Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ei auta koliikkivauvan kanssa
13.05.2021 |
Perheessämme on 1 kk ikäinen koliikkivauva ja elämäntilanne on muutenkin haastava (mm. synnytyksestä toipumiseni on hidasta komplikaation takia, mies potee synnytyksen jälkeistä masennusta). Olemme molemmat vanhemmat todella väsyneitä. Kirsikkana vaikean elämäntilanteen päälle perheemme lemmikki reagoi vauvaan stressillä ja on todella vaativa, herättelee meitä öisin vauvan nukahdettua. Vauva on osittaisimetyksellä ja osittain saa korviketta terveyssyistä. Kaipaisimme arjessa apua isovanhemmilta ja olemme sitä pyytäneet. Vauvalla on 2 mummoa, noin 65-vuotiaita ja terveitä molemmat.
Mummo A auttaa. Hän tulee käymään pitkän matkan päästä, siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa vauvaa ja on valmis jopa valvomaan yöllä. Vaihtaa kakkavaipat jne. Pitää kovasti vauvasta ja auttaa mielellään. On myös sanonut, että mummolaan voi koska tahansa tulla ja hän auttaa. Arvostan tätä todella paljon. Pitkän välimatkan ja allergisen vaarin takia mummo A ei voi ottaa lemmikkiämme hoitoon.
Mummo B suhtautuu eri tavalla. Hänellä on itsellään ollut aikoinaan koliikkivauva, mutta asia tuntuu unohtuneen. Mummo B asuu lähellä, mutta ei ole valmis tulemaan meille kovin usein. Käy vain päiväsaikaan ja kun vauva alkaa illalla itkeä, poistuu paikalta. Ei vaihda kakkavaippoja. Käydessään ei siivoa, laita ruokaa tms, vaan saan huolehtia mummolle ruoat. Vaari tulee mummon mukana käymään, mutta istuu vain tietokoneella koko käynnin ajan eikä tee elettäkään auttaakseen. Saapuessaan mummo omii vauvan ja hokee vain, kuinka vauva on mummon kulta. Meidän vanhempien pitäisi seurustella virkeinä vierailujen ajan mummon kanssa ja ihastella, kuinka mummo hänen sanojensa mukaan "niin luonteva lapsen kanssa". Mummo haluaa ottaa käynneillä kasan valokuvia vauvasta ja esitellä niitä myöhemmin ystävilleen. Kertoo kaikki vauvan asiat, minun toipumisen tilanteen ja muut ystävilleen. Mummo haluaa vain sylitellä lasta ja ruokkia pullosta, muuta ei suostu tekemään. Olemme sanoneet, että vauvaa pitäisi ruokkia tahdistetusti pullolla, mutta mummo ei välitä ohjeista ja kaataa tuttipullo sisällön hirveää tahtia vauvalle. Mummon käytös tekee vauvan levottomaksi, saa aikaan lisää vatsavaivoja ja seuraavat imetyskerrat ovat todella vaikeita, kun pulloruokinta mummolla ei suju ohjeiden mukaan. Mummo B:n tavasta pulloruokkia on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Olemme sanoneet vaikeasta tilanteestamme tälle mummolle, mutta hän ei halua auttaa arjessa, vaan hellitellä vauvaa. Mummo B ei halua ottaa hoitoon perheemme lemmikkiä väliaikaisesti, vaikka olemme tätä pyytäneet. Mummon kotona on siis samanlainen lemmikki ennestään ja lemmikkimme on ennenkin ollut mummolla hoidossa. Arkea auttaisi nyt paljon, jos vaativa lemmikki olisi tämän koliikkiajan mummolassa. Mummo B kokee, että mummo A:ta "suositaan", kun mummo A viettää meillä enemmän aikaa (koska mummo A haluaa tehdä niin).
Miten ihmeessä jaksaa tämän mummo B:n kanssa, kun arki koliikkivauvan kanssa on muutenkin raskasta ja kaipaisimme apua vauvan kanssa?
Ap
Kommentit (101)
Vastaathan ap tähän, ihan asiallisesti tarkoitan kysyä: Miksi sun mielestä mummot ovat velvollisia hoitamaan vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kiittämätön! Vaikka koliikki onkin.
Luonnehäiriöinen mummo B pois vauvan ja teidän elämästä , mies terapiaan ja ostatte hoitoapua. Oliko muuta?
Mummon ei ole mikään pakko hoitaa lastenlapsia. Lastenhoito on vanhempien tehtävä, ei mummojen, kummien tai kavereiden. Toki se on hienoa jos joku hoitaa, mutta mikään velvollisuus se ei ole.
