Lue keskustelun säännöt.
Fibromyalgia - ei jaksa mitään
Fibroilija
12.05.2021 |
Onko täällä ketään fibromyalgiaa sairastavaa?
Sain diagnoosin viime vuonna ja mitään ei enää jaksa.
Käyn kyllä töissä, mutta koko ajan on aivan järkyttävä uupumus.
Huomaan vain tuijottavani ja istuvani. Ei vaan jaksa enää mitään.
En toivo tällaista vihamiehellekään.
Helpottaako väsymys koskaan?
Tällä hetkellä ikä on 39.
Kommentit (196)
Voisiko lääkintälaserista olla helpotusta?
https://www.terveystekniikka.fi/kauppa2/b-cure-laser-classic/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni pahimmat fibro-oireet ovat masennus (aivan hlvetin voimakas sellainen), johon lääkkeet hieman auttavat. Sitten myös se, että yöuni on katkonaista. En ole moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Pyörin sängyssä kymmenen tuntia heräillen nukahtaen, heräillen ja nukahtaen, heräillen ja nukah... noh, pointti varmaan tuli selväksi. Minuakin väsyttää usin tosi paljon, mutta en jaksa edes stressata sitä. Teen sen minkä jaksan, enkä syyllistä itseäni.
https://www.terve.fi/artikkelit/ruokavalio-auttoi-fibromyalgiaan
https://www.parempiterveys.fi/1_3_20_fibromyalgia-suolisto-oireet-ja-se…
D-vitamiinia suositellaan myös, mutta sehän tulee muutenkin tarpeeseen.
Fibroilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut 15 vuotta, viimeiset viisi olleet todella raskaita ja työkykyni menetin kolme vuotta sitten. Kivut ja uupumus ovat pahentuneet niin että sairastuin masennukseen kun mitään ei jaksa ja lähipiirissä oli myös ihmisiä jotka eivät ymmärtäneet eikä uskoneet että olen niin voimaton mm. Puoliso. Erohan siitä tuli ja haukut sain vielä kuulla kuinka olen saamaton ja heikko, että pitää vaan jaksaa, ei voi olla totta ettei jaksa.
En tiedä kykenenkö työelämään enää, ikää 45 ja se masentaa hyvin paljon. Kuin olisin menettänyt ison osan itsestäni ja elämästäni tämän sairauden myötä. Paljon olen kokeillut erilaisia lääkityksiä,ruokavalioita, liikuntaa, terveelliset elämäntavat ovat tärkeät. Mikään ei vaan auta, tuntuu joskus että itsemurhakin olisi parempi kuin kitua tässä kipeässä kehossa.Ymmärrän hyvin, että ottaa koville. Miten saat päivät nyt vietettyä? Jaksatko käydä missään?
Saako kysyä, miltä alalta jäit pois?
Jaksan tehdä kotitöitä kun uupumus ei ole niin voimakasta. Kaikki sosiaaliset tapahtumat vievät valtavasti voimia ja energiaa, osallistun vain kun on pakko. Joskus tapaan ystäviä mutta sen jälkeen tarvitsen parin tunnin unet.
Olen hoitaja ja alalta töitä löytyisi vaan ei ole voimavaroja. Välillä olen sairaslomalla ja toisinaan työttömänä työnhakijana. Tämä sairaus on vienyt minulta paljon ja usein itkettää, nyt on vakava masennus päällä.
Minua on myös arvosteltu tekosairaaksi ja laiskaksi. Se sattuu todella paljon ja kyseiset henkilöt olen poistanut elämästäni. En jaksa tämän kaiken päälle vielä kyseenalaistamista.
Reumalääkäriltä sekä myös monelta yleislääkäriltä olen saanut asiallista kohtelua ja ymmärrystä. Jokainen päivä on taistelua eikä koskaan aamulla tiedä mihin voimat riittää vai riittääkö mihinkään. Päivä kerrallaan on elettävä ja toivon todella että tämä sairaus otettaisiin vakavasti kaikilla tahoilla, onhan nyt Fibromyalgiayhdistys joka ajaa asiaamme eduskuntaan asti ja se on todella hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni pahimmat fibro-oireet ovat masennus (aivan hlvetin voimakas sellainen), johon lääkkeet hieman auttavat. Sitten myös se, että yöuni on katkonaista. En ole moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Pyörin sängyssä kymmenen tuntia heräillen nukahtaen, heräillen ja nukahtaen, heräillen ja nukah... noh, pointti varmaan tuli selväksi. Minuakin väsyttää usin tosi paljon, mutta en jaksa edes stressata sitä. Teen sen minkä jaksan, enkä syyllistä itseäni.
