Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla
11.05.2021 |
Joudun joka päivä tappelemaan demoneja vastaan, jotta kykenen edes olemaan suhteessa. Kun nainen pyytää tekemään jotain tietyllä tavalla, ääntelee jollain tavalla itsekseen (huokailee, hyräilee tms.), valittaa jostain sinänsä aiheellisesta, niin en kykene olemaan miettimättä, että hän on vihainen minulle tai yrittää vihjata jotain. Näin se oli lapsena äitini kohdalla.
Yritän käsitellä näitä asioita mielessäni ja olla reagoimatta liian nopeasti ja liian pienestä. Tämä kuitenkin myös kuluttaa minua. Enkä osaa sanoa milloin nainen oikeasti rikkoo oikeuksiani. Alan miettiä, että minun pitäisi olla ns. täydellinen, ärsyttämättä häntä koskaan millään tavalla. Koska jos ärsytän, olen ansainnut kaiken paskan.
Ja joo käyn jo terapiassa. Osaako joku sanoa milloin tämä helpottaa? Pelkään että kulun loppuun ennen sitä.
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.
Tai näin kai se mun päässä rakentuu...
AP
Teen välillä epäkunnioittavia asioita, vaikka ihan takuulla kunnioitan kumppaniani enkä usko olevani luonnehäiriöinen. Joskus suutahdan. Joskus saatan ottaa jotain hänen nenänsä edestä tai keskeyttää hänet tai vaipua ajatuksiini hänen puhuessaan. Jos noista jokaisesta alkaisi miettiä, että olen psykopaatti, koska teen niin niin olisi varmaan aika raskasta elämä.
Minusta, ap, sinä et kunnioita kumppaniasi, koska et puhu hänelle avoimesti ja rehellisesti. Se on ison tason epäkunnioitusta, ei tuollainen pieni huolimattomuusvirhe.
Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!
Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?
No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.
AP
Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...
Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.
Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.
Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.
Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ero kohteleeko kumppania tietoisesti epäluuloisesti tai tiedostomattomasti epäluuloisesti. Esimerkki: teidän pitäis nähdä tänään ja puoliso laittaakin viestin että en ehdikään tänään, selitän myöhemmin. Terveessä suhteessa tämä on ok eikä herätä kovin kummosta tunnemyrskyä. Sinun suhteessa alkaa skenaariot että miksi tapaaminen peruuntui. Ja tämä heijastuu puolisoon sun vastauksissa ja käytöksessä. Sitä kutsutaan myös energiaksi. Vaikka tietoisesti muka luotat kumppaniisi niin tiedostamattomalla tasolla lähetät ihan toisenlaisia signaaleja. Esimerkkitilanteessa puolisolle todennäköisesti jäi fiilis että hän toimi väärin peruessaan näkemisen.
No itse asiassa mulle tuo peruminen taas ei olisi ongelma, mutta toki joissain toisissa tilanteissa jotain negatiiivista mussa heräisi varmasti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.
Tai näin kai se mun päässä rakentuu...
AP
Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!
Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?
No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.
AP
Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...
Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.
Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.
Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.
Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.
Uutispläjäys: olet vikateillä. Ei sinun tule tulkita tilanteita sen mukaisesti, mitä kukakin missäkin monessakin tilanteessa pitää epäkunnioittavana, vaan sen mukaisesti, mitä itse ajattelet ja tunnet niissä tilanteissa.
Monilla meillä on asioita, jotka nyt vain ärsyttää. Itse en esim. pidä yhtään siitä, että minua vaikka kuinka hellästi ja lempeästi työnnetään eteenpäin. Näin ollen olen sanonut, että älä työnnä, älä töni, se tuntuu ikävältä. Toinen kieltämättä hämmentyi, mutta ymmärsi, eikä mua missään tilanteessa työnnetä puolison toimesta eteenpäin.
Sulle pitäisi taasen sen, että naisystävä heti otti onkeensa, eikä ikinä noin ole tehnyt, vaikka ei ymmärtänytkään alun perin ja heti, että sä et tykkää, kertoa, että hän on todella huomioiva ihminen eikä mikään ilkimys.