Toivon sinulle silti paljon tsemppiä ap ja neuvolasta voit pyytää apua, kyllä se varmasti ajan kanssa helpottaa. Lemmikki ja vauva olisi hyvä tutustuttaa toisiinsa ja muistakaa antaa myös lemmikille huomiota, sitä ei voi jättää ulkopuolelle. Kyllä se siitä varmasti 🌺
Vierailija kirjoitti:
Mummojen hoidettavaksiko ne lapset tehdään? Ei isovanhemmilla ole mitään velvoitetta auttaa vauvan kanssa, oli koliikki tai ei. Toki heitä voi kieltää tulemasta kylään, jollei vieraille ole aikaa/voimia ja ruokkia ja passata ei todellakäan tarvitse, jos väkisin änkevät.
Voisiko joku ystävä ottaa lemmikin hoitoon? Tai jos kyse on rotukoirasta, joka hankittu asialliselta kasvattajalta, häneltä voisi kysyä ottaisiko hoitoon korvausta vastaan, tai tietäisikö jonkun luotettavan, joka voisi ottaa. Lemmikin kannalta olisi luultavasti parempi etsiä sille uusi koti. Jos jo kk:n jälkeen on noin vaikeaa, ei siitä helpommaksi ainakaan muutu. Lisäksi lapsi kasvaessaan alkaa härnätä lemmikkiä, josta seuraa vain lisää ongelmia kaikille.
Lapsi alkaa härnäämään lemmikkiä? No ei muuten ala! Mikäs lapsi se tuollaista tekee? Vaikka miten monissa lapsiperheissä on lemmikkejä, lapset opetetaan siihen, miten lemmikkien kanssa ollaan ja eletään. Olen itse myös sisarusteni kanssa kasvanut usean koiran keskellä syntymästä asti, eipä olisi tullut koskaan mieleenkään härnätä lemmikkejä eikä hyvin kasvatettu ja opetettu lapsi todellakaan sellaista tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koliikki kesti 3kk. Parhaiten vatsavaivoihin auttoi korvikkmerkin vaihtaminen nan h.a-korvikkeeseen ja itkukitinöissä lapsi selälleen ja jalkojen jumppaus (jalkoja nostellaan kohti rintakehää ja pyöritellään niin kauan eytä tulee röyhtäisyä tai pierua jolloin levoton olo loppui). Liian nälkäisenä lapsi hotkii jolloin ilmaa menee vatsaan
Vierailija kirjoitti:
Mummojen hoidettavaksiko ne lapset tehdään? Ei isovanhemmilla ole mitään velvoitetta auttaa vauvan kanssa, oli koliikki tai ei. Toki heitä voi kieltää tulemasta kylään, jollei vieraille ole aikaa/voimia ja ruokkia ja passata ei todellakäan tarvitse, jos väkisin änkevät.
Voisiko joku ystävä ottaa lemmikin hoitoon? Tai jos kyse on rotukoirasta, joka hankittu asialliselta kasvattajalta, häneltä voisi kysyä ottaisiko hoitoon korvausta vastaan, tai tietäisikö jonkun luotettavan, joka voisi ottaa. Lemmikin kannalta olisi luultavasti parempi etsiä sille uusi koti. Jos jo kk:n jälkeen on noin vaikeaa, ei siitä helpommaksi ainakaan muutu. Lisäksi lapsi kasvaessaan alkaa härnätä lemmikkiä, josta seuraa vain lisää ongelmia kaikille.
Jos lemmikki ei sitä paitsi ole kuukaudessa tottunut uuteen tulokkaaseen, se ei selvästikään ole lapsiystävällistä sorttia. Yleensä ainakin sekä kissat että koirat sopeutuvat vauvaan hyvinkin äkkiä -ainakin, jos ne tietävät paikkansa huushollissa, eli sen että eivät ole universumin keskipiste. Varsinkin koira tajuaa kyllä hyvin pian, että vauva on hänen yläpuolellaan laumassa, ja hyvin koulutettu koira sopeutuu tähän kyllä. Uroskoiria ei yleensä sen enempää kiinnosta ja nartut ottavat "tädin" roolin, kuten tekisivät susilaumassakin.
Toki olen yhden uroskoirankin tuntenut, joka kävi aina haistamassa vauvan pyllyä ja vei sitten ihmiselle puhtaan vaipan, että olisi aika... Koira oli muuten hyvin reaktiviinen ja vähän hankala, mutta ymmärsi heti, mistä vauvassa on kysymys.
