Mies vihjailee /painostaa laihduttamaan, mutta en ole valmis itse. Kaivertaa parisuhdetta
Siksi ne laihdutukset tökkää, kun ei ole itsellä motivaatiota. En ole vielä valmis aloittamaan, vaatii hirveästi mieleltä.
Mitä sanoa miehelle? On vuosia valittanut, mutta ei ymmärrä,että sen pitäisi lähteä itsestä.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän miehesi vain häpeä liikkua lihavan naisen kanssa.
Mutta jos olet aina ollut ylipainoinen voi syy olla se, että miehesi on ihastunut naiseen jolla on hyvä vartalo. Toivoo nyt sinunkin olevan samanlainen jotta tuntisi samanlaista vetoa sinuun. Oletkos tämmöistä ajatellut koskaan
Mitä sitten? Mies tietää missä meillä on ulko-ovi, Hei hei vaan. Minäkin olen ollut ihastunut ja se laihdutti kivasti,hetkeksi.
Olen ollut normaalipainossa ja oksennellut, mies on sen silloin hyväksynyt mun painonhallinta keinoksi.
Se kun loppui lapsen myötä (en halua olla oksenteleva äiti) niin mies kauhistui lihomista. Välillä lopettaa, kun mainitsen itsemurhan, mutta joskus kun mulla menee hyvin, niin aloittaa taas vihjailut. Ap
Jos miehen kommentit on ainoa, mikä haittaa, käske sen lopettaa kuittailu. Tai ala kuittailla takaisin. Mainitsit, että mieskin on ylipainoinen. Ala siis vastata veetuiluun veetuilulla: kun mies napisee, että sun tarttis käydä salilla, taputa sen röllykkää ja sano, ettei tekis parit rutistukset pahaa sullekaan jne.
Ei miehellä ole mitään oikeutta aukoa päätään, kun on itse samassa jamassa. Eri asia, jos olisi itse tikissä ja silloinkin asia pitää ilmaista toiselle rakentavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen kommentit on ainoa, mikä haittaa, käske sen lopettaa kuittailu. Tai ala kuittailla takaisin. Mainitsit, että mieskin on ylipainoinen. Ala siis vastata veetuiluun veetuilulla: kun mies napisee, että sun tarttis käydä salilla, taputa sen röllykkää ja sano, ettei tekis parit rutistukset pahaa sullekaan jne.
Ei miehellä ole mitään oikeutta aukoa päätään, kun on itse samassa jamassa. Eri asia, jos olisi itse tikissä ja silloinkin asia pitää ilmaista toiselle rakentavasti.
Vastaa vaan, "kyllä minä tämän saan pois."
No vuosia se on sillä ollutkin ja varmaan tulee olemaan. Ehkä on sokea omalle mahalle? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitkään motivaatiot auta. Tätä keskustelupalstaa lukiessa voisi saada sen kuvan, että pysyvä laihtuminen olisi mahdollista jos vaan käärisi hihat ja ryhtyisi töihin, mutta biologisesti se on mahdotonta. Voit pudottaa painoa väliaikaisesti ja vahingoittaa sillä terveyttäsi pysyvästi, mutta pysyvä painonpudotus on mahdotonta. Tästä todistavat Yhdysvaltojen armeijan tekemät ihmiskokeet.
ok. Minä olen 16 vuotta sitten väliaikaisesti laihduttanut 30kg. Varmaankin kun minut kuopataan niin ruumiini paisuu vähän kaikkien matojen ja mätänemisen johdosta entisiin mittoihin. Oletko miettinyt mielesi terveyttä jos se ylipaino johtuukon siitä? Ehdottaisin että käyt vähäm juttelemassa näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitkään motivaatiot auta. Tätä keskustelupalstaa lukiessa voisi saada sen kuvan, että pysyvä laihtuminen olisi mahdollista jos vaan käärisi hihat ja ryhtyisi töihin, mutta biologisesti se on mahdotonta. Voit pudottaa painoa väliaikaisesti ja vahingoittaa sillä terveyttäsi pysyvästi, mutta pysyvä painonpudotus on mahdotonta. Tästä todistavat Yhdysvaltojen armeijan tekemät ihmiskokeet.