Vaihtoehto on se että lakkaat käyttämästä muita ihmisiä harjoituskokelaina ja otat vastuun omasta elämästä ja hoidat itsesi kuntoon. Aloita vaikka siitä että selvität miltä asiat sinusta itsestä tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuohon autossa tavaran syliin laittamisesta. Kirjoitat että jos puolituttu tekisi niin niin se olisi kaiketi törkeää. Olisi? Kaiketi? Ei se kaikkien mielestä oo mikään iso juttu vaikka puolituttukin laittaa autossa tavaraa syliin. Vielä vähemmän jos se on oma kumppani. Neuvon että opettelet tunnistamaan miltä asiat sinusta tuntuu. Ei miltä niiden pitäisi jonkun mielestä tuntua.
No musta se tuntui pahalta. Tosi pahalta. Mutta se syy miksi se tuntui pahalta on se, että koin että tuollainen ei ole yleisesti hyväksyttävää. Ainahan käytöstavat ovat kulttuurisidonnaisia ja se mikä on jossain ympäristössä tosi ok voi olla toisessa törkeää ja periaatteessa lyömisen, tappamisen ja raiskaamisen ohella ei ole paljoakaan täysin universaaleja sääntöjä ihmisten kanssakäymiselle.
AP
Ovatko tunnekokemuksesi yleensäkin voimakkaita, hyvin pakahduttavia?
Kannattaisi miettiä syvällisemmin myös sitä, miksi kierrätät itsetuntosi "yleisesti hyväksytyn" kautta koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestini meni ihan väärin lainauksessa, tässä uudelleen:
Teen välillä epäkunnioittavia asioita, vaikka ihan takuulla kunnioitan ja ihailen kumppaniani enkä usko olevani luonnehäiriöinen. Joskus suutahdan. Joskus saatan ottaa jotain hänen nenänsä edestä tai keskeyttää hänet tai vaipua ajatuksiini hänen puhuessaan. Jos noista jokaisesta alkaisi miettiä, että olen psykopaatti, koska teen niin niin olisi varmaan aika raskasta elämä.
Minusta, ap, sinä et kunnioita kumppaniasi, koska et puhu hänelle avoimesti ja rehellisesti. Se on ison tason epäkunnioitusta, ei tuollainen pieni huolimattomuusvirhe.
Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!
Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyvytön itsereflektioon eikä kykene tunnistamaan omia rajojaan tai tunteitaan. Tästä vajaavaisuudesta hän syyttää muita, pelkää, että muut tahallaan tahtovat rikkoa nuo rajat tai loukata tunteita.
Eli kyllä, maksattaa muilla, vaikka väittää, että ei niin tee.
Onko sulla joku vinkki että miten mä pystyn elämään elämääni, omamaamaan ihmissuhteita ja olemaan tekemättä niin heti huomisesta lähtien? Joo okei mä olen sitten itsekäs ja maksatan muilla, mutta mikä on vaihtoehto?
AP
Ala elämään huomisesta alkaen elämää, jota määrittelevät sinun omat, sen hetkiset tunteesi, joista kerrot toiselle siinä hetkessä suoraan sen sijaan, että kelaat päässäsi jotain omituisia keloja siitä, mikä on yleisesti ottaen hyväksyttyä.
Lakkaa pohtimista, mikä on ok jätkien kanssa ehkä ja kerro naisellesi, mitä ajattelet ihan siinä ja silleen kun se tapahtuu.
Aloita tosiaan jo huomenna, tänäänkin on vielä iltaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös lapsuudessa joutunut tunnustelemaan toisen vanhemman mielialaa ja mukauttamaan omaa käytöstä sen mukaan. Parisuhteessa en onneksi koe samaa, mutta välillä tulee silti tilanteita, joissa samat käytösmallit puskee läpi ja aiheuttaa sisäistä ristiriitaa.