Mutta joo, jos lemmikki lähetetään pois kotoa, se stressaantuu vain lisää ja ongelmat kumuloituu. Se on totutettava vauvaan joko heti tai ei ollenkaan. Tervepäisen elukan kanssa olisi toisin, mutta tämä ei selvästi sellainen ole.
Nyt täytyy ap kasvaa aikuiseksi ja tehdä aikuisen päätöksiä. Joskus se edellyttää jopa siitä karvaisesta perheenjäsenestä luopumista, jos kerran et arjestasi selviä. Ei se nimittäin yhtään sen helpommaksi muutu, vaikka koliikki meneekin ohi. Koska sitten lapsi oppii liikkumaan -koko ajan nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki kannattaa antaa kokonaan pois jos teillä ei ole voimia totuttaa sitä vauvaan. Ongelmainen käytös jatkuu aivan varmasti myöhemminkin, itse en ottaisi tuossa tilanteessa lemmikkiä hoitoon, oletan että huutava/pissivä kissa kyseessä tai levoton koira?
Mummo B ei selvästi ole valmis antamaan teille apua jota kaipaatte. Onhan tuo vauvan kanssa oleminen kuitenkin suuri apu? Itsekin antaisin kakkavaipat mieluusti vanhempien hoitaa jos ovat paikalla. Vauva on vasta muutaman viikon ikäinen ja mummo A on käynyt teillä lukuisia kertoja jo apuna. Se on todella erityinen asia ja ihanaa että apua noin kattavasti saatte.
Unohtakaa tää B-mummo puutteineen nyt hetkeksi ja keskittykää avun hakemiseen (masennus pitää saada hoitoon ym) ja tosiaan jos omista lemmikeistä ei pysty itse huolehtimaan, ne on parempi antaa kokonaan muualle. Ongelmakäytös ei laannu muualla olemisella, lemmikki tarvitsee aikaa tottua uuteen tilanteeseen ja kaipaa sekin huomiota. On ok myöntää ettei ole voimia ja tuo tilanne voi sellanen hyvin olla.
Jos joku ei halua auttaa, hänen ei tarvitse. Niin se vain on. Yksi hyvä mummo riittää kyllä. 💜
Emme halua luopua lemmikistä. Voimia huolehtia lemmikistä riittää normaalisti, mutta nyt koliikkiaikana ei. Kunhan koliikki loppuu, jaksaisi vaikeaa käytöstä lemmikiltä ihan eri tavalla.
Ap
Hyvä kun on vastuuntuntoa, sitä ei kaikilla perheillä ole lemmikin suhteen. Ei pidäkään luovuttaa. Varmaan lemmikkikin oireilee uutta tilannetta.
Vastuuntuntoa olisi ollut hoitaa homma niin, ettei lemmikin tarvitse oireilla. Vastuuntuntoa on myös luopua eläimestä silloin, kun ei sitä itse pysty hyvin hoitamaan -ja siitähän tässä on kyse. Oireileva eläin kärsii, ja jos ap ei tee mitään -tai kippaa lemmikin hoitoon- kärsimys vain jatkuu.
Kaikki eläimet eivät sovi lapsiperheeseen. Eivät kaikki eläinlajit, tai -rodut, ja lapsirakkaassa rodussakin voi olla yksilöitä, jotka eivät koskaan totu lapsiin, ainakaan jos ovat olleet perheessä ensin ja prinssipuolison asemassa. Silloin on vastuullista päästää eläin sellaiseen kotiin, missä sen on mahdollisuus voida hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tommosta jaksaa jos itsekin on tarvitseva väsynyt ja kipeä synnytyksestä ja kaikki vaan vaatii jaksamaan?
Siinä vaiheessa, kun on tietoisesti päättänyt tuoda tähän maailmaan avuttoman olennon, joka on täysin riippuvainen sinusta, ei yksinkertaisesti ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa ja jaksaa ja vielä jaksamasta päästyäänkin jaksaa.
Tämä asia kannattaisi miettiä selväksi ennen kuin lisääntyy. Ap joutuu jatkossakin jaksamaan silloinkin, kun koko perhe on noroviruksessa tai influenssassa.
Jos on jo ensimmäisten neljän viikon jälkeen ihan loppu, ei hyvältä näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että miten v ihaan tuollaista "antakaa lemmikki pois"- kommentointia! Huomaa ettei tuollaisilla ihmisillä ole ollut koskaan lemmikkiä. Lemmikki on todella rakas perheenjäsen eikä sitä anneta pois minkään vauvan takia tosta noin vaan. Koliikki menee ohi ajan kanssa. Ihan hirveästi tsemppiä sinulle ap, tällä palstalla saa aina typeriä vastauksia.
