Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla

Käyttäjä7437 kirjoitti:

No, mutta hyvä mies ; Vaihda naista. Ei tuon kanssa tule yhtään mitään ja olet onneton. Sinulla on vain tämä yksi elämä.

Anna palaa. Kyllä sellaisiakin naisia löytyy, jotka eivät yhtään muistuta äitiäsi.

Tuo suhde heti poikki, niin olet vihdoin vapaa.

Älä enää kiduta itseäsi.

Ei hän ihan hirveästi muistutakaan. Aika paljon tullut vastaan naisia jotka muistuttavat paljon enemmän.

AP

Ap näyttää uskovan naisestaan pahaa tai näkevän hänet pahana ihmisenä. Tätä juuri tarkoitin sillä särkemisellä. Kuka tahansa särkyy kun puoliso näkee hänet koko ajan jotenkin negatiivisesti

Miten naisesi reagoi suuttuessaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap näyttää uskovan naisestaan pahaa tai näkevän hänet pahana ihmisenä. Tätä juuri tarkoitin sillä särkemisellä. Kuka tahansa särkyy kun puoliso näkee hänet koko ajan jotenkin negatiivisesti

No mä yritän tapella sitä vastaan. Pelkään vähän kaikkien kohdalla pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit hieman normalisoida tuota tilannetta. Kun nähdäkseni kaikki parisuhteet ovat täynnä yksipuolisia tulkintoja ja myös väärintulkintoja. Ehkä olet vain liikaa herkistynyt asialle? Ehkä sittenkin myös parisuhteessa olisi se vaihtoehto, että annan näiden asioiden olla ilman pelkoa siitä, että ne jäävät kalvamaan. Esimerkiksi, kun huomaat tehneesi jonkun tulkinnan, voit muistuttaa itseäsi siitä, että tässäpä taas yksi niistä tarpeettomista tulkinnoista, joita aivoni tuottavat, jatkan tästä huolimatta sitä mitä olin tekemässä. 

Me ihmiset olisimme kauhean yksinäisiä, jos kelpaisimme parisuhteisiin tai ylipäätään ihmissuhteisiin vain ehjinä ja täydellisinä. Sun pelko tuntui olevan epävarmuus siitä, milloin nainen aidosti rikkoo sun rajoja ja oikeuksia ja milloin vain teet näitä väärintulkintoja. Miksi odotat, että nainen rikkoo sun rajoja? Luulen, että tällaisen epäilyksen alla oleminen on kumppanillesi aika raskasta ja siinä saattaa olla isompi suhteen päättymisen syy, kuin noissa väärintulkinnoissa. 

En tiedä missä terapiassa olet käynyt, mutta suosittelen kuitenkin hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Jos olet saanut jotain muuta, niin käy muutama kerta tällaisessa ennen kuin päätät, että asiaa ei voi terapian keinoin auttaa.

Ongelmana on, että en voi olla täysin puolustamatta itseäni ja varomatta. Kyllä parisuhteessakin rikotaan välillä toisen rajoja enkä voi elää kuin lapsi, joka suhtautuu ihan kaikkeen sinisilmäisesti. Kyllähän usein on ollut se tilanne, että olen nähnyt jossain tapailukumppanissa ja tämän käytöksessä varoitusmerkkejä ja myöhemmin on osoittautunut, että hän todella oli toksinen tyyppi joka yhtäkkiä käyttäytyy tosi rumasti toisia kohtaan. Sekään ei ole vaihtoehto etten kuuntelisi vaistoani ollenkaan. Silloin olisin ihan avuton ja toisten armoilla.

Eihän suhdetta voi lähteä rakentamaan ja syventämään, jos on kovin suuri epäluottamus ja jarrut päällä jo valmiiksi. Rakkaushan vaatii sen, että pitää pystyä heittäytymään ja antautumaan ja ottamaan samalla se haavoitetuksi tulemisen riski. Jos liikaa varmistelee ja pelkää eikä ole avoin, suhteesta ei tule mitään tai ei ainakaan hyvää ja turvallista suhdetta. On ymmärrettävää, että menneisyyden painolastit tuovat pelot tullessaan, mutta olisi hyvä myös ajatella niin, että ihminen on lähtökohtaisesti luotettava ja myös opetella luottamaan omiin aisteihinsa. Kannattaa aina puhua avoimesti ja ottaa toinen osaksi omaa todellisuuttaan. Sillä tavoin toimimalla epäselvyydet ja tulkinnat poistuvat aina heti niiden ilmaantuessa, eläminen kevenee ja toinen tulee läheisemmäksi.

