Mies vihjailee /painostaa laihduttamaan, mutta en ole valmis itse. Kaivertaa parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?

Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?

En ole tyytyväinen ulkonäköö tai terveyteen. En usko että pystyn laihduttamaan

. Tiedän miten pitäisi laihduttaa, olen rampannut aikoinaan ravitsemusterapeutilla bulimian johdosta. (nykyisin tuntuu ongelma olevan vaan se, etten kestä nälän tunnetta) syön liikaa kun itkettää tai tulen vihaiseksi eli joka päivä.

Ongelma on vain se ettet kestä nälän tunnetta, ja heti seuraavana sanot että syöt liikaa kun itkettää tai tulet vihaiseksi.

Tajuatko itse että suhteesi ruokaan on ihan vääristynyt?

Meillä lihavilla suurimmalla osalla se on. Silloin on turha narista että syö vähemmän, kuluta enemmän.

Minun suhteeni ruokaan on ollut vääristynyt lapsesta asti kun kiltti tyttö söi lautasen tyhjäksi, miten se kiltti tyttö voi kapinoida, lopetti syömisen, 40v myöhemmin olen tilanteessa, että syön joka tunteeseen ja lihon koko ajan, miettien miten ihmeessä leikkaan tuon pikkuvarpaan kynnen. Kahta asiaa en ole vuosiin tuntenut nälkää ja täyttä vatsaa, voin ahtaa ruokaa käsittämättömiä määriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, ettet ole vielä valmis? Ettet ole vielä liian lihava? Ettei ylipaino aiheuta haittaa (vielä)? Et ole omasta mielestäsi ylipainoinen?

En ole valmis siihen nälkään ja

( Juu mahan voi täyttää kasviksilla, elämäntapamuutos ja blaa blaa)

kurinalaisuuteen, siihen, että katson vierestä kun muut nauttii jne.

Haluan elää, liikkua siksi kun se kivaa, en laskea paljon se kuluttaa jne. Bulimia tausta ei auta yhtään,(aiheuttaa ahdistusta kun laskee kaloreita)

Itse syömishöieiötaustaisena ymmärrän tuskasi. Olen yrittänyt laihduttaa elämäni aikana vähintään 20 kertaa siinä onnistumatta. Syömishäiriö puaa päälle. Ainoa toiveeni on aina ollut, että minulla olisi anoreksia ahmimishäiriön/ bulimian sijaan , niin olisin laiha, enkä läski

Et taida ymmärtää syömishäiriöiden tuskaa tarpeeksi jos todella olet toivonut anoreksiaa ahmimishäiriön/bulimian sijaan. Anoreksia on kaikista tappavin mielenterveyden häiriö. Toivon että sanoit tuon nyt vain ajattelemattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat masentuneelta. Kannattaisiko se hoitaa ensin kuntoon ja miettiä painoasiaa uudelleen kun siihen on enemmän voimavaroja.

Kun muutimme pois kotikonnuilla, aloin lihomaan yksinäisyyttäni. Turvaverkko jäi 100km päähän kun vauva syntyi. +n. 40kg

Nyt tuntuu että pää kunnossa, mutta nämä läskit masentaa. - - - - - >syön lisää, että paha mieli katoaa - - - > lisää läskiä. Ap

Voi harmi, ikävä tilanne. Onko sinulla yhtään omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?

Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?

En ole tyytyväinen ulkonäköö tai terveyteen. En usko että pystyn laihduttamaan

. Tiedän miten pitäisi laihduttaa, olen rampannut aikoinaan ravitsemusterapeutilla bulimian johdosta. (nykyisin tuntuu ongelma olevan vaan se, etten kestä nälän tunnetta) syön liikaa kun itkettää tai tulen vihaiseksi eli joka päivä.

Ongelma on vain se ettet kestä nälän tunnetta, ja heti seuraavana sanot että syöt liikaa kun itkettää tai tulet vihaiseksi.