ok. Minä olen 16 vuotta sitten väliaikaisesti laihduttanut 30kg. Varmaankin kun minut kuopataan niin ruumiini paisuu vähän kaikkien matojen ja mätänemisen johdosta entisiin mittoihin. Oletko miettinyt mielesi terveyttä jos se ylipaino johtuukon siitä? Ehdottaisin että käyt vähäm juttelemassa näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa.
Kuulut vähemmistöön, 95% laihduttaneista lihoo takaisin kahdessa vuodessa.
Ottamatta kantaa siihen millainen mies on, joka vihjailee, ettet kelpaa sellaisena kuin olet, niin kerronpa nyt, että viime vuodesta olen tiputtanut noin 9kg normaalipainoon. Olen liikkunut vähän enemmän, mutta ollut myös liikkumattomia kausia. Olen syönyt kasviksia vähän enemmän, mutta eniten olen kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun muutoin. Olen lisännyt hyvien rasvojen määrää ja vähentänyt sokeria. En ole kärvistellyt, kituuttanut, katsonut vierestä muiden nauttimista tai muutakaan pas*aa, mitä laihtumisen väitetään olevan. Vähemmän sokeria/hiilaria sisältäviä tuotteita on niin helposti saatavilla, ettei ole ollut mitään ongelmaa, jotain olen itse tehnyt, esim makeiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän miehesi vain häpeä liikkua lihavan naisen kanssa.
Mutta jos olet aina ollut ylipainoinen voi syy olla se, että miehesi on ihastunut naiseen jolla on hyvä vartalo. Toivoo nyt sinunkin olevan samanlainen jotta tuntisi samanlaista vetoa sinuun. Oletkos tämmöistä ajatellut koskaanMitä sitten? Mies tietää missä meillä on ulko-ovi, Hei hei vaan. Minäkin olen ollut ihastunut ja se laihdutti kivasti,hetkeksi.
Olen ollut normaalipainossa ja oksennellut, mies on sen silloin hyväksynyt mun painonhallinta keinoksi.
Se kun loppui lapsen myötä (en halua olla oksenteleva äiti) niin mies kauhistui lihomista. Välillä lopettaa, kun mainitsen itsemurhan, mutta joskus kun mulla menee hyvin, niin aloittaa taas vihjailut. Ap
Kuulostaa siltä, että tarvitset muuta apua, kuin laihdutusohjeita. Todennäköisesti itsemurhalla uhkaileva äiti on yhtä paha tai jopa pahempi, kuin oksenteleva äiti. Hanki apua. Ongelma ei ole painosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän miehesi vain häpeä liikkua lihavan naisen kanssa.
Mutta jos olet aina ollut ylipainoinen voi syy olla se, että miehesi on ihastunut naiseen jolla on hyvä vartalo. Toivoo nyt sinunkin olevan samanlainen jotta tuntisi samanlaista vetoa sinuun. Oletkos tämmöistä ajatellut koskaanMitä sitten? Mies tietää missä meillä on ulko-ovi, Hei hei vaan. Minäkin olen ollut ihastunut ja se laihdutti kivasti,hetkeksi.
Olen ollut normaalipainossa ja oksennellut, mies on sen silloin hyväksynyt mun painonhallinta keinoksi.
Se kun loppui lapsen myötä (en halua olla oksenteleva äiti) niin mies kauhistui lihomista. Välillä lopettaa, kun mainitsen itsemurhan, mutta joskus kun mulla menee hyvin, niin aloittaa taas vihjailut. Ap
Kuulostaa siltä, että tarvitset muuta apua, kuin laihdutusohjeita. Todennäköisesti itsemurhalla uhkaileva äiti on yhtä paha tai jopa pahempi, kuin oksenteleva äiti. Hanki apua. Ongelma ei ole painosi.