Oman jaksamisen ehdoilla on siis mentävä.
Oletko vielä työelämässä mukana?
Itse olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Olen mies. Meitä miehiä tähän sotkuun sairastuneita on noin 10 % siihen verrattuna, mitä naisia.
Oireet taitavat olla kuitenkin aika pitkälle samoja.
Yritän roikkua työelämässä mukana.
Ehkä ärsyttävin asia tässä on se, että elämänilo on tämän myötä saanut aikamoisen kolauksen.
Nykyisin jaksaa innostua vain lepäämisestä.
Yritän lohduttaa itseäni siellä, että oireet jossain vaiheessa elämää hieman helpottaisi.
Minulla ei ole lapsia ja vain käyttää kaiken aikani itseeni, joten se hieman helpottaa.
Olisi kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mutta ei vain voimat riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa ihan oikeasti sitä Opti-msm-jauhetta, googlettakaa vaikka ihmisten kokemuksia jne. !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fibroilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni pahimmat fibro-oireet ovat masennus (aivan hlvetin voimakas sellainen), johon lääkkeet hieman auttavat. Sitten myös se, että yöuni on katkonaista. En ole moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Pyörin sängyssä kymmenen tuntia heräillen nukahtaen, heräillen ja nukahtaen, heräillen ja nukah... noh, pointti varmaan tuli selväksi. Minuakin väsyttää usin tosi paljon, mutta en jaksa edes stressata sitä. Teen sen minkä jaksan, enkä syyllistä itseäni.
Oman jaksamisen ehdoilla on siis mentävä.
Oletko vielä työelämässä mukana?
Itse olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Olen mies. Meitä miehiä tähän sotkuun sairastuneita on noin 10 % siihen verrattuna, mitä naisia.
Oireet taitavat olla kuitenkin aika pitkälle samoja.
Yritän roikkua työelämässä mukana.
Ehkä ärsyttävin asia tässä on se, että elämänilo on tämän myötä saanut aikamoisen kolauksen.
Nykyisin jaksaa innostua vain lepäämisestä.
Yritän lohduttaa itseäni siellä, että oireet jossain vaiheessa elämää hieman helpottaisi.
Minulla ei ole lapsia ja vain käyttää kaiken aikani itseeni, joten se hieman helpottaa.
Olisi kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mutta ei vain voimat riitä.
Minulla on ollut monia muita terveysongelmia, joten olen ollut pois työelämästä muutaman vuoden. Aion todennäköisesti hakea työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikea kuvitella miten voisin olla töissä kun en pysty yöllä nukkumaan. Menisi varmaan pari kuukautta ja olisin siinä pisteessä että sanoutuisin irti.
Itsekin olen mies, tiedän että tämä on enemmän naisten tauti. Minulla oireet olivat yhdessä vaiheessa paljon pahemmat. Minulla oli pahoja ongelmia suoliston kanssa, mutta kun sain vatsani parempaan kuntoon, oireet hieman helpottivat. Kannattaa kokeilla eri ruokavaliota. Terveelliset ruuat jotka eivät aiheuta tulehdusta voisi kuvitella olevan hyväksi. Pahimmillaan kipuni olivat semmoisia että en meinannut aamulla päästä sängystä ylös. Saattoi mennä 15 minuuttia että sain punnerrettua itseni istuma-asentoon. Nyt kivut ovat lievempiä.
Vierailija kirjoitti:
Fibroilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni pahimmat fibro-oireet ovat masennus (aivan hlvetin voimakas sellainen), johon lääkkeet hieman auttavat. Sitten myös se, että yöuni on katkonaista. En ole moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Pyörin sängyssä kymmenen tuntia heräillen nukahtaen, heräillen ja nukahtaen, heräillen ja nukah... noh, pointti varmaan tuli selväksi. Minuakin väsyttää usin tosi paljon, mutta en jaksa edes stressata sitä. Teen sen minkä jaksan, enkä syyllistä itseäni.
Oman jaksamisen ehdoilla on siis mentävä.
