkin, mutta rumia piirteitä löytyy. Minulla on myös aina lasit käytössä ja tämä vielä pahentaa kaikkea. Olisin halunnut tavallaan kasvaa rauhassa ja ilman jatkuvaa arvostelua. Sinulle tahtoisin sanoa sen, että olet arvokas muutenkin kuin vaan ulkonäköön pohjaten. Jos ystäväsi eivät halua sinua kuviin yms niin he eivät sitten ole niitä tosi ystäviä. Yksinäisyys on minulle tuttua ja ei ole yhtään ystävää. Toisaalta surullista, mutta ei ainakaan tarvitse verrata itseään muihin. Koen silti usein huonommuutta moniin asioihin liittyen. Olen itse alle 30 v nainen. Pari suhteesta en edes haaveile, kun en koe olevani siinä kunnossa, että minusta olisi suhteeseen. Tämä paljon juuri sen takia etten luota ihmisiin ja pysty päästämään muita kovin helposti lähellä ainakaan parisuhde mielessä. Lisäksi juuri ne ajatukset, että olen ruma sekä muuten outo tai nolo ovat usein mielessä. Mietin, että mitä iloa minusta kenellekään olisi, kun täälläkin aina puhutaan, että pitää tarjota toiselle jotain erikoista ja ainutlaatuista, että kelpaisi. Itse en silti ajattele näin. Koen vaan olevani liian huono suhteeseen ja en halua olla mikään taakka. Valitukseksi meni, mutta tuttuja asioita. Nykyisin olen tosin kyllästynyt jo vähän tähän ulkonäön miettimiseen ja ajattelen, että tämä on nyt mikä on ja sen pitää nyt kelvata. Paljon ihmisten sanoilla on silti ollut vaikutusta siihen miten koen itseni.
En vähättele yhtään etteikö ap itseään rumaksi tuntisi mutta on kyllä sanottava etten tunne tai ole nähnyt ainuttakaan rumaa ihmistä. Toki homssuista tai epäsiistiä olen nähnyt mutta niistäkin näkyy ”läpi” että siellä alla on ihan normaalin näköinen ihminen.
Kaikissa on jotain hyvää ja kaunista, toisilla selkeämmin ja toisilta sitä joutuu vähän etsimään. Itse en muista koskaan että kaveripiirissä oltaisiin ketään tuntematontakaan arvosteltu ulkonäön perusteella joten en halua uskoa että se olisi kovin yleistä. Nuorena sitä saattoi olla tyhmempi ja kiinnittää tuollaisiin huomiota, en muista mutta ehkä.
Tunnen montakin ihmistä joilla on osa tai kaikki piirteet mitä ap kuvaili itsestään. Eräskin tuttava rouva voisi hyvinkin olla kuin ap vaikkakin on isompi varmasti, hänessä huomio kiinnittyy heti nauraviin silmiin ja siihen nauruun johon on pakko yhtyä. Ja eräällä tuttavalla on varmaan samankaltaiset hiukset, minusta ne on jotenkin rock vaikkei hänessä mikään muu olekkaan.
Mainitsit ap. meikkauksesta, kiinnitä kuitenkin huomiota ensin ihoon, kuulostaa siltä että ihosi on kuivarasvainen, hoida sitä oikein niin meikkikin pysyy paremmin tai et edes enää tarvitse.
Mutta muista ap että meitä on varmasti enemmän kelle ulkonäkö ei merkitse mitään vaan kliseisesti se sisin. Ketään en ole ulkonäön perusteella tuominnut, käytöksen perusteella sitäkin useammin.
Tyhmästi sanottuna rumuus on kuitenkin vain tunne, se onko sitä konkreettisesti sinussa on toinen juttu. Joku ei sitä sinussa näe ja itse olet siitä ihan varma, hullua eikö.
Katsele ympärillesi minkälaisia pariskuntia näet. Takuulla huomaat pariskuntia joista toinen tai molemmat ovat "rumia", lihavia tai jotenkin muuten eivät sovi nykyiseen kauneusihanteeseen. Ja silti ovat löytäneet puolison. Luonne ja persoonallisuus ovat tärkeitä tekijöitä. Jos ulkonäkösi masentaa sinua, niin et vaikuta kivalta kumppanilta muiden silmissä. Helppo sanoa että unohda ulkonäköni ja kehitä luonnettasi ja persoonallisuuttasi mutta muutakaan neuvoa en keksi.