Lue keskustelun säännöt.
"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".
Minun äitini sanoi tuon lauseen ehkä noin 16 vuotta sitten saadessani ensimmäisen lapseni. Lapsiani mummo on hoitanut tässä 16 vuoden aikana ehkä 5 kertaa.
Hän kuitenkin kuvailee itseään osallistuvaksi isovanhemmaksi.
Onko tässä joku ylisukupolvinen, suomalainen ogelma, jota siirrämme eteenpäin tässä yksilökeskeisessä kulttuurissamme? Nimittäin mieheni ei ole suomalainen, ja hänen perheensä on tiivis. Mummo sieltä päin soittelee lähes joka päivä vain lirkutellakseen lapsillemme eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan sellaisesta, että yksin pitäisi lapset hoitaa.
Toistaako äitini (ja iso osa suomalaisia) siis jotain outoa, suomalaista traumaa, missä äiti ja perhe on aina jätetty yksin pärjäämään ja tämä siirretään aina eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? En nimittäin nykykokemuksellani tiedä mitään typerämpää, mutta onko vanhemmuuden kokemus ja taakka niin valtava selvitä yksin, että tämä "kostetaan" sitten seuraavallekin polvelle?
Tuli vain mieleen, kun muistin juuri, että äitini on ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan edellisen kerran kaksi vuotta sitten.
Kommentit (775)
Mun mielestä näissä jutuissa on turha vedota siihen, että omat isovanhemmat ovat hoitaneet. Pitää ottaa aina sen aikainen konteksti huomioon. Esimerkiksi Palveluiden saatavuus yms. Enkä olettaisi, että teidänkään omat isovanhemmat olisi teitä välttämättä ilolla hoitanut.
Mitä mieheni perhettä katson, niin se hoitovaatimus on järkyttävä. Pitäisi hoitaa tietyllä tavalla, tosi paljon ja rahallisesti vielä tukea.
Esimerkiksi me oltiin lähdössä ulkomaille ja oltiin sovittu puolta vuotta aiemmin, että meidän koira menee sinne hoitoon. Kahta viikkoa ennen meidän reissua niin käly sai kohtauksen, että hän on suunnitellut teatteriin menon, lapsilla on jotain harrastuksia ja isovanhempien tulee hoitaa lapsia, joten he ei voi olla pois paikkakunnalta. Appivanhemmat on sovittelevia, joten olivat tosi paniikissa miten toimia. Mua ärsytti se käly, mutta en jaksa riidellä ja asettaa appivanhempia ikävään rakoon, joten hoidettiin koira muualle.
Mut tämä on ainakin omassa tuttavapiirissä tosi yleistä. Lapsilla on miljoona harrastusta, vanhemmat ei selviä kuskauksista, joten isovanhempien tulee hoitaa. Ja sit sovitaan vaan lisää harrastuksia olettaen et isovanhemmat hoitaa. Mut tämä mun tuttavapiirissä.
Ehkä sulle on vaan sattunut ikävät vanhemmat, mutta Suomi on tosi itsenäinen maa. Sen takia täällä on tuollainen palvelujärjestelmä, eikä kukaan voi olettaa enää keltään mitään. Puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin olisi pitänyt sanoa hommani olen ajat sitten tehnyt.8v. vuotta jaksoin yleistalouskoneena tyttäreni perheessä,silloin 2 lasta! Toinen mummo-vaari asuivat ulkomailla ja pyörähti Suomalaisina Suomessa kun lapset viellä 5v ja 8v.En saanut heitä tavata,en tuntea. Pidetiin kuin kukaa kämmenellä ja hän ei lapsia hoitanut,ei hoito ei siivous ymm.Vastuuta.Hänenkin jäljet siivosin,kun häipyi asunmaansa takaisin.Silloin en saanut mennä nuorelle parille,en tavata lasten lapsia.Ainoastaan silloin,jos veivät toisen mummon kylään,syömään,ymm.virikeeseen.Tutiin lapset minulle.Mumona pitäisi saada olla mummona lasten kanssa.Ei vain hoto vastuulisena koko ajan.Valmiustilassa aikuiselle lapselle 7h/ 24h.Jossa riistetiin yksityisyys,ystävät ja suku.Myyrän työtä seläntakana.esim.Juon pailan,makaan krapula.Kukan ei tarkistanut asiat!Mutta kuuka pitäisi kontakti juopoon? Näin saatiin saltua mummolla arjet lapset päiväkodin jälkeen.Kun vanhemat uraputkessa.Ylityöt harastukset ja virikeet, risteilyt ymm.Koskaan ei puhuta siitä miksi 2-mummoa pidetää eriarvoisessa asemassa? Miksi se mummo jolla ei puolisoa, on hoito vastuu koko ajan?Usein se mummo on pienitulonen.Joutuu ostaa ne vaipat tutelit ymm.pienistä rahoista ja itse näkee nälkää.Kuten minä.8v. jaksoin.kun sairastuin rumilisesti,heitetiin yli laidan.Enhän tuotanut enää mitään tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?
Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?
En juo olutta enkä pönötä ja vaikka minäkin olen sanonut, että "olen oman osani hoitanut" niin se ei tarkoita ettenkö osallistu lastenlasteni elämään ja vietä heidän kanssaan aikaa. Kesällä tulee vietettyä enemmän, kun vanhempien kesälomat ja päiväkodin aukioloajat eivät oikein kohtaa ja ne on ennakkoon sovittuja juttuja. Olen myös sanonut, että sen jälkeen en hoida vähään aikaan.
Ootko ikinä ajatellut miltä omasta lapsestasi tuntuu kuulla tuo. Toki eri asia jos on hirveän itsekeskeinen / ajattelematon lapsi ja on pakko vetää rajat oman jaksamisen takia. Mutta muussa tapauksessa... Älä ihmettele jos lapsesi muistaa tämän, kun sinä itse tarvitset apua.
Muistan kun miehen äiti heti tokaisi jotain siihen malliin, että on jo osansa hoitanut kun kerrottiin hänelle vauvasta. Kyllä se vähän tuntui ikävälle tai tavallaan säikäytti, meni aikaa ennen kuin uskalsin hänelle lapsia jättää. Mutta nyt todellisuus kuitenkin on, että hän mielellään hoitaa lapsia silloin tällöin, ottaa yökylään ja auttaa jos on tarvetta. Hän on viisikymppinen ja vaativassa työssä eri paikkakunnalla, joten ei häneltä kyllä koskaan mitään jokapäiväistä tai -viikkoista apua ole missään vaiheessa odotettukaan.
Ehkäpä hän muisteli tuon sanoessaan omaa nuoruuttaan, kun isovanhemmat oli aina se ilmainen lapsenvahtipalvelu. Koska kyllä sekä minun että mieheni isovanhemmat on aikanaan hoitaneet lapsenlapsia paljon, vaikka kukaan heistä ei ollut kotiäiti vaan töissä olivat kaikki kunnes jäivät eläkkeelle raskaan fyysisen työn kuluttamina. Omakin mummoni oli pahasti reumaattinen ja liikkui huonosti, mutta niin vaan oli aina meitä hoitamassa jos oltiin kipeänä tai koulusta kesälomalla. Kaikkia kuutta lastenlasta vuorollaan.
Eiköhän tämä oli ihan yksilöllistä. Jotkut nyt ovat vaan kylmempiä, itsekkäämpiä ja rakkaudettomia muita, myös ns omiaan kohtaan. Onni niillä keillä rakastavat isovanhemmat, ovat valtava voimavara, kuten muutkin positiiviset ja läheiset sukulaissuhteet. Ovat kaksisuuntainen tie, pakottaa ei voi. Onneksi myös muut läheiset voivat korjata isovanhempien paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä näissä jutuissa on turha vedota siihen, että omat isovanhemmat ovat hoitaneet. Pitää ottaa aina sen aikainen konteksti huomioon. Esimerkiksi Palveluiden saatavuus yms. Enkä olettaisi, että teidänkään omat isovanhemmat olisi teitä välttämättä ilolla hoitanut.
Mitä mieheni perhettä katson, niin se hoitovaatimus on järkyttävä. Pitäisi hoitaa tietyllä tavalla, tosi paljon ja rahallisesti vielä tukea.
Esimerkiksi me oltiin lähdössä ulkomaille ja oltiin sovittu puolta vuotta aiemmin, että meidän koira menee sinne hoitoon. Kahta viikkoa ennen meidän reissua niin käly sai kohtauksen, että hän on suunnitellut teatteriin menon, lapsilla on jotain harrastuksia ja isovanhempien tulee hoitaa lapsia, joten he ei voi olla pois paikkakunnalta. Appivanhemmat on sovittelevia, joten olivat tosi paniikissa miten toimia. Mua ärsytti se käly, mutta en jaksa riidellä ja asettaa appivanhempia ikävään rakoon, joten hoidettiin koira muualle.Mut tämä on ainakin omassa tuttavapiirissä tosi yleistä. Lapsilla on miljoona harrastusta, vanhemmat ei selviä kuskauksista, joten isovanhempien tulee hoitaa. Ja sit sovitaan vaan lisää harrastuksia olettaen et isovanhemmat hoitaa. Mut tämä mun tuttavapiirissä.
