Epäreilu perinnönjako vanhemmiltani? Tuli vähän paha mieli, mutta jokainen tekee miten tekee.
Vanhempani jostain syystä haluaa tehdä testamentin kahden lapsensa välille ennen kuolemaansa.
Testamentti menee niin että rahallisesta arvosta että minä saan 1/6 ja veljeni 5/6.
Älkää hermostuko, en ole ahne ja jokainen saa jakaa omaisuutensa kuten haluaa.
Paha mieli tuli siitä, kun vanhemmat pitivät juhlallisen puheen, että he haluavat olla kohdella meitä tasavertaisesti ja tehdä asian selväksi ettei tarvi heidän kuolemansa jälkeen riidellä. Heillä oli siis hyvä tarkoitus, ymmärsin. Kuitenkin heidän mukaan veljeni _kuuluu_ saada enemmän, koska: hän on poika, hänen pitää elättää perheensä, hänellä on yksityisyritys, jossa on enemmän riskejä, toisin kuin minä joka olen (pienipalkkainen) palkansaaja. Lisäksi omaisuuden tulee pysyä suvussa.
Siis minäkö tyttärenä en ansaitse sukupuoleni takia yhtä paljon, minunko ei pidä elättää perhettäni ja minunko avioliittoni on niin riski, että sitä kautta omaisuus vuotaa ulos.
Miltä teistä tällainen tilanne tuntuisi? Yllätti täysin vanhempieni perustelut. Etenkin kun he olivat ne vielä huolella harkinneet ja ne vilpittömässä mielessä esittivät.
Kommentit (106)
Vierailija:
Luuletteko että kenellekään miehelle voisi tehdä näin, tai että kukaan odottaisi että he sen sulattaisivat. Eipä tietenkään! Mutta tyttöperillisille kyllä voi, koska tytöt ovat opetettu kilteiksi ja samalla hyväksymään vähempiarvoisuutensa. Että kiitos kun sain edes tämän, eihän tämäkään mulle kuuluisi.
Vierailija:
jos kerran veli pitää huolen tilasta ja siinä sivussa vanhemmistakin, niin tottakai sen pitää saada osansa!
Täällä on useampaan kertaan todettu sivulauseessa jotain sen suuntaista, että vanhuksethan hoidetaan nykyään pääosin kotona, tai että " miniä vaihtakoon sitten heidän vaippansa" tms. Siis mitä? Eikös tämä nyt nimenomaan ole niinpäin, että jossain katolisessa Etelä-Euroopassa tehdään näin, mutta meillä vanhukset ovat laitoshoidossa. Oma isoisäni oli jonkin aikaa meillä vanhuksena, mutta ketään muuta en tunne jonka elämänpiirissä olisi tällaista tapahtunut.
yhtäpaljon niin ei sitten ollenkaan. En myöskään auttaisi heitä enään enkä myöhempää jos arvostus on tummmoista.
Kertoisin vanhemmille, että jako tuntuu epäreilulta. Toki vanhemmat saa mielestäni tehdä omaisuudellaan täysin mitä lystäävät (kannatankin sitä että kaikki tuhlaisivat omaisuutensa ennen kuolemaansa jos vain suinkin mahdollista!), mutta luulisi että molempia lapsia pidettäisiin saman arvoisina.
Ehkä kannattaa korostaa sitä, että et ole haluamassa jako täysin fifty-fifty, vaan että toista ei suosittaisi niin selvästi.
Toisaalta ap olet kyllä oikeassa siinä, että välttämättä tuon testamentin mahdollinen muutos ei enää pysty korjaamaan tuota säröä, mikä on tullut sinun ja vanhempiesi (ja veljen) välille.
Vierailija: