Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ei auta koliikkivauvan kanssa
13.05.2021 |
Perheessämme on 1 kk ikäinen koliikkivauva ja elämäntilanne on muutenkin haastava (mm. synnytyksestä toipumiseni on hidasta komplikaation takia, mies potee synnytyksen jälkeistä masennusta). Olemme molemmat vanhemmat todella väsyneitä. Kirsikkana vaikean elämäntilanteen päälle perheemme lemmikki reagoi vauvaan stressillä ja on todella vaativa, herättelee meitä öisin vauvan nukahdettua. Vauva on osittaisimetyksellä ja osittain saa korviketta terveyssyistä. Kaipaisimme arjessa apua isovanhemmilta ja olemme sitä pyytäneet. Vauvalla on 2 mummoa, noin 65-vuotiaita ja terveitä molemmat.
Mummo A auttaa. Hän tulee käymään pitkän matkan päästä, siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa vauvaa ja on valmis jopa valvomaan yöllä. Vaihtaa kakkavaipat jne. Pitää kovasti vauvasta ja auttaa mielellään. On myös sanonut, että mummolaan voi koska tahansa tulla ja hän auttaa. Arvostan tätä todella paljon. Pitkän välimatkan ja allergisen vaarin takia mummo A ei voi ottaa lemmikkiämme hoitoon.
Mummo B suhtautuu eri tavalla. Hänellä on itsellään ollut aikoinaan koliikkivauva, mutta asia tuntuu unohtuneen. Mummo B asuu lähellä, mutta ei ole valmis tulemaan meille kovin usein. Käy vain päiväsaikaan ja kun vauva alkaa illalla itkeä, poistuu paikalta. Ei vaihda kakkavaippoja. Käydessään ei siivoa, laita ruokaa tms, vaan saan huolehtia mummolle ruoat. Vaari tulee mummon mukana käymään, mutta istuu vain tietokoneella koko käynnin ajan eikä tee elettäkään auttaakseen. Saapuessaan mummo omii vauvan ja hokee vain, kuinka vauva on mummon kulta. Meidän vanhempien pitäisi seurustella virkeinä vierailujen ajan mummon kanssa ja ihastella, kuinka mummo hänen sanojensa mukaan "niin luonteva lapsen kanssa". Mummo haluaa ottaa käynneillä kasan valokuvia vauvasta ja esitellä niitä myöhemmin ystävilleen. Kertoo kaikki vauvan asiat, minun toipumisen tilanteen ja muut ystävilleen. Mummo haluaa vain sylitellä lasta ja ruokkia pullosta, muuta ei suostu tekemään. Olemme sanoneet, että vauvaa pitäisi ruokkia tahdistetusti pullolla, mutta mummo ei välitä ohjeista ja kaataa tuttipullo sisällön hirveää tahtia vauvalle. Mummon käytös tekee vauvan levottomaksi, saa aikaan lisää vatsavaivoja ja seuraavat imetyskerrat ovat todella vaikeita, kun pulloruokinta mummolla ei suju ohjeiden mukaan. Mummo B:n tavasta pulloruokkia on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Olemme sanoneet vaikeasta tilanteestamme tälle mummolle, mutta hän ei halua auttaa arjessa, vaan hellitellä vauvaa. Mummo B ei halua ottaa hoitoon perheemme lemmikkiä väliaikaisesti, vaikka olemme tätä pyytäneet. Mummon kotona on siis samanlainen lemmikki ennestään ja lemmikkimme on ennenkin ollut mummolla hoidossa. Arkea auttaisi nyt paljon, jos vaativa lemmikki olisi tämän koliikkiajan mummolassa. Mummo B kokee, että mummo A:ta "suositaan", kun mummo A viettää meillä enemmän aikaa (koska mummo A haluaa tehdä niin).
Miten ihmeessä jaksaa tämän mummo B:n kanssa, kun arki koliikkivauvan kanssa on muutenkin raskasta ja kaipaisimme apua vauvan kanssa?