Ehkä sulle on vaan sattunut ikävät vanhemmat, mutta Suomi on tosi itsenäinen maa. Sen takia täällä on tuollainen palvelujärjestelmä, eikä kukaan voi olettaa enää keltään mitään. Puolin ja toisin.
Minun tuttavapiirissä tuommoinen isovanhemmilla hoidattaminen on äärimmäisen harvinaista. En itseasiassa tunne ketään, joka niin tekisi. Niitä taas tunnen, joilla isovanhemmat ei osallistu juuri yhtään, ja niitä, joissa ehkä haluaisivat osallistua mutta välimatkan vuoksi ei ole mahdollista. Joitain tiedän, jotka hoitavat lapsenlapsiaan paljon, mutta omasta halustaan ja ilolla. Olen kyllä kuullut, että tuommoisia itsekkäitä vanhempia on edelleen, varmasti niitä on joka sukupolvessa, mutta ei se mikään yleinen ilmiö ole. Ja me nykyvanhemmat ollaan kyllä sitä sukupolvea jolla on ollut mahdollisuus olla päiväkodissa, minäkin olen 9kk iässä mennyt perhepäivähoitoon, siitä tuli kuin toinen koti kun oltiin siellä niin pitkiä päiviä että nykypäivänä ei olisi edes mahdollista. Lapsiperheiden palvelut oli jopa parempia silloin meidän lapsuudessa kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat saattavat myös olla toisia lapsenlapsia kohtaan rakastavia ja haluta tavata usein kun taas toisista ei niin välitetä. Valitettavasti, joillain on suosikkeja, mitä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin olisi pitänyt sanoa hommani olen ajat sitten tehnyt.8v. vuotta jaksoin yleistalouskoneena tyttäreni perheessä,silloin 2 lasta! Toinen mummo-vaari asuivat ulkomailla ja pyörähti Suomalaisina Suomessa kun lapset viellä 5v ja 8v.En saanut heitä tavata,en tuntea. Pidetiin kuin kukaa kämmenellä ja hän ei lapsia hoitanut,ei hoito ei siivous ymm.Vastuuta.Hänenkin jäljet siivosin,kun häipyi asunmaansa takaisin.Silloin en saanut mennä nuorelle parille,en tavata lasten lapsia.Ainoastaan silloin,jos veivät toisen mummon kylään,syömään,ymm.virikeeseen.Tutiin lapset minulle.Mumona pitäisi saada olla mummona lasten kanssa.Ei vain hoto vastuulisena koko ajan.Valmiustilassa aikuiselle lapselle 7h/ 24h.Jossa riistetiin yksityisyys,ystävät ja suku.Myyrän työtä seläntakana.esim.Juon pailan,makaan krapula.Kukan ei tarkistanut asiat!Mutta kuuka pitäisi kontakti juopoon? Näin saatiin saltua mummolla arjet lapset päiväkodin jälkeen.Kun vanhemat uraputkessa.Ylityöt harastukset ja virikeet, risteilyt ymm.Koskaan ei puhuta siitä miksi 2-mummoa pidetää eriarvoisessa asemassa? Miksi se mummo jolla ei puolisoa, on hoito vastuu koko ajan?Usein se mummo on pienitulonen.Joutuu ostaa ne vaipat tutelit ymm.pienistä rahoista ja itse näkee nälkää.Kuten minä.8v. jaksoin.kun sairastuin rumilisesti,heitetiin yli laidan.Enhän tuotanut enää mitään tulosta.
Eiköhän se hoitovastuu lankea sille mummolle joka sen suostuu ottamaan. Jos toiset isovanhemmat osaa pitää kiinni rajoistaan tai sanoo että on jo osansa tehnyt eikä auta, ja toinen suostuu kaikkeen mitä pyydetään, niin onhan se aika selvä kuka siihen hoitovastuuseen joutuu. Tai pääsee. Ei ole mikään pakko suostua hoitamaan yhtään enempää kuin haluaa, saati sitten ostaa mitään tavaroita. Mutta jos vanhemmille hymyilee että tottakai hoidan ja ostan ja teen, niin se on kyllä ihan itse aiheutettua ja turha valittaa selän takana miten rankkaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä näissä jutuissa on turha vedota siihen, että omat isovanhemmat ovat hoitaneet. Pitää ottaa aina sen aikainen konteksti huomioon. Esimerkiksi Palveluiden saatavuus yms. Enkä olettaisi, että teidänkään omat isovanhemmat olisi teitä välttämättä ilolla hoitanut.