Minusta kuullostaa siltä, että ap voisi mahdollisesti paremmin jonkun toisen naisen kanssa. Selvästi tässä suhteessa menevät kemiat ristiin ja jatkuvat triggeröitymiset aiheuttavat turvattomuutta. Ei näe kyllä tuossa hyvän yhteiselämän edellytyksiä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit hieman normalisoida tuota tilannetta. Kun nähdäkseni kaikki parisuhteet ovat täynnä yksipuolisia tulkintoja ja myös väärintulkintoja. Ehkä olet vain liikaa herkistynyt asialle? Ehkä sittenkin myös parisuhteessa olisi se vaihtoehto, että annan näiden asioiden olla ilman pelkoa siitä, että ne jäävät kalvamaan. Esimerkiksi, kun huomaat tehneesi jonkun tulkinnan, voit muistuttaa itseäsi siitä, että tässäpä taas yksi niistä tarpeettomista tulkinnoista, joita aivoni tuottavat, jatkan tästä huolimatta sitä mitä olin tekemässä. 

Me ihmiset olisimme kauhean yksinäisiä, jos kelpaisimme parisuhteisiin tai ylipäätään ihmissuhteisiin vain ehjinä ja täydellisinä. Sun pelko tuntui olevan epävarmuus siitä, milloin nainen aidosti rikkoo sun rajoja ja oikeuksia ja milloin vain teet näitä väärintulkintoja. Miksi odotat, että nainen rikkoo sun rajoja? Luulen, että tällaisen epäilyksen alla oleminen on kumppanillesi aika raskasta ja siinä saattaa olla isompi suhteen päättymisen syy, kuin noissa väärintulkinnoissa. 

En tiedä missä terapiassa olet käynyt, mutta suosittelen kuitenkin hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Jos olet saanut jotain muuta, niin käy muutama kerta tällaisessa ennen kuin päätät, että asiaa ei voi terapian keinoin auttaa.

Ongelmana on, että en voi olla täysin puolustamatta itseäni ja varomatta. Kyllä parisuhteessakin rikotaan välillä toisen rajoja enkä voi elää kuin lapsi, joka suhtautuu ihan kaikkeen sinisilmäisesti. Kyllähän usein on ollut se tilanne, että olen nähnyt jossain tapailukumppanissa ja tämän käytöksessä varoitusmerkkejä ja myöhemmin on osoittautunut, että hän todella oli toksinen tyyppi joka yhtäkkiä käyttäytyy tosi rumasti toisia kohtaan. Sekään ei ole vaihtoehto etten kuuntelisi vaistoani ollenkaan. Silloin olisin ihan avuton ja toisten armoilla.

Eihän suhdetta voi lähteä rakentamaan ja syventämään, jos on kovin suuri epäluottamus ja jarrut päällä jo valmiiksi. Rakkaushan vaatii sen, että pitää pystyä heittäytymään ja antautumaan ja ottamaan samalla se haavoitetuksi tulemisen riski. Jos liikaa varmistelee ja pelkää eikä ole avoin, suhteesta ei tule mitään tai ei ainakaan hyvää ja turvallista suhdetta. On ymmärrettävää, että menneisyyden painolastit tuovat pelot tullessaan, mutta olisi hyvä myös ajatella niin, että ihminen on lähtökohtaisesti luotettava ja myös opetella luottamaan omiin aisteihinsa. Kannattaa aina puhua avoimesti ja ottaa toinen osaksi omaa todellisuuttaan. Sillä tavoin toimimalla epäselvyydet ja tulkinnat poistuvat aina heti niiden ilmaantuessa, eläminen kevenee ja toinen tulee läheisemmäksi.

Minusta kuullostaa siltä, että ap voisi mahdollisesti paremmin jonkun toisen naisen kanssa. Selvästi tässä suhteessa menevät kemiat ristiin ja jatkuvat triggeröitymiset aiheuttavat turvattomuutta. Ei näe kyllä tuossa hyvän yhteiselämän edellytyksiä. Valitettavasti.

Niin mä periaatteessa olen ajatellut ja sinänsä ollut alusta asti avoin mm. omista ongelmistani ja taustastani. Ongelmana vain on, että sitten kun ihmisistä tulee esiin mitään vähemmän mairittelevia puolia, niin alan pelätä että onko se sittenkään ihan ok-ihminen, enkä aina oikein tiedä että milloin niiden hälytyskellojen pitäisi soida ja milloin ei. Alkuun luottamus ehkä olikin paremmalla tasolla, mutta sitten tuli asioita jotka saivat epäilemään ja jotka todennäköisesti olivat lopulta 99 %:sti vain pääni sisällä. Mutta mitä sitten voin tehdä? Olla täysin luottamatta vaistooni? Enkä voi oikein sanoa toiselle "olen alkanut epäillä että oletko ihminen jolla on terve empatiakyky."

Eli ongelma on vähän se, että vaistot sanoo mulle "älä luota tuohon" vaikkei se olisikaan totta. Mä en ole keksinyt muuta kuin sen, että mun on vähitellen tutustuttava toiseen paremmin ja huomattava miten hän toimii erilaisissa vaikeissa tilanteissa. Kun näen, että hän todellisuudessa kunnioittaa ihmisiä eikä kiusaa ketään, opin luottamaan ja vaistoni ei enää anna hälytyssignaaleja.

Minusta ap:lläei ole terve empatiakyky. Kaikki pyörii hänen ympärillään eikä hän ajattele miltä toisesta tuntuu ja mitä toinen tarvitsee. Hän ajattelee toista vain välillisesti ja siinäkin itseään - enhän tee mitään, mikä saisi toisen jättämään MINUT.

Jos ap ajattelee että kumppani on potentiaalinen sosiopaatti ja etsii ja tulkitsee kaikkia hänen käyttäytymistään sellaisten lasien läpi niin miltä siitä kumppanista tuntuu kun hän joutuu todistelemaan uudelleen ja uudelleen sitä että on ihan hyvä ihminen?? Kumppani ei voi tehdä virheitä eikä olla inhimillisesti välillä esim hankala kun hän on koko ajan siinä asemassa että joutuu todistamaan että on hyvä ihminen. Ei ole todellakaan oikein ja reilua.

Oisko aika keskittyä siellä terapiassa rakentaa perusluottamusta ihmisten hyvyyteen? Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan tavallisia ja hyviä. Se on sekä sinulle ap että sinun ympärillä oleville ihmisille ikävää jos et luota siihen.

Oli elämäni hirveimmät vuodet ihmisen kanssa, joka ei luottanut minuun. Hän etsimällä etsi merkkejä minun petollisuudestani ja tulkitsi kaiken sitä puoltavaksi. Jopa sen miten katson telkkaria. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tulla kohdatuksi omana itsenäni vaan kaikki oli toisen vääristynyttä tulkintaa.

Jos nainen alkaa vaistota mikä mylly pääsi sisällä käy, etkä kykene hoitamaan asiaa hyvässä yhteistyössä hänen kanssaan, hän alkaa pelätä sinua.

Naisystävä on siis koko ajan suurennuslasin alla ja ap tarkastelee toimiiko hän koko maailmaa kohtaan arvostavasti ja kiltisti koko ajan. Jos tämän testin läpäisee niin ehkä sitte ap voi luottaa naiseen... jep jep..

Tämä on ollut kyllä hyvä keskustelu. Itse yritin useamman vuoden vakuuttaa samankaltaiselle miehelle etten ole paha ihminen. Nytkun luen tätä niin ymmärrän etten olisi siinä onnistunut ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut kyllä hyvä keskustelu. Itse yritin useamman vuoden vakuuttaa samankaltaiselle miehelle etten ole paha ihminen. Nytkun luen tätä niin ymmärrän etten olisi siinä onnistunut ikinä.

Multa meni viisi vuotta elämästä hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit hieman normalisoida tuota tilannetta. Kun nähdäkseni kaikki parisuhteet ovat täynnä yksipuolisia tulkintoja ja myös väärintulkintoja. Ehkä olet vain liikaa herkistynyt asialle? Ehkä sittenkin myös parisuhteessa olisi se vaihtoehto, että annan näiden asioiden olla ilman pelkoa siitä, että ne jäävät kalvamaan. Esimerkiksi, kun huomaat tehneesi jonkun tulkinnan, voit muistuttaa itseäsi siitä, että tässäpä taas yksi niistä tarpeettomista tulkinnoista, joita aivoni tuottavat, jatkan tästä huolimatta sitä mitä olin tekemässä. 

