Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ei auta koliikkivauvan kanssa
13.05.2021 |
Perheessämme on 1 kk ikäinen koliikkivauva ja elämäntilanne on muutenkin haastava (mm. synnytyksestä toipumiseni on hidasta komplikaation takia, mies potee synnytyksen jälkeistä masennusta). Olemme molemmat vanhemmat todella väsyneitä. Kirsikkana vaikean elämäntilanteen päälle perheemme lemmikki reagoi vauvaan stressillä ja on todella vaativa, herättelee meitä öisin vauvan nukahdettua. Vauva on osittaisimetyksellä ja osittain saa korviketta terveyssyistä. Kaipaisimme arjessa apua isovanhemmilta ja olemme sitä pyytäneet. Vauvalla on 2 mummoa, noin 65-vuotiaita ja terveitä molemmat.
Mummo A auttaa. Hän tulee käymään pitkän matkan päästä, siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa vauvaa ja on valmis jopa valvomaan yöllä. Vaihtaa kakkavaipat jne. Pitää kovasti vauvasta ja auttaa mielellään. On myös sanonut, että mummolaan voi koska tahansa tulla ja hän auttaa. Arvostan tätä todella paljon. Pitkän välimatkan ja allergisen vaarin takia mummo A ei voi ottaa lemmikkiämme hoitoon.
Mummo B suhtautuu eri tavalla. Hänellä on itsellään ollut aikoinaan koliikkivauva, mutta asia tuntuu unohtuneen. Mummo B asuu lähellä, mutta ei ole valmis tulemaan meille kovin usein. Käy vain päiväsaikaan ja kun vauva alkaa illalla itkeä, poistuu paikalta. Ei vaihda kakkavaippoja. Käydessään ei siivoa, laita ruokaa tms, vaan saan huolehtia mummolle ruoat. Vaari tulee mummon mukana käymään, mutta istuu vain tietokoneella koko käynnin ajan eikä tee elettäkään auttaakseen. Saapuessaan mummo omii vauvan ja hokee vain, kuinka vauva on mummon kulta. Meidän vanhempien pitäisi seurustella virkeinä vierailujen ajan mummon kanssa ja ihastella, kuinka mummo hänen sanojensa mukaan "niin luonteva lapsen kanssa". Mummo haluaa ottaa käynneillä kasan valokuvia vauvasta ja esitellä niitä myöhemmin ystävilleen. Kertoo kaikki vauvan asiat, minun toipumisen tilanteen ja muut ystävilleen. Mummo haluaa vain sylitellä lasta ja ruokkia pullosta, muuta ei suostu tekemään. Olemme sanoneet, että vauvaa pitäisi ruokkia tahdistetusti pullolla, mutta mummo ei välitä ohjeista ja kaataa tuttipullo sisällön hirveää tahtia vauvalle. Mummon käytös tekee vauvan levottomaksi, saa aikaan lisää vatsavaivoja ja seuraavat imetyskerrat ovat todella vaikeita, kun pulloruokinta mummolla ei suju ohjeiden mukaan. Mummo B:n tavasta pulloruokkia on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Olemme sanoneet vaikeasta tilanteestamme tälle mummolle, mutta hän ei halua auttaa arjessa, vaan hellitellä vauvaa. Mummo B ei halua ottaa hoitoon perheemme lemmikkiä väliaikaisesti, vaikka olemme tätä pyytäneet. Mummon kotona on siis samanlainen lemmikki ennestään ja lemmikkimme on ennenkin ollut mummolla hoidossa. Arkea auttaisi nyt paljon, jos vaativa lemmikki olisi tämän koliikkiajan mummolassa. Mummo B kokee, että mummo A:ta "suositaan", kun mummo A viettää meillä enemmän aikaa (koska mummo A haluaa tehdä niin).
Miten ihmeessä jaksaa tämän mummo B:n kanssa, kun arki koliikkivauvan kanssa on muutenkin raskasta ja kaipaisimme apua vauvan kanssa?
Ap
Kommentit (101)
Se on kauhean rankkaa mut onneksi ei kestä ikuisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se mummo B pyörii teillä ?