Mitä mieheni perhettä katson, niin se hoitovaatimus on järkyttävä. Pitäisi hoitaa tietyllä tavalla, tosi paljon ja rahallisesti vielä tukea.
Esimerkiksi me oltiin lähdössä ulkomaille ja oltiin sovittu puolta vuotta aiemmin, että meidän koira menee sinne hoitoon. Kahta viikkoa ennen meidän reissua niin käly sai kohtauksen, että hän on suunnitellut teatteriin menon, lapsilla on jotain harrastuksia ja isovanhempien tulee hoitaa lapsia, joten he ei voi olla pois paikkakunnalta. Appivanhemmat on sovittelevia, joten olivat tosi paniikissa miten toimia. Mua ärsytti se käly, mutta en jaksa riidellä ja asettaa appivanhempia ikävään rakoon, joten hoidettiin koira muualle.Mut tämä on ainakin omassa tuttavapiirissä tosi yleistä. Lapsilla on miljoona harrastusta, vanhemmat ei selviä kuskauksista, joten isovanhempien tulee hoitaa. Ja sit sovitaan vaan lisää harrastuksia olettaen et isovanhemmat hoitaa. Mut tämä mun tuttavapiirissä.
Ehkä sulle on vaan sattunut ikävät vanhemmat, mutta Suomi on tosi itsenäinen maa. Sen takia täällä on tuollainen palvelujärjestelmä, eikä kukaan voi olettaa enää keltään mitään. Puolin ja toisin.
Minun tuttavapiirissä tuommoinen isovanhemmilla hoidattaminen on äärimmäisen harvinaista. En itseasiassa tunne ketään, joka niin tekisi. Niitä taas tunnen, joilla isovanhemmat ei osallistu juuri yhtään, ja niitä, joissa ehkä haluaisivat osallistua mutta välimatkan vuoksi ei ole mahdollista. Joitain tiedän, jotka hoitavat lapsenlapsiaan paljon, mutta omasta halustaan ja ilolla. Olen kyllä kuullut, että tuommoisia itsekkäitä vanhempia on edelleen, varmasti niitä on joka sukupolvessa, mutta ei se mikään yleinen ilmiö ole. Ja me nykyvanhemmat ollaan kyllä sitä sukupolvea jolla on ollut mahdollisuus olla päiväkodissa, minäkin olen 9kk iässä mennyt perhepäivähoitoon, siitä tuli kuin toinen koti kun oltiin siellä niin pitkiä päiviä että nykypäivänä ei olisi edes mahdollista. Lapsiperheiden palvelut oli jopa parempia silloin meidän lapsuudessa kuin nykyään.
Sä oot syntynyt siis 80 tai 90 luvun alussa? Mut eihä suakaan ole isovanhemmat hoitaneet vaan ne lapsiperhepalvelut? Ja jos tosiaan sun tuttavapiirissä on noin ja mun toisella tavalla, ei se kerro totuudesta mitään. Tilastot tulee varmaan puoleen väliin.
Näissä kannattaa muistaa myös se, että mitä se hoitaminen ennen oli versus mitä se nykyään on. Siihen sattui myös lama-aika, joka on monilla vieläkin painajaisen muistissa.
On niitä perheitä, jotka hoidattavat lapsensa kokonaan isovanhemmilla. Toisaalta, jos isovanhempi on vastahankainen tai ei ole oikeasti kiinnostunut viettämään aikaansa lasten lastensa kanssa, niin varmasti parempi tuo sitten ettei olla väkisin tekemisissä.
Tukiverkko voi olla muukin kuin isovanhemmat. Ja hienoa, jos muuten voi kyläillä ja olla tekemisissä ilman hoitovelvoitetta. Esim. oma äitini on sairas eikä ole sen vuoksi voinut hoitaa lastani. Lisäksi asumme eri paikkakunnnilla. Lapseni on pienestä pitäen ollut välillä hoidossa kavereilla ja vastavuoroisesti kavereiden lapset joskus meillä.
Jos omalla tyttärelle tulee joskus jälkikasvua niin kyllä varmasti voisi joskus olla hoitoapuna, esim. 1 krt/kk, vaikka en niin kovasti vauvoista välitäkään. Hauskempi viettää aikaa sitten, kun ovat vähän kasvaneet niin voi puuhailla kaikkea yhdessä.
En itse kyllä haluaisi tupata oman lapseni elämään liiaksi niinkuin en ole halunnut oman äitinikään olevan jatkuvasti neuvomassa. Jos välit ovat hyvät ja luontevat, miksei voida olla enemmänkin tekemisissä. Usein vaan nuo sukulaisuussuhteet tuntuvat olevan monella enemmän tai vähemmän "pakotettuja" ja siitä ei kyllä hyvä seuraa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä näissä jutuissa on turha vedota siihen, että omat isovanhemmat ovat hoitaneet. Pitää ottaa aina sen aikainen konteksti huomioon. Esimerkiksi Palveluiden saatavuus yms. Enkä olettaisi, että teidänkään omat isovanhemmat olisi teitä välttämättä ilolla hoitanut.
Mitä mieheni perhettä katson, niin se hoitovaatimus on järkyttävä. Pitäisi hoitaa tietyllä tavalla, tosi paljon ja rahallisesti vielä tukea.
Esimerkiksi me oltiin lähdössä ulkomaille ja oltiin sovittu puolta vuotta aiemmin, että meidän koira menee sinne hoitoon. Kahta viikkoa ennen meidän reissua niin käly sai kohtauksen, että hän on suunnitellut teatteriin menon, lapsilla on jotain harrastuksia ja isovanhempien tulee hoitaa lapsia, joten he ei voi olla pois paikkakunnalta. Appivanhemmat on sovittelevia, joten olivat tosi paniikissa miten toimia. Mua ärsytti se käly, mutta en jaksa riidellä ja asettaa appivanhempia ikävään rakoon, joten hoidettiin koira muualle.Mut tämä on ainakin omassa tuttavapiirissä tosi yleistä. Lapsilla on miljoona harrastusta, vanhemmat ei selviä kuskauksista, joten isovanhempien tulee hoitaa. Ja sit sovitaan vaan lisää harrastuksia olettaen et isovanhemmat hoitaa. Mut tämä mun tuttavapiirissä.
Ehkä sulle on vaan sattunut ikävät vanhemmat, mutta Suomi on tosi itsenäinen maa. Sen takia täällä on tuollainen palvelujärjestelmä, eikä kukaan voi olettaa enää keltään mitään. Puolin ja toisin.
Minun tuttavapiirissä tuommoinen isovanhemmilla hoidattaminen on äärimmäisen harvinaista. En itseasiassa tunne ketään, joka niin tekisi. Niitä taas tunnen, joilla isovanhemmat ei osallistu juuri yhtään, ja niitä, joissa ehkä haluaisivat osallistua mutta välimatkan vuoksi ei ole mahdollista. Joitain tiedän, jotka hoitavat lapsenlapsiaan paljon, mutta omasta halustaan ja ilolla. Olen kyllä kuullut, että tuommoisia itsekkäitä vanhempia on edelleen, varmasti niitä on joka sukupolvessa, mutta ei se mikään yleinen ilmiö ole. Ja me nykyvanhemmat ollaan kyllä sitä sukupolvea jolla on ollut mahdollisuus olla päiväkodissa, minäkin olen 9kk iässä mennyt perhepäivähoitoon, siitä tuli kuin toinen koti kun oltiin siellä niin pitkiä päiviä että nykypäivänä ei olisi edes mahdollista. Lapsiperheiden palvelut oli jopa parempia silloin meidän lapsuudessa kuin nykyään.
Sä oot syntynyt siis 80 tai 90 luvun alussa? Mut eihä suakaan ole isovanhemmat hoitaneet vaan ne lapsiperhepalvelut? Ja jos tosiaan sun tuttavapiirissä on noin ja mun toisella tavalla, ei se kerro totuudesta mitään. Tilastot tulee varmaan puoleen väliin.
Näissä kannattaa muistaa myös se, että mitä se hoitaminen ennen oli versus mitä se nykyään on. Siihen sattui myös lama-aika, joka on monilla vieläkin painajaisen muistissa.
Niin, isovanhemmilla oltiin joka kesä joku viikko, varsinkin kouluaikaan ja lisäksi sairaseläkkeellä oleva mummo tuli aina hoitamaan jos me lapset oltiin sairaana ja silloin kesällä usein viikoiksi. Ja lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin. Oli lama juu, mutta minun vanhemmilla kyllä töitä riitti siitä huolimatta. Kaikki ei tietysti olleet yhtä onnekkaita.
Minulla ei siis ole mitään valittamista omien vanhempieni isovanhemmuudesta tai vanhemmuudesta. Tai no, isä valitsi jo silloin uran ennen lapsia, enkä voi kuvitella että hän juuri hoitaisi meidänkään lapsia vaikka jää ihan kohta eläkkeelle. Mutta muuten meillä on ihanat ja sopivasti osallistuvat isovanhemmat. Ei heille lapsia voi viikoiksi laittaa, mutta joskus viikonloppuna kyllä.
Mun vanhemmat eivät ota lapsia yökylään kuin todella pitkin hampain (ehkä 10 vuoden aikana 5 kertaa, joten ei taatusti olla liikaa rasitettu eläkkeellä olevia). Olen muutamasti kysynyt kun olisin halunnut mennä kesällä esim. ystävän häihin ilman huolta lastenhoidosta ja jotta olisi itsekin voinut ottaa vähän alkoholia. Vastattiin vain, että ota lapset mukaan! Vaikkei niitä ollut kutsuttu. Ja perään syyllistävä lause: " Olen omani jo hoitanut ja sen verran pitää lapsia olla että pystyy niistä itse huolehtimaan". Niin.. Kun olin pieni oltiin vanhempien mukana katsomassa ystäväpiirin illanistujaisia. Joku oksensi, vanhemmat oli erilaisia, peottaviakin kun joivat ja mekastivat. Lapset olivat alta 10 vuotiaita.. eli kun ei pärjätty yksin yötä, otettiin mukaan ja sitten kyläpaikan sohvalla torkuttiin klo 02 kun vanhemmat sanoi, että nuku siinä vaan hetki, kohta lähdetään (taksilla).
Eli.. ei se nyt voi ihan noinkaan mennä. En viitsi paljon enää kysellä kun aina vastaus on ollut torjuva. Kertaakaan lapsia ei ole PYYDETTY, että voisit tuoda vaikka yökyläänkin joskus. Itse saa kerjätä ja sen jälkeen tuntea olevansa paha ihminen kunnei itse lapsiaan hoida. Kun siis saa moraalisaarnan hoidon lisäksi. Tuntuu, että se vie koko ilon. Hoitaa jos hoitaa, mutta ilman saarnaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on myös vieras käsite tuo, että ennen lapset vietiin kesällä maalle isovanhempien hoitoon. Olen v. 69 syntynyt. Riippuu varmaan suvuista ja siellä maalla asuvien isovanhempien ammateista. Onko ollut pieni maatila, jossa ei ole ollut paljon työtä, vaiko isompi tila jossa isoäitikin on ollut kiinni tilan töissä, eikä ole kertakaikkiaan aikaa hoitaa lapsenlapsia.
Vanhempani ovat maalta kotoisin, mutta kävimme vain kesäisin kyläilemässä ja joskus kesälomalla olimme vaikkapa viikon verran. Silloin vanhempani osallistuivat myös tilan töihin ja me lapset olimme myös mukana, joka oli mielestäni hauskaa. Keräsimme mansikoita ojien reunoilta. Minusta oli myös hauskaa kun oli paljon lehmiä, jotka sitten oli päivisin pellolla ja illalla ne ajettiin navettaan lypsyä varten.
Olisin joskus halunnut jäädä pitemmäksi aikaa, mutta äiti sanoi, että en voi,
koska maalla eletään juuri silloin kiireisintä aikaa.
Minun äitini on hoitanut lapsiani aina pitkin hampain, ja on ikään kuin velvollisuudesta joskus tarjoutunut heitä hoitamaan, vaikka hänestä on selvästi huomannut, ettei yhtään haluttaisi. Asutaankin kyllä kaukana toisistamme (onneksi), joten ei ole tarvinnut väkisin yrittää luoda suhdetta mummon ja lastenlasten välille.
Nyt lapseni alkavat olla jo aikuisia eikä heillä ole mummoonsa oikeastaan minkäänlaista suhdetta. Isäni kuoltua äitini jäi yksin, ja valittaa nyt yksinäisyyttä ja soittelee minulle, vaikka välimme ovat olleet aina huonot ja etäiset (lapsina olimme veljeni kanssa vain häiriötekijä ja taakka, joista ei olisi saanut olla minkäänlaista vaivaa).
Sen sijaan ex-mieheni vanhemmat ovat vaalineet suhdetta kaikkiin lastenlapsiinsa ja heillä onkin todella lämpimät ja läheiset välit kaikkiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, ja jopa meihin lastensa entisiin puolisoihin.
Kannattaisi ehkä miettiä sitä vanhuuttakin joskus... läheiset ihmissuhteet luodaan pitkän elämän aikana, ei niitä sitten yht'äkkiä vanhana enää mistään repäistä.
Itse aion mahdollisia tulevia lapsenlapsiani tarjoutua hoitamaan säännöllisesti, esim. 1 viikonloppu kuukaudessa, jos terveys sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole mikään sukupolvijuttu, jotkut ihmiset vaan on itsekkäämpiä kuin toiset. Ja tosiaan, ehkä kaikkien ei olisi alun perinkään kannattanut niitä lapsia tehdä, mutta syystä tai toisesta niitä on sitten kuitenkin tullut. Nykyään on yleisempää ja yleisesti hyväksytympää olla vapaaehtoisesti lapseton kuin 30-40 vuotta sitten, ja ne jotka ei lapsista tykännyt alun perinkään ei varmaan halua lapsenlapsiaankaan hoitaa. Ja kyllähän niitä itsekkäitä hyväksikäyttäjä-vanhempia on vieläkin, jotka hoidattaa lapsiaan isovanhemmilla. Varmasti vähemmän kuin ennen, kun niitä lapsia ei tosiaan ole enää pakko tehdä, mutta jonkun verran kuitenkin. Ja varmaan on ollut aiemmissakin sukupolvissa niitä, jotka eivät olisi halunneet lapsia hoitaa, mutta on ollut pakko ja sitten on hoidettu huonosti tai väkivallalla. Nykyään vaatimustaso sille lastenhoidolle on paljon kovempi kuin koskaan, ei enää riitä se että antaa ruokaa pari kertaa päivässä ja vähän katsoo perään muiden hommien ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-8488354
Tässä uutisessa taas pikkulapsiperheet ovat historiallisen yksin.
Tuo uutinenhan on vuodelta 2015. Äitienpäivänä v. 2021 uutisoitiin, miten isovanhempien osallistuminen lastenlasten on lisääntynyt. Isovanhempia on myös elossa merkittävästi enemmän kuin ennen.
Suurten ikäluokkien lapset on tulossa isovanhemmiksi. Itsekin haluan toimia kuten oma mummu, mutta päinvastoin kuin oma (suureen ikäluokkaan kuuluva) äiti tai isä.
Kyllä suurten ikäluokkien lapset on alkaneet tulla isovanhemmiksi jo aikapäiviä sitten. Ensimmäisillä on jo lapsenlapsenlapsia.
Ei ole! Et osaa laskea. Monella suurten ikäluokkien lapsilla on vauvoja ja taaperoita, kuten minulla.
Outoa ajattelua tosiaan tuo, että isovanhemmat ajattelevat suhteen lapsenlapseen olevan vain joku hoitosuhde. Se on kuitenkin oikea ihmissuhde, jossa yhteinen ajanvietto luo läheisyyttä ja tutustuttaa. Rakkautta on viettää aikaa yhdessä. Kun isovanhemmat ovat vanhoja, niin turha sitten enää valittaa, kun kukaan ei auta heitä ja käy katsomassa. Olisiko kannattanut luoda se vastavuoroinen ihmissuhde silloin kun siihen on tilaisuus?
Oma mummoni oli tosi ilkeä minulle. En edes ollut varsinaisesti hoidossa hänen luonaan vaan kävin niin kun normaalisti käydään kylässä omien vanhempien kanssa. Silti kehtasi sanoa, että on omat lapsensa hoitanut. Makasi sitten kymmenen vuotta vanhuspalveluissa. Kävin pari kertaa muodon vuoksi paikalla. Kun hän kuoli, en tainnut edes itkeä. Haudalla en ole käynyt kertaakaan.
Ei isovanhempia saa syyllistää, jos eivät osallistu. Syitä voi olla taustalla todella paljon. Esimerkiksi se, että vaikka olisi nyt vain yksi lapsenlapsi, niin haluaa tehdä vain sen verran hänen kanssaan, että voi sen saman tarjota mahdollisille muille lapsenlapsille (Työkaverini perustelu, miksi ei suostunut maksamaan ekan lapsenlapsen etelänmatkaa. Minusta ihan oikea perustelu.)
