Mies vihjailee /painostaa laihduttamaan, mutta en ole valmis itse. Kaivertaa parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Lihomisesi syitä (mielestäsi): lapset, parisuhde, vallitsevat olosuhteet, ettet enää oksenna yms. yms. Ehkä se kuitekin olet vain sinä joka tunkee ruokaa suuhun? Kaikki varmasti ymmärtävät että noilla asioilla on vaikutusta, mutta sinä itse teet valinnan syödä liikaa. Jos olet itse tyytyväinen, niin sehän on ihan ok. Otat nyt vain siitä vastuun.

Miehesi ei tuo asiaa oikein esille, mutta harvalla on niin laaja viehättymisen skaala ettei 40 kilon ero haittaa. Esimerkiksi oma mieheni on iso ja minua se viehättää, jos hän lihoisi 40kiloa ja painaisi näin ollen n.145kiloa, niin kyllähän se luultavasti saattaisi alkaa ällöttää ja olisin erittäin huolissani hänen terveydestään.

Siitä syömisestä tulee niin hyvä olo! Maukasta ruokaa reilusti, niin on huono päivä pelastettu. Harrastan leipomista, sen on rentouttavaa. Kokeilen myös erilaisia reseptejä, se on elämän suola, kun sitä ruokaa joutuu kuitenkin tekemään loppuelämän joka päivä.

Mun elämän tarkoitus ja sisältö katoaisi, jos alkaisin laihduttamaan. Kokeiltu on tuhansia kertoja, ei tule mitään.

Pienet määrät ei vaan riitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?

Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.

Miksi edes pitäisi laihduttaa, jos itse ei halua? Tai halua tehdä sitä "kärsimys" matkaa, kun elämä on ihan ok tällaisenakin?

Ap

AP, kirjoitit aiemmassa viestissäsi, että elämäsi on surullista ja kurjaa?

Ja nyt, että elämäsi on ihan ok " tällaisenakin". Mistä moinen ristiriita?

Loukkaannun helposti esim vieraan ihmisen sanoista, hermostun lasten tappeluun, (joka päivä) tulen surulliseksi ja vihaiseksi, sitten syön reilusti nii paha olo katoaa. Eli elämä on ok näin. Se olisi täydellistä, jos olisin rikas ja laiha ja nuori :D

Eli nykyinen elämä menetelee, on ihan ok.

Sitä tarkoitin

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitkään motivaatiot auta. Tätä keskustelupalstaa lukiessa voisi saada sen kuvan, että pysyvä laihtuminen olisi mahdollista jos vaan käärisi hihat ja ryhtyisi töihin, mutta biologisesti se on mahdotonta. Voit pudottaa painoa väliaikaisesti ja vahingoittaa sillä terveyttäsi pysyvästi, mutta pysyvä painonpudotus on mahdotonta. Tästä todistavat Yhdysvaltojen armeijan tekemät ihmiskokeet.

ok. Minä olen 16 vuotta sitten väliaikaisesti laihduttanut 30kg. Varmaankin kun minut kuopataan niin ruumiini paisuu vähän kaikkien matojen ja mätänemisen johdosta entisiin mittoihin. Oletko miettinyt mielesi terveyttä jos se ylipaino johtuukon siitä? Ehdottaisin että käyt vähäm juttelemassa näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa.

Hyvin harva saa sen painon pidettyä, kuulut vähemmistöön. Monet lihavuusleikatutkin paisuu entisiin mittoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihomisesi syitä (mielestäsi): lapset, parisuhde, vallitsevat olosuhteet, ettet enää oksenna yms. yms. Ehkä se kuitekin olet vain sinä joka tunkee ruokaa suuhun? Kaikki varmasti ymmärtävät että noilla asioilla on vaikutusta, mutta sinä itse teet valinnan syödä liikaa. Jos olet itse tyytyväinen, niin sehän on ihan ok. Otat nyt vain siitä vastuun.

Miehesi ei tuo asiaa oikein esille, mutta harvalla on niin laaja viehättymisen skaala ettei 40 kilon ero haittaa. Esimerkiksi oma mieheni on iso ja minua se viehättää, jos hän lihoisi 40kiloa ja painaisi näin ollen n.145kiloa, niin kyllähän se luultavasti saattaisi alkaa ällöttää ja olisin erittäin huolissani hänen terveydestään.

Siitä syömisestä tulee niin hyvä olo! Maukasta ruokaa reilusti, niin on huono päivä pelastettu. Harrastan leipomista, sen on rentouttavaa. Kokeilen myös erilaisia reseptejä, se on elämän suola, kun sitä ruokaa joutuu kuitenkin tekemään loppuelämän joka päivä.

Mun elämän tarkoitus ja sisältö katoaisi, jos alkaisin laihduttamaan. Kokeiltu on tuhansia kertoja, ei tule mitään.

Pienet määrät ei vaan riitä.

