Lue keskustelun säännöt.
Mies vihjailee /painostaa laihduttamaan, mutta en ole valmis itse. Kaivertaa parisuhdetta
16.05.2021 |
Siksi ne laihdutukset tökkää, kun ei ole itsellä motivaatiota. En ole vielä valmis aloittamaan, vaatii hirveästi mieleltä.
Mitä sanoa miehelle? On vuosia valittanut, mutta ei ymmärrä,että sen pitäisi lähteä itsestä.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Ap, hoida ensin pääkoppa kuntoon. Näin ihmisenä jolla on itsellä terve suhtautuminen ruokaan voin sanoa että suhteesi ruokaan ja painoon on ihan täysin vinksallaan.
Eikä salillakaan ketään, siis KETÄÄN kiinnosta se sinun painosi. Ei tippaakaan. Siellä keskitytään omaan treeniin, muuten tulee painot varpaille tai joku nyrjähdys.
Kyllä siellä ihmisillä pää tuntui pyörivän kuin pöllöllä,siksi en enää koskaan salille mene.
Uimahallissa käyn, koska siellä ne muutkin lihavat on. Ja siellä on pakko keskittyä uintiin, muuten hukkuu :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Miksi edes pitäisi laihduttaa, jos itse ei halua? Tai halua tehdä sitä "kärsimys" matkaa, kun elämä on ihan ok tällaisenakin?
Ap
Kuule ap, sinä syöt tylsyyteen. Sanoit itse että esim. lihoit kun vaihdoit paikkakuntaa ja ei ollut oikein tekemistä ja toisaalta aiemmin sanoit että sinulla ei ollut ongelmaa ruoan kanssa elämässäsi varhaisteininä kun sinulla oli kerrankin elämä ja paljon tekemistä.
Sinä täytät ap päiväsi tyhjyyden ruoalla ja ruoasta nauttimisella. Siitä on tullut niin suuri ja voimakas kierre että luultavasti jopa odotat ja rakennat tyhjiä ja tylsiä hetkiä päiviisi että saat syödä. Ihanin hetki on kun mies ja lapsi ovat poissa esim. koko päivän ja olet ostanut kasoittain herkkuja joita saat rauhassa yksin kotona kökkiessä syödä. Eikö vaan?
Ongelmasi ei näin ollen ratkea dieetillä kun ongelman juurisyy ei ole ruoka. Ongelmasi on elämäsi tylsyys. Ruoka tulee kuvioihin siinä että olet oppinut varmaan jo pienestä pitäen täyttämään elämäsi tylsyyttä ruoalla.
Jos saisit elämääsi kiinnostavaa sisältöä niin paljon että huitelisit tunnista toiseen iloisissa svääreissä et kokisi tarvetta syödä ja täyttää elämäsi tylsyyttä ja tyhjyyttä ruoalla. Lähtisinkin sinuna ratkomaan tätä ongelmaa nimenomaan tuolta kantilta - mikä muu saisi sinut iloiseksi kuin syöminen? Mutta älä ajattele että korvaat syömisen jollain muulla. Se varmasti vain ahdistaa eikä ole tarkoituskaan ajatella näin. Kun vaan löydät sen mikä muu (tai mitkä muut täyttää) elämäsi ilolla niin ihan huomaamatta syömisesi vähenee. Ilman että mietit sitä.
Tsemppiä toivottaa toinen tyhjyyteen ja tylsyyteen syöjä jonka piti elää 46v ikään asti ennenkuin tajusi tämän. Nyt takana 5v parempaa elämää. Se on siis mahdollista mutta toki vaatii aikaa eikä sen oman kiinnostavan asian löytäminen ole välttämättä laisinkaan helppoa kun on tottunut vuosikymmeniä täyttämään tyhjyyttä ruoalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta. Halu pudottaa painoa täytyy lähteä omasta itsestään, ja jos jatkuvasti kuulee kumppaniltaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on, johtaa helposti tunnesyömiseen ja lihomiseen.
Itsekin kuuntelin ex-mieheltä haukkuja ulkonäöstäni usean vuoden ajan, ja lopulta voin niin huonosti, että jätin hänet kun en vaan enää jaksanut sitä jatkuvaa halveksuntaa. Tämän jälkeen paino tippui kuin itsestään lähes 20 kg, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli sellainen tunne että on helppo hengittää ja olla onnellinen.
Mies ei hauku. Vihjailee.
Esim,tuli töistä kun oli lämmin päivä, oltiin ulkona lapsen kanssa, tuli halaamaan ja sanoi :" Olen laihtunut kun työt taas alkoi, sinun pitäisi tulla meille töihin."
ApEntä jos sanoisit miehelle:
Minulle tulee paha mieli, kun vihjailet painostani.Olen sanonut, että voin ta ppaa itseni, jos ei kelpaa.
ApItsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa.
Läskiksi vihjailu ei ole? Kerran riidan yhteydessä sanoi että" Laihduta!"
Ap
Nimittely on tietenkin väärin myös.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, sinä syöt tylsyyteen. Sanoit itse että esim. lihoit kun vaihdoit paikkakuntaa ja ei ollut oikein tekemistä ja toisaalta aiemmin sanoit että sinulla ei ollut ongelmaa ruoan kanssa elämässäsi varhaisteininä kun sinulla oli kerrankin elämä ja paljon tekemistä.
Sinä täytät ap päiväsi tyhjyyden ruoalla ja ruoasta nauttimisella. Siitä on tullut niin suuri ja voimakas kierre että luultavasti jopa odotat ja rakennat tyhjiä ja tylsiä hetkiä päiviisi että saat syödä. Ihanin hetki on kun mies ja lapsi ovat poissa esim. koko päivän ja olet ostanut kasoittain herkkuja joita saat rauhassa yksin kotona kökkiessä syödä. Eikö vaan?
Ongelmasi ei näin ollen ratkea dieetillä kun ongelman juurisyy ei ole ruoka. Ongelmasi on elämäsi tylsyys. Ruoka tulee kuvioihin siinä että olet oppinut varmaan jo pienestä pitäen täyttämään elämäsi tylsyyttä ruoalla.
Jos saisit elämääsi kiinnostavaa sisältöä niin paljon että huitelisit tunnista toiseen iloisissa svääreissä et kokisi tarvetta syödä ja täyttää elämäsi tylsyyttä ja tyhjyyttä ruoalla. Lähtisinkin sinuna ratkomaan tätä ongelmaa nimenomaan tuolta kantilta - mikä muu saisi sinut iloiseksi kuin syöminen? Mutta älä ajattele että korvaat syömisen jollain muulla. Se varmasti vain ahdistaa eikä ole tarkoituskaan ajatella näin. Kun vaan löydät sen mikä muu (tai mitkä muut täyttää) elämäsi ilolla niin ihan huomaamatta syömisesi vähenee. Ilman että mietit sitä.
Tsemppiä toivottaa toinen tyhjyyteen ja tylsyyteen syöjä jonka piti elää 46v ikään asti ennenkuin tajusi tämän. Nyt takana 5v parempaa elämää. Se on siis mahdollista mutta toki vaatii aikaa eikä sen oman kiinnostavan asian löytäminen ole välttämättä laisinkaan helppoa kun on tottunut vuosikymmeniä täyttämään tyhjyyttä ruoalla.
Mulla oli pieni koulutus jakso, 3kk,siellä ihastuin erääseen mieheen, paino laski huomaamatta sen 10kg siinä alle kolmessa kuukaudessa. Loppui koulutus, hävisi se mieskin niin kaikki tuli takaisin korkoineen, joku 14kg.
Tämä siis ennen koronaa.
En keksi mitään ihastumista korvaavaa kotona ollessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon seurannut tätä keskustelua koko päivän kun itsekin olen entinen syömishäiriöinen.
Ainakin hienosti ap keksit tekosyitä ja sysäät ulkopuolisten niskaan syyt mitkä estää muka tervehtymästä.
Jos sulla ei ole aitoa halua parantua ja tehdä asioille jotain niin et tule onnistumaan, syy ei saa tulla muualta kuin omasta terveydestäsi, miksi et piittaa siitä yhtään?
PS. Nyt lähden kävelylenkille, koska se on kivaa ja kehoni ansaitsee hyvää.
Terveisin vielä pari vuotta sitten oksennellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Miksi edes pitäisi laihduttaa, jos itse ei halua? Tai halua tehdä sitä "kärsimys" matkaa, kun elämä on ihan ok tällaisenakin?
Ap
No älä laihduta jos et halua, herranjumala.
Miksi sitten itket? Hyväksy itsesi sellaisena kun oot.
Itselle ainakaan terveellinen ruokavalio ja kohtuullinen liikunta lisää hyvinvointia ja rakkautta omaan itseen. Ei se ole mitään kärsimystä. Kärsimystä oli bulimia ajat, niihin en enää palaa vaan haluan antaa keholleni ja mielelläni vaan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Miksi edes pitäisi laihduttaa, jos itse ei halua? Tai halua tehdä sitä "kärsimys" matkaa, kun elämä on ihan ok tällaisenakin?
ApNo älä laihduta jos et halua, herranjumala.
Miksi sitten itket? Hyväksy itsesi sellaisena kun oot.Itselle ainakaan terveellinen ruokavalio ja kohtuullinen liikunta lisää hyvinvointia ja rakkautta omaan itseen. Ei se ole mitään kärsimystä. Kärsimystä oli bulimia ajat, niihin en enää palaa vaan haluan antaa keholleni ja mielelläni vaan hyvää.
