Lue keskustelun säännöt.
Suru omasta rumuudesta
16.05.2021 |
Olen 31v, todella ruma nainen, eikä mulla ole ketään, kenelle puhua siitä ja sen aiheuttamasta surusta ja muista vaikutuksista. Terapia tuntuu liioitellulta (eikä ole varaakaan) ja kavereille joskus kun vähän uskalsin puhua asiasta niin tuli vaan jotain kädenlämpöistä "älä nyt sitä mieti"-kommenttia. Ei ole sen jälkeen tullut puhuttua ja toisaalta en myöskään halua vaivata ketään tällä.
Mun rumuus on vaan vaikuttanut niin moneen asiaan. On vaikea saada kontaktia ihmisiin, kun ei ole objektiivisesti edes perusnätti tai tavallinen, joten vaikka mulla on kavereita niin niiden saamiseksi on joutunut näkemään vaivaa. Pikkujuttu, mutta nykyiset kaverit eivät halua mua ikinä ryhmäkuviin esim. illanistujaisissa. Olen aina se, jota pyydetään ottamaan kuvaa. Työpaikalla mun kommentteja ei kuunnella, asiakaspalvelijat eivät halua auttaa ja ovat tympeitä.
Suurin surun aihe on tietysti se, että mulla ei ole yhtään parisuhdetta. En pääse deittiappeista treffeille ja jos joskus pääsen, niin ne jää siihen yhteen kertaan. Haluaisin lapsia, mutta en uskalla ottaa sitä vastuuta tietoisesti yksin. Kadulla vilkuttelen moikkaaville lapsille ja sydän särkyy joka kerta.
Tulevaisuus näyttää masentavalta. Samaa harmaata arkea, ihan yksin. Varsinkin korona-aika on osoittanut, miten kamalaa tulevaisuus tulee olemaan, tätä samaa yksinäisyyttä samalla, kun ystävät elävät kiireistä ruuhkavuosiarkea. Nyt jo kaverit ovat olleet etäisempiä, kun ovat saamassa lapsia tai jo saaneet niitä. Mua ehditään tavata 1-2 kertaa vuodessa tunnin kahvittelun merkeissä. Edessä olevat vuosikymmenet tätä samaa yksinäisyyttä tuntuu ajatuksena ihan kamalalta.
Saan tietysti harrastuksista ja omasta lapsuudenperheestä iloa arkeen, mutta kyllä se tyhjä koti ja ei ketään, kenelle kertoa kuulumisia, tuntuu pahalta. En saa koskaan tuntea rakastumista ja sitä, että joku rakastuu muhun, vain koska geenit ovat epäsuotuisat. En saa koskaan olla äiti lapselle ja kokea sitä äidinrakkautta.
Tämä on vaan suuri musta pilvi, joka musertaa alleen päivä toisensa jälkeen.
Te, joille on annettu tavalliset, nätit tai kauniit kasvot, olkaa onnellisia siitä. Tiedän, että kauneus ei ole avain onneen ja moni kauniskin ihminen on onneton ja kohtaa vaikeuksia elämässään. Mutta antaa se kauneus aikamoisen etumatkan moneen asiaan.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua Ap. Olen sitä mieltä, että rumien ihmisten ei tulisi lisääntyä, koska siten välttäisimme nämä ongelmat. Vaan alkaapa kauhea jeesustaminen, kun tämän asian "sanoo" ääneen.
Itse asiassa välttäisimme ongelman, mikäli muut ihmiset eivät haukkuisi toisia rumiksi. Ihmiset eivät itse kehitä itselleen ruma-identiteettiä, vaan muut ihmiset kehittävät sen haukkumalla ja kohtelemalla toisin. Silloin ongelmasta päästään kun estetään näiden haukkujien lisääntyminen ja syntyminen.
Et sinä rumuutta poista maailmasta hyssyttelemällä sitä pois. Rumat ovat rumia ja näin on ollut ja näin on oleva.
