Mies vihjailee /painostaa laihduttamaan, mutta en ole valmis itse. Kaivertaa parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon sun mies painaa? Kun heivaat hänet elämästäsi, kiloja tippuu sen verran... Sulla on syömishäiriötausta ja siinä samaistun tuskaasi. Kaikenlainen painostaminen ja vihjailu vaan pahentaa tilannetta. Mutta valitettavasti siinä tilanteessa voi vaan itse riuhtaista itsensä irti tilanteesta. Mies ei muutu ja ymmärrä.

Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, ja kokenut myös itse. Mies pihalle, niin laihtuu. Liian moni nainen kärvistelemään krvän miehen kanssa paikassa liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?

Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?

En ole tyytyväinen ulkonäköö tai terveyteen. En usko että pystyn laihduttamaan

. Tiedän miten pitäisi laihduttaa, olen rampannut aikoinaan ravitsemusterapeutilla bulimian johdosta. (nykyisin tuntuu ongelma olevan vaan se, etten kestä nälän tunnetta) syön liikaa kun itkettää tai tulen vihaiseksi eli joka päivä.

Ongelma on vain se ettet kestä nälän tunnetta, ja heti seuraavana sanot että syöt liikaa kun itkettää tai tulet vihaiseksi.

Tajuatko itse että suhteesi ruokaan on ihan vääristynyt?

Tajuan kyllä ja sehän se tekee tästä laihduksesta ihan toivotonta!

Aina hellinyt itseäni syömällä, pois lukien ikävuodet 13v-25v, kun "oli elämä" kavereita paljon, tekemistä paljon, ruuan korvasin tupakalla.

Sain lapsen tuossa 25v iässä, siinä meni kaverit ja toivo tulevaisuudesta. Paino alkoi nousemaan, ruuasta tuli entistä tärkeämpää (ja nyt sitä lapsen myötä oli pakko olla kotona säännöllisesti)

Nyt olen melkein 40v työtön ja ruoka on nro 2 elämässä, lapsen jälkeen.

Pitäisi päästä jonnekin läski leirille. Ap

Ehkä kannattaisi nostaa oma itsesi korkeammalle prioriteeteissa. Itsesi kanssa tulet olemaan loppuelämäsi. Lapsesi takia taas haluat ehkä, että sitä elämää on jäljellä mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No typerä mies, ei vihjailu ja painostaminen mitään auta.

Toki, jos ylipainoa on, ei se motivaatio mistään mystisesti tupsahda, kyllä sen eteen pitää vaan alkaa muuttaa tapojaan ja se siitä. Tai no ehkä joku salamarakastuminen tai oikein vaikea terveyshaitta voi sisäisenkin motivaation herättää, mutta ilman mitään isompaa se on epätodennäköistä. Miehen vaihto voisi olla hyvä motivaattori sinulle?

Nimenomaan. Itselläni vakava ihastuminen aiheutti laihduttamisen, oli yhtäkkiä motivaatiota. Rauhallisesti laihdutin, kilon viikkovauhtia.

Kilo viikossa on kaikkea muuta kuin rauhallinen tahti. Ainakin näin normaalin BMI:n rajoilla laihduttavalle. Varmaan jos kiloja on 100, niin se on rauhallista. Itse laihdun alle 0.5 kg viikossa 1400 kalorin ruokavaliolla, jonka lisäksi urheilen 300 kalorin vajeen tuon päälle. Kilo viikossa lähtisi varmaan 800 kalorin ruokavaliolla, mutta kuka sellaista jaksaa työn, lasten ja normaalin elämän rinnalla. Nämä muutamat kilot tulivat hitaasti mutta varmasti, siten saavat myös lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, ettet ole vielä valmis? Ettet ole vielä liian lihava? Ettei ylipaino aiheuta haittaa (vielä)? Et ole omasta mielestäsi ylipainoinen?

En ole valmis siihen nälkään ja

( Juu mahan voi täyttää kasviksilla, elämäntapamuutos ja blaa blaa)

kurinalaisuuteen, siihen, että katson vierestä kun muut nauttii jne.

Haluan elää, liikkua siksi kun se kivaa, en laskea paljon se kuluttaa jne. Bulimia tausta ei auta yhtään,(aiheuttaa ahdistusta kun laskee kaloreita)

Itse syömishöieiötaustaisena ymmärrän tuskasi. Olen yrittänyt laihduttaa elämäni aikana vähintään 20 kertaa siinä onnistumatta. Syömishäiriö puaa päälle. Ainoa toiveeni on aina ollut, että minulla olisi anoreksia ahmimishäiriön/ bulimian sijaan , niin olisin laiha, enkä läski

Vierailija kirjoitti:

Elämäsi lyhenee koko ajan. Kannattaa tehdä asialle jotain nyt. Ei se helpommaksi iän kanssa muutu. Ymmärrän miestäsi.