Ei tuossa vaiheessa tarvitse päästää ketään vierailulle ellei hänestä ole oikeasti jotain apua.Elämä riittävästi sekaisin ilman ongelmiakin.Tuossa vaiheessa elämän ei kuulu olla sekaisin! Vauvalla on ikää 4vko, syöminen sujuu eli enää ei tarvitse miettiä, huutaako se nälkää vai pelkoa ja koliikki vaivaa yleensä illalla tai iltayöstä, ei koko päivää.
Ihan ensin isältä ja äidiltä puhelimet ja tietokoneet pois käytöstä, korkeintaan voi käyttää puhelinta soitteluun. Eli elämä tähän ja nyt, ei nettiin. Koko elämä keskitetään vauvaan ja omaan jaksamiseen eli pitkiä kävelylenkkejä, nukutaan aina samaan aikaan vauvan kanssa ja lopetetaan pariksi kuukaudeksi kaikki muu kuin perhe-elämä. Niin saadaan jaksaminen kuntoon, vauvalle rytmi ja elämä rauhoittumaan.
Ai tylsää vai? Mukavampi valittaa, että kukaan ei auta?
Synnytyksen jälkeisestä vaikeasta komplikaatiosta kärsivä ihminen pitkille lenkeille?? Oletko sekaisin? Ja puhelimella voi esim lukea kirjaa tai uutisia, ei kaikki ole jotain someroskaa. Typerää ylemmyydenarvoista pätemistä.
Se lapsen isä kärsii myös vakavista alapään repeämistä? Synnytyksestä on kuukausi, 6 vko kohdalla tehdään jälkitarkastus ja saadaan "lupa" tarjota römpsää puolisolle, joten eiköhän se teline kestä jo nyt kävelylenkkejä.
Kirjat, uutiset jne. ei ole nyt tarpeen ollenkaan, kun ollaan väsyneitä ja jaksamattomia. Juuri noin se väsy iskee: tehdään asioita, joista on haittaa, mutta kun on murrosikäisen kakaran mieli, niin äitiähän sitä avuksi vaaditaan.
Eikö mies nyt tosiaan voi hoitaa koiraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se mummo B pyörii teillä ?
Ei tuossa vaiheessa tarvitse päästää ketään vierailulle ellei hänestä ole oikeasti jotain apua.Elämä riittävästi sekaisin ilman ongelmiakin.Tuossa vaiheessa elämän ei kuulu olla sekaisin! Vauvalla on ikää 4vko, syöminen sujuu eli enää ei tarvitse miettiä, huutaako se nälkää vai pelkoa ja koliikki vaivaa yleensä illalla tai iltayöstä, ei koko päivää.
Ihan ensin isältä ja äidiltä puhelimet ja tietokoneet pois käytöstä, korkeintaan voi käyttää puhelinta soitteluun. Eli elämä tähän ja nyt, ei nettiin. Koko elämä keskitetään vauvaan ja omaan jaksamiseen eli pitkiä kävelylenkkejä, nukutaan aina samaan aikaan vauvan kanssa ja lopetetaan pariksi kuukaudeksi kaikki muu kuin perhe-elämä. Niin saadaan jaksaminen kuntoon, vauvalle rytmi ja elämä rauhoittumaan.
Ai tylsää vai? Mukavampi valittaa, että kukaan ei auta?
Synnytyksen jälkeisestä vaikeasta komplikaatiosta kärsivä ihminen pitkille lenkeille?? Oletko sekaisin? Ja puhelimella voi esim lukea kirjaa tai uutisia, ei kaikki ole jotain someroskaa. Typerää ylemmyydenarvoista pätemistä.
Se lapsen isä kärsii myös vakavista alapään repeämistä? Synnytyksestä on kuukausi, 6 vko kohdalla tehdään jälkitarkastus ja saadaan "lupa" tarjota römpsää puolisolle, joten eiköhän se teline kestä jo nyt kävelylenkkejä.
Kirjat, uutiset jne. ei ole nyt tarpeen ollenkaan, kun ollaan väsyneitä ja jaksamattomia. Juuri noin se väsy iskee: tehdään asioita, joista on haittaa, mutta kun on murrosikäisen kakaran mieli, niin äitiähän sitä avuksi vaaditaan.
No mulle tehtiin jälkitarkastus vasta 3kk vauvan syntymästä. Sitä ennen en saanut tehdä yhtään mitään. Enkä kyllä edes pystynyt.
Voiko miehellä olla synnytyksen jälkeinen masennus? Sehän on niin raskaan työn tehnyt kuten ollut raskaana ja synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sekä mies ja vaarit ovat tässä jutussa sellaisia, ettei heidän oleteta pystyvän mihinkään?
Mies tekemään osansa, vaikka onkin masennus. Hänen täytyy luoda suhde vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, se tunnettu tarinoitsija jälleen kerran linjoilla.
Vai että oikein mies potee synnytyksen jälkeistä masennusta.
Miksi se miehesi potee synnytyksen jälkeistä masennusta, eihän hän ole mitään synnyttänyt.
Korkeintaan katsellut vierestä, kun sinä synnytät.
Ja aina, aina tällä provoilijalla on ylipitkät viestit ja hirmuiset selostukset asiasta.
Ja lopussa aina jokin kysymys, jolla hän varmistaa, että vastauksia ja kommentteja alkaa tippua.
Hoh hoijaa, meitä on totisesti moneksi. Ja vielä vähän päällekin.
No näinpä. Pitkät jorinat ja johdatteleva tarina. Tässä pisti heti myös silmään moka. 1kk ikäinen vauva ja se toinen ihana mummo on ollut heillä pitkiä aikoja vaihtamassa kakkavaippoja, toinen ei.
No, jokaisella huvinsa, jos haluaa päivän viettää rustaamalla johdattelevaa provoa ja lukemalla päivän, kun ihmiset sivutolkulla siihen vastailevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sekä mies ja vaarit ovat tässä jutussa sellaisia, ettei heidän oleteta pystyvän mihinkään?
Mies tekemään osansa, vaikka onkin masennus. Hänen täytyy luoda suhde vauvaan.
Ei miehiltä voi mitään vaatia kun ne masentuu jos ei saa kerran päivässä seksiä eikä kukaan huolehdi heidän hyvinvoinnistaan. :/
Mies keksinyt masennuksen ettei tarvi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varautua jo ennen lapsen saamista siihen, etteivät läheiset välttämättä olekaan niin innokkaita auttamaan. Nykymaailmassa ei ole itsestään selvää, että isovanhemmat auttavat pyyteettömästi lasten hoidossa. He ovat oman osuutensa jo tehneet omien lastensa kohdalla.
Minunkin anoppini muutti eläkevuosillaan Andorraan, ja kunnioitan päätöstä täysin. Hänellä on oikeus elää omannäköistään elämää eikä tarvitse olla sidottuna meihin vain siksi, että meillä on lapsi ja hänellä lapsenlapsi. Myös siskoni on suoraan ilmaissut, ettei hänestä ole meidän nepsy-lapsen hoitajaksi. Sekin on täysin fine. Ymmärrän koliikkivauvan aiheuttaman väsymyksen ja turhautumisen, mutta läheisillä ei ole velvollisuutta auttaa. Toki se olisi ystävällistä ja toivottavaa, muttei pakollista.
Eiköhän se mummo ole jo omat koliikki lapsensa hoitanut. Joten nyt tuoreet vahhemmat skarpatkaa ja hoitakaa ihan itse jälkikasvunne. Näin se kulkee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän mummoilta juuri odotetaan, että sylittelevät vauvaa sen aikaa, että sinä voit vaikka hoitaa tiskit ja pyykit. Lisäksi saat juttuseuraa hänestä. Jos siivoojaa kaipaat, niin tilaa palvelu siivoojalta. Ruokakauppakäynnit on helppo muutenkin nykyään korvata nettiostoksilla. Osta eineksiä, jos et ehdi kokata. Mitä muuta vielä olisit tarvinnut? Sinullahan on mieskin, jonka kanssa saatte jaettua kotityöt.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varautua jo ennen lapsen saamista siihen, etteivät läheiset välttämättä olekaan niin innokkaita auttamaan. Nykymaailmassa ei ole itsestään selvää, että isovanhemmat auttavat pyyteettömästi lasten hoidossa. He ovat oman osuutensa jo tehneet omien lastensa kohdalla.