Me ihmiset olisimme kauhean yksinäisiä, jos kelpaisimme parisuhteisiin tai ylipäätään ihmissuhteisiin vain ehjinä ja täydellisinä. Sun pelko tuntui olevan epävarmuus siitä, milloin nainen aidosti rikkoo sun rajoja ja oikeuksia ja milloin vain teet näitä väärintulkintoja. Miksi odotat, että nainen rikkoo sun rajoja? Luulen, että tällaisen epäilyksen alla oleminen on kumppanillesi aika raskasta ja siinä saattaa olla isompi suhteen päättymisen syy, kuin noissa väärintulkinnoissa. 

En tiedä missä terapiassa olet käynyt, mutta suosittelen kuitenkin hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Jos olet saanut jotain muuta, niin käy muutama kerta tällaisessa ennen kuin päätät, että asiaa ei voi terapian keinoin auttaa.

Ongelmana on, että en voi olla täysin puolustamatta itseäni ja varomatta. Kyllä parisuhteessakin rikotaan välillä toisen rajoja enkä voi elää kuin lapsi, joka suhtautuu ihan kaikkeen sinisilmäisesti. Kyllähän usein on ollut se tilanne, että olen nähnyt jossain tapailukumppanissa ja tämän käytöksessä varoitusmerkkejä ja myöhemmin on osoittautunut, että hän todella oli toksinen tyyppi joka yhtäkkiä käyttäytyy tosi rumasti toisia kohtaan. Sekään ei ole vaihtoehto etten kuuntelisi vaistoani ollenkaan. Silloin olisin ihan avuton ja toisten armoilla.

Eihän suhdetta voi lähteä rakentamaan ja syventämään, jos on kovin suuri epäluottamus ja jarrut päällä jo valmiiksi. Rakkaushan vaatii sen, että pitää pystyä heittäytymään ja antautumaan ja ottamaan samalla se haavoitetuksi tulemisen riski. Jos liikaa varmistelee ja pelkää eikä ole avoin, suhteesta ei tule mitään tai ei ainakaan hyvää ja turvallista suhdetta. On ymmärrettävää, että menneisyyden painolastit tuovat pelot tullessaan, mutta olisi hyvä myös ajatella niin, että ihminen on lähtökohtaisesti luotettava ja myös opetella luottamaan omiin aisteihinsa. Kannattaa aina puhua avoimesti ja ottaa toinen osaksi omaa todellisuuttaan. Sillä tavoin toimimalla epäselvyydet ja tulkinnat poistuvat aina heti niiden ilmaantuessa, eläminen kevenee ja toinen tulee läheisemmäksi.

Minusta kuullostaa siltä, että ap voisi mahdollisesti paremmin jonkun toisen naisen kanssa. Selvästi tässä suhteessa menevät kemiat ristiin ja jatkuvat triggeröitymiset aiheuttavat turvattomuutta. Ei näe kyllä tuossa hyvän yhteiselämän edellytyksiä. Valitettavasti.

Niin mä periaatteessa olen ajatellut ja sinänsä ollut alusta asti avoin mm. omista ongelmistani ja taustastani. Ongelmana vain on, että sitten kun ihmisistä tulee esiin mitään vähemmän mairittelevia puolia, niin alan pelätä että onko se sittenkään ihan ok-ihminen, enkä aina oikein tiedä että milloin niiden hälytyskellojen pitäisi soida ja milloin ei. Alkuun luottamus ehkä olikin paremmalla tasolla, mutta sitten tuli asioita jotka saivat epäilemään ja jotka todennäköisesti olivat lopulta 99 %:sti vain pääni sisällä. Mutta mitä sitten voin tehdä? Olla täysin luottamatta vaistooni? Enkä voi oikein sanoa toiselle "olen alkanut epäillä että oletko ihminen jolla on terve empatiakyky."

Jos mietit, että onko ihmisellä terve empatiakyky, on tuo tietysti varoitusmerkki. Miltä sinusta tuntuu? Haluatko lopettaa suhteen -olisiko se teille molemmille parempi?

Ap:

Voisitko kertoa naiselle, miltä sinusta tuntuu? Oletko tehnyt jo niin? Tällaisista henkilökohtaisista asioista puhuminen voi tuntua pelottavalta, mutta ainakin minä arvostaisin tosi paljon, jos mies uskaltaisi puhua näinkin isosta asiasta.

N27

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ajattelee että kumppani on potentiaalinen sosiopaatti ja etsii ja tulkitsee kaikkia hänen käyttäytymistään sellaisten lasien läpi niin miltä siitä kumppanista tuntuu kun hän joutuu todistelemaan uudelleen ja uudelleen sitä että on ihan hyvä ihminen?? Kumppani ei voi tehdä virheitä eikä olla inhimillisesti välillä esim hankala kun hän on koko ajan siinä asemassa että joutuu todistamaan että on hyvä ihminen. Ei ole todellakaan oikein ja reilua.

Oisko aika keskittyä siellä terapiassa rakentaa perusluottamusta ihmisten hyvyyteen? Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan tavallisia ja hyviä. Se on sekä sinulle ap että sinun ympärillä oleville ihmisille ikävää jos et luota siihen.

Sitä on yritetty rakentaa. En tiedä miksi ollaan vielä näin vaiheessa. Ainoa mitä voin tehdä on luottaa vähemmän vaistoihini ja sitä olen tässä tehnyt. Ei ole kovin helppoa henkisesti, mutta päivä kerrallaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Oli elämäni hirveimmät vuodet ihmisen kanssa, joka ei luottanut minuun. Hän etsimällä etsi merkkejä minun petollisuudestani ja tulkitsi kaiken sitä puoltavaksi. Jopa sen miten katson telkkaria. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tulla kohdatuksi omana itsenäni vaan kaikki oli toisen vääristynyttä tulkintaa.

Jos nainen alkaa vaistota mikä mylly pääsi sisällä käy, etkä kykene hoitamaan asiaa hyvässä yhteistyössä hänen kanssaan, hän alkaa pelätä sinua.

No sehän se ongelma on, että en voi sille myllylle mitään. Se mylly on sinne aikoinaan rakentunut syystä. Tiedä millä sairauseläkkeellä tai suljetulla osastolla olisin nyt, jos en aikoinaan olisi rakentanut muureja eteeni. Se on vaan se ongelma että miten jättää sopivan kokoiset muurit jäljelle kun niitä purkaa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit hieman normalisoida tuota tilannetta. Kun nähdäkseni kaikki parisuhteet ovat täynnä yksipuolisia tulkintoja ja myös väärintulkintoja. Ehkä olet vain liikaa herkistynyt asialle? Ehkä sittenkin myös parisuhteessa olisi se vaihtoehto, että annan näiden asioiden olla ilman pelkoa siitä, että ne jäävät kalvamaan. Esimerkiksi, kun huomaat tehneesi jonkun tulkinnan, voit muistuttaa itseäsi siitä, että tässäpä taas yksi niistä tarpeettomista tulkinnoista, joita aivoni tuottavat, jatkan tästä huolimatta sitä mitä olin tekemässä. 

Me ihmiset olisimme kauhean yksinäisiä, jos kelpaisimme parisuhteisiin tai ylipäätään ihmissuhteisiin vain ehjinä ja täydellisinä. Sun pelko tuntui olevan epävarmuus siitä, milloin nainen aidosti rikkoo sun rajoja ja oikeuksia ja milloin vain teet näitä väärintulkintoja. Miksi odotat, että nainen rikkoo sun rajoja? Luulen, että tällaisen epäilyksen alla oleminen on kumppanillesi aika raskasta ja siinä saattaa olla isompi suhteen päättymisen syy, kuin noissa väärintulkinnoissa. 

En tiedä missä terapiassa olet käynyt, mutta suosittelen kuitenkin hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Jos olet saanut jotain muuta, niin käy muutama kerta tällaisessa ennen kuin päätät, että asiaa ei voi terapian keinoin auttaa.