Ymmärrät laihduttamaan painostavaa?

Painostaminen on mielestäsi hyvä keino?

Mies on itsekin ylipainoinen, BMI 27 mutta ei mitään verrattuna minuun, BMI 37.

Mieskin lihonut, oli ennen 68kg,nyt sen 96kg.

Minä olin 61kg,nyt 100kg.

Onhan tämä toivotonta yirttää laihtua, kun en edes haluaisi elää. Syöminen tuo hyvän olon, että jaksaa taas huomiseen. Lapsen vuoksi vaan noustava joka aamu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, ettet ole vielä valmis? Ettet ole vielä liian lihava? Ettei ylipaino aiheuta haittaa (vielä)? Et ole omasta mielestäsi ylipainoinen?

En ole valmis siihen nälkään ja

( Juu mahan voi täyttää kasviksilla, elämäntapamuutos ja blaa blaa)

kurinalaisuuteen, siihen, että katson vierestä kun muut nauttii jne.

Haluan elää, liikkua siksi kun se kivaa, en laskea paljon se kuluttaa jne. Bulimia tausta ei auta yhtään,(aiheuttaa ahdistusta kun laskee kaloreita)

Itse syömishöieiötaustaisena ymmärrän tuskasi. Olen yrittänyt laihduttaa elämäni aikana vähintään 20 kertaa siinä onnistumatta. Syömishäiriö puaa päälle. Ainoa toiveeni on aina ollut, että minulla olisi anoreksia ahmimishäiriön/ bulimian sijaan , niin olisin laiha, enkä läski

Minä olen rukoillut Jumalalta anoreksiaa, no en saa. Vain tämä BED

Ap

Eli ei auta vaikka lääkäri kehottaisi, joten tee niin kuin haluat, mutta älä hanki lapsia katsomaan äidin pahoinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, ettet ole vielä valmis? Ettet ole vielä liian lihava? Ettei ylipaino aiheuta haittaa (vielä)? Et ole omasta mielestäsi ylipainoinen?

En ole valmis siihen nälkään ja

( Juu mahan voi täyttää kasviksilla, elämäntapamuutos ja blaa blaa)

kurinalaisuuteen, siihen, että katson vierestä kun muut nauttii jne.

Haluan elää, liikkua siksi kun se kivaa, en laskea paljon se kuluttaa jne. Bulimia tausta ei auta yhtään,(aiheuttaa ahdistusta kun laskee kaloreita)

Itse syömishöieiötaustaisena ymmärrän tuskasi. Olen yrittänyt laihduttaa elämäni aikana vähintään 20 kertaa siinä onnistumatta. Syömishäiriö puaa päälle. Ainoa toiveeni on aina ollut, että minulla olisi anoreksia ahmimishäiriön/ bulimian sijaan , niin olisin laiha, enkä läski

Minä olen rukoillut Jumalalta anoreksiaa, no en saa. Vain tämä BED

Ap

No älä nyt hengenvaarallista sairautta rukoile. Hoitoa sinä tarvitset jo muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, ettet ole vielä valmis? Ettet ole vielä liian lihava? Ettei ylipaino aiheuta haittaa (vielä)? Et ole omasta mielestäsi ylipainoinen?

En ole valmis siihen nälkään ja

( Juu mahan voi täyttää kasviksilla, elämäntapamuutos ja blaa blaa)

kurinalaisuuteen, siihen, että katson vierestä kun muut nauttii jne.

Haluan elää, liikkua siksi kun se kivaa, en laskea paljon se kuluttaa jne. Bulimia tausta ei auta yhtään,(aiheuttaa ahdistusta kun laskee kaloreita)

Itse syömishöieiötaustaisena ymmärrän tuskasi. Olen yrittänyt laihduttaa elämäni aikana vähintään 20 kertaa siinä onnistumatta. Syömishäiriö puaa päälle. Ainoa toiveeni on aina ollut, että minulla olisi anoreksia ahmimishäiriön/ bulimian sijaan , niin olisin laiha, enkä läski

Minä olen rukoillut Jumalalta anoreksiaa, no en saa. Vain tämä BED

Ap

No älä nyt hengenvaarallista sairautta rukoile. Hoitoa sinä tarvitset jo muutenkin.

