Kaverin kaksoisviestintä

En suhtautuisi häneen kaverina enää. Vähentäisin yhteydenpitoa.

Täytyy hänen ymmärtää, että saattaa sinut vaikeaan tilanteeseen.

Älä ota vastuuta toisen ihmisen sanomisista ja ajattelemisista. Esität mielipiteesi porukassa ominasi. Ja jos kaveri pyytelee puhumaan puolestaan, niin sanot että parasta kun opettelee itse esittämään asiansa, ettei tule mitään väärinymmärryksiä.

Pitääkö poikajoukossa kaikkien olla samaa mieltä tai vain hiljaa ja harrastaa? Eikös pikemmin tulisi kyseenalaistaa keskustelukulttuurianne?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy hänen ymmärtää, että saattaa sinut vaikeaan tilanteeseen.

Hyvä huomio. Kun voitte varmasti arvata, että hän sanoo vain, ettei ole mitään tehnyt. Ja että hän nyt vain haluaa miellyttää kaikkia. Niin, ei kuitenkaan miellytä minua, joten haluaa varmaan sitten miellyttää kaikkia muita paitsi minua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä ota vastuuta toisen ihmisen sanomisista ja ajattelemisista. Esität mielipiteesi porukassa ominasi. Ja jos kaveri pyytelee puhumaan puolestaan, niin sanot että parasta kun opettelee itse esittämään asiansa, ettei tule mitään väärinymmärryksiä.

Aivan. Tätä en aluksi ymmärtänyt, että siinä on tuollainen sudenkuoppa, kun alkaa toisen puolesta puhumaan. Olin sinisilmäinen, kun uskoin, että toinen oikeasti on niin ujo, että tarvitsee puhemiestä. Oli tietenkin uskottavan oloinen roolissaan.

Ja toiseksi minulla ei ollut kokemusta siitä, että on niin selkärangattomia ihmisiä, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo tarkoittamatta sitä. En ole viettänyt aikaa tuollaisessa seurassa aikaisemmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota vastuuta toisen ihmisen sanomisista ja ajattelemisista. Esität mielipiteesi porukassa ominasi. Ja jos kaveri pyytelee puhumaan puolestaan, niin sanot että parasta kun opettelee itse esittämään asiansa, ettei tule mitään väärinymmärryksiä.

Aivan. Tätä en aluksi ymmärtänyt, että siinä on tuollainen sudenkuoppa, kun alkaa toisen puolesta puhumaan. Olin sinisilmäinen, kun uskoin, että toinen oikeasti on niin ujo, että tarvitsee puhemiestä. Oli tietenkin uskottavan oloinen roolissaan.

Ja toiseksi minulla ei ollut kokemusta siitä, että on niin selkärangattomia ihmisiä, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo tarkoittamatta sitä. En ole viettänyt aikaa tuollaisessa seurassa aikaisemmin.

Ap

Siis etkö sanonut aiemmin, että teillä on vanha kaveruus etkä siksi haluaisi luovuttaa ja nyt annat ymmärtää, että tämä onkin joku uudempi tuttava, kun 'tuollaisessa seurassa aikaisemmin' et ole ollut.

Neuvo: jos provoilet, ole tarkkana detskujen kanssa.

Takana on pitkä kaveruus eli vuosien kaveruus. Sitä ennen en ole vastaavaa kohdannut. Enkä tässä viime vuosien aikanakaan muiden ihmisten kohdalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota vastuuta toisen ihmisen sanomisista ja ajattelemisista. Esität mielipiteesi porukassa ominasi. Ja jos kaveri pyytelee puhumaan puolestaan, niin sanot että parasta kun opettelee itse esittämään asiansa, ettei tule mitään väärinymmärryksiä.

Aivan. Tätä en aluksi ymmärtänyt, että siinä on tuollainen sudenkuoppa, kun alkaa toisen puolesta puhumaan. Olin sinisilmäinen, kun uskoin, että toinen oikeasti on niin ujo, että tarvitsee puhemiestä. Oli tietenkin uskottavan oloinen roolissaan.

Ja toiseksi minulla ei ollut kokemusta siitä, että on niin selkärangattomia ihmisiä, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo tarkoittamatta sitä. En ole viettänyt aikaa tuollaisessa seurassa aikaisemmin.

Ap

Tämä on kiintoisa aihe, koska vaikka minulla ei ihan tuollaista kaveria ole ollut, niin olen muuten kantapään kautta joutunut oppimaan, että ihmiset puhuu sitä ja oikeasti meinaa tätä ja seuraavana päivänä ajattelee taas jotain ihan muuta. Ja että monikaan eivät oikeasti seiso jonkin mielipiteen takana, vaan tärkeintä on aina  sulautua porukkaan. Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei kannata ikinä sanoa mitä joku toinen on sanonut, koska ei se sitä enää sitten olekaan sanonut tai ainakaan mielestään tarkoittanut. Jos joku kaveri alkaa minulle kahdestaan avautua jostain, niin toki kuuntelen ja myötäelän, mutta en ota mitään enää kiveen hakattuna faktana, jopa luottamukselliset asiat voivat muuttaa muotoaan siinä määrin että edes seuraavassa kahdenkeskisessä keskustelussa niihin ei voi viitata ilman että kaveri tuijottaa kuin sonni uutta veräjää.