Ap
Kommentit (101)
Meillä anoppi muutti meille sillä välin kun olin sairaalassa. Mies vielä sanoi, että kun tarvitaan apua, niin äiti on paikalla.
Joten ei tarvinnut laittaa ruokaa, leipoa, pyykätä, siivota jne., mummi hoiti kaiken. Kuin myös vauvan hoitamisen ja vauvan esittelyt vieraille. Minulle tuli olo, että olen vieraana omassa kodissa, mutta miehen mielestä asiat olivat hyvin: sai nukkua yöt, kun mummi hoiti vauvan. Ja koti oli aina siisti,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se mummo B pyörii teillä ?
Ei tuossa vaiheessa tarvitse päästää ketään vierailulle ellei hänestä ole oikeasti jotain apua.Elämä riittävästi sekaisin ilman ongelmiakin.Tuossa vaiheessa elämän ei kuulu olla sekaisin! Vauvalla on ikää 4vko, syöminen sujuu eli enää ei tarvitse miettiä, huutaako se nälkää vai pelkoa ja koliikki vaivaa yleensä illalla tai iltayöstä, ei koko päivää.
Ihan ensin isältä ja äidiltä puhelimet ja tietokoneet pois käytöstä, korkeintaan voi käyttää puhelinta soitteluun. Eli elämä tähän ja nyt, ei nettiin. Koko elämä keskitetään vauvaan ja omaan jaksamiseen eli pitkiä kävelylenkkejä, nukutaan aina samaan aikaan vauvan kanssa ja lopetetaan pariksi kuukaudeksi kaikki muu kuin perhe-elämä. Niin saadaan jaksaminen kuntoon, vauvalle rytmi ja elämä rauhoittumaan.
Ai tylsää vai? Mukavampi valittaa, että kukaan ei auta?
Synnytyksen jälkeisestä vaikeasta komplikaatiosta kärsivä ihminen pitkille lenkeille?? Oletko sekaisin? Ja puhelimella voi esim lukea kirjaa tai uutisia, ei kaikki ole jotain someroskaa. Typerää ylemmyydenarvoista pätemistä.
Se lapsen isä kärsii myös vakavista alapään repeämistä? Synnytyksestä on kuukausi, 6 vko kohdalla tehdään jälkitarkastus ja saadaan "lupa" tarjota römpsää puolisolle, joten eiköhän se teline kestä jo nyt kävelylenkkejä.
Kirjat, uutiset jne. ei ole nyt tarpeen ollenkaan, kun ollaan väsyneitä ja jaksamattomia. Juuri noin se väsy iskee: tehdään asioita, joista on haittaa, mutta kun on murrosikäisen kakaran mieli, niin äitiähän sitä avuksi vaaditaan.
No mulle tehtiin jälkitarkastus vasta 3kk vauvan syntymästä. Sitä ennen en saanut tehdä yhtään mitään. Enkä kyllä edes pystynyt.
Vanhempainrahan maksaminen edellyttää todistusta jälkitarkastuksesta eli aika pitkälle annoin mennä
En mä antanut mennä kun ihan neuvolalääkärin määräys.
Meillä neuvolalääkäri kykeni katsomaan alapäätäni 6 vko jälkeen synnytyksestä, tekemään paperit ja kertomaan, että tervetuloa 6 vko kuluttua uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se mummo B pyörii teillä ?
Ei tuossa vaiheessa tarvitse päästää ketään vierailulle ellei hänestä ole oikeasti jotain apua.Elämä riittävästi sekaisin ilman ongelmiakin.Tuossa vaiheessa elämän ei kuulu olla sekaisin! Vauvalla on ikää 4vko, syöminen sujuu eli enää ei tarvitse miettiä, huutaako se nälkää vai pelkoa ja koliikki vaivaa yleensä illalla tai iltayöstä, ei koko päivää.
Ihan ensin isältä ja äidiltä puhelimet ja tietokoneet pois käytöstä, korkeintaan voi käyttää puhelinta soitteluun. Eli elämä tähän ja nyt, ei nettiin. Koko elämä keskitetään vauvaan ja omaan jaksamiseen eli pitkiä kävelylenkkejä, nukutaan aina samaan aikaan vauvan kanssa ja lopetetaan pariksi kuukaudeksi kaikki muu kuin perhe-elämä. Niin saadaan jaksaminen kuntoon, vauvalle rytmi ja elämä rauhoittumaan.
Ai tylsää vai? Mukavampi valittaa, että kukaan ei auta?
Synnytyksen jälkeisestä vaikeasta komplikaatiosta kärsivä ihminen pitkille lenkeille?? Oletko sekaisin? Ja puhelimella voi esim lukea kirjaa tai uutisia, ei kaikki ole jotain someroskaa. Typerää ylemmyydenarvoista pätemistä.
Se lapsen isä kärsii myös vakavista alapään repeämistä? Synnytyksestä on kuukausi, 6 vko kohdalla tehdään jälkitarkastus ja saadaan "lupa" tarjota römpsää puolisolle, joten eiköhän se teline kestä jo nyt kävelylenkkejä.
Kirjat, uutiset jne. ei ole nyt tarpeen ollenkaan, kun ollaan väsyneitä ja jaksamattomia. Juuri noin se väsy iskee: tehdään asioita, joista on haittaa, mutta kun on murrosikäisen kakaran mieli, niin äitiähän sitä avuksi vaaditaan.
No mulle tehtiin jälkitarkastus vasta 3kk vauvan syntymästä. Sitä ennen en saanut tehdä yhtään mitään. Enkä kyllä edes pystynyt.
Vanhempainrahan maksaminen edellyttää todistusta jälkitarkastuksesta eli aika pitkälle annoin mennä
En mä antanut mennä kun ihan neuvolalääkärin määräys.
Meillä neuvolalääkäri kykeni katsomaan alapäätäni 6 vko jälkeen synnytyksestä, tekemään paperit ja kertomaan, että tervetuloa 6 vko kuluttua uudestaan.
Mä olin sen verran huonossa kunnossa että siksi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se mummo B pyörii teillä ?
Ei tuossa vaiheessa tarvitse päästää ketään vierailulle ellei hänestä ole oikeasti jotain apua.Elämä riittävästi sekaisin ilman ongelmiakin.Tuossa vaiheessa elämän ei kuulu olla sekaisin! Vauvalla on ikää 4vko, syöminen sujuu eli enää ei tarvitse miettiä, huutaako se nälkää vai pelkoa ja koliikki vaivaa yleensä illalla tai iltayöstä, ei koko päivää.
Ihan ensin isältä ja äidiltä puhelimet ja tietokoneet pois käytöstä, korkeintaan voi käyttää puhelinta soitteluun. Eli elämä tähän ja nyt, ei nettiin. Koko elämä keskitetään vauvaan ja omaan jaksamiseen eli pitkiä kävelylenkkejä, nukutaan aina samaan aikaan vauvan kanssa ja lopetetaan pariksi kuukaudeksi kaikki muu kuin perhe-elämä. Niin saadaan jaksaminen kuntoon, vauvalle rytmi ja elämä rauhoittumaan.
Ai tylsää vai? Mukavampi valittaa, että kukaan ei auta?
No kyllä mun elämäni oli , jos nyt edes sinnepäin yli 30v taaksepäin muistan, aika sekaisin ja puhelinkin mallia lanka, että siitä ei johtunut.
Sekaisin ei ehkä ole oikea termi,mutta ei se huonosti nukkuvan vauvan kanssa ihan uomissaan ollut. 4 viikkoa on lyhyt aika oppia ja tottua varsinkin jos lapsi ei "käyttäydy" kuten ne muut .
Mummojen hoidettavaksiko ne lapset tehdään? Ei isovanhemmilla ole mitään velvoitetta auttaa vauvan kanssa, oli koliikki tai ei. Toki heitä voi kieltää tulemasta kylään, jollei vieraille ole aikaa/voimia ja ruokkia ja passata ei todellakäan tarvitse, jos väkisin änkevät.