Ei se rumuutta poista, mutta minusta se riittää, että henkilö jo itse varmasti ymmärtää sen ettei ole se kaunein. Ei siihen tarvita enää muita pilkkaamaan. Jokainen joka kiusaa muita esim ulkonäkö seikoista voisi pitää suunsa kiinni ja olla hiljaa. Ei kenenkään tarvisi maksaa siitä, että sattuu olemaan rumempi minkään kiusaamisen muodossa. Sivusta tämä.
Miksi pitäisi edes itse ymmärtää? Miksi hän ei saisi elää ihan yhtä arvokkaana kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsele ympärillesi minkälaisia pariskuntia näet. Takuulla huomaat pariskuntia joista toinen tai molemmat ovat "rumia", lihavia tai jotenkin muuten eivät sovi nykyiseen kauneusihanteeseen. Ja silti ovat löytäneet puolison. Luonne ja persoonallisuus ovat tärkeitä tekijöitä. Jos ulkonäkösi masentaa sinua, niin et vaikuta kivalta kumppanilta muiden silmissä. Helppo sanoa että unohda ulkonäköni ja kehitä luonnettasi ja persoonallisuuttasi mutta muutakaan neuvoa en keksi.
Ne puolisot on löydetty nuorena, kauniina ja laihana. Ruman naisen on lähes täysin mahdotonta löytää puolisoa. Nykyajan miehet ovat niin nirsoja.
Moni on puhunut kivasta luonteesta ja persoonallisuudesta, mutta se on myös vähän osa ongelmaa. Olen ihan perus kiltti ja hyväkäytöksinen, mukautuvainen ihminen, mutta olen myös introvertti ja huomiota välttelevä ihminen. En ole millään tavalla mielenkiintoinen persoona, vaan tosi tavallinen. En ole nauravainen ja räiskyvä ihminen, vaan enemmän vähän tosikko, vaikka tietyissä tilanteissa kyllä huumorintajua löytyy ja keskusteluissa hymyilen paljon. Eli en ole luonteenkaan perusteella mitenkään mielenkiintoinen tai sellainen, johon tekisi sen perusteella mieli tutustua, vaikka parisuhteessa olisin varmasti aika tasainen ja joustava.
Ehkä suurin ongelma on, että kun deittailu on miehien puolelta ainakin alkuun aika ulkonäkökeskeistä, niin rumana naisena en saa edes sitä mahdollisuutta tutustua miehiin, että he voisivat tykästyä mun perus tasaiseen luonteeseen (jos siihen nyt joku voi tykästyä, tuntuu, että enemmän just sellaiset räiskyvät naiset on miesten mieleen). Kun persoonallisuus ei hehku sellaisena valovoimaisuutena, niin eipä ketään kiinnosta tutustua.
/Ap
Vierailija kirjoitti:
Moni on puhunut kivasta luonteesta ja persoonallisuudesta, mutta se on myös vähän osa ongelmaa. Olen ihan perus kiltti ja hyväkäytöksinen, mukautuvainen ihminen, mutta olen myös introvertti ja huomiota välttelevä ihminen. En ole millään tavalla mielenkiintoinen persoona, vaan tosi tavallinen. En ole nauravainen ja räiskyvä ihminen, vaan enemmän vähän tosikko, vaikka tietyissä tilanteissa kyllä huumorintajua löytyy ja keskusteluissa hymyilen paljon. Eli en ole luonteenkaan perusteella mitenkään mielenkiintoinen tai sellainen, johon tekisi sen perusteella mieli tutustua, vaikka parisuhteessa olisin varmasti aika tasainen ja joustava.
Ehkä suurin ongelma on, että kun deittailu on miehien puolelta ainakin alkuun aika ulkonäkökeskeistä, niin rumana naisena en saa edes sitä mahdollisuutta tutustua miehiin, että he voisivat tykästyä mun perus tasaiseen luonteeseen (jos siihen nyt joku voi tykästyä, tuntuu, että enemmän just sellaiset räiskyvät naiset on miesten mieleen). Kun persoonallisuus ei hehku sellaisena valovoimaisuutena, niin eipä ketään kiinnosta tutustua.