Omalla kohdallani asian ymmärtämisen hitauteen vaikutti sekin että olen autismin kirjolla, mutta en ihmettele vaikka kaikenlaisilla ihmisillä menee välillä pää pyörälle tämän ilmiön kanssa. Ainakin itselleni on ollut oleellista hahmottaa paremmin itseni ja toisten ihmisten välinen erillisyys ja oppia olemaan iloinen siitä että itse tiedän mitä ajattelen ja mihin periaatteisiin uskon, ilman että minun täytyy pystyä pysymään toisten mielenliikkeiden perässä siinä toivossa että saisin hyväksyntää, jota ei koskaan tule. Monet ihmiset arvostavat puhumista ja puhumisen sosiaalista merkitystä ja porukkaan sopimista enemmän kuin puheen sisältöä. Olen sitten iloinen kun satun päätymään seuraan jossa pystyy keskustelemaan asioista, ja joissa ei ole edes väliä ollaanko samaa mieltä vai ei.

- Se jolle vastasit

Tuo on tuollainen selkärangaton hyvän päivän ystävä, mutta ei oikea ystävä. Varo vaan, mutta hän tulee puukottamaan sinua selkään vielä monia kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tuollainen selkärangaton hyvän päivän ystävä, mutta ei oikea ystävä. Varo vaan, mutta hän tulee puukottamaan sinua selkään vielä monia kertoja.

Ehkä tätäkin pelkään, että tästä vielä pahenee. Enhän huomannut tuota kaksoisviestintääkään moneen vuoteen. Sitten vasta, kun kaveruus eteni kahdenkeskisistä jutteluista siihen, että asioista puhuttiin avoimesti isommalla porukalla. Ja oikeasti avointahan se ei sitten ollutkaan...

Ap

sillä lailla

Toki tiesin jo aloituksen kirjoittaessani, että kaikki sanovat vain, että ei kannata pitää tuollaista kaveria. Tajuan sen kyllä viisaaksi neuvoksi. Haluaisin kuitenkin miettiä asian perinpohjin.

Onko kenelläkään ajatusta miten toista voisi tuossa asiassa herätellä? Jonkinlainen herättely kävi jo, mihin kaveri on ihmetellyt, ettei itsekään tajua käytöstään. En nyt osaa kovin tosissaan noita ihmettelyjään ottaa. En usko, että pystyn toiselle mitään selkärankaa kasvattamaan.

Mutta onko mitään tehtävissä?

Ap

Mietin vaan, että mitkä ovat tällaisia aiheita, tilanteita ja porukoita?

Kaverin kanssa liikkeellä, osa 1. Sovitaan että mennään sinne ja tehdään sitä ja sitten katsotaan muutamasta esille tulleesta vaihtoehdosta että mihin jatketaan. Matkalla kaveri jupisee itsekseen jotain ja minä huonompikuuloisena kyselen että mitä? Hän tiuskaisee, ei mitään!

Sitten ollaan perillä paikassa yksi. Kaverin naama mustuu ja hän alkaa käyttäytyä kuin pikkulapsi. Kyselen että mikä on? Nokun mehän sovittiin että mennään sinne tänne ja tonne vastaa kaveri. Missä ja miten sovittiin, kyselen. No tuossa matkalla sovittiin, vastaa hän. Tätä sanan veivausta joka kerta.

Ei muuten matkustella enää yhdessä r kioskia kauemmas. Silloinkin hän oli menossa alepaan, kuten ei yhdessä sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa liikkeellä, osa 1. Sovitaan että mennään sinne ja tehdään sitä ja sitten katsotaan muutamasta esille tulleesta vaihtoehdosta että mihin jatketaan. Matkalla kaveri jupisee itsekseen jotain ja minä huonompikuuloisena kyselen että mitä? Hän tiuskaisee, ei mitään!

Sitten ollaan perillä paikassa yksi. Kaverin naama mustuu ja hän alkaa käyttäytyä kuin pikkulapsi. Kyselen että mikä on? Nokun mehän sovittiin että mennään sinne tänne ja tonne vastaa kaveri. Missä ja miten sovittiin, kyselen. No tuossa matkalla sovittiin, vastaa hän. Tätä sanan veivausta joka kerta.

Ei muuten matkustella enää yhdessä r kioskia kauemmas. Silloinkin hän oli menossa alepaan, kuten ei yhdessä sovittu.

Liittyykö tämä jotenkin tuohon alkuperäiseen tarinaan? En nyt ihan ymmärtänyt.

Ei sentään yhdy mollikuoroon vaan on vain hiljaa kun salamielipiteensä lytätään? Sittenhän riittää tuo neuvo, että sanot vain omat mielipiteesi (jos niin päätät) ja kehotat häntä sanomaan omansa. Auttaa häntäkin aikuistumaan.