Ap

Maailmassa on miljoonia muita harrastuksia, ei kaiken tarvitse liittyä ruokaan. Pistinnypläystä tai suunnistusta.

Ap hei, ei sua voi auttaa, et halua apua, haluat syödä.

Mitä sä oot oikein vailla?

Ap sano miehellesi että tuollainen lihavuudesta vihjailu loukkaa sinua. Kerro myös syömishäiriöstäsi, jos se on mieheltä päässyt unohtumaan. Kerro miehelle, että voitte yhdessä laittaa ruokaa ja sitoutua syömään terveellisemmin. Mies voi vaikka kokkailla, jos haluaa tukea sinun terveellisempää elämäntapaa.

Jos olet aina ollut ylipainoinen onko koskaan tutkittu kilpirauhasarvoja tai rauta-arvoja?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aina ollut ylipainoinen onko koskaan tutkittu kilpirauhasarvoja tai rauta-arvoja?

On tutkittu,ei ongelmaa. Rakastan vaan syömistä ap

Vierailija kirjoitti:

Ap hei, ei sua voi auttaa, et halua apua, haluat syödä.

Mitä sä oot oikein vailla?

Bulimia-taustalla ei kalorilaskurit ja painoindeksitkään toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hei, ei sua voi auttaa, et halua apua, haluat syödä.

Mitä sä oot oikein vailla?

Bulimia-taustalla ei kalorilaskurit ja painoindeksitkään toimi.

Tämä.. Ahdistusta vaan aiheuttaa ap

Edelleen painan 100kg.

Koska onnistun? :(

Ap

Keto

Laihtuminen on varmasti vaikeaa en epäile sitä yhtään.

Mutta itse valitettavasti en haluisi enää kumppaniani jos hänen BMI olisi 37.

En tiedä mikä sinulle on riittävä motiivi mutta ehkä sinua ei haittaa jos miehesi jonain päivänä lähtee haluttavamman naisen perään.

Koen ehdottomasti myötätuntoa tilanteestasi koska ymmärrän että laihtuminen on joillekin ihmisille lähes mahdotonta. Mutta se ei poista sitä faktaa että voimakkaasti lihonut kumppani ei välttämättä ole miellyttävä enää.

Mä ja mieheni molemmat ihan kilon pari ylipainon puolella eli ei mitään täydellisiä suinkaan. Mutta kuntoillaan paljon ja pyritään pitää painoa asioissa. Jos miehellä olis iso tynnyrivatsa en pystyis haluta enää häntä. Eikä se ole väärin, minä en ole pinnallinen jos vain en voi syttyä jostain tietyn näköisestä vartalosta.

No niin,nyt mulla on ylipainoa 51kg!

Mutta kyllä mieskin on lihonut.

Taas on aloittanut elämäntapamuutoksen ja koittaa saada minua mukaan.

En vain pysty, olen niin monta kertaa joutunut pettymään itseeni.

Tiedän jo,etten taaskaan onnistu.

Masennuslääkitys on,se auttoi hetken ruuan himoon,sitten läheinen kuoli ja paino nousi 16kg puolessa vuodessa. 

Oikea AP

Vinkkejä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?

Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?

Ja jos jo vuosia asiaa miettinyt - siis ap- niin ei se motivaatio yhtäkkiä taida enää mistää tulla.

Osta esim Prisman luontaistuotehyllystä berberiiniä. Vähentää makeanhimoa ja tasaa verensokereita. Mulla se vähensi syömisen tarvetta, kun verensokerit pysyi tasaisempana.

Joku harrastus tms, joka tuottaa mielihyvää, voisi tehdä sinulle hyvää? Että tulis mielihyvää muustakin kuin ruuasta ja aika kuluu samalla mukavasti?

Mä harrastin paljon kotona ollessa neulomista ja virkkaamista sekä musisointia.

Lisään vielä: mullakin sokeriarvot aina hyvät, mut silti berberiini teki mulle hyvää. Korjaa myös insuliiniresistenssiä, mikä on nähtävästi kaikilla ylipainoisilla.

Kerroit, että kilpirauhanen ja raudat on tutkittu. Muistatko arvoja / voitko katsoa jostain? Ferritiini, tsh, t4v?

Mullakin on ollut viitteissä olevat "muka hyvät" arvot, vaikka oikeesti oli raudanpuute (ferritiini alle 30) ja kilpirauhanenkin hidasteli. Kilpirauhanen korjaantui gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla lopulta, raudanpuute lopulta infuusioilla. (IgG vasta-aineet oli koholla maidolle varsinkin paljon).

Onko sulla rankka tausta elämässä? Mä aloin syömään 5v:nä masennukseen, kun muutettiin maalle. Olin ylipainoinen lapsena ja kiusattu sen tähden. Lukiossa sain kavereita ja sen myötä energiaa, että laihdutin vuodessa normaalipainoon . Sen jälkeen ollut ylä- ja alamäkiä (+-10kg)