Esim. jos selaan puhelinta sohvalla, ja puoliso istuu ja huokailee vieressä, niin väkisin tulee tunne että nyt pitää lopettaa puhelimen selaus kun toinen selvästi antaa tällaisia vihjeitä. Vaikka siis itse olisin lukemassa jotain kiinnostavaa uutista enkä haluaisi lopettaa kesken.
Sitten jos ottaa asian puheeksi, että huokailetko tätä minun puhelimen selausta vai mitä, nii aina tulee vastaus että ei tarkoittanut huokailulla mitään. Mutta vaikea sitä on uskoa kun nämä "vihjaukset" liittyy aina samantyyppisiin tilanteisiin.
Ja jos yrittää pitää oman päänsä ja jatkaa vaikka sitä puhelimen selausta, niin tulee vaan huono omatunto, jolloin onkin sitten ihan sama lopettaa muutenkin.
Mutta kuten sanoin, onneksi näitä tilanteita ei ole niin usein että häiritsisi parisuhdetta. Ihmiset on vaan enemmän tai vähemmän mielyttämisenhaluisia, ja sitä voi ainakin yrittää oppia tunnistamaan ja laittamaan rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näemmä saa ongelmia aikaan pienestäkin, kun oikeita ongelmia ei ole.
Tapahtuuko tätä jatkuvasti ja oletko sanonut, ettet pidä siitä, että syliisi laitetaan tavaraa kysymättä? Ja hän laittaa siitä huolimatta?
Kerran tapahtui. Sanoin siitä ehkä tunnin päästä siitä parin tunnin päästä kun se oli tapahtunut. Pelkäsin, että tuo on epäkunnioittavaa käytöstä ja siihen pitää puuttua ettei se jatku. Ei ole toistunut sen jälkeen. Kumppani ihmetteli, että miten vakavana asiana pidin sitä.
APNo niin ihmettelen minäkin ja sitä, ettet sanonut sitä heti sillä hetkellä. Koska sinulla on tuollaisia juttuja, joita keskimäärin ihmisellä ei ole, niistä pitäisi olla vielä herkemmin avoin ja kommunikoida, jotta toinen oppisi tuntemaan sinut.
Ja pelkäsit, että se on epäkunnioittavaa? Et siis kokenut sitä epäkunnioittavana, mutta näit sen mahdollisena merkkinä luonnehäiriöistä naisessasi?
Koin sen epäkunnioittavana, koska oletin että jos vaikka olisin kaverini kanssa autossa ja laittaisin vaan tavaran hänen syliinsä, hän pitäisi sitä epäkunnioittavana. Jos mun kokemus olisi että kaikki tekee noin eikä kukaan pidä sitä minään, niin en olisi kokenut sitä epäkunnioittavaksi.
AP
Mutta miltä sinusta itsestäsi se tuntui? Ilman mitään syväluotaavia analyysejä tai vertailuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vai pelkäsitkö että olet kynnysmatto jos et puutu käytökseen jota luulet että pidetään yleisesti epäkunnioittavana?
No siis periaatteessa. Koin että siinä loukattiin mun rajoja täysin tietoisesti. Näin toki ei ollut, vaan itse ylireagoin. Kysehän ei ole siitä, että mikä musta tuntuu ikävältä, vaan että mikä on törkeää. Jos joku kaveri syö mun jääkaapista kysymättä jogurtin jonka olin heittämässä roskiin, niin kyllä mä siitä sanon vaikken olisi sitä edes itse syönyt, koska jos en sano annan toisen vain kävellä ylitseni. Tällöin opetan häntä että mua voi kohdella tuolla tavalla ja hän tulee luultavasti tekemään sitä jatkossakin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.
Tai näin kai se mun päässä rakentuu...
AP
Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!
Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?
No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.
AP
Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...
Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.
Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.
Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.
Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.
Uutispläjäys: olet vikateillä. Ei sinun tule tulkita tilanteita sen mukaisesti, mitä kukakin missäkin monessakin tilanteessa pitää epäkunnioittavana, vaan sen mukaisesti, mitä itse ajattelet ja tunnet niissä tilanteissa.