Ongelmana on, että en voi olla täysin puolustamatta itseäni ja varomatta. Kyllä parisuhteessakin rikotaan välillä toisen rajoja enkä voi elää kuin lapsi, joka suhtautuu ihan kaikkeen sinisilmäisesti. Kyllähän usein on ollut se tilanne, että olen nähnyt jossain tapailukumppanissa ja tämän käytöksessä varoitusmerkkejä ja myöhemmin on osoittautunut, että hän todella oli toksinen tyyppi joka yhtäkkiä käyttäytyy tosi rumasti toisia kohtaan. Sekään ei ole vaihtoehto etten kuuntelisi vaistoani ollenkaan. Silloin olisin ihan avuton ja toisten armoilla.

Eihän suhdetta voi lähteä rakentamaan ja syventämään, jos on kovin suuri epäluottamus ja jarrut päällä jo valmiiksi. Rakkaushan vaatii sen, että pitää pystyä heittäytymään ja antautumaan ja ottamaan samalla se haavoitetuksi tulemisen riski. Jos liikaa varmistelee ja pelkää eikä ole avoin, suhteesta ei tule mitään tai ei ainakaan hyvää ja turvallista suhdetta. On ymmärrettävää, että menneisyyden painolastit tuovat pelot tullessaan, mutta olisi hyvä myös ajatella niin, että ihminen on lähtökohtaisesti luotettava ja myös opetella luottamaan omiin aisteihinsa. Kannattaa aina puhua avoimesti ja ottaa toinen osaksi omaa todellisuuttaan. Sillä tavoin toimimalla epäselvyydet ja tulkinnat poistuvat aina heti niiden ilmaantuessa, eläminen kevenee ja toinen tulee läheisemmäksi.

Minusta kuullostaa siltä, että ap voisi mahdollisesti paremmin jonkun toisen naisen kanssa. Selvästi tässä suhteessa menevät kemiat ristiin ja jatkuvat triggeröitymiset aiheuttavat turvattomuutta. Ei näe kyllä tuossa hyvän yhteiselämän edellytyksiä. Valitettavasti.

Niin mä periaatteessa olen ajatellut ja sinänsä ollut alusta asti avoin mm. omista ongelmistani ja taustastani. Ongelmana vain on, että sitten kun ihmisistä tulee esiin mitään vähemmän mairittelevia puolia, niin alan pelätä että onko se sittenkään ihan ok-ihminen, enkä aina oikein tiedä että milloin niiden hälytyskellojen pitäisi soida ja milloin ei. Alkuun luottamus ehkä olikin paremmalla tasolla, mutta sitten tuli asioita jotka saivat epäilemään ja jotka todennäköisesti olivat lopulta 99 %:sti vain pääni sisällä. Mutta mitä sitten voin tehdä? Olla täysin luottamatta vaistooni? Enkä voi oikein sanoa toiselle "olen alkanut epäillä että oletko ihminen jolla on terve empatiakyky."

Jos mietit, että onko ihmisellä terve empatiakyky, on tuo tietysti varoitusmerkki. Miltä sinusta tuntuu? Haluatko lopettaa suhteen -olisiko se teille molemmille parempi?

En, koska koen että pystyn koko ajan paremmin luottamaan häneen eivätkä sireenit hälytä enää yhtä voimalla pienissä vastoinkäymisissä. Ymmärrän että tämä vaikuttaa hankalalta tilanteelta, mutta mä en voi muuta kuin yrittää. Mun mieli yrittää vaan suojella mua samanlaiselta alistamiselta mitä olen joskus kokenut ja mun pitää vaan nyt opettaa sitä suhtautumaan asioihin realistisemmin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Naisissa voi olla tiettyjä piirteitä, lähes kaikissa naisissa siis. Jos et esim. tee kotitöitä ja nainen motkottaa niin luultavasti asiasta voi motkottaa joku toinenkin nainen; tai sitten valitset kumppanin joka tykkää myös elää "pellossa". Mutta siis useissa naisissa on naismaisia piirteitä joten voi olla ettet koskaan niitä karkuun pääse. Voit muuttaa vain omaa käytöstäsi, et toisen!

Mitä tuollaisen motkottavan naisen päässä liikkuu? Miksei hän sano rauhallisesti mikä vaivaa, tiuskimatta ja syyttelemättä? 

Lue omia tekstejäsi. Realistisemmin - ei siis realistisesti? Minkä suuruiset muurit - siis joku muuri on tavoite eikä muurittomuus? Sinä kuulostat siltä, että haluat elää raskaasti ja siksi suhteesta muodostuu raskas.