Tajuatko itse että suhteesi ruokaan on ihan vääristynyt?

Meillä lihavilla suurimmalla osalla se on. Silloin on turha narista että syö vähemmän, kuluta enemmän.

Minun suhteeni ruokaan on ollut vääristynyt lapsesta asti kun kiltti tyttö söi lautasen tyhjäksi, miten se kiltti tyttö voi kapinoida, lopetti syömisen, 40v myöhemmin olen tilanteessa, että syön joka tunteeseen ja lihon koko ajan, miettien miten ihmeessä leikkaan tuon pikkuvarpaan kynnen. Kahta asiaa en ole vuosiin tuntenut nälkää ja täyttä vatsaa, voin ahtaa ruokaa käsittämättömiä määriä.

Et ole enää pikkutyttö vanhempiesi armoilla, vaan aikuinen joka itse päättää omasta elämästään.

Haluatko uhrata elämäsi sen takia miten lapsuus on mennyt? Etkö halua itse ottaa jo ohjia?

Käyttäydyt kuin olisit uhri, jolla ei ole mitään sananvaltaa omassa elämässään.

Hae apua itsellesi, elämän ei tarvitse olla tuollaista.

Ap. Elät toksisessa suhteessa minkä vuoksi et laihdu. Et saa motivaatiota koska miehen ja suhteen toksisuus latistaa kaiken halun tehdä mitään muutoksia. Kun sisäistät tämän olet oikealla tiellä ja osaat hankkiutua ääliöstä eroon. Olosi kohenee ja paino alkaa tippua kuin itsestään. Huomaat saaneesi uutta tarmoa lähteä lenkille tai salille.

Kenenkään ei pitäisi jäädä suhteeseen, jossa puolison arvo lasketaan kilojen perusteella. En tarkoita että täytyy "tyytyä" mihinkään ja jos lihonut puoliso ei saa heijaria toimimaan niin sillehän ei mitään mahda. Aina voi erota. Kiloista ja/tai ulkonäöstä jatkuvasti vinkuva ja huomautteleva puoliso saisi miettiä tosissaan mihin on toisessa ihastunut ja ennen kaikkea, miksi ulkonäkö on ainoa mikä kiinnostaa. Entä se ihminen, eikö siinä ole mitään rakasta?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Elät toksisessa suhteessa minkä vuoksi et laihdu. Et saa motivaatiota koska miehen ja suhteen toksisuus latistaa kaiken halun tehdä mitään muutoksia. Kun sisäistät tämän olet oikealla tiellä ja osaat hankkiutua ääliöstä eroon. Olosi kohenee ja paino alkaa tippua kuin itsestään. Huomaat saaneesi uutta tarmoa lähteä lenkille tai salille.

Kenenkään ei pitäisi jäädä suhteeseen, jossa puolison arvo lasketaan kilojen perusteella. En tarkoita että täytyy "tyytyä" mihinkään ja jos lihonut puoliso ei saa heijaria toimimaan niin sillehän ei mitään mahda. Aina voi erota. Kiloista ja/tai ulkonäöstä jatkuvasti vinkuva ja huomautteleva puoliso saisi miettiä tosissaan mihin on toisessa ihastunut ja ennen kaikkea, miksi ulkonäkö on ainoa mikä kiinnostaa. Entä se ihminen, eikö siinä ole mitään rakasta?

Jos oma puoliso muuttuu silareilla ja kitukuureilla taas "rakkaaksi" on hyvä myöntää itselleen olevansa huono kumppani ja päästää puolisonsa etsimään parempaa elämää jonkun toisen kanssa.

Ei tarvitse kenenkään laihduttaa puolison mieliksi, mutta oman terveyden takia kannattaa ehdottomasti.