Monilla meillä on asioita, jotka nyt vain ärsyttää. Itse en esim. pidä yhtään siitä, että minua vaikka kuinka hellästi ja lempeästi työnnetään eteenpäin. Näin ollen olen sanonut, että älä työnnä, älä töni, se tuntuu ikävältä. Toinen kieltämättä hämmentyi, mutta ymmärsi, eikä mua missään tilanteessa työnnetä puolison toimesta eteenpäin.
Sulle pitäisi taasen sen, että naisystävä heti otti onkeensa, eikä ikinä noin ole tehnyt, vaikka ei ymmärtänytkään alun perin ja heti, että sä et tykkää, kertoa, että hän on todella huomioiva ihminen eikä mikään ilkimys.
Mitäs jos sun tunteet ei kerro sulle että mikä tuntuu pahalta ja mikä ei? Silloin rajat on asetettava järjellä, koska muuten niiden rajojen yli kävellään. Ymmärrän sun pointin ja kyllä mulla on myös asiat mitkä tuntuu musta vain henkilökohtaisesti ikävältä, mutta on näissä käytettävä myös sitä mikä tuntuu ikävältä. Jos joku ohittelee mua jonossa niin sanon hänelle vaikkei mussa heräisi mitään tunteita tilanteessa, koska tiedän että jonossa ohittelu on yleisesti epäkohteliasta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto on se että lakkaat käyttämästä muita ihmisiä harjoituskokelaina ja otat vastuun omasta elämästä ja hoidat itsesi kuntoon. Aloita vaikka siitä että selvität miltä asiat sinusta itsestä tuntuu
En mä käytä ketään harjoituskokelaina. Mä käyn terapiassa, luen psykiatrista kirjallisuutta ja pyrin koko ajan edistämään omaa henkistä hyvinvointiani.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuohon autossa tavaran syliin laittamisesta. Kirjoitat että jos puolituttu tekisi niin niin se olisi kaiketi törkeää. Olisi? Kaiketi? Ei se kaikkien mielestä oo mikään iso juttu vaikka puolituttukin laittaa autossa tavaraa syliin. Vielä vähemmän jos se on oma kumppani. Neuvon että opettelet tunnistamaan miltä asiat sinusta tuntuu. Ei miltä niiden pitäisi jonkun mielestä tuntua.
No musta se tuntui pahalta. Tosi pahalta. Mutta se syy miksi se tuntui pahalta on se, että koin että tuollainen ei ole yleisesti hyväksyttävää. Ainahan käytöstavat ovat kulttuurisidonnaisia ja se mikä on jossain ympäristössä tosi ok voi olla toisessa törkeää ja periaatteessa lyömisen, tappamisen ja raiskaamisen ohella ei ole paljoakaan täysin universaaleja sääntöjä ihmisten kanssakäymiselle.
APOvatko tunnekokemuksesi yleensäkin voimakkaita, hyvin pakahduttavia?
Kannattaisi miettiä syvällisemmin myös sitä, miksi kierrätät itsetuntosi "yleisesti hyväksytyn" kautta koko ajan.
Voi olla että sen takia, että mussa ei usein herää mitään, vaikka kuinka rajoja rikottaisiin. Parempi sentään rationalisoida että milloin mulla on oikeus puolustaa itseäni kuin olla tekemättä koskaan mitään.
AP
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.
Onko sulla koulutusta psykologian alalle?
AP
jospa naapurin pena antas sulle suihin ja vetäs pyllyyn sitäkö toivot.
Sinulla on ainakin juurisyy selvillä. On olemassa ihan spesialisoituneita ihmisiä, juurikin avaamaan kaukaisempia menneisyyden tunnelukkoja. Sun kannattaisi ehkä ottaa internetistä enempi selvää heistä.
Vierailija kirjoitti:
Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.
No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.
AP
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla joku vinkki että miten mä pystyn elämään elämääni, omamaamaan ihmissuhteita ja olemaan tekemättä niin heti huomisesta lähtien? Joo okei mä olen sitten itsekäs ja maksatan muilla, mutta mikä on vaihtoehto?
AP