En uhkaile. Sanon vain, että jos en kelpaa niin voin lähteä lopullisesti. Pääsee mun kiloista eroon
Ap
Itse olen aina alkanut vihjailemaan tyttöystävän laihduttamisesta, kun olen halunnut erota. Onnekseni tyttöystäväni ovat olleet sen verran järkeviä, että ovatkin tämän jälkeen halunneet pian erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän miehesi vain häpeä liikkua lihavan naisen kanssa.
Mutta jos olet aina ollut ylipainoinen voi syy olla se, että miehesi on ihastunut naiseen jolla on hyvä vartalo. Toivoo nyt sinunkin olevan samanlainen jotta tuntisi samanlaista vetoa sinuun. Oletkos tämmöistä ajatellut koskaanMitä sitten? Mies tietää missä meillä on ulko-ovi, Hei hei vaan. Minäkin olen ollut ihastunut ja se laihdutti kivasti,hetkeksi.
Olen ollut normaalipainossa ja oksennellut, mies on sen silloin hyväksynyt mun painonhallinta keinoksi.
Se kun loppui lapsen myötä (en halua olla oksenteleva äiti) niin mies kauhistui lihomista. Välillä lopettaa, kun mainitsen itsemurhan, mutta joskus kun mulla menee hyvin, niin aloittaa taas vihjailut. Ap
Tuo kuulostaa tosi sairaalle: mies haluaa sinun vain olevan laiha, keinolla millä hyvänsä, ei väliä, vaikka olisi syömishäiriö. Miehesi ei rakasta sinua. Vaadi miestä pariterapiaan, jos ei ongelmat ratkea siellä, niin ota ero- luulen että ongelmasi osittain ratkeavat, ku teet niin.
Tämä on provo. Älkää ruokkiko trollia.
Sitä se kostokroppa tarkoittaa..
Mies kertoo vuosien ajan että jotain kannattais tehdä ja lopulta kun hän toteaa että olette kasvaneet eroon toisistanne niin asia tulee sulla yllätyksenä ja treenaat kostokropan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se kostokroppa tarkoittaa..
Mies kertoo vuosien ajan että jotain kannattais tehdä ja lopulta kun hän toteaa että olette kasvaneet eroon toisistanne niin asia tulee sulla yllätyksenä ja treenaat kostokropan.
Olen aina ihmetellyt tätä kun parisuhteessa annetaan itsen paisua vaikka ennen on ollut hoikka. Ja sit kun erotaan niin laihdutetaan vaan että saatais mies ja sit taas on lupa pullahtaa.
Missä se oman itsen ja kehon arvostus? Miksi pidetään itsestä huolta vaan miehen takia, eikö se pitäisi tehdä ihan siksi kun arvostaa itseään ja haluaa pitää kehostaankin huolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se kostokroppa tarkoittaa..
Mies kertoo vuosien ajan että jotain kannattais tehdä ja lopulta kun hän toteaa että olette kasvaneet eroon toisistanne niin asia tulee sulla yllätyksenä ja treenaat kostokropan.
Olen aina ihmetellyt tätä kun parisuhteessa annetaan itsen paisua vaikka ennen on ollut hoikka. Ja sit kun erotaan niin laihdutetaan vaan että saatais mies ja sit taas on lupa pullahtaa.
Missä se oman itsen ja kehon arvostus? Miksi pidetään itsestä huolta vaan miehen takia, eikö se pitäisi tehdä ihan siksi kun arvostaa itseään ja haluaa pitää kehostaankin huolta?
Olen aina ollut vähän läski. Kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan, niin takana villi kesä , jolloin en bileissä kieltäytynyt hoikentavista ja piristävistä jutuista jos ymmärrätte.. Lähti 10kg nopsaa.
Eli mies ei koskaan nähnyt minua normi tilassa.
Kun alkoi seurustelu ja bileet loppui nii aloin välittömästi lihomaan, koska palasin normaaliin arkeen
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se kostokroppa tarkoittaa..
Mies kertoo vuosien ajan että jotain kannattais tehdä ja lopulta kun hän toteaa että olette kasvaneet eroon toisistanne niin asia tulee sulla yllätyksenä ja treenaat kostokropan.
Olen aina ihmetellyt tätä kun parisuhteessa annetaan itsen paisua vaikka ennen on ollut hoikka. Ja sit kun erotaan niin laihdutetaan vaan että saatais mies ja sit taas on lupa pullahtaa.
Missä se oman itsen ja kehon arvostus? Miksi pidetään itsestä huolta vaan miehen takia, eikö se pitäisi tehdä ihan siksi kun arvostaa itseään ja haluaa pitää kehostaankin huolta?
Kehoa voi huoltaa myös lihavana, ei se estä liikkumista ja terveenä oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Pitäisi saada joku oikea palkinto (rahaa miljoona :D)
En ole henkisesti valmis "turhaan" laihduttamaan. Ei 36 kilon laihdutus tuo mulle vakituista työpaikkaa, miljoonaa tilille, Sara Siepin kasvoja jne eli ei motivoi "kärvistellä" ap
67 alapeukkua, ilmeisesti niin monelle on maksettu miljoona laihduttamisesta, vau!
Lihomisesi syitä (mielestäsi): lapset, parisuhde, vallitsevat olosuhteet, ettet enää oksenna yms. yms. Ehkä se kuitekin olet vain sinä joka tunkee ruokaa suuhun? Kaikki varmasti ymmärtävät että noilla asioilla on vaikutusta, mutta sinä itse teet valinnan syödä liikaa. Jos olet itse tyytyväinen, niin sehän on ihan ok. Otat nyt vain siitä vastuun.
Miehesi ei tuo asiaa oikein esille, mutta harvalla on niin laaja viehättymisen skaala ettei 40 kilon ero haittaa. Esimerkiksi oma mieheni on iso ja minua se viehättää, jos hän lihoisi 40kiloa ja painaisi näin ollen n.145kiloa, niin kyllähän se luultavasti saattaisi alkaa ällöttää ja olisin erittäin huolissani hänen terveydestään.
Miehen puheet laihdutuksesta saattavat kuullostaa ikävältä vihjailulta, vaikka hän tarkoittaisikin pohjimmiltaan parastasi, ethän itsekään haluaisi olla lihava. Valitettavasti tunnen myös erään ex-pariskunnan, jonka mies katseli aikansa vaimonsa lihomista ja kun ylipainosta tuli sairaalloista, niin erosi. Lapsistaan mies kyllä huolehtii, sillä lapset jäivät hänelle. Tämä ihmiskunnan lihominen on tapahtunut pääasiassa 50 viime vuoden aikana ja jotain sille olisi tehtävä, ei lihomisen tulisi olla mikään "ihmisoikeus" vaan kyllä vanhemmilla on esim. on velvollisuus puuttua vaikkapa lastensa lihomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Miksi edes pitäisi laihduttaa, jos itse ei halua? Tai halua tehdä sitä "kärsimys" matkaa, kun elämä on ihan ok tällaisenakin?
Ap
AP, kirjoitit aiemmassa viestissäsi, että elämäsi on surullista ja kurjaa?
Ja nyt, että elämäsi on ihan ok " tällaisenakin". Mistä moinen ristiriita?
Kuulostat passiivis-aggressiiviselta marttyyrilta. Luulet, että ydinperhe on se suurin onni ja saavutus, vaikka koko elämäsi kuulostaa lähinnä depressiiviseltä ja läheisriippuvalta. Toivottavasti et myrkytä lapsiasi tuolla asenteella.