Oletko vielä työelämässä mukana?
Itse olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Olen mies. Meitä miehiä tähän sotkuun sairastuneita on noin 10 % siihen verrattuna, mitä naisia.
Oireet taitavat olla kuitenkin aika pitkälle samoja.
Yritän roikkua työelämässä mukana.
Ehkä ärsyttävin asia tässä on se, että elämänilo on tämän myötä saanut aikamoisen kolauksen.
Nykyisin jaksaa innostua vain lepäämisestä.
Yritän lohduttaa itseäni siellä, että oireet jossain vaiheessa elämää hieman helpottaisi.
Minulla ei ole lapsia ja vain käyttää kaiken aikani itseeni, joten se hieman helpottaa.
Olisi kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mutta ei vain voimat riitä.
Minulla on ollut monia muita terveysongelmia, joten olen ollut pois työelämästä muutaman vuoden. Aion todennäköisesti hakea työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikea kuvitella miten voisin olla töissä kun en pysty yöllä nukkumaan. Menisi varmaan pari kuukautta ja olisin siinä pisteessä että sanoutuisin irti.
Itsekin olen mies, tiedän että tämä on enemmän naisten tauti. Minulla oireet olivat yhdessä vaiheessa paljon pahemmat. Minulla oli pahoja ongelmia suoliston kanssa, mutta kun sain vatsani parempaan kuntoon, oireet hieman helpottivat. Kannattaa kokeilla eri ruokavaliota. Terveelliset ruuat jotka eivät aiheuta tulehdusta voisi kuvitella olevan hyväksi. Pahimmillaan kipuni olivat semmoisia että en meinannut aamulla päästä sängystä ylös. Saattoi mennä 15 minuuttia että sain punnerrettua itseni istuma-asentoon. Nyt kivut ovat lievempiä.
Ymmärrän hyvin. Oikean ruokavalion noudattaminen on ilman muuta tärkeää. Suolisto pitää saada rauhalliseksi.
Saako kysyä, mikä sinulla laukaisi lopulta fibromyalgian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oireet ovat alkaneet kevättalvella tosi rajuina, pitkän stressaavan ja ahdistavan elämänmuutoksen jälkeen. Kipupisteet ovat kuin oppikirjasta, lihaksissa ihmeellinen polttava tunne koko ajan, uni on katkonaista sekä aloitekyky on pudonnut lähes nollaan. Pelkään mennä lääkäriin, koska varmasti oireita vähätellään ja lyödään masennus- ja kipulääkkeitä kouraan.
Pakotan itseni liikkeelle joka päivä, syön pääasiallisesti kasviksia ja vältän sokeria.
Fibroilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fibroilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni pahimmat fibro-oireet ovat masennus (aivan hlvetin voimakas sellainen), johon lääkkeet hieman auttavat. Sitten myös se, että yöuni on katkonaista. En ole moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Pyörin sängyssä kymmenen tuntia heräillen nukahtaen, heräillen ja nukahtaen, heräillen ja nukah... noh, pointti varmaan tuli selväksi. Minuakin väsyttää usin tosi paljon, mutta en jaksa edes stressata sitä. Teen sen minkä jaksan, enkä syyllistä itseäni.
Oman jaksamisen ehdoilla on siis mentävä.
Oletko vielä työelämässä mukana?
Itse olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Olen mies. Meitä miehiä tähän sotkuun sairastuneita on noin 10 % siihen verrattuna, mitä naisia.
Oireet taitavat olla kuitenkin aika pitkälle samoja.
Yritän roikkua työelämässä mukana.
Ehkä ärsyttävin asia tässä on se, että elämänilo on tämän myötä saanut aikamoisen kolauksen.
Nykyisin jaksaa innostua vain lepäämisestä.
Yritän lohduttaa itseäni siellä, että oireet jossain vaiheessa elämää hieman helpottaisi.
Minulla ei ole lapsia ja vain käyttää kaiken aikani itseeni, joten se hieman helpottaa.
Olisi kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mutta ei vain voimat riitä.
Minulla on ollut monia muita terveysongelmia, joten olen ollut pois työelämästä muutaman vuoden. Aion todennäköisesti hakea työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikea kuvitella miten voisin olla töissä kun en pysty yöllä nukkumaan. Menisi varmaan pari kuukautta ja olisin siinä pisteessä että sanoutuisin irti.
Itsekin olen mies, tiedän että tämä on enemmän naisten tauti. Minulla oireet olivat yhdessä vaiheessa paljon pahemmat. Minulla oli pahoja ongelmia suoliston kanssa, mutta kun sain vatsani parempaan kuntoon, oireet hieman helpottivat. Kannattaa kokeilla eri ruokavaliota. Terveelliset ruuat jotka eivät aiheuta tulehdusta voisi kuvitella olevan hyväksi. Pahimmillaan kipuni olivat semmoisia että en meinannut aamulla päästä sängystä ylös. Saattoi mennä 15 minuuttia että sain punnerrettua itseni istuma-asentoon. Nyt kivut ovat lievempiä.
Ymmärrän hyvin. Oikean ruokavalion noudattaminen on ilman muuta tärkeää. Suolisto pitää saada rauhalliseksi.
Saako kysyä, mikä sinulla laukaisi lopulta fibromyalgian?
En oikeastaan tiedä. Vaiva alkoi samoihin aikoihin kuin minun sappirakkoni sanoi sopimuksensa irti. Ei sappikiviä, vaan jokin toiminnallinen vaiva. En tiedä mitä tapahtuisi jos sappirakko poistettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteenhan voi laukaista melkein mikä vaan.
Olisiko kiva kuulla pitkään fibroa sairastaneilta kommentteja, ovatko oireet helpottaneet vai pahentuneet vuosien kuluessa?
Fibroilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni pahimmat fibro-oireet ovat masennus (aivan hlvetin voimakas sellainen), johon lääkkeet hieman auttavat. Sitten myös se, että yöuni on katkonaista. En ole moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Pyörin sängyssä kymmenen tuntia heräillen nukahtaen, heräillen ja nukahtaen, heräillen ja nukah... noh, pointti varmaan tuli selväksi. Minuakin väsyttää usin tosi paljon, mutta en jaksa edes stressata sitä. Teen sen minkä jaksan, enkä syyllistä itseäni.
Oman jaksamisen ehdoilla on siis mentävä.
Oletko vielä työelämässä mukana?
Itse olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Olen mies. Meitä miehiä tähän sotkuun sairastuneita on noin 10 % siihen verrattuna, mitä naisia.
Oireet taitavat olla kuitenkin aika pitkälle samoja.
Yritän roikkua työelämässä mukana.
Ehkä ärsyttävin asia tässä on se, että elämänilo on tämän myötä saanut aikamoisen kolauksen.
Nykyisin jaksaa innostua vain lepäämisestä.
Yritän lohduttaa itseäni siellä, että oireet jossain vaiheessa elämää hieman helpottaisi.
Minulla ei ole lapsia ja vain käyttää kaiken aikani itseeni, joten se hieman helpottaa.
Olisi kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mutta ei vain voimat riitä.
Kaikki kommentit jaksamattomuudesta, kivuista, säryistä, unettomuudesta jne. jne. ovat niiiiin totta. Olen 66-v. nainen enkä valitettavasti ole huomannut oireilun helpottavan - pikemminkin päinvastoin :(. Jouduin jäämään tk-eläkkeelle 52-vuotiaana (oli myös muita sairauksia, mutta kaikki johtuivat työstressistä, jatkuvista ylitöistä, kiireestä ym.). Erittäin rasittavaa on tosiaan se, että useimmat ihmiset eivät pidä tätä sairautta minään, kun ei ole ulkoisia merkkejä vammoista tms. - korkeintaan suupielet enimmäkseen alaspäin.. :( Minunkin pitäisi vaan jaksaa hoitaa kaikki asiani ja vielä vanhan äitinikin asiat. Krooninen unettomuus ei tietenkään paranna tilannettani yhtään, mutta eipä ole siihenkään apua löytynyt. Vaihtoehdot ovat kuitenkin minimissä: joka jaksaa tai sitten.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään herkyyttä äänille jne.?
Ei jaksa kuunnella puhetta tms. Hiljaisuus tuntuu parhaalta.
Komppaan, ei ainakaan parane. Välillä helpottaa ehkä vähän... :/ Jouduin (tai pääsin) tk-eläkkeelle n. 10 v. diagnoosin toteamisen jälkeen, tosin monta eri ongelmaa vaikutti eli myös ns. masennus, fyysiset ongelmat (mm. retrolisteesi, rannekanavaoireyhtymä, laaja-alainen nivelrikko). Muihin kipuihin on nyt hyvä kipulääkitys, samoin nukahtamislääke. Mikään mielipidelääkitys ei auttanut (pahensi tilannetta!), samoin gababentiini toi aivan järjettömiä sivuvaikutuksia. Jouduin pakkosyömään kaikki lääketestaukset n. 3 vuoden aikana, kunnes löytyi Kipupkl:n kautta toimiva yhdistelmä. Lisäksi syön 100 umg D-vitamiinia läpi vuoden ja magnesiumia, lisäksi kuurina 1 - 2 x vuodessa B12-vit + folaattikuurin. Liikun kunnon sallimissa rajoissa eli maltillista kävelyä 1 - 2 h päivässä, lisäksi oma venyttely- ym. ohjelma. Ei liian rankkaa liikuntaa, koska se pahentaa tilannetta. Myös sauna on pahasta - "saunakrapula" vie pari päivää. :( TENS ei auttanut, sekin vain pahensi tilannetta. Samoin kylmissä luonnonvesissä uinti ja avantouinti (joillakin tämä on auttanut). Reagoin myös erittäin vahvasti korkea- ja matalapaineen muutokseen, ukkoseen, sateeseen sekä varsinkin kylmään ja kosteaan ilmaan. :(
Kukaan entisistä "ystävistä" ei ymmärrä tätä sairaudeksi lainkaan. Samalla menivät siis ystävät, työ, sosiaaliset suhteet muutenkin (ei jaksa lähteä mihinkään jne). Tilalle tuli puolestaan paljon lukuaikaa, siirtyminen kasvisruokaan eli kokkaan pikkuhiljaa hyvää vegemuonaa päivittäin, erittäin hyvä sänky (tämä on todella tärkeää!), paljon apuvälineitä (käsivoimatkin ovat menneet) ja lemmikit, joille puhua ääneen, ettei puhetaito kokonaan häviä.
Fibro on niin monimuotoinen, arvaamaton ja yksilökohtainen sairaus, että em. yhdistys on lähinnä pätemisväline tietyille henkilöille.
AP:lle - hae sairaslomaa ja pidä myös ne! Jos et jaksa, etsi näistä jo annetuista kaikkien vinkeistä sinulle sopivia tapoja kokeilla eri asioita. Joku voi toimia, toinen taas ei. Älä stressaa ja rasita itseäsi liikaa, se vain pahentaa tilannetta.
Parempaa jatkoa kaikille Isoa F:aa sairastaville!
Minulla on fibromyalgia todettu jo vuonna 2000. Tauti puhkesi eron ja vaikean leikkauksen jälkeen.
Olen saanut vaivoihin masennuslääkettä pieninä annoksina, mutta kipuja ja väsymystä ne eivät tietenkääm
kokonaan poista. Onneksi olen voinut olla osa-aika töissä, niin että en uupunut täysin. Varhaiseläkkeelle jäin
59 vuotiaana ja nyt olen 66. Joka päivä on erilainen ja energiaani on käytettävä tosi säästeliäästi, että
jaksaa. En usko että ajan kanssa sairauteni on muuttunut helpommaksi, vaan minun on nyt helpompaa
säädellä elämääni, kun en ole enää työelämässä. Nukkuminen ja unen laatu on huonoa, mutta koska
asun Sveitsissä täällä on mahdollista ostaa laillisesti CBD Cannabista apteekista. Reumatologini suositteli sitä minulle ja TODELLAKIN!!! olen saanut unen ja uni-rytmin kuntoon. Auttaa myös kipuihin.
Liikunta sopivasti ja ehkä myös kasvisruoka auttaa ja ennnen kaikkea stressin minimointi.
Minulla on ihan ok elämä vaikka sairauteni (lisänä myös rheumatoide Polyarthritis n 20v.)
asettaa todella välillä esteitä kun ei todellakaan jaksa tehdä mitään.
Toivon kaikille kohtalotovereilleni tsemmpiä.
.
Fibroilija kirjoitti:
Onko kenelläkään herkyyttä äänille jne.?
Ei jaksa kuunnella puhetta tms. Hiljaisuus tuntuu parhaalta.