Voisiko joku ystävä ottaa lemmikin hoitoon? Tai jos kyse on rotukoirasta, joka hankittu asialliselta kasvattajalta, häneltä voisi kysyä ottaisiko hoitoon korvausta vastaan, tai tietäisikö jonkun luotettavan, joka voisi ottaa. Lemmikin kannalta olisi luultavasti parempi etsiä sille uusi koti. Jos jo kk:n jälkeen on noin vaikeaa, ei siitä helpommaksi ainakaan muutu. Lisäksi lapsi kasvaessaan alkaa härnätä lemmikkiä, josta seuraa vain lisää ongelmia kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki kannattaa antaa kokonaan pois jos teillä ei ole voimia totuttaa sitä vauvaan. Ongelmainen käytös jatkuu aivan varmasti myöhemminkin, itse en ottaisi tuossa tilanteessa lemmikkiä hoitoon, oletan että huutava/pissivä kissa kyseessä tai levoton koira?
Mummo B ei selvästi ole valmis antamaan teille apua jota kaipaatte. Onhan tuo vauvan kanssa oleminen kuitenkin suuri apu? Itsekin antaisin kakkavaipat mieluusti vanhempien hoitaa jos ovat paikalla. Vauva on vasta muutaman viikon ikäinen ja mummo A on käynyt teillä lukuisia kertoja jo apuna. Se on todella erityinen asia ja ihanaa että apua noin kattavasti saatte.
Unohtakaa tää B-mummo puutteineen nyt hetkeksi ja keskittykää avun hakemiseen (masennus pitää saada hoitoon ym) ja tosiaan jos omista lemmikeistä ei pysty itse huolehtimaan, ne on parempi antaa kokonaan muualle. Ongelmakäytös ei laannu muualla olemisella, lemmikki tarvitsee aikaa tottua uuteen tilanteeseen ja kaipaa sekin huomiota. On ok myöntää ettei ole voimia ja tuo tilanne voi sellanen hyvin olla.
Jos joku ei halua auttaa, hänen ei tarvitse. Niin se vain on. Yksi hyvä mummo riittää kyllä. 💜
Emme halua luopua lemmikistä. Voimia huolehtia lemmikistä riittää normaalisti, mutta nyt koliikkiaikana ei. Kunhan koliikki loppuu, jaksaisi vaikeaa käytöstä lemmikiltä ihan eri tavalla.
Ap
Hyvä kun on vastuuntuntoa, sitä ei kaikilla perheillä ole lemmikin suhteen. Ei pidäkään luovuttaa. Varmaan lemmikkikin oireilee uutta tilannetta.
Lääkäri antaa ohjeet koliikkiin. Mummo ei varmaan osaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se o sun kakaras jote huolehi siitä ite äläkä marise.
Vierailija kirjoitti:
Mummojen hoidettavaksiko ne lapset tehdään? Ei isovanhemmilla ole mitään velvoitetta auttaa vauvan kanssa, oli koliikki tai ei. Toki heitä voi kieltää tulemasta kylään, jollei vieraille ole aikaa/voimia ja ruokkia ja passata ei todellakäan tarvitse, jos väkisin änkevät.
Voisiko joku ystävä ottaa lemmikin hoitoon? Tai jos kyse on rotukoirasta, joka hankittu asialliselta kasvattajalta, häneltä voisi kysyä ottaisiko hoitoon korvausta vastaan, tai tietäisikö jonkun luotettavan, joka voisi ottaa. Lemmikin kannalta olisi luultavasti parempi etsiä sille uusi koti. Jos jo kk:n jälkeen on noin vaikeaa, ei siitä helpommaksi ainakaan muutu. Lisäksi lapsi kasvaessaan alkaa härnätä lemmikkiä, josta seuraa vain lisää ongelmia kaikille.
Lemmikki kaverille, vauva mummolle. Mutta kenelle se masentunut mies annetaan hoitoon, että tarinaniskijä saa levätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen hoidettavaksiko ne lapset tehdään? Ei isovanhemmilla ole mitään velvoitetta auttaa vauvan kanssa, oli koliikki tai ei. Toki heitä voi kieltää tulemasta kylään, jollei vieraille ole aikaa/voimia ja ruokkia ja passata ei todellakäan tarvitse, jos väkisin änkevät.
Voisiko joku ystävä ottaa lemmikin hoitoon? Tai jos kyse on rotukoirasta, joka hankittu asialliselta kasvattajalta, häneltä voisi kysyä ottaisiko hoitoon korvausta vastaan, tai tietäisikö jonkun luotettavan, joka voisi ottaa. Lemmikin kannalta olisi luultavasti parempi etsiä sille uusi koti. Jos jo kk:n jälkeen on noin vaikeaa, ei siitä helpommaksi ainakaan muutu. Lisäksi lapsi kasvaessaan alkaa härnätä lemmikkiä, josta seuraa vain lisää ongelmia kaikille.
Lemmikki kaverille, vauva mummolle. Mutta kenelle se masentunut mies annetaan hoitoon, että tarinaniskijä saa levätä
Eiköhän se etsi itselleen hoitopaikan, kun "masennuksesta" selviää.
Aloitushan on toki provo, mutta varmaan tällaisia tapauksia oikeastikin on, että muutamassa viikossa todetaan, ettei se nyt niin hyvä idea ollutkaan se lapsen hankinta, ja toivotaan, että voitaisiin ulkoistaa koko arki mummoille ja kummeille.
Mummoilla on oikeus poimia rusinat pullasta, jos niin tahtovat.
Onko paikkakunnallasi MLL:n lapsenhoitopalvelua? Oisko eläinhoitoloita, joihin voi viedä pitemmäksi aikaa?
Kuten jo kehoitettu, pyytäkää neuvolasta apua!!! Kotipalvelu tmv.
Tsempit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kohta teille tulee ero ja koirakin pitää antaa pois.
Mummo ei auta, mies ei auta eikä koira osaa auttaa. Mäkään en jaksaisi hoitaa vauvaa ja koiraa sekä passata miestä ja mummoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tommosta jaksaa jos itsekin on tarvitseva väsynyt ja kipeä synnytyksestä ja kaikki vaan vaatii jaksamaan?
Mummojen ja miehen pitäisi skarpata.
Ei kannata ihmetellä miksi syntyvyys ei nouse kun ei keneltäkään saa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Kyynel, itsehän olette muksunne pyöräyttäneet maailmaan. Ei oo mummojen tehtävä hoitaa.
Eikä neuvolan tehtävä jatkuvasti pyytää nimeämään ja kuulustella tukiverkoista (suurimmalla osalla lapsiperheistä ei niitä tositilanteessa ole) tai syyttää huonosta hoidosta.
Joko järjestävät laadukasta lastenhoitoapua tai sitten ovat ihan hiljaa.
Olispa kaikilla ihanat, auttavaiset ja jaksavaiset oikeanlaista tukea osaavat antavat mummot ja miehet. 🙏 Mutta tuntuu et kaikilla on liian paljon kuormia kannettavaksi..
Voisiko mummob käydä päivällä vauvan ja koiran kanssa kävelyllä, niin saisit nukkua päikkärit?
Tai jos ei halua, niin menet nokosille mummon sylitellessä lasta kotona, korvatulpat korviin.
Kun mummoja ei ole paikalla, niin voitte myös miehen kanssa sopia hoitovuorot ja toinen lähtee ulos vauvan ja koiran kanssa ja yöllä sovitte vaikka neljän tunnin vuorot,että saatte molemmat sen muutaman tunnin nukkua.
Ja aina päivällä, kun vauva nukkuu, niin myös itse päikkäreille samaan aikaan.
Alue: Aihe vapaa
En mä antanut mennä kun ihan neuvolalääkärin määräys.