Epäreilu perinnönjako vanhemmiltani? Tuli vähän paha mieli, mutta jokainen tekee miten tekee.

Sinullahan on halutessasi oikeus vaatia lakiosaasi eli 1/4, mutta kyllä muakin ottaisi päähän tuollainen sukupuolisyrjintä.

Onko vielä tosiaan olemassa noin vanhanaikaisesti ajattelevia ihmisiä?

Mulla on myös tyttö ja poika, enkä voisi kuvitellakkaan antavani pojalle sen takia enemmän, että on poika.



En kyllä yhtään ihmettele että tuli pahamieli.

Tuo testamentti on kuitenkin laiton. Jos teitä on kaksi, sinulle kuuluu vähintään 1/4 vanhempiesi omaisuudesta, se on lakiosasi, jonka saat moittimalla heidän testamenttiaan.



Sinuna kertoisin heille, että mielestäni testamentti on kohtuuton ja aiot heidän kuoltuaan moittia sitä.

Sulla on rintaperillisenä oikeus yhtä suureen perintöön kuin veljelläsi. Jos toinen vanhemmistasi kuolee, perii leski 50% ja sinä ja veljesi kumpikin 25%. Tuollainen testamentti on suoraan hanurista, anteeksi vain. Sinuna riitauttaisin sen.

Eli että apua ei ole odotettavissa, mikäli sinut syrjäytetään tuolla tavalla perinnöstä. Nykyäänhän vanhukset hoidetaan pääasiassa kotona ja lasten, yleensä tyttöjen, oletetaan toimivan omaishoitajina. Kerro heille heti, että tämä ei sitten tule tapahtumaan, vaan miniä saa vaihtaa heidän vaippansa.

ei peritä yhtään enempää.

Ilmoittaisin tyynesti, että jo lain määräämä lakiosa on huomattavasti isompi ja lisäksi nykyisten tasa-arvolakien nojalla tuo on ihan puhdasta sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää. Surkeat perustelut, joiden esittäjät eivät ilmeisesti ole vielä tulleet uudelle vuosituhannelle. En tapaisi ketään heistä, (eivätkä tapaisi lapsenikaan), ennenkuin olisin saanut kunnollisen anteeksipyynnön ja kyseinen testamentti olisi välittömästi korjattu oikeudenmukaiseksi tai tuhottu.



Uskomatonta, miten idiootteja joidenkin vanhemmat ovat, tuli todella paha mieli puolestasi! :ó(

en uhkailisi mitenkään sillä että en sitten hoida tai että en enää tule käymään kun en kerta sukuakaan ole tai edes sillä että kiistän testamentin. TOdennäköisesti en kiistäisi, sillä niistä rahoistakaan varmaan ei tulisi kuin pahaa mieltä. Itsenäisenä naisena pärjään kyllä ilmankin.



Samalla voisi kuitenkin käydä niin että uhoamisen ja syyttelyn puutteesta huolimatta välit vähitellen viilenisivät kun tajuaisin että vanhempani tosiaanajattelevat noin eri tavoin eivätkä halua arvostaa minua.

Vierailija:

Sulla on rintaperillisenä oikeus yhtä suureen perintöön kuin veljelläsi. Jos toinen vanhemmistasi kuolee, perii leski 50% ja sinä ja veljesi kumpikin 25%. Tuollainen testamentti on suoraan hanurista, anteeksi vain. Sinuna riitauttaisin sen.

Mä varmaan pistäisin välit poikki tollaisiin ääliövanhempiin. Ihan oikeasti.

Vierailija:

Eli että apua ei ole odotettavissa, mikäli sinut syrjäytetään tuolla tavalla perinnöstä. Nykyäänhän vanhukset hoidetaan pääasiassa kotona ja lasten, yleensä tyttöjen, oletetaan toimivan omaishoitajina. Kerro heille heti, että tämä ei sitten tule tapahtumaan, vaan miniä saa vaihtaa heidän vaippansa.

Niin tiedän kyllä että tuollainen jako on laiton. Tuo oli nyt vaan oma kylmä arvioni. Veljeni jää jatkamaan kotitilaamme, tämä on se yritys. Olen samaa mieltä, että veljeni tulee saada kotitila haltuunsa kohtuullisella hinnalla, ei siis mitenkään käyvällä kauppahinnalla (sukupolvenvaihdos).



Jos ajateltaisiin niin, että veljeni saisi vaikka " ilmaiseksi" tilan yritystoimineen (siis että minä en vaadi siitä mitään), niin kai vanhempieni muu omaisuus pitää jakaa puoliksi. Tällöinkin minä saan rahallisesti paljon vähemmän. Ja olisin siihen ihan tyytyväinen, kun vilpittömästi arvostan veljeäni että haluaa jatkaa kotitilaamme.



Mutta vanhempieni mukaan muukin omaisuus on jaettava niin että veli pärjää paremmin. Kuulemma siinä huomioidaan sitä yritysriskiä, ja näitä miehisiä ominaisuuksia. Veljen vaimolla pitää olla mahdollisuus jäädä kotiin, minua on aina kannustettu työntekoon ja opiskeluun (oikein!!! mutta he ajattelevat nyt niin että sekin on huomioitava, jos käly ei koskaan mene enää töihin).



Ymmärrän, että veli asuu vanhempiani lähempänä ja minä mieheni kotipaikkakunnalla, että kai se veljen tuoma turva pitää hyvittää jotenkin rahana. Silti käymme matkaan nähden mielestäni paljon vanhassa kodissani, yritän huomioida heitä mahdollisuuksien mukaan tosi paljon (meillä oikeasti on hyvät välit, ja on mukava olla tekemisissä). Silti kuitenkin meillä tässäkin on ollut perinteiset roolimallit, että ihan kuten tulikin esiin, minä tyttönä ryhdyn heti sielläkin " naisten hommiin" ja miehet köllöttelevät.



En vaan nyt käsitä tätä vanhempieni ajatusmaailmaa. He arvioivat meitä aivan eri perustein ja silti itsekin ovat hyvin tyytäväisiä kun ovat löytäneet oikeudenmukaisen ratkaisun.



Tekisi mieli sanoa että en tarvitse sitten mitään, mutta sekään ei poista sitä, että näin vähäpätöisenä he minua loppujen lopuksi pitävät.



ap

Lesken osuus on 50% ellei sitä ole muutettu



Vainajalla oletettavasti on kaksi lasta, kaksi lakiosaan oikeutettua lasta. Näin ollen omaisuuden 50% sta vainaja saa määrätä 50% eli puolesta puolet on se osuus, josta voidaan testamentilla määrätä ohi lakiosaisten, ja sen voi tehdä esim. toisen lapsen eduksi. Toinen puolesta puolet osuus on lakiosaa, joka jaetaan tasan lasten kesken.



Jos lakiosa jää vajaaksi, voi vedota suosiolahjaan ja tuomioistuin jakaa omaisuuden uudelleen niin ,ettei kenenkään lakiosaa loukata.



Mutta siis veljesi voi saada enemmän kuin sinä aivan laillisin keinoin.

Silti hoitaisin heitä vanhuksina. Aivan varmasti.



Paljon olen jo saanut ja itsekin omaisuutta ansainnut.



En ymmärrä riitelyä rahasta, silloin jos jokaisella on leipää suussa.

Koska verottaja puuttuu siihenkin lahjaveron muodossa. Odottele aikaa parempaa ja moiti testamentti, mutta ÄLÄ reagoi nyt mitenkään!!





Niin tiedän kyllä että tuollainen jako on laiton. Tuo oli nyt vaan oma kylmä arvioni. Veljeni jää jatkamaan kotitilaamme, tämä on se yritys. Olen samaa mieltä, että veljeni tulee saada kotitila haltuunsa kohtuullisella hinnalla, ei siis mitenkään käyvällä kauppahinnalla (sukupolvenvaihdos).

teoriassahan tuo on mahdollista, mutta käytännössä ei. Pelkkä " hylkääminen" tai välien poikki pistämäninen ei vielä kumoa lakiosaa. Siihen vaaditaan aika paljon enemmän ja käytännössä sitä ei juuri koskaan tapahdu - ellei sitten kyseessä ole murha tai vastaava.

kun minulla on jo kaikki perusasiat, kuten omakotitalo, auto, ihan sopivasti käyttörahaa. Olen opiskellut ja saanut siihen vanhemmiltani satunnaista avustusta (ehkä 20 000 markkaa).



Olen vaan pohjattoman surullinen, että tässä ikään kuin totuus paljastui. En ole yhtään sen luontoinen että menen vaatimaan arvostusta itselleni. En ala laskemaan että olen auttanut teitä niin ja niin paljon, muistin joululahjan, tein sitä ja tätä.



Veli ei sanonut mitään. Oltiin vanhemmillani kylässä ja loppukahvilla tämä asia meille paljastettiin. Veli ja vaimonsa näyttivät kyllä tietävän ainakin jotain asiasta, kummatkin nyökyttelivät niin jotenkin oudosti. Itse en osannut sanoa mitään. Oikeastaan vasta pikkuhiljaa tajusin että olkoon miten on, ei tässä oikeudenmukaisuutta ole, kuten väitätte. En osannut sanoa mitään kun että eihän sitä tiedä kuinka kauan elinaikaa kenelläkin on. Toisaalta tiesin aina että vanhempani haluavat tehdä asian selväksi ennen kuolemaansa. Pahinta että tässä on nyt heidän käsityksensä oikeudenmukaisuudesta.



Oma mieheni sanoi että ei se tasan mennyt, mutta yleensähän kantatilalle jäävä tuleva isäntä saa muiden kustannuksella enemmän. Hyvä puhua kun itsellä on yksi veli ja aikanaan voivat vaikka myydä vanhempiensa omaisuuden ja pistää rahat ihan tasan.



Olisin jotenkin ajatellut että veljessä olisi ollut miestä sanomaan, että hän ei voi ottaa näin paljoa koska se ei ole oikein. Yrittämisessä on riski mutta myös sen luokan voitonmahdollisuudet joita palkkatyössä (minulla) ole koskaan. Myöskin satutti, että veljen vaimolla pitäisi olla suurempi oikeus jäädä kotiäidiksi kun minulla.



ap

pidä minua perheenjäsenenään saatikka arvossa.



Aivan pöyristyttävää!



Miten joku voi neuvoa olemaan hiljaa? Ihmekös jos välit menee jos ei koskaan saa mitään sanotuksi. Kissa pöydälle mahd pian.

omaisuuden jako menee niin että veli saa halvalla sukupolvenvaihdoskaupalla yrityksen liitännäiselinkeinoineen. Tämän jälkeen jää vielä yrityksen ulkopuolista omaisuutta, josta siitäkin veljen kuuluu saada enemmän kuin puolet. Tämä kompensoi sekä yritysriskiä että veljen perheenelätyspakkoa ja näitä muita epäreiluja perusteita. Minä saan pienen osan jaettavasta, ja se on kuulemma oikeudenmukaisesti minulle ihan riittävä.



Vaikka testamentti kumottaisiin ja tehtäisiin uusi, mikään ei poista sitä että tuossa ihan ekassa viestissä on se, minkä vanhempani ajattelevat olevan oikea jako lastensa välillä.



Voi kyynel. Pahemmalta vaan tuntuu kun tätä kirjoittaa. Kiitos muuten tosi asiallisista kommenteista. Niin muuten vielä oli epäsuorasti puhetta siitäkin että kun veljellä on 3 lasta, meillä 2, niin veljeäkin on sitten perimässä enemmän, joten heillekin pitää olla jaettavaa enemmän.



ap.

Tuohan on ollut mahdolollista, koska sinut kenties tunnetaan räyhäämättömästä luonteestasi, siihen nyt luotetaan.



Mutta miksi et valvoisi omaa lakiosaasi? Jos ajattelet, että sinulla on jo kaikkea, niin eikö veljelläsi ole? Jos ajattelet, ettei toisen enemmän saaminen ole sinulta pois, niin eikö tosiaan ole, menetitkö juuri vanhempasi ja veljesi? Koet ettei sinua arvosteta, muttet taida itsekään enää voida arvostaa perhettäsi (jota en ihmettele).



Lakiosien ja suosiolahjojen idea on juuri siinä, ettei kukaan jää ilman juridista osuutta vanhempiensa omaisuudesta, jälkimmäisellä turvataan perinteisesti naisten asemaa perinnönjaossa.



Miksi et puolustau? Miksi et itse arvosta itseäsi?