Jep, minä olen fibro ja hyvin ääniyliherkkä. Mumiseva puhe ei häiritse, mutta jatkuva höpötys ja kovat, jatkuvat äänet kirjaimellisesti satuttavat. Kotona pidän radiota päällä hyvin hiljaisena 'taustakohinana' ja se häivyttää alleen muun melun eli auttaa ainakin jkv. Kun katselen TV:ta tai kuuntelen musiikkia, käytän aina nappikuulokkeita! Ihan pakko siis...
Tällä hetkellä fibro jyllää. Kaikkia paikkoja särkee, aivan täysillä, käsi ei oikeastaan taivu paitaa laitettaessa, kun se ei näy päällepäin, muutakuin tuskaisuutena ja ärtyneisyytenä, luullaan, että tekeydytään ja heittäydytään vaan huvin vuoksi vittumaiseksi ja hankalaksi tyypiksi. Huomenna voi jo olla parempi päivä, tai sitten ei, sitä ei koskaan voi ennustaa, joskus oireet voivat kestää useasta päivästä viikkoon-kahteen ja sitten taas olla saman verran pois. Pitää suunnitella ja laskea kalenterista ns. mahdolliset fibropäivät, ettei nyt ainakaan silloin lähde mihinkään kauppoihin, ystäviin tai soittele kenellekään. Erakoituu aina fibro-ajaksi kotiinsa, antaa oireiden tulla, kärsii ja sitten nousee ylös ja alkaa taas elämään, KUNNES...
Fibroilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut fibroa nyt n 12 vuotta, tosin diagnoosin sain vasta n 8 vuotta sitten rampattuani eri lääkäreillä. Välillä väaymys on niin kovaa että toivoo kuolevansa. Alkuun sain apua kipukynnystä nostavasta ja unta parantavasta lääkkeestä mutta ajan myötä sen teho heikkeni niin että purin lääkkeen pois koska isommilla annoksilal alkoi tulemaan haittavaikutuksia. Itse saan avun liikunnasta, terveellisistä elämäntavoista, säännöllisestä rytmistä ja unesta. Liikunta kannattaa olla säännöllistä ja suht kevyttä ettei paikat kipeydy. Kävly, uinti, pyöräily hyviä. Joka ilta samaan aikaan nukkumaan ja aamulla samaan aikaan herätys. Olen huomannut että kun päivän on aktiivinen niin uni on yöllä parempaa. Aamut mulla pahimpia, aivosumu tuntuu pitkälle päivään saakka. Fibroon ei valitetyavasti ole parannuskeinoa, sen kanssa vain opeteltava elämään. Elämä voi olla hyvää siitäkin huolimatta. Ei kannata liikaa murehtia ja tunnustella oireita, elää vaan päivän kerrallaan itsestä huolehtien. Tsemppiä kaikille fibron kanssa eläjille ♥️
Kiitos kommentista. Jos vertaat oireita alkuvaiheeseen ja nykytilanteeseen, onko mielestäsi muutosta tapahtunut parempaan vain pahempaan?
Hei, nykyään tilanne parempi. Uskon että pitkälti tilanne johtuu omasta asenteestani ja kasvamisesta ja oppimisesta elämään sairauden kanssa. Välillä on aikoja jolloin haluais vaan jäädä sängyn pohjalle makaamaan mutta kun tiedän että kukaan muu ei sieltä mua nostais pois kuin minä itse niin ei sinne voi jäädä.
Olen löytänyt ns kultaisen keskitien jolla sairauden kanssa pärjää eli minulle toimii parhaiten: säännöllinen rytmi: illalla nukkumaan aikaisin ja aamulla aikaisin ylös. Liian pitkät yöunet ei auta väsymykseen, päinvastoin, aivosumu pahenee jos nukkuu liikaa. Lopetin vuorotyön hoitoalalla ja siirryin päivätöihin. Terveellinen ravinto, ei roskaruokaa ja mahd. vähän alkoholia. Liikuntaa sopivasti, kevyt liikunta, toki syke saa kohota mutta en pysty tekemään esim pitkiä yli 10 km juoksulenkkejä. Kannattaa kokeilla omaa jaksamista ja sietokykyä, itselle rajana max 1,5 tunnin kävelylenkit. 10 km jos juoksen, oleen pari pvää pois pelistä ja eeittäin huonovointinen. Siksi vaihdoin juoksun kävelyyn josta ei tule totaalista uupumusta ainakaan minulle.
Kokeile Opti-msm-jauhetta!!!