Olen itse perheenäiti ja moni vonkuu minultakin lapsenhoitoapua. En vain oikeasti oikein jaksa enkä halua oman pakollisen kuvion lisäksi. Ärsyttää kun edes rivien välissä ehdotetaan, saati jos joku kaipaa perusteluja. Ja tämä liittyy aiheeseen sikäli, että hoitoapua pyytävät tutut perustelevat juuri sillä, ettei ole isovanhemmat auttamassa. Eli heidän mielestään JONKUN velvollisuus on auttaa. Minusta ei ole. Suomessa on päivähoito ja ostamalla saa lisäpalveluja. Väsyminen on inhimillistä, mutta ei ole oikea tapa ratkaista asia kaatamalla se jonkun sukulaisen tai tutun niskaan. Jos apua saa näiltä, niin loistavaa. Jos ei, niin jokaisen täytyy ratkoa asia itse.
Jos vertaillaan kansainvälisesti, niin on syytä ottaa huomioon myös kolme asiaa: 1) Suomessa naiset tekevät paljon palkkatyötä - tekeekö se osallistuva nonna tmv. myös uraa?, 2) Suomessa saadaan lapset melko vanhana, se vaikuttaa jaksamiseen ja 3) moni mummoikäinen hoitaa ikääntyneitä perheenjäseniään. En siis pitäisi Suomea lapsivihamiehisenä, vaan meillä naisilta vaaditaan muutakin kuin ensin äidin ja sitten mummon rooli.
Vierailija kirjoitti:
Outoa ajattelua tosiaan tuo, että isovanhemmat ajattelevat suhteen lapsenlapseen olevan vain joku hoitosuhde. Se on kuitenkin oikea ihmissuhde, jossa yhteinen ajanvietto luo läheisyyttä ja tutustuttaa. Rakkautta on viettää aikaa yhdessä. .
Vanhempien tulee toimia niin, ettei isovanhemmille kaadu liikaa hoitovastuuta. Sinin tapauksessasi tämäkään ei riittänyt, vaan jostakin syystä suhde jäi etäiseksi. Oliko kyseessä isäsi äiti? Päsmäröikö oma äitisi suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Minut ja sisarukseni hoisi naapurissa asuva mummoni. Äiti palasi töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Silti on sanonut, että on omat lapsensa jo hoitanut ja tällä verukkeella ei ole muakaan auttanut.
Tuohon aikaan eli silloin kun oli 3 kk äitiyslomat, ei monella äidillä ollut valinnanvaraa. Töihin oli mentävä, jos onnekseen oli töitä saanut. Sosiaaliturva oli olematonta, sinne todella mentiin viimeisenä keinona, häpeillen lakki kourassa, äitiyspäivärahaa ei ollut, ei myöskään järjestettyä päivähoitoa. Äitisi saattoi olla perheen ainoa tulonhankkija, koska Suomessa vallitsi suurtyöttömyys. Eli ei hän todennäköisesti laiskuuttaan jättänyt sinua mummon hoiviin.
Olen pannut merkille, että hyvin monet vertaavat kokemuksiaan entisiin, omien äitiensä, aikoihin jättäen täysin huomiotta kuinka erilaista elämä silloin oli. Ihmiset oikeasti olivat oman onnensa varassa. Alpo Ruuthin kirja Kotimaa valottaa mainiosti nuoren lapsiperheen elämää 60-luvun Suomessa. Suosittelen.
Rinnastukset joihinkin eteläisten maiden kulttuuriin ovat aika hölmöjä. Niissä maissa naiset eivät ole työelämässä läheskään siinä määrin kuin meillä, mikä näkyy voimakkaasti myös elintasossa. Mummot hoitavat lapsia, kun ei esim. eläketurvaa ole, eikä naisilla juurikaan ole mitään sanomista siihen, kuinka haluaisi elämänsä viettää. Yhteisön sana on laki.
En tiedä koskeeko tämä vain tiettyjä sukupolvia. Omat vanhemmat on syntyneet 40- ja 50-luvulla ja eivät ole osallistuvia. Esikoista hoitivat alle vuoden ikäisenä kerran 3 tuntia ja molempia kerran 6 tuntia, kun lapset oli 3 ja 5. Miehen äiti on ihan samanlainen ja hänen isänsä kuollut. Edes kuopusta synnyttämään mennessä ei saatu isovanhemmista ketään hoitamaan esikoista :(
Mun isän vanhemmat oli kuolleet jo ennen mun syntymää, mutta isän tädit (2kpl) hoitivat meitä paljon. Samoin äidin vanhemmilla oltiin paljon, ja vaarini olikin maailman paras. Oikeastaan hän on ollut mun lapsuuden tärkein aikuinen. Ainoa, jonka luona sai olla oma itsensä ja jonka saattoi luottaa rakastavan ihan ehdoitta. Hänestä yritän myös ottaa mallia omaan vanhemmuuteen.