/Ap
Eikö tavallisuus kuitenkin ole ihan hyvä? Itse olen hyvin eloisa, rempseä, puhelias, iloinen ja vilkas, mutta samaan aikaan todella introvertti, ujo ja arka. En oikein lokeroidu mihinkään, eikä minusta saa otetta. Tavallisen tylsä on hyvä siinä mielessä, että suurin osa ihmisistä on aika tavallisia ja siten tavallinen on helpommin lähestyttävä. Minä olen puhtaasti vain outo.
Mitä tulee ulkonäköön niin olen kyllä sitä mieltä, että osa on kauniimpia, valtaosa tavallisia ja häviävän pieni murto-osa sellaisia, joita voisi sanoa rumiksi. Mutta itse näen asian niin, että omaa ulkonäköä on lähes mahdotonta tarkastella objektiivisesti. Siksi sinun näkemyksesi voi olla aivan erilainen kuin suuren yleisön. He voivat nähdä sinut aivan tavallisena ihmisenä.
Vuosia ajattelin olevani todella, todella ruma. Se ajatus syöpyi päähäni, vahvistui ja aloin nähdä itsessäni pelkkää rumuutta. En voinut katsoa peiliin, en näyteikkunaan, en yhtään mihinkään, mistä oma kuvani olisi heijastunut. Ei se kuitenkaan ollut totuus, vaan olen ihan tavallinen. Nykyisin pystyn katsomaan peiliin ja ymmärrän, että ajatteluni oli jossain määrin häiriintynyt.
Pyri ajattelemaan itsestäsi kauniisti. Silitä poskeasi ja sano itsellesi, että se on sinun poskesi ja siksi kaunis ja ihana poski. Ulkonäkö on aina lopulta ajattelun tulosta. Ei ole totuutta kauneudesta. Ja lopulta se on vain pakollinen paha, ulkokuori, jonka alle meidät on kysymättä laitettu tätä elämää varten. Vain ulkokuori, ja vaikka sillä on harmillisen paljon merkitystä nykymaailmassa, sinä voit yrittää kaikkesi vastustaaksesi ulkokuoren merkitystä. Panosta sisäiseen kauniiseen ajatteluun. Tsemppiä!
Kyllähän kaupungilla näkee kaikennäköistä vanhempaa ja pariskuntaa ja kuten varmaat olet huomannut, eivät he kaikki kauniita ole. Toki kauneuskin on niin katsojasta kiinni.
Kauneus on niin paljon muutakin kuin kasvot: ihana luonne, iloisuus ja hyvät tavat, tyyli. Itse ainakin monesti olen huomannut, että ihminen kaunistuu tai rumentuu silmissäni, kun häneen on tutustunut. Hyvä luonne siis ihan oikeasti kaunistaa ja toisinpäin.
Jonkun mielestä saatat olla tosi söpö ja persoonallinen. :)
Sinuna alottaisin nyt miettimään, millaisesta tyylistä pidät. Voit käydä kampaajalla ja etsiä netistä inspiraatiota. Harrasta sellaista liikuntaa, mistä saat hyvän olon ja itsevarmuutta (ja ehkä kiinteytystä, jos tarpeen). Hyvä olo näkyy myös ulospäin! Myös meditaatio voisi sopia sulle (positiiviset itsemyötätuntoiset mantrat ym.)
Ja mitä noihin kavereihisi tulee, minusta on tosi törkeää pyytää sinut aina ottamaan ryhmäkuvat. Toki olet varmasti heidän mielestään hyvä kuvaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap en minäkään ole mikään räiskyvä persoona! Uskon, että monet miehet haluavat juurikin tasaisen luonteen omaavan naisen. Ainakaan et ole mikään drama queen. Mukautuvuus parisuhteessa on tosi hyvä piirre! Osaat varmasti joustaa ja ottaa muut huomioon. Se on kullanarvoista ainakin minun mielestäni. :) Minä ja mieheni olemme myös introverttejä ja kaksi introverttiä sopii ainakin oman kokemukseni perusteella hyvin yhteen.
Monet miehet ovat sitä mieltä se luonne ratkaisee,jos on iloinen, nauravainen ja ystävällinen saa helposti Miehen.