Ainakin näyttäisi hyvälle.

Hautaan tämä ahmiminenkin vie, mutta näyttää oksettavalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, ettet ole vielä valmis? Ettet ole vielä liian lihava? Ettei ylipaino aiheuta haittaa (vielä)? Et ole omasta mielestäsi ylipainoinen?

En ole valmis siihen nälkään ja

( Juu mahan voi täyttää kasviksilla, elämäntapamuutos ja blaa blaa)

kurinalaisuuteen, siihen, että katson vierestä kun muut nauttii jne.

Haluan elää, liikkua siksi kun se kivaa, en laskea paljon se kuluttaa jne. Bulimia tausta ei auta yhtään,(aiheuttaa ahdistusta kun laskee kaloreita)

Itse syömishöieiötaustaisena ymmärrän tuskasi. Olen yrittänyt laihduttaa elämäni aikana vähintään 20 kertaa siinä onnistumatta. Syömishäiriö puaa päälle. Ainoa toiveeni on aina ollut, että minulla olisi anoreksia ahmimishäiriön/ bulimian sijaan , niin olisin laiha, enkä läski

Minä olen rukoillut Jumalalta anoreksiaa, no en saa. Vain tämä BED

Ap

No älä nyt hengenvaarallista sairautta rukoile. Hoitoa sinä tarvitset jo muutenkin.

Ainakin näyttäisi hyvälle.

Hautaan tämä ahmiminenkin vie, mutta näyttää oksettavalta.

Ap

Anoreksia ei näytä hyvältä, vaan tosi sairaalta.

Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta. Halu pudottaa painoa täytyy lähteä omasta itsestään, ja jos jatkuvasti kuulee kumppaniltaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on, johtaa helposti tunnesyömiseen ja lihomiseen.

Itsekin kuuntelin ex-mieheltä haukkuja ulkonäöstäni usean vuoden ajan, ja lopulta voin niin huonosti, että jätin hänet kun en vaan enää jaksanut sitä jatkuvaa halveksuntaa. Tämän jälkeen paino tippui kuin itsestään lähes 20 kg, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli sellainen tunne että on helppo hengittää ja olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta. Halu pudottaa painoa täytyy lähteä omasta itsestään, ja jos jatkuvasti kuulee kumppaniltaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on, johtaa helposti tunnesyömiseen ja lihomiseen.

Itsekin kuuntelin ex-mieheltä haukkuja ulkonäöstäni usean vuoden ajan, ja lopulta voin niin huonosti, että jätin hänet kun en vaan enää jaksanut sitä jatkuvaa halveksuntaa. Tämän jälkeen paino tippui kuin itsestään lähes 20 kg, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli sellainen tunne että on helppo hengittää ja olla onnellinen.

Mies ei hauku. Vihjailee.

Esim,tuli töistä kun oli lämmin päivä, oltiin ulkona lapsen kanssa, tuli halaamaan ja sanoi :" Olen laihtunut kun työt taas alkoi, sinun pitäisi tulla meille töihin."

Ap

Kuulostat masentuneelta. Kannattaisiko se hoitaa ensin kuntoon ja miettiä painoasiaa uudelleen kun siihen on enemmän voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta. Halu pudottaa painoa täytyy lähteä omasta itsestään, ja jos jatkuvasti kuulee kumppaniltaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on, johtaa helposti tunnesyömiseen ja lihomiseen.

Itsekin kuuntelin ex-mieheltä haukkuja ulkonäöstäni usean vuoden ajan, ja lopulta voin niin huonosti, että jätin hänet kun en vaan enää jaksanut sitä jatkuvaa halveksuntaa. Tämän jälkeen paino tippui kuin itsestään lähes 20 kg, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli sellainen tunne että on helppo hengittää ja olla onnellinen.

Mies ei hauku. Vihjailee.

Esim,tuli töistä kun oli lämmin päivä, oltiin ulkona lapsen kanssa, tuli halaamaan ja sanoi :" Olen laihtunut kun työt taas alkoi, sinun pitäisi tulla meille töihin."

Ap

Entä jos sanoisit miehelle:

Minulle tulee paha mieli, kun vihjailet painostani.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat masentuneelta. Kannattaisiko se hoitaa ensin kuntoon ja miettiä painoasiaa uudelleen kun siihen on enemmän voimavaroja.