Ap:n vastarannan kiiskiyteen en ota kantaa, mutta jos aikoo laihduttaa, totta on, että sen pit lähteä itsestä ja omasta halusta ollakseen terveellinen ja kestävä painonpudotus. Tarvittaessa terapiaa esim tunne syömisen osalta tueksi. Muiden vuoksi tehtynä harvemmin olen kuullut kestävistä ja terveellisistä elämäntapamuutoksista.

Tunne syöminen, tarkoituksella erikseen kirjoitettuna 😊

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/26/ravitsemusterapeutti-tunteista…

No eipä tuo miehen suhtautuminen auta sinua. Mutta, kuulostaa surulliselta, ettet voi hyvin. Enkä puhu nyt kiloista. Sinuna lähtisin korjaamaan mielialaan vaikuttavia tekijöitä ja alkaisin huolehtimaan itsestä-ensimmäinen askel voi olla se, että menet puhumaan lääkärille mielialastasi. Hän ohjaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta. Halu pudottaa painoa täytyy lähteä omasta itsestään, ja jos jatkuvasti kuulee kumppaniltaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on, johtaa helposti tunnesyömiseen ja lihomiseen.

Itsekin kuuntelin ex-mieheltä haukkuja ulkonäöstäni usean vuoden ajan, ja lopulta voin niin huonosti, että jätin hänet kun en vaan enää jaksanut sitä jatkuvaa halveksuntaa. Tämän jälkeen paino tippui kuin itsestään lähes 20 kg, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli sellainen tunne että on helppo hengittää ja olla onnellinen.

Mies ei hauku. Vihjailee.

Esim,tuli töistä kun oli lämmin päivä, oltiin ulkona lapsen kanssa, tuli halaamaan ja sanoi :" Olen laihtunut kun työt taas alkoi, sinun pitäisi tulla meille töihin."

Ap

Entä jos sanoisit miehelle:

Minulle tulee paha mieli, kun vihjailet painostani.

Olen sanonut, että voin ta ppaa itseni, jos ei kelpaa.

Ap

Itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa.

Läskiksi vihjailu ei ole? Kerran riidan yhteydessä sanoi että" Laihduta!"

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap. Elät toksisessa suhteessa minkä vuoksi et laihdu. Et saa motivaatiota koska miehen ja suhteen toksisuus latistaa kaiken halun tehdä mitään muutoksia. Kun sisäistät tämän olet oikealla tiellä ja osaat hankkiutua ääliöstä eroon. Olosi kohenee ja paino alkaa tippua kuin itsestään. Huomaat saaneesi uutta tarmoa lähteä lenkille tai salille.

Kenenkään ei pitäisi jäädä suhteeseen, jossa puolison arvo lasketaan kilojen perusteella. En tarkoita että täytyy "tyytyä" mihinkään ja jos lihonut puoliso ei saa heijaria toimimaan niin sillehän ei mitään mahda. Aina voi erota. Kiloista ja/tai ulkonäöstä jatkuvasti vinkuva ja huomautteleva puoliso saisi miettiä tosissaan mihin on toisessa ihastunut ja ennen kaikkea, miksi ulkonäkö on ainoa mikä kiinnostaa. Entä se ihminen, eikö siinä ole mitään rakasta?

Aloitin ja lopetin salilla käynnin 2005. Olin silloin BMI 23, ja tunsin olevani liian läski sinne täydellisten laihojen joukkoon.

En todellakaan mene salille nyt kun painan 100kg!

Ap

Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.

Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde.  Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit.  Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.

Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?

Sun pitää keksiä joku muu mielihyvän lähde, kuin syöminen. Eikö mikään muu juttu kiinnosta? Korvaa syöminen jollain muulla. Itse keksin öljyväreillä maalaamisen. Aika mene, että hujahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.

Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde.  Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit.  Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.

Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?

No sillan hyvä, että ainakin tulisi motivaatiota laihduttaa, kun uusi mies pitäisi löytää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.

Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde.  Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit.  Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.

Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?

Mun elämä on surkeaa ja surullista, siksi syön, kun se tuo hyvän olon.

