Jos olet lopettanut alkoholinkäytön kokonaan niin mikä siihen oli syynä?

Huvikseni, kun muut valitti, etteivät pysty olemaan erossa alkoholista.

Aloitin uutena vuotena ja olen nyt piruuttani ollut 9 vuotta ilman alkoholia.

Ajattelin, että on tässä elämässä jo aika monta saavillista tullut juotua. Terveempi vanhuus kiinnostaa. Sitäpaitsi juova mummoikäinen on jotenkin ahdistava ajatus. Joten lopetin.

Joskus join joka päivä.

Nyt on neljään vuoteen ryyppykertoja ollut ehkä 5kpl.

Viimeisen vuoden aikana mennyt ehkä 12pac kaljaa, eli pullo kuussa.

Ei se enää silleen maistu, eikä siitä saamaa jännitystä ja kicksiä mitä ennen sai..

Ei vaikuta hauskuuteeni mitenkään.

En koskaan aloittanutkaan, hyvin harvoin juon ytään alkoholia ja jos juon pysyn yhdessä annoksessa. Isäni väkivalta alkoholin vaikutuksen alla oli liian pelottavaa, siksi en juo. Valitettavasti aviomieheni ratkesi alkoholistiksi eikä pysty lopettamaan.

Adhd diagnoosi ja toimiva lääkitys. Varhaisteinistä vajaaseen (🤪) kolmekymppiseen tuli juotua, muiden huumeiden ohella. Olin käytännössä jo luovuttanut elämäni suhteen ja vaikka vihasin juomista niin ajattelin, että tää elämä tuli nyt tuhrattua yritykseen ja erehdykseen, ettei musta muuhunkaan ole. Onneksi olin väärässä! Sanoinkuvaamattoman ihanaa herätä hyvään oloon joka aamu😍

Kahden peräkkäisen raskauden jälkeen oli tullut oltua jo sen verran pitkään kokonaan ilman alkoholia, etten vaan nähnyt syytä aloittaa käyttöä uudestaan. Ei huvita eikä tee mieli.

Ahdistus, joka tulee niin voimakkaana alkoholin käytön jälkeen. Enkä tarkoita morkkista, se on eri asia. Ahdistus on henkinen paha olo; iloton elämä. Se aiheuttaa innostyksen puutetta, melankoliaa jne.

Havahduin siihen, kun useampana sunnuntaina ahdisti alkava työviikko niin paljon, että tuli otettua sunnuntainakin siideriä siihen henkiseen hapettomuuteen. Sitä kesti puoleen viikkoon.

Sitten lopetin, niin aurinko alkoi taas paistaa mielessä.

Mulla on valmiiksi syntymähumala. Tupakkaa ja rahaa paloi myös liikaa. Ja väsyin valvomiseen, kävin ylikierroksilla.

Sairastin rintasyövän. Uusiutumisen pelossa loppui viinin limitys. Alkoholi riski rintasyövässä.

Olen juonut sosiaalisissa tapahtumissa, koska muutkin juovat. En ole koskaan pitänyt alkoholista.

Rahat loppuivat enkä viitsinyt viinan takia percettä myydä. Katsotaan jos voimaannun ja sakseni avaan, niin aloitan viinanjuonnin ehkä uudelleen.

Nuoruuden hilpeät nousuhumalat vaihtuivat pöhnäiseen väsymykseen ja krapuloistakin tuli ihan kauheita!

Juon enää vain alkoholittomia siidereitä ja lonkeroita. 

Kivut vatsassa, lähimuistin heikkeneminen, epävakaa askel ja kaatumiset pitemmän putken jälkeen. Rahaakin meni. Enkä varsinaisesti kaatokännejä vetänyt mutta määrät alkoi olla aikamoiset että edes vähän tepsi ja pysty asioimaankin 1,5-2promillen humalassa.

Oon sosiaalisesti awkward aina sosiaalisissa tilanteissa, illanvietot ja kavereiden kanssa syömiset yms vaati alkoholia. Jotenkin nyt yritän opetella tykkään itestäni tällaisena, ja hyväksyyn etten oo luontaisesti se porukan suulain ja hauskin tyyppi ja se on ihan okei, en tarvi alkoholia ollakseni pidetty.

Kyllästyin, vaikka se auttoikin aivoja .

Menin psyk. klinikalle tutkimuksiin  ja dg +  lääkitys.

Ei tartte enää ryypätä että aivot rauhottuu.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat lopettaneet siksi että oli enemmän tai vähemmän pakko (ennen kaikkea riippuvuussairaus).

Itsellä ainakin tuntuu että joka päivä pidot vaan paranee, eikä se ole ollut yhtään sitä mitä ryyppykaverit kauhisteli et sit kaikki hauskanpito on takana.

Join viiniä itsekseni reippaasti viikonloppuisin toistakymmentä vuotta, mutta en krapulaan asti. Join pitkään jatkuneen katastrofaalisen elämäntilanteeni aiheuttaman ahdistuksen lieventämiseksi. Viini vei pahimman terän pahalta ololta.

Vuosi sitten satutin selkäni enkä ole sen jälkeen päässyt liikkumaan asuinpaikastani mihinkään. Ruoka kulkee ovelta ovelle, mutta viiniä saa vain isolla rahalla ulkomailta, eikä minulla ole sellaisia rahoja. Reilun kilometrin säteellä on kolme Alkoa, mutta kun en pääse ostamaan, on oltava ilman.

Mikään ei ole muuttunut paremmaksi: ei mieliala, ei kunto, ei mikään. Jatkuva stressitila on kuitenkin viime viikkoina alkanut kehitellä minulle mahahaavaa, joten pahemmaksi on mennyt.

Vähän sama juttu kuin aloittajalla. Minulla vain vähän vakavampi juttu. Oli yksi colitis-kohtaus. Ensimmäinen ja viimeinen. Suoraan leikkauspöydälle ja avanne. Sitten J-pussi. Se vain ei kestänyt alkoholia, joka kerta alkoi tulla verta läpi kun kokeilin. Kolme kertaa kokeilin ja joka kerta sama juttu. Se loppui sitten siihen.

Tuli kiintiö täyteen, en ole absolutisti, mutta aika vähäistä käyttö on. Ennen saatoin istua 3-4 iltaa viikossa baarissa, normaali satsi oli sellainen 8-10 tuoppia ja parit paukut päälle. Sitten vaan tajusin ettei tässä ole mitään järkeä, samat huonot jutut ja fyrkkaa vaan palaa. Lopettaminen oli yllättävän helppoa, kun ei ollut enää mielenkiintoa dokaamiseen.