Kun muutimme pois kotikonnuilla, aloin lihomaan yksinäisyyttäni. Turvaverkko jäi 100km päähän kun vauva syntyi. +n. 40kg

Nyt tuntuu että pää kunnossa, mutta nämä läskit masentaa. - - - - - >syön lisää, että paha mieli katoaa - - - > lisää läskiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta. Halu pudottaa painoa täytyy lähteä omasta itsestään, ja jos jatkuvasti kuulee kumppaniltaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on, johtaa helposti tunnesyömiseen ja lihomiseen.

Itsekin kuuntelin ex-mieheltä haukkuja ulkonäöstäni usean vuoden ajan, ja lopulta voin niin huonosti, että jätin hänet kun en vaan enää jaksanut sitä jatkuvaa halveksuntaa. Tämän jälkeen paino tippui kuin itsestään lähes 20 kg, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli sellainen tunne että on helppo hengittää ja olla onnellinen.

Mies ei hauku. Vihjailee.

Esim,tuli töistä kun oli lämmin päivä, oltiin ulkona lapsen kanssa, tuli halaamaan ja sanoi :" Olen laihtunut kun työt taas alkoi, sinun pitäisi tulla meille töihin."

Ap

Entä jos sanoisit miehelle:

Minulle tulee paha mieli, kun vihjailet painostani.

Olen sanonut, että voin ta ppaa itseni, jos ei kelpaa.

Ap

Mikä sun painoindeksi on?

Jos haluat laihtua niin sun pitää tehdä se terveyteesi takia, ei ulkonäön, rahan tai miehen.

Itselläkinon jo ala-asteelta lähtien syömishäiriötausta, tiedän että sen kanssa on kamala elää. Itse päätin, että en hitossa anna enää sen pilata loppuelämääni ja hain apua ihan psykiatrilta, sain lääkityksen ja terapiaa jotka auttoivat enkä ole enää ahminut ja oksennellut ja mulla on suht rakastava suhde kehooni, vaikka se ei täydellinen olekaan.

Sun mieli ja keho ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa, tuolla tavalla eläen sä kaltoinkohtelet itseäsi, sä et ole sitä ansainnut.

Heivaa laihduttaminen toistaiseksi ja keskity antamaan itsellesi ravintoa ja rakennusaineita, se laihtuminen tapahtuu siinä sivussa itsekseen.

BED kuulostaa siltä että sun ruokavalio on pielessä. Jos sä saat oikeaa ravintoa tarpeeksi, niin sun ei tee mieli ahmia.

Tietääkö mies sun syömishäiriöistä? Oletko kertonut että naljailu tuntuu pahalta?

Mieti myös, mitä asioita sä pakenet syömiseen? Miksi haluat itsellesi entistä pahemman olon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta. Halu pudottaa painoa täytyy lähteä omasta itsestään, ja jos jatkuvasti kuulee kumppaniltaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on, johtaa helposti tunnesyömiseen ja lihomiseen.

Itsekin kuuntelin ex-mieheltä haukkuja ulkonäöstäni usean vuoden ajan, ja lopulta voin niin huonosti, että jätin hänet kun en vaan enää jaksanut sitä jatkuvaa halveksuntaa. Tämän jälkeen paino tippui kuin itsestään lähes 20 kg, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli sellainen tunne että on helppo hengittää ja olla onnellinen.

Mies ei hauku. Vihjailee.

Esim,tuli töistä kun oli lämmin päivä, oltiin ulkona lapsen kanssa, tuli halaamaan ja sanoi :" Olen laihtunut kun työt taas alkoi, sinun pitäisi tulla meille töihin."

Ap

Entä jos sanoisit miehelle:

Minulle tulee paha mieli, kun vihjailet painostani.

Olen sanonut, että voin ta ppaa itseni, jos ei kelpaa.

Ap

Itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitkään motivaatiot auta. Tätä keskustelupalstaa lukiessa voisi saada sen kuvan, että pysyvä laihtuminen olisi mahdollista jos vaan käärisi hihat ja ryhtyisi töihin, mutta biologisesti se on mahdotonta. Voit pudottaa painoa väliaikaisesti ja vahingoittaa sillä terveyttäsi pysyvästi, mutta pysyvä painonpudotus on mahdotonta. Tästä todistavat Yhdysvaltojen armeijan tekemät ihmiskokeet.

Miksi pysyvä painonpudotus olisi mahdotonta?

Sehän vaatii vain tiedostavaa syömistä ja muiden elintapojen tasapainoa. Painonpudotus ei ole pysyvää vain niillä, joilla jää käsittelemättä liikasyömiseen vaikuttavat tekijät.