Olen yrittänyt muuttaa elämääni, mutta ei se muutu. Opiskelin uuden ammatin, valmistuin työttömäksi. Aloitin laihduttaa 100x tänäkin vuonna, ei onnistunut. Mun surkea elämä ei muutu vaikka yritän yritän ja yritän

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.

Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde.  Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit.  Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.

Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?

Mun elämä on surkeaa ja surullista, siksi syön, kun se tuo hyvän olon.

Olen yrittänyt muuttaa elämääni, mutta ei se muutu. Opiskelin uuden ammatin, valmistuin työttömäksi. Aloitin laihduttaa 100x tänäkin vuonna, ei onnistunut. Mun surkea elämä ei muutu vaikka yritän yritän ja yritän

Ap

Älä lyö pyyhettä kehään! Vaikeaa on, ymmärrän sen, kun itsellä muutama kilo ylimääräistä vaatii tolkuttoman työn ja vaikuttaa mielialaan. Älä tee tätä

miehen takia. Tee lapsen takia. Erilaisia keinoja on. Sanna Kiiskikin kävi jopa leikkauksessa. Se on radikaali keino, mutta jos ylipaino masentaa, väsyttää ja vie elämänhalun, niin ehkä sitä voisi harkita viimeisenä keinona? Terapia voisi olla tarpeen myös.

Voimia ja tsemppiä! Aidosti toivon, että löydät ratkaisun ja elämä on SINULLE (ei miehellesi) parempaa. Koska kyllähän se niin on, että iso ylipaino vähentää elämänlaatuasi selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.

Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde.  Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit.  Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.

Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?

Semmonen mies joutaakin lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap syytät lihavuuden syyksi paikkakunnan vaihtoa ja lasten tekoa jne muita tekosyitä.

Todellinen syy on surkea elämäsi ja huono parisuhde.  Alat tekemään asioita, joita haluat ja joista nautit.  Enkä tarkoita syömistä. Kun saat elämään jotain fiksua sisältöä ja alat nauttimaan elämästäsi muuten kuin syömällä niin ylikilot häipyvät kuin itsestään.

Mitäs jos puolisosi löytäisi jonkun hoikemman naisen ja jättäisi sinut ja lapset. Olisiko se hyvä vai huono asia?

Mun elämä on surkeaa ja surullista, siksi syön, kun se tuo hyvän olon.

Olen yrittänyt muuttaa elämääni, mutta ei se muutu. Opiskelin uuden ammatin, valmistuin työttömäksi. Aloitin laihduttaa 100x tänäkin vuonna, ei onnistunut. Mun surkea elämä ei muutu vaikka yritän yritän ja yritän

Ap

Älä lyö pyyhettä kehään! Vaikeaa on, ymmärrän sen, kun itsellä muutama kilo ylimääräistä vaatii tolkuttoman työn ja vaikuttaa mielialaan. Älä tee tätä

miehen takia. Tee lapsen takia. Erilaisia keinoja on. Sanna Kiiskikin kävi jopa leikkauksessa. Se on radikaali keino, mutta jos ylipaino masentaa, väsyttää ja vie elämänhalun, niin ehkä sitä voisi harkita viimeisenä keinona? Terapia voisi olla tarpeen myös.

Voimia ja tsemppiä! Aidosti toivon, että löydät ratkaisun ja elämä on SINULLE (ei miehellesi) parempaa. Koska kyllähän se niin on, että iso ylipaino vähentää elämänlaatuasi selkeästi.

Leikkaus on ehdoton ei, jos oksentelu taustaa.

Näissä ketjuissa aina pyydetään heivaamaan mies pihalle melkein jokaisen ongelman kohdalla. Ei se mitään auta. Samat ongelmat edessä kohta uudestaan. Muutos lähtee itsestä. Muiden syyttely on helppo keino paeta omaa vastuutaan asioista. Miesten syyttely yleisesti ei myöskään muuta tilannetta.