Minunkin anoppini muutti eläkevuosillaan Andorraan, ja kunnioitan päätöstä täysin. Hänellä on oikeus elää omannäköistään elämää eikä tarvitse olla sidottuna meihin vain siksi, että meillä on lapsi ja hänellä lapsenlapsi. Myös siskoni on suoraan ilmaissut, ettei hänestä ole meidän nepsy-lapsen hoitajaksi. Sekin on täysin fine. Ymmärrän koliikkivauvan aiheuttaman väsymyksen ja turhautumisen, mutta läheisillä ei ole velvollisuutta auttaa. Toki se olisi ystävällistä ja toivottavaa, muttei pakollista.
Minä olin onnellinen, kun äitini selvisi isän kuoleman aiheuttamasta masennuksesta ja eli 10 vuotta itselleen. Kävi ulkomaillakin. Olisiko minun pitänyt vaatia, että hän tämän 10 vuotta uhraa elämänsä meidän lasten hoitamiseen, ennen kuin alzheimer iski. Siinähän se olisi hänen elämänsä mennyt. Ensin hoitanut omat lapset, sitten sairastavan miehensä ja sitten meidän lapset ja sitten ei olisi enää muistanut elämästä mitään ja edes sitä, kuka itse on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kiittämättömältä. Teillä on jo mummo A apuna, eikö se riitä? 🤔 Toivottavasti tämä on provo. Hullua, jos teidän puolesta pitäisi vielä siivota ja kokata. Eiköhän mummoilla ole omatkin kodit hoidettavanaan. Heillä ei myöskään ole velvollisuutta ottaa vaativaa lemmikkiä hoitoon. Siitä on nyt turha itkeä,asia olisi ollut hyvä miettiä kuntoon jo ennen vauvan syntymää. Jos kyseessä on joku koira, se sitoo aika paljon, kun pitää ulkoiluttaa vähintään 3 krt päivässä.
Mies ei kasva isyyteen samaan tahtia kuin nainen äitiyteen.
Raskausaika edellyttää äidiltä huomattavan suurta psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista sopeutumista. Sekä positiiviset että negatiiviset tunteet voivat yllättää voimakkuudellaan. Mielikuvat hoivatuksi tulosta ja omien vanhempien vanhemmuudesta aktivoituvat raskauden edetessä.
Tieto raskaudesta aiheuttaa useimmiten iloa, mutta samalla olo voi olla epätodellinen ja hämmentynyt. Mielialat saattavat vaihdella laidasta laitaan etenkin raskauden alussa. Huoli kokonaistilanteen muutoksista voi olla todellinen. Esimerkiksi oma kykeneminen vanhemmuuteen ja taloudelliset asiat saattavat mietityttää. Ristiriitaiset ja riittämättömyyden tunteet kannattaa ottaa puheeksi. Vaikeat asiat ja tilanteet usein helpottuvat, kun jakaa ne muiden kanssa.
Vanhemmaksi kasvu alkaa ennen lapsen syntymää, ja vanhemmuus alkaa konkreettisesti lapsen synnyttyä. Vanhempana toimimiseen, lasten kasvatukseen ja läheisiin ihmissuhteisiin vaikuttavat omat kokemukset lapsuudesta ja perheestä.
Vanhemmuuden rakentuminen perustuu omilta vanhemmilta saatuun malliin. Odotusaikana suhde omiin vanhempiin usein aktivoituu. Jotkut tuntevat tulevansa vanhemmaksi heti raskauden alettua. Toisille vanhemmuus alkaa vasta lapsen synnyttyä. Vanhemmuus ovat elämänmittainen tehtävä, ja tehtävät siinä muuttuvat lapsen kasvaessa ja elämäntilanteiden muuttuessa. Vanhemmat itse rakentavat omanlaisensa tavan muodostaa perhe.
Ikävää jos puolisolta ei saa tukea. On kuitenkin lapsen isä ja olette perhe, joiden on ensisijaisesti tarkoitus huolehtia teidän lapsesta ja lemmikistä. Ei kannata tukeutua niin paljon muihin hoitajiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki kannattaa antaa kokonaan pois jos teillä ei ole voimia totuttaa sitä vauvaan. Ongelmainen käytös jatkuu aivan varmasti myöhemminkin, itse en ottaisi tuossa tilanteessa lemmikkiä hoitoon, oletan että huutava/pissivä kissa kyseessä tai levoton koira?
Mummo B ei selvästi ole valmis antamaan teille apua jota kaipaatte. Onhan tuo vauvan kanssa oleminen kuitenkin suuri apu? Itsekin antaisin kakkavaipat mieluusti vanhempien hoitaa jos ovat paikalla. Vauva on vasta muutaman viikon ikäinen ja mummo A on käynyt teillä lukuisia kertoja jo apuna. Se on todella erityinen asia ja ihanaa että apua noin kattavasti saatte.
Unohtakaa tää B-mummo puutteineen nyt hetkeksi ja keskittykää avun hakemiseen (masennus pitää saada hoitoon ym) ja tosiaan jos omista lemmikeistä ei pysty itse huolehtimaan, ne on parempi antaa kokonaan muualle. Ongelmakäytös ei laannu muualla olemisella, lemmikki tarvitsee aikaa tottua uuteen tilanteeseen ja kaipaa sekin huomiota. On ok myöntää ettei ole voimia ja tuo tilanne voi sellanen hyvin olla.
Jos joku ei halua auttaa, hänen ei tarvitse. Niin se vain on. Yksi hyvä mummo riittää kyllä. 💜
Emme halua luopua lemmikistä. Voimia huolehtia lemmikistä riittää normaalisti, mutta nyt koliikkiaikana ei. Kunhan koliikki loppuu, jaksaisi vaikeaa käytöstä lemmikiltä ihan eri tavalla.
Ap
Tuosta pisteet kotiin aloittajalle. Niin moni unohtaa, että lemmikki on perheenjäsen myös. Voimia aloittajalle haastavaan tilanteeseen.
Kiva tilanne kohta huomaatte että ette pärjää koiran ettekä lapsenne kanssa kun hoidatatte muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se mummo B pyörii teillä ?
Ei tuossa vaiheessa tarvitse päästää ketään vierailulle ellei hänestä ole oikeasti jotain apua.Elämä riittävästi sekaisin ilman ongelmiakin.Tuossa vaiheessa elämän ei kuulu olla sekaisin! Vauvalla on ikää 4vko, syöminen sujuu eli enää ei tarvitse miettiä, huutaako se nälkää vai pelkoa ja koliikki vaivaa yleensä illalla tai iltayöstä, ei koko päivää.
Ihan ensin isältä ja äidiltä puhelimet ja tietokoneet pois käytöstä, korkeintaan voi käyttää puhelinta soitteluun. Eli elämä tähän ja nyt, ei nettiin. Koko elämä keskitetään vauvaan ja omaan jaksamiseen eli pitkiä kävelylenkkejä, nukutaan aina samaan aikaan vauvan kanssa ja lopetetaan pariksi kuukaudeksi kaikki muu kuin perhe-elämä. Niin saadaan jaksaminen kuntoon, vauvalle rytmi ja elämä rauhoittumaan.
Ai tylsää vai? Mukavampi valittaa, että kukaan ei auta?
Synnytyksen jälkeisestä vaikeasta komplikaatiosta kärsivä ihminen pitkille lenkeille?? Oletko sekaisin? Ja puhelimella voi esim lukea kirjaa tai uutisia, ei kaikki ole jotain someroskaa. Typerää ylemmyydenarvoista pätemistä.
Se lapsen isä kärsii myös vakavista alapään repeämistä? Synnytyksestä on kuukausi, 6 vko kohdalla tehdään jälkitarkastus ja saadaan "lupa" tarjota römpsää puolisolle, joten eiköhän se teline kestä jo nyt kävelylenkkejä.
Kirjat, uutiset jne. ei ole nyt tarpeen ollenkaan, kun ollaan väsyneitä ja jaksamattomia. Juuri noin se väsy iskee: tehdään asioita, joista on haittaa, mutta kun on murrosikäisen kakaran mieli, niin äitiähän sitä avuksi vaaditaan.
No mulle tehtiin jälkitarkastus vasta 3kk vauvan syntymästä. Sitä ennen en saanut tehdä yhtään mitään. Enkä kyllä edes pystynyt.
Vanhempainrahan maksaminen edellyttää todistusta jälkitarkastuksesta eli aika pitkälle annoin mennä
Alue: Aihe vapaa
Miehelle pitäisi myös pikimmiten saada tehokasta apua, että pääsette palaamaan päiväjärjestykseen. Vaarana on, että masennus jää kätevästi päälle ja kaikki hommat pysyvästi sinulle.