Silti ne monet miehet kuolaa mieluummin niitä instapimuja....Muista että mies ei tuo tyytyväisyyttä. Itse olen pitänyt itseäni nättinä,mutta tavallisen näköisensä, Miesten silmissä olen kuitenkin ruma,en masennu,lapset ja Mies ei tuo onnea,mitä saanut lukea uutisista. Monet naiset/miehet eivät sovellu vanhemmiksi.
Mä itse en edes pyri parisuhde markkinoille,koska liikaa stressiä ja huolta,pitäisi panostaa vaatteisiin ja ulkonäköön,silti ne miehet valitsee hoikan,timmin ja oikeasti sievän. Ei merkitse miehille se luonne...mutta hyvät miehet onkin naimisissa tai homoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkasin käymästä ja tekemästä Tinder yms profiilia,kaveri kehui mun Hymyä ja ulkonäköä, tehtiin profiili,sieltä tuli Miehiltä aika rumaa tekstiä mm olin "kusiaispesä". Muutenkin pelottaa miehet ja tuo vahvisti käsitystä että miesten mielenkiinto kohdistuu ulkoisiin ominaisuuksiin, ennenkaikkea kropan ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset piirteet tekevät ihmisestä ruman? Taviksia on maa täynnä, mutta millainen on ruma?
Itselläni on aknearpia, rosacea, leveät leukaperät ja epäsymmetriset piirteet. Olen usein saanut kuulla olevani ruma. Kas siinä sinulle tietoa, ole hyvä.
Nyt ei ole kukaan sanonut rumaksi pitkään aikaan, joten en tiedä olenko muuttunut ylirumasta suohirviöstä tavisrumaksi.
Niin ja vinkkien antajille sanon jo valmiiksi, että olen hoikka ja huolehdin ulkonäöstäni muutenkin. Käytän hyviä ihonhoitotuotteita ja meikkaan, mutta silti ihoni elää ihan omaa elämäänsä ja saattaa muuttua ihan yhtäkkiä petolinnun ahterin näköiseksi. Joten jättäkää "laihduta" ja "käy kampaajalla" - vinkkinne sanomatta.
Ei se niin mene että kaikki parantelutoiminta on turhaa jos on jotain rumaa. Mulla järkyt iho-ongelmat ollu aina joten pidän kaiken muun priimana. Hiukset, vaatteet, meikit. Pahinta on kun antaa kaiken mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsele ympärillesi minkälaisia pariskuntia näet. Takuulla huomaat pariskuntia joista toinen tai molemmat ovat "rumia", lihavia tai jotenkin muuten eivät sovi nykyiseen kauneusihanteeseen. Ja silti ovat löytäneet puolison. Luonne ja persoonallisuus ovat tärkeitä tekijöitä. Jos ulkonäkösi masentaa sinua, niin et vaikuta kivalta kumppanilta muiden silmissä. Helppo sanoa että unohda ulkonäköni ja kehitä luonnettasi ja persoonallisuuttasi mutta muutakaan neuvoa en keksi.
Ne puolisot on löydetty nuorena, kauniina ja laihana. Ruman naisen on lähes täysin mahdotonta löytää puolisoa. Nykyajan miehet ovat niin nirsoja.
Edes niille kuuluisille "kilttis" miehille ei kelpaa nainen joka on hymyileväinen,nauravainen, iloinen,ystävällinen,kiltti, jos ei ole nykyajan kauneuskäsitteen näköinen.
Nuorempana olin kaunis ja seuraa olisi ollut liiankin kanssa. No nyt se kauneus on muisto vaan. En ole pitänyt ulkonäköäni kuitenkaan niin tärkeänä että olisin turvautunut plastiikkakirurgiaan tms. Pointti oli se että katoavaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö te ja teidän kauneuskäsitteenne
No niin ja nyt tsekkaamaan mitä ammattilaiset osaa tehdä. EN ole sidoksissa ao.linkin paikkaan mitenkään se on vaan esimerkki mitä itselleen voi käydä tekemässä, Insta:
@beautycarekristiina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista kurjimmalta tuntuu kun tännekin tulee avautumaan kuinka jokainen on kaunis omalla tavallaan,nämä jotka ovat löytäneet miehen,ovat naimisissa ja/ tai lapsia:/
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olin kaunis ja seuraa olisi ollut liiankin kanssa. No nyt se kauneus on muisto vaan. En ole pitänyt ulkonäköäni kuitenkaan niin tärkeänä että olisin turvautunut plastiikkakirurgiaan tms. Pointti oli se että katoavaista se on.
No niin tulihan se sieltä,sinä olet ollut kaunis,miehiä on parveillut sun ympärillä,eli et tiedä mistä puhut! Ja annakun arvaan: sulla on mies,on lapsia yms.
Oikeasti kauniit ei tiedä miltä meistä rumista tuntuu ja minkälaista paskaa tulee niskaan, varsinkin miehiltä.
Ulkonäöllä ei oikeasti ole paljonkaan väliä ja käsitys siitä on suurimmaksi osaksi omassa päässä. Rumatkin ihmiset viettävät mukavaa elämää, saavat parisuhteita ja lapsia sekä etenevät urallaan, joten ei ulkonäkö ole kaikki kaikessa ja iän myötä olen huomannut sen merkityksen vähenevän entisestään. Enkä kyllä ole koskaan nähnyt oikeasti rumaa ihmistä, ellei lasketa jotakin pahoja epämuodostumia tai muuta poikkeavaa. Lähes jokaisesta saa nätin hyvällä ja itseään imartelevalla stailauksella.
Samaa olen myös huomannut, että moni perusnätti ei oikein osaa asettua meidän rumien asemaan. On helppo sanoa, että kaikissa on jotain kaunista, mutta ongelma tässä on se, että tällöin ihminen yleensä ajattelee sitä perusnättiä ihmistä. Kaikissa ihmisissä vaan ei ole jotain kaunista. Lisäksi moni, joka toteaa, ettei ulkonäöllä ole väliä, niin ei ole koskaan elänyt tätä ruman ihmisen elämää. Jos ei joudu kokemaan ulkonäön negatiivisia puolia ja kohtelua, mitä ruma ihminen saa (joilta täysin alitajuntaisesti ja ilman tarkoitusta, eli ei edes tahallista kohtelua), niin on helppo todeta, että ei sillä niin väliä. Mutta jos yksikään ihminen (äitiä lukuun ottamatta) ei ole koskaan kehunut sun ulkonäköä, vaan siihen on aina ainoastaan liitetty negatiivisia ominaisuuksia, niin kyllä sillä vaan on väliä vähän eri tavalla, kun jos saa naisilta ja miehiltä kehuvia kommentteja ja hymyjä baarissa.
Olen kyllä varsinkin viime aikoina miettinyt kauneusleikkauksia, mutta se tuntuu jotenkin pinnalliselta. Tai haluaisin olla ihminen, joka olisi tyytyväinen omaan itseensä. Ja kun hävettää jo ylipäätään se, miten suhtaudun omaan ulkonäköön, niin vielä enemmän hävettäisi mennä leikattavaksi. Ja en edes tiedä mistä aloittaa.
/Ap
Suomessa on suunnilleen saman verran miehiä ja naisia. Myös sinkkuina suunnilleen fifty fifty. Niissä miehissäkin on ulkonäköä laidasta laitaan. Kuten naisissakin. Luulisi että tässä populaatiossa on niin paljon erinäköisiä ja eriluonteisia ihmisiä että sieltä jonkun parikseen löytää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kurjimmalta tuntuu kun tännekin tulee avautumaan kuinka jokainen on kaunis omalla tavallaan,nämä jotka ovat löytäneet miehen,ovat naimisissa ja/ tai lapsia:/
Ai että varatut eivät saa kommentoida? Aika kurja näkökulma. :/ Eikös se anna toivoa, jos joku toinenkin itseään rumana pitävä on löytänyt seuraa?
Ei se rumuutta poista, mutta minusta se riittää, että henkilö jo itse varmasti ymmärtää sen ettei ole se kaunein. Ei siihen tarvita enää muita pilkkaamaan. Jokainen joka kiusaa muita esim ulkonäkö seikoista voisi pitää suunsa kiinni ja olla hiljaa. Ei kenenkään tarvisi maksaa siitä, että sattuu olemaan rumempi minkään kiusaamisen muodossa. Sivusta tämä.