Joulukuussa päätin olla välittämättä ulkonäöstäni. Kaksi päivää olin onnellinen, sitten mies yhtäkkiä toteaa"Harmi kun sua ei saa salille"
Ole siinä sitten oksentelematta. Ap
Osaatko ottaa itse vastuuta omasta tekemisestäsi ollenkaan? Olet ulkoistanut syyn syömishäiriöstäsi miehelle. Mikä on oma vastuusi tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Miksi edes pitäisi laihduttaa, jos itse ei halua? Tai halua tehdä sitä "kärsimys" matkaa, kun elämä on ihan ok tällaisenakin?
Ap
Itket joka päivä ja yrität mässätä itsesi tajuttomaksi ja elämä on muka ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.
Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde. Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit. Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.
Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?
Mun elämä on surkeaa ja surullista, siksi syön, kun se tuo hyvän olon.
Olen yrittänyt muuttaa elämääni, mutta ei se muutu. Opiskelin uuden ammatin, valmistuin työttömäksi. Aloitin laihduttaa 100x tänäkin vuonna, ei onnistunut. Mun surkea elämä ei muutu vaikka yritän yritän ja yritän
Ap
Sulla pitää olla enemmän tahdonvoimaa etkä saa lannistua liian helposti. On helppo mennä sieltä mistä aita on matalin. Pitää olla sisukkaampi, voimakkaampi ja kovempi tahto päästä tavoitteeseen, silloin onnistuu. Olen havainnut, että monet ylipainoiset ovat vaan liian mukavuudenhaluisia ja useasti vielä hirveän laiskoja. Ota tavoitteeksi se ns kostokroppa.
Pyydä jotain ravitsemusterapeuttia tekemään sinulle ruokavalio. Kun olet tavoitteessa ostat jotain ihanaa itsellesi tai lähdet unelmalomalle.
Muutosprojekti antaa sisältöä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Miksi edes pitäisi laihduttaa, jos itse ei halua? Tai halua tehdä sitä "kärsimys" matkaa, kun elämä on ihan ok tällaisenakin?
ApNo älä laihduta jos et halua, herranjumala.
Miksi sitten itket? Hyväksy itsesi sellaisena kun oot.Itselle ainakaan terveellinen ruokavalio ja kohtuullinen liikunta lisää hyvinvointia ja rakkautta omaan itseen. Ei se ole mitään kärsimystä. Kärsimystä oli bulimia ajat, niihin en enää palaa vaan haluan antaa keholleni ja mielelläni vaan hyvää.
Joulukuussa päätin olla välittämättä ulkonäöstäni. Kaksi päivää olin onnellinen, sitten mies yhtäkkiä toteaa"Harmi kun sua ei saa salille"
Ole siinä sitten oksentelematta. Ap
Älä aina syytä miestäsi.
Koska et ole valmis tai halukas laihduttamaan, sinun kannattaa käydä miehen kanssa vakava keskustelu, jossa kerrot hänelle ajatuksesi. Muuten asia vaivaa välillänne loputtomiin. Voihan olla, että sinua alkaakin kiinnostaa kuntoileminen, kun miehen taholta tuleva lievä painostus poistuu. Kerro hänelle, miltä se tuntuu. Hän on varmaan fiksu ja ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko ottaa itse vastuuta omasta tekemisestäsi ollenkaan? Olet ulkoistanut syyn syömishäiriöstäsi miehelle. Mikä on oma vastuusi tilanteessa?
Mikä vastuu?!
Olen lihava ja se on ok. Voin syödä paljon, liikkua säännöllisesti, kunhan en oksenna. Tämä on hyvä asia ja elämä hyvää.
Huonoa mun elämässä on miehen vihjailut. Ne ajaa minut peilin eteen arvostelemaan toimivaa kehoa, inhoten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.
Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde. Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit. Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.
Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?
Mun elämä on surkeaa ja surullista, siksi syön, kun se tuo hyvän olon.
Olen yrittänyt muuttaa elämääni, mutta ei se muutu. Opiskelin uuden ammatin, valmistuin työttömäksi. Aloitin laihduttaa 100x tänäkin vuonna, ei onnistunut. Mun surkea elämä ei muutu vaikka yritän yritän ja yritän
Ap
Sulla pitää olla enemmän tahdonvoimaa etkä saa lannistua liian helposti. On helppo mennä sieltä mistä aita on matalin. Pitää olla sisukkaampi, voimakkaampi ja kovempi tahto päästä tavoitteeseen, silloin onnistuu. Olen havainnut, että monet ylipainoiset ovat vaan liian mukavuudenhaluisia ja useasti vielä hirveän laiskoja. Ota tavoitteeksi se ns kostokroppa.
Pyydä jotain ravitsemusterapeuttia tekemään sinulle ruokavalio. Kun olet tavoitteessa ostat jotain ihanaa itsellesi tai lähdet unelmalomalle.
Muutosprojekti antaa sisältöä elämääsi.
Ei motivoi mitkään kostokropat. Ei se edelleenkään tuo miljoonaa tilille tai Tom Cruisea mun mieheksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.
Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde. Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit. Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.
Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?
Mun elämä on surkeaa ja surullista, siksi syön, kun se tuo hyvän olon.
Olen yrittänyt muuttaa elämääni, mutta ei se muutu. Opiskelin uuden ammatin, valmistuin työttömäksi. Aloitin laihduttaa 100x tänäkin vuonna, ei onnistunut. Mun surkea elämä ei muutu vaikka yritän yritän ja yritän
Ap
Sulla pitää olla enemmän tahdonvoimaa etkä saa lannistua liian helposti. On helppo mennä sieltä mistä aita on matalin. Pitää olla sisukkaampi, voimakkaampi ja kovempi tahto päästä tavoitteeseen, silloin onnistuu. Olen havainnut, että monet ylipainoiset ovat vaan liian mukavuudenhaluisia ja useasti vielä hirveän laiskoja. Ota tavoitteeksi se ns kostokroppa.
Pyydä jotain ravitsemusterapeuttia tekemään sinulle ruokavalio. Kun olet tavoitteessa ostat jotain ihanaa itsellesi tai lähdet unelmalomalle.
Muutosprojekti antaa sisältöä elämääsi.
Ei motivoi mitkään kostokropat. Ei se edelleenkään tuo miljoonaa tilille tai Tom Cruisea mun mieheksi.
Ap
Ja sinäkö se maksat mulle sen unelmaloman? Olen työtön sossun asiakas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko ottaa itse vastuuta omasta tekemisestäsi ollenkaan? Olet ulkoistanut syyn syömishäiriöstäsi miehelle. Mikä on oma vastuusi tilanteessa?
Mikä vastuu?!
Olen lihava ja se on ok. Voin syödä paljon, liikkua säännöllisesti, kunhan en oksenna. Tämä on hyvä asia ja elämä hyvää.Huonoa mun elämässä on miehen vihjailut. Ne ajaa minut peilin eteen arvostelemaan toimivaa kehoa, inhoten. Ap
Elämäsi ei siis olekaan surkeaa ja surullista kuten vielä aiemmin totesit. No sepä hyvä. Sano siis sille miehelle että ota tai jätä tällaisena, niin ainoa ongelmasikin poistuu - tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko ottaa itse vastuuta omasta tekemisestäsi ollenkaan? Olet ulkoistanut syyn syömishäiriöstäsi miehelle. Mikä on oma vastuusi tilanteessa?
Mikä vastuu?!
Olen lihava ja se on ok. Voin syödä paljon, liikkua säännöllisesti, kunhan en oksenna. Tämä on hyvä asia ja elämä hyvää.Huonoa mun elämässä on miehen vihjailut. Ne ajaa minut peilin eteen arvostelemaan toimivaa kehoa, inhoten. Ap
Elämäsi ei siis olekaan surkeaa ja surullista kuten vielä aiemmin totesit. No sepä hyvä. Sano siis sille miehelle että ota tai jätä tällaisena, niin ainoa ongelmasikin poistuu - tavalla tai toisella.
Elämä on hyvää, niin kauan, kun saan rauhassa syödä mitä haluan. Jos syön, kun olen vihainen ja pettynyt, niin sen on vaan mun tapa piristää itseäni, koska sen ainoa asia joka toimii.
Joku syö masennuslääkkeitä, joku ryyppää, joka himoliikkkuu, minä syön.
Kaikilla on oma tapa tehdä elämästä elämisen arvoista. Miehen jättäisin, mutta haluan lapsille ydinperheen. Ap
Eiköhän miehesi vain häpeä liikkua lihavan naisen kanssa.
Mutta jos olet aina ollut ylipainoinen voi syy olla se, että miehesi on ihastunut naiseen jolla on hyvä vartalo. Toivoo nyt sinunkin olevan samanlainen jotta tuntisi samanlaista vetoa sinuun. Oletkos tämmöistä ajatellut koskaan
Ap, hoida ensin pääkoppa kuntoon. Näin ihmisenä jolla on itsellä terve suhtautuminen ruokaan voin sanoa että suhteesi ruokaan ja painoon on ihan täysin vinksallaan.
Eikä salillakaan ketään, siis KETÄÄN kiinnosta se sinun painosi. Ei tippaakaan. Siellä keskitytään omaan treeniin, muuten tulee painot varpaille tai joku nyrjähdys.