Kyllä meillä on ollut lemmikkejä. Mutta katsos me muut olemme kouluttaneet omamme ja ymmärrämme, että jos ap ei ole neljässä viikossa saanut elukkaansa tottumaan vaivaan vaan tämä protestoi vielä edelleenkin, ap ei ole kovin kyvykäs lemmikinpitäjä ja eläin olisi onnellisempi muualla.
Kuinka monta päivää käytit tämän sadun keksimiseen? Oletko sama anoppialoituksia satuileva tyyppi, joka laajentaa aihepiiriään nyt mummoihin, pian myös isomummoihin?
Säälin niitä, jotka käyttävät aikaansa tällaiseen keskusteluun.
Maailmassa on paljon tärkeämpiä asioita, joihin voi energiansa suunnata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ihmeessä kuukauden ikäisen vauvan äidillä on aikaa kirjoitella tällä palstalla. Keskity nyt siihen lapseesi niin ehkä koliikkikin vauvalla helpottaa.
Mummolla ei ole mitään velvollisuutta auttaa sua ap. Ota yhteys neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki kannattaa antaa kokonaan pois jos teillä ei ole voimia totuttaa sitä vauvaan. Ongelmainen käytös jatkuu aivan varmasti myöhemminkin, itse en ottaisi tuossa tilanteessa lemmikkiä hoitoon, oletan että huutava/pissivä kissa kyseessä tai levoton koira?
Mummo B ei selvästi ole valmis antamaan teille apua jota kaipaatte. Onhan tuo vauvan kanssa oleminen kuitenkin suuri apu? Itsekin antaisin kakkavaipat mieluusti vanhempien hoitaa jos ovat paikalla. Vauva on vasta muutaman viikon ikäinen ja mummo A on käynyt teillä lukuisia kertoja jo apuna. Se on todella erityinen asia ja ihanaa että apua noin kattavasti saatte.
Unohtakaa tää B-mummo puutteineen nyt hetkeksi ja keskittykää avun hakemiseen (masennus pitää saada hoitoon ym) ja tosiaan jos omista lemmikeistä ei pysty itse huolehtimaan, ne on parempi antaa kokonaan muualle. Ongelmakäytös ei laannu muualla olemisella, lemmikki tarvitsee aikaa tottua uuteen tilanteeseen ja kaipaa sekin huomiota. On ok myöntää ettei ole voimia ja tuo tilanne voi sellanen hyvin olla.
Jos joku ei halua auttaa, hänen ei tarvitse. Niin se vain on. Yksi hyvä mummo riittää kyllä. 💜
Emme halua luopua lemmikistä. Voimia huolehtia lemmikistä riittää normaalisti, mutta nyt koliikkiaikana ei. Kunhan koliikki loppuu, jaksaisi vaikeaa käytöstä lemmikiltä ihan eri tavalla.
Ap
Hyvä kun on vastuuntuntoa, sitä ei kaikilla perheillä ole lemmikin suhteen. Ei pidäkään luovuttaa. Varmaan lemmikkikin oireilee uutta tilannetta.
Vastuuntuntoa olisi ollut hoitaa homma niin, ettei lemmikin tarvitse oireilla. Vastuuntuntoa on myös luopua eläimestä silloin, kun ei sitä itse pysty hyvin hoitamaan -ja siitähän tässä on kyse. Oireileva eläin kärsii, ja jos ap ei tee mitään -tai kippaa lemmikin hoitoon- kärsimys vain jatkuu.
Kaikki eläimet eivät sovi lapsiperheeseen. Eivät kaikki eläinlajit, tai -rodut, ja lapsirakkaassa rodussakin voi olla yksilöitä, jotka eivät koskaan totu lapsiin, ainakaan jos ovat olleet perheessä ensin ja prinssipuolison asemassa. Silloin on vastuullista päästää eläin sellaiseen kotiin, missä sen on mahdollisuus voida hyvin.
Täsmälleen näin. Mulla esim. 2 saman rotuista koiraa, jotka eivät voi sietää lapsia. Muuten ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä. Toista yritettiin totuttaa pentuna ja kasvattajallankin oli lapsia (ehkä siinä syy, miksi eivoi sietää niitä...), mutta ei suostunut menemään lähellekään, rähisee vaan. Aikuisia ihmisiä rakastaa varauksetta, vaikka rotumääritelmässä seisoo "varautunut vieraita kohtaan".
Toista ei olla edes yritetty totuttaa lapsiin. Itselle ei niitä tule ja koirat saadaan hoitoon/omaan tilaan, jos lapsivieraita joskus harvoin käy. Joka tapauksessa, mitä yritän sanoa on, että kaikki eläimet ei tosiaankaan automaattisesti hyväksy tai edes opi sietämään edes sitä perheen omaa vauvaa. Mustasukkaisuus voi olla joskus syynä, jos eläin kokee, että vauva vie sen paikan laumassa.
Ja vaikka vauvan kanssa vielä onnistuisi, siinä vaiheessa kun lapsi kasvaa ja kiinnostuu eläimestä, alkaa tarttua siihen ja "paijata" (repii korvista/karvoista/hännästä, kiipeää päälle ym. minkä lapsi tarkoittaa hyvällä, mutta eläimen kannalta on kiusaamista), ongelmia tulee varmasti, jollei eläin alunperinkään ole lasta hyväksynyt, tai sen hermorakenne ei ole riittävän vahva.
Ymmärrän hyvin, että lemmikistä luopuminen tuntuu ihan hirveältä ajatukselta, mutta joissain tilanteissa se vaan on eläimen kannalta paras vaihtoehto.
Voi näitä uusavuttomia. Älkää edes suunnitelko lapsen/lasten hankkimista, jos tukiverkostonne on Vauva.fi-palsta. Sydämeni itkee niiden lasten puolesta, joiden vanhemmat elävät elämäänsä verkossa.
Anteeksi nyt vaan, mutta sulla on siellä KAKSI auttavaa mummoa viikottain ja kehtaat valittaa. Monella ei ole yhtään. Ja mies. Sitäkään ei ole kaikilla.
Mutta mitä ihmettä? mIEHELLÄ synnytyksen jälkeinen masennus 🤣🤣🤣. Hänkö se on teidän lapsen synnyttänyt? Voi taivas. Tuollainen johtuu RASKAUSHORMOONEISTA. Miehellä se on vaan lorvikatarri eli laiskuus joka sillä on.
Voi tätä nykypäivän avuttomuutta.
Nyt ryhdistäydytte! Toinen sen koiran kanssa pitkälle lenkille ja toinen menee nukkumaan kun mummo saapuu. Seuraavalla kerralla tosinpäin.
Voisiko lemmikit laittaa hoitolaan, se koliikki menee ohi parissa kuukaudessa. Nukkukaa vuorotellen toisen vanhemman kanssa yöt.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta sulla on siellä KAKSI auttavaa mummoa viikottain ja kehtaat valittaa. Monella ei ole yhtään. Ja mies. Sitäkään ei ole kaikilla.
Mutta mitä ihmettä? mIEHELLÄ synnytyksen jälkeinen masennus 🤣🤣🤣. Hänkö se on teidän lapsen synnyttänyt? Voi taivas. Tuollainen johtuu RASKAUSHORMOONEISTA. Miehellä se on vaan lorvikatarri eli laiskuus joka sillä on.
Voi tätä nykypäivän avuttomuutta.
Nyt ryhdistäydytte! Toinen sen koiran kanssa pitkälle lenkille ja toinen menee nukkumaan kun mummo saapuu. Seuraavalla kerralla tosinpäin.
Jokainen jaksaa eri tavalla, itse olen aina tiennyt että lasten kanssa ei apua ole tulossa, joten sen pohjalta näitä on suunniteltu ja saatu ja itse hoidettu. Toiset varmasti ovat olleet siinä uskossa, että apua saa, ehkä jopa luvattu niitä apuja kun tarvitsee..
Vauva on muutaman viikon ikäinen, ja teillä on ollut jo useamman kerran molemmat mummot apuna? Saat kyllä oikeasti poikkeuksellisen paljon apua. Ja on ihan kohtuutonta arvostella toista mummoa siitä, ettei vastasyntynyttä hoida öisin. Ei se ole normaalia, yökyläilyt on reilusti myöhemmin.
Ymmärrän, että väsyttää, mutta nyt elätte tämän vaiheen toisianne tukien. Miehelle apua jos oikeasti on ihan toimintakyvytön. Ja olette kiitollisia siitä avusta, mitä saatte.
Alue: Aihe vapaa
Että miten v ihaan tuollaista "antakaa lemmikki pois"- kommentointia! Huomaa ettei tuollaisilla ihmisillä ole ollut koskaan lemmikkiä. Lemmikki on todella rakas perheenjäsen eikä sitä anneta pois minkään vauvan takia tosta noin vaan. Koliikki menee ohi ajan kanssa. Ihan hirveästi tsemppiä sinulle ap, tällä palstalla